Rostock

Nyt täällä Stadhavenissa, joka on aika pettymys. Huonosti hoidettu satama, jossa vain vähäisesti vieraspaikkoja. Rannassa kylläkin kohtalainen venetarvikekauppa, saksalaisin hinnoin. Kipparin huolena nyt bunkraus…. mistä ja miten rahdataan veneeseen olutta ja viiniä helposti? Tämä asia täytyy selvittää aamulla aivan ensimmäiseksi.

Olemme tällä reissulla tavanneet monenlaisia kanssa seiloreita. Suomalaiset saavat olla ylpeitä veneilykulttuurista, jossa saapuvan veneen vastaanottaminen ja auttaminen on ihan perusjuttu. Täällä tapa ei ole yhtä vahva. Tänäänkin saavuimme isohkon Najadin viereen ja siellä sen omistaja pari onnellisena istui ja auttamisesta ei ollut ajatustakaan. Toisaalta muutama yö sitten kun olimme Bertoftin pikkusatamassa, naapuriveneilijä ystävällishenkisesti neuvoi ja kiinnitti meille enemmän köysiä kuin olisi ollut tarpeenkaan. Olen myöskin pohtinut, lieneekö kultturieroa, että täällä voi oikeasti katsoa pitkään siis tuijottaa täysin häpeilemättä. Muutamassa paikassa olemme saaneet niin pitkiä katseita, että jos oikeasti ihmiseen tulisi silmänreikiä katseesta olisimme aivan reijällisiä. Lainalapseni sanoikin, että onhan se kivaa kun naiset katsoo, mutta jotain rajaa tai ikärajaa!:

Merivesi on täällä nyt hiukan lämpimämpää, kaijun mittarin mukaan 13 asteista. Poikien selitys pintaveden hurjasta lämmöstöstä ei ole saanut minua vakuuttumaan, mutta onneksi he itse uskovat siihen.Meressä  on nyt pulikoitu tänäänkin tunteja. Olivatpa pojat hiukan luvattomillakin teillä, uteliaisuuttaan. Samassa laiturissa on isohko katamaraani ja sen lävitse olivat pojat lähteneet pulikoimaan ja kurrkineet jopa rungon kattoluukuista sisään (katamaraaneissa on hätäpoistumisteinä  kattoluukut rungoissa meren suuntaan).Takakannella oli sitten veneen rouva poikia vastassa. Onneksi veneessä on kuusivuotiaat kaksospojat eli ymmärrystä löytyi. Saivatpa pojat vielä kutsun tulla uimaan heidän veneestään ja siitäkö se ilo irtosi. Hyppy keulakannelta ja veneen halki perästä ylös. Onnelliset ihmiset ovat matkalla Karibialle, kunhan vene saadaan kuntoon ja rouva oppii seilaamaan. Rouva ei ollut ihan varma, onko avomerellä niin mukavaa, hän tahtoisi nähdä rannan. Töihin he eivät olleet enää menossa kuitenkaan, ihana mahdollisuus! Hämmennyin kun kuulin heiltä satamamaksuista Välimereltä – heidän katamarani maksaa helposti 200euroa/yö tavallisessa satamassa. Minu veneeltäni satamayö maksaisi 40-80 euron väliltä. Yhdessä ihmettelimmekin edellisen sataman, Hohe Dunen satamaksun edullisuutta. Minun satamayöni maksoi 20 euroa ja hieman lyhyemmältä maksu olisi ollut vain 17 euroa. Satama oli kuitenkin tasoltaan sellainen, että välittömästi rantauduttuaan koki itsensä alipukeutuneeksi.