jatkoa edelliseen… rantasodan loppuun

Naapurini lähdettyä laiturille saapui uudelleen korjaaja( oikealta ammatilta vallan muuta, auttaa sataman asiakkaita tarvittaessa) ja kyseli sainko naapurilta ennen lähtöä oluen? jota en siis tietenkään saanut. Korjaaja oli tehnyt naapurini kanssa herrasmiessopimuksen, että hän korjaa vaurion ja opettaa omistajaa itsekin korjaamaan, jos naapuri tarjoaa minulle oluen ja sovittelee asiaa. Korjauksen hinnaksi oli näin sovittu yksi euro. Korjaaja taisikin olla samalla asenne kasvattaja ja varmasti tässä se olikin tarpeen. Mukavaa oli kuitenkin kuulla myös häneltä, että naapurini toiminta ei todellakaan kuulunut merelle. Lapsilleni oli myöskin kiva kuulla asia vielä ulkopuoliselta, sillä varsinaista sättimistä he saivat kuulla naapurin taholta. Herrasmiessopimuksesta kiinni pitäminen oli selvästi korjaajalle tärkeää ja naapurini saakin häneltä lupauksen pettämisestä palautetta.

Minusta surullisinta on, että naapurini jäi varmaankin edelleen siihen uskoon, että on hyvän merimiestavan mukaista pyytää lupa naapurilta ennenkuin kiinnittäytyy laituriin toisen viereen. Kaikkien tulisi siis huutaa ennen poijua saako siihen kiinnittyä vai ei. Ekana saapunut siis ikäänkuin omistaa paikat ympäriltään. Ilmankos näillä heinäkuun sunnuntaipurjehtijoilla on kiire! Tähän uskoon naapurini siis varmaankin jäi. Olisin halunnut hänen ymmärtävän, että hyvää merimiestapaa on auttaa tulijaa kaikin tavoin ja esimerkiksi siirtää poijuköyden kiinnitys samalle puolle, jotta molemmat voivat tukeutua poijuun yhtä tukevasti. Hänen tulisi myös ymmärtää, että paikka mihin saapuva alus kiinnittäytyy on täysin saapuvan päätettävissä ( ellei satamalla ole tähän jotain sanottavaa).  Paikan valinnan perusteena  voi olla aivan hyvin se, että miehistöni oli väsynyt ja tarvitsimme keula tuuleen paikan. Valitsin myös rannan kaukaisimman poijun, missä oli vain yksi kevyt vene. On hyvää päälikkyyttä arvioida tilanne saapumishetkellä. Ketään ei tietenkään saa vaurioittaa eikä miellään herättää, mutta on myös aivan luvallista saapua satamaan kymmenen jälkeen tai vaikka aamuyöstä. Monta asiaa jäi siis tälle merten sankarille sanomatta, mutta tuskin toisaalta hän olikaan valmis ”opetusta” minulta vastaanottamaan.