Tänään tosiaan yli Ahvenanmeren, hiljaisessa vastatuulessa. Automaatti ajoi ja mulle jäi aikaa keskittyä kaikkeen muuhun. Aurinko paistoi plviverhon takaa, mutta silti tosi kuumasti. Vietin päivää siis istumalaatikossa lähes alasti. Hiukan ennen Maarianhaminan sisäänajoa aloin laittaa ruokaa… voi hämmästyin itsekin, yht’äkkiä piti saada Saaristen perinneruokaa ( Roopen keksimä nimitys), kasvispaistosta ja pihviä. Siinä sitten pilkoin kasviksia ja kuullotin sipulia ja paprikaa, kaikki uunivuokaan ja uuniin. Samanaikaisesti puikkelehdimme sisään Maarianhaminan länsiväylästä… pohdin autopilootti joka osaisi ajaa viitalta viitalle tai linjaa olisi kyllä kätevä. Nyt sain melko jumppausta kun juoksin ruorin ja pentryn välillä. Sataman näkyessä oli mun paistos jo uunissa, ihan kuin kunnon emännällä… sitten kun ollaan rannassa on ruoka pihvin paistoa vaille valmis. Mussahan on pikkuvaimo-ainesta, vai mitä?
Voi lapseni onnea kun ikävän keskellä juttelimme kotiinpalua seutaavasta viikonlopusta. Satu ja Timo olvat jo aiemmin ilmoittautuneet vahvuuteen eli meillä on siis luvassa hyvää ruokaa. Rasmus itten toivoi, että pidettäisiin rapujuhlat ja kilttinä äitinä rupesi tätä järjestämään. Nyt siis syömme lauantaina illalla rapuja ja juhlimme… voi pienen pojan onnea -äiti, se on niin hauskaa, kiitos! Mieleeni väistämättä tulee yhdet rapujuhlat, noin neljän vuoden takaa. Exän tykönä talo täynnä vieraita ja vain aikuisia . Meidän pojat oli mukana, mutta juomien tarjoilu oli sälytetty heidän vastuulle. He tekivät sitten työtä käskettyä, vieraiden lasit täyttyivät silmänräpäyksessä…. seurauksena oli melko humalaisia vieraita ja isäntäväkeä.Kenenkään ei tarvinnut edes liikkua tai pyytää, kun lasi jo täyttyi. Huolimatta tästä on nuo juhlat poikien mielessä yksinä kaikkein hauskimpina juhlina. Tänä vuonna voisin kyllä ponnistella rapujuhlat ihan kotiinkin, pojat tykkäisivät.
Satama hiljenee, mutta onneksi mua ei vielä nukuta – tänään vois tehdä jotain hauskaa!
Karonmatkassa 
Jätä kommentti