Eilen saavuimme Goteborgiin tosiaan illalla Göteborgin satamaan ja valitsimme paikaksi kaikkein lähinnä keskustaa sijaitsevan Lilla Bommenin sataman. Löysimme satamasta helposti paikan ja niin oli takana 2 päivää ja 144 meripeninkulmaa – ei huono! Kaikenlisäksi lähes koko tuo puolitoista sataa on edetty seilaamalla ja tuuli on ollut suotuisa. Kalastus on todellakin suosittua täällä, meri on ensinnäkin täynnä verkkoja, gastin eilen näkemille punasille pisteille alkaa löytyä siis selitys ja lopun edestä merellä liikkuu hyvin erilaisia veneitä pyydykset perässä. Joidenkin “kalastajien” kalan hinnaksi tulee kyllä melkoisia summia- jos siis saalista ylipäätään tulee.
Aamulla sitten suihkuun ja sitten asioiden hoitoa… menettämäni VHF-antenni pohditutti mieltä, saisinko kanavassa yhteyden tarvittaviin siltoihin ja sulkuihin? Konsultointia… ilman toppiantennia en nykyisellä laitteella tee mitään ja sitä ei edes kannata käynnistää. Vaihtoehdoiksi jää siis hätäantennin osto (sellainenhan voisi aina olla matkassa) tai kokonaan toisen ns.varalaitteen ostaminen. Polkaisin siis pyöräni taas matkaan ja lähdin selvittämään vaihtoehtoja. Melko hyvin varustetusta veneliikkeestä keskustasta ei hätäantennia löydy, mutta käsivhf-laitteita muutamia kuitenkin. Vertailin tuotteita ja päädyin taas samaan vaihtoehtoon… huonoa ei kannata ostaa. Niinpä poljin kotiin hieno vesitiivis, kelluva, vedessä vilkkuva, käsivhf kassissa. Ennen uuteen leluun tutustumista oli selitettävä vielä toinen ongelma… lataus. Invertterimme oli sanoutunut irti ja yleismittarimme ei edes värähtänyt kun mittailin saisinko jotain ulos pistokkeesta. Matkaan siis sataman vieressä olevaan ostoskeskukseen ja Clas Olssonille. Sieltä kassiin uusi vastaava laite ja veneelle ja jo vain saamme virtaa kaikkiin laitteisiin… poikien tietokonekin siis saattaisi vielä latautua tällä invertterillä!!
Sitten soitto, miehistön lisäystä tulossa ja kantoapua tarvitaan… sieltä siis vielä yksi nainen matkaan ja niin miehistö on valmis. Minut jätetään kunnostus puuhiin kun toiset lähtevät bunkrausreissulle…päätän soittaa uudestaan veneen ensimmäiselle omistajalle, tavattaisiinko Motalassa? Tällä kertaa puheluuni vastataan ja huomasin puhuvani edellisen omistajan pojan kanssa. Valitettavasti hän kertoi isänsä nukkuneen pois viime syksynä – haaveni näyttää s/y Selena entistä ehommassa kunnossa siis epäonnistui. Suruviestin kertoja, edellisen omistajan poika oli kuitenkin enemmän kuin kiinnostunut näkemään veneen. Voisinko minä tulla katsomaan venettä? Niinpä runsaan parinkymmenen minuutin kuluttua vierailulle saapui Erik Kämmerling jr, vaimo ja poika 4v. Oli mukava tavata häntä ja hän oli vilpittömän tyytyväinen näkemäänsä. Isä olisi tykännyt vierailusta s/y Selenassa, ehkä hän kurkkii pilven reunalta… Elämä on tällaista, koskaan ei voi tietää koska se loppuu.
Nyt täällä kanavassa…
Istun hiljenneessä veneessä ja kuuntelen sateen ropinaa,moottoritien kohinaa ja tehtaan puhinaa ja toivoisin kuulevani vielä lämppärin napsutusta. Niin siis päästiin matkaan naapureiden ihanasti auttaessa, avuliaisuudesta kymppi ruotsalaismiehille ja ysi saksalaisille. Lähdimme kohti järviä illalla. Ehdimme matkata lähes 15mpk:a kun huomasimme illan hämärtyvän ja yöpaikan olevan löytymättä. Vaihtoehtoja tutkaillessa päätin meidän rantautuvan ohi ajetun kemikaalitehtaan rantaan. Siihen siis, ei ehkä luvalliselle paikalle, mutta rantaan kuitenkin. Siinä sitten vietimme rapuillan… toisella rannalla moottoritie ja samalla rannalla kemikaalitehdas, minun fleesetrikoot sopivat kuulema maisemaan. Paremmassa rannassa olisin ehkä jäänyt vaille rapuja ellen olisi pukeutunut paremmin. Viime yönä ja monena yönä loman aikana, moitteettomasti toiminut lämppäri ei nyt käynnisty…. rupenko nukkumaan vai katsonko onko hehkun sulake palanut. Häiritsen gastejani jos kolistelen salongissa, menenkö nukkumaan? Tänään takana kolme siltaa, huomenna sulkuihin.
Tästä päivästä taas konsultointi kiitokset minua auttaneille! Vielä kerran napsautan lämppäriä ja sitten saa olla. Tätä blokia kirjoitan tänään hämmentävän nopeassa avoimessa verkossa… naapurilla Göteborgissa oli mastoon hinattuna antenni, joka etsi avoimet nettiyhteydet 10 km säteellä. Tahtoo ensi kesäksi selkaisen, varsinkin jos koluamme Itämeren itäistä rannikkoa. Göteborgissa tänään kaksi suomalaisvenettä, toisen veneen kipparin ja matruusin kanssa samassa Seasportissa ostoksilla. Liikkeen ulkopuolella kuulin lausuntoja pyörästäni… tuo maksaa vielä paljon enemmän.. onkohan edes hyvä… ei näytä todellakaan hintansa arvoiselta. Näitä lausuntoja kunnellessa, mietin tajuavatko he ollenkaan, joku osaa suomea Ruotsissa.
Karonmatkassa 
Jätä kommentti