Koko päivä piukkaa ajoa kanavassa ja matka eteni 28 meripeninkulmaa ja 16 sulkua. Aamulla liikkeelle taas pian yhdeksän jälkeen, heti ensimmäisellä sululla saimme odottaa koska hälytysajoneuvo oli tilannut sillan auki…. autoa ei sitten saapunut. Matkaan.. ajoimme lukuisien siltojen välissä, silloilla aina pientä odottelua. Vastaan tulijotakin jonkin verran ja tänään myös kolme laivaa. Laivoilla keulakannella kansimies, jonka tehtävänä on huutaa neuvoja kanssa veneilijöille. Hienosti onnistuivat sivuutukset. Matkan varrella myös muutamia pieniä sulkuja ja sitten lopulta kanavan todellinen nähtävyys, Bergin sulut. Nämä portaikot alkavat neljällä rauhallisemmalla askeleella ja jatkuvat seitsemällä aivan peräkkäin olevalla sululla. Siinä sai sitten ajaa, vetää köydestä, vahtia fendareita ja naapureita. Bergin isoissa askelmissa suluissa välillä niin paljon vettä, ettei sulun reunassa lainkaan reunaa. Siihen kun sitten ajoi niin fendarit nousivat iloisesti reunan päälle ja kivireuna nojasi veneeseen. Kerran onnistuikin reunus kohtaamaan veneen rungon niin, että jälkeä syntyi. Sanoimme ongelmasta sulkutyöntekijöille ja vastaus oli hämmästys – voiko olla ettei tyttö ole koko kesän aikana ymmärtänyt ongelmaa jonka liian täysi sulku aiheuttaa. Seuraavat oli hiukan vajaampia, kuitenkin. Bergissä teimme myös tuliaisostoksia, kun etsimme kanavatuotteita myyvää kauppaa. Sellainen olisi ollut kaupungissa ja seuraava on Söderköpingin kaupungin keskustassa, ei siis kanavan varressa. Göta kanal viiri jää siis ostamatta.
Roxen järveä ajellessa muistelin ensimmäistä kertaa kun ajoin s/y Selenaa tuon samaisen järven yli. Silloin oli jännittävät tunnelmat kun lähes tuntemattomalla veneellä oli matka kohti veneen uutta kotia, Turkua, alkanut. Järvi ei kylläkään vaikuttanut tutulta vasta seuraavasta satamasta oli mielikuva ja sekin hämärä. Muistin junaradan ja laivat, jotka ajavat vierestä ohi. Niin, vierassatama on tosiaan sulun kahta puolen ja tällä puolen junarata on hyvin lähellä, ennen sulkua. Illan vilkkaimpien tuntien aikanameni sillan yli varmaankin yli 20 junaa tunnissa ja ääni oli sen mukainen. Söimme kuitenkin tortilloja ulkona kun kerrankin sää sen salli. Rannan läheinen roskiskin alkoi tuoksullaan häiritä vasta kun aurinkokin alkoi hiipua.Sitten oliki hyvä siirtyä sisälle, kuka nukkumaan ja kuka valvomaan. Kaikki omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan.
Samalla kun tutustuimme meidän satamapalveluihin kanavan sisäpuolen rannalla löysimme myös erinomaisen tankkauspaikan ja paikan tyhjentää septik-tankin. Aamulla sinne siis, kunhan sulku aukeaa. Illan aikana ymmärsimme saksalaisvenettä, joka tuntui menevän ankkuriin läheiseen poukamaan. Heitä ei yö venellä rautatieasemalla kiinnostanut. Illalla huomasimme myös ettei sulussakaan kaikki ole tasa-arvoisia. Kanavassa liikennöivä Juno-laiva suluttautui kello puoli kymmenen illalla. Meinasimme pyrkiä messiin… Kaikkeen kuitenkin tottuu ja hiljaisuus veneessä on alkanut jo kauan sitten, junista huolimatta.
Huomenna pääsemme merelle, jos kaikki menee hyvin!
Karonmatkassa 
Jätä kommentti