kaikkea on nyt bunkrattu kylliksi veneeseen. Lieneekö syynä sitten virkistävä Mountain Dew vai puuhakas päivä, mutta täällä sitä kirjoitetaan blogia keskellä yötä ja kaksin. Onneksi kaikki äidit on tunnetusti varsin tylsää seuraa ja varsinkin öisin lapsille… tuskin siis tämäkään höpöttäjä jaksaa tässä kovin kauaa istua.
Satamatoimistosta aamulla siis bunkrausvaihtoehtoja selvittämään… ja löytyipä sieltä yksi , joka osasi auttavasti englantia. Hänen ehdotuksensa oli tilata juomat puhelimella veneelle. Ei taida tietää mies, että naisesta on aina mukavampi itse hypistellä tavaroita ennen ostopäätöstä. Tuntuisi siis melko vieraalta tilata punaviiniä ja olutta ihan vaan litroissa veneelle. Niinpä käyttöön otettiin vaihtoehto B. Suuntasimme pyörillä satamamestarin huikkauksen suuntaan ja sieltä nuoret silmät löysivät talon, jonka kyljessä oli vuokraamon nimi. Saimme autonja hintaan 30euroa. Nyt siis täytyy tehdä paljon ostoksia, jotta summa tulee säästetyksi. Suuntasimme lauttarantaan ja ostosparatiisiin, pikkuisella autollamme. Hiukan empisin mahtuisiko ostokseni ja pojat mahtua samalla kertaa kyytiin, mutta poikia valistin jo aluvaiheessa, että se on sitten heidän jäätävä odottelemaan ellei sijaa autossa löydy. Viini tetrojen ja pullojen sekö olut ja lasten juomatölkkien joukkoon mahduimme kyllä mekin mukaan, aika kätevää. Onneksi minulla on lapset.. miteköhän olisin saanut ostokseni veneeeen ilman heitä.Nyt kannoimme kimpassa ostokset veneen eteen ja siitä ketjuna sisälle veneeseen. Pakkaaminen onkin sitten jo toinen vatarina.Ihmeen kaupalla lähes kaikki saatiin piilotettua jonnekin, olisihan olutta tietysti voinut sitoa myös kannelle kuten muistan joskus kauan sitten nähneeni yhdellä seilorilla. Tämä lapsuuteen liittyvä muisto seilorista oluttölkeillä on siis tosi ja tapahtunut 70- luvulla. Olin purjehtimassa vanhempieni ja siskojeni kanssa vanhalla GT-kryssärellä Ahvenanmeren yli. Sumu kuitenkin yllätti meidät ja jäimme sakeassa sumussa odottamaan Marhällanin sumutorven läheisyyteen aaltojen kuohua kalliorantaan katsoen. Vuorolaiva oli tulossa ja jännitystä ilmassa, olisimmeko poissa väylältä? Laiva ohitti meidät läheltä, mutta ohi meni kuitenkin. Laivan takaa meidät huomasi saksalainen yksinpurjehtija. Mies oli seurannut laivaa, tietäen näin ainakin syväyksen piisaavan. Tällä miehellä oli peräkannellä olutta isossa pinossa toisella puolella ja papukaijan häkki toisella puolella. Vanhempani miehen kanssa juttelivat ja kertoivat miehelle mm.sen ettei hän vielä ollut Vaasan korkeudella vaan Ahvenenmaan kohdalla. Tällaista merenkulkua siis ennen plottereita ja gps:ää tuurillahan sanotaan niiden isojenkin laivojen seilaavan. Tänään siis vielä isot kauppaostokset Lidlistä ja sieltä mukaan ostosten lisäksi myös naapuriveneilijä. Onpa hauskan välittömiä ihmisiä. Kauppareissuni aikana oli paikallinen vene poliisi tullut ojentamassa vesipetojani. Satamassa on kuulema uiminen kielletty ja poijuköysissä roikkuminen erityisesti. Olenko ymmärtämätön, jos en käsitä mitä haittaa on näistä 35 – 50 kiloisista lapsista poijuköydessä? Voihan sen köyden nokassa roikkua tämmöinen 10 tonninen venekin. Siihen kuitenkin uiminen lopetettiin… taixsiis uihan Tommi vielä laittamansa
Karonmatkassa 
Jätä kommentti