Tätä on siis seilailu kotivesillä, klassikosta toiseen. Olipa hauska kuulla Roopen suusta, että aika tylsää – mentäis johonkin uuteen… meille uusia ei vaan tahdo tästä läheltä löytyä. Ensi vuonna sitten taas seikkaillaan, uudesta satamasta toiseen.
Historialliset rapujuhlat onnistuimme viettämään… ensimmäiset minkä jälkeen Timolla ei ollut päänsärkyä. Ollaan taidettu vanhentua, voidaan päättää juhlat väsymykseen ei siihen mitä kukaan ei muista. Hauskinta oli katsella rapujuhlien tilaajan intoa rapuja kohtaan, porukan nuorin veti ehkä isoimman kasan rapuja ja millä mielihalulla. Näitä syödään joka syksy…
Sunnuntaiksi oli luvattu yhtäjaksoista sadetta…. vaan merelläpä oli kyllä ihan kirkkaitakin hetkiä, enimmäkseen. Vasta kun saavuimme aurajokeen viesti oli selvä… pysy merellä! Kaatosateessa rantauduimme kotisatamaan. Elokuun viimeinen viikonloppu, aivan käsittämätöntä, minne se kesä hävisi? Syksyn haikomielisyys nostaa päätään, pian täytyy lopettaa tämän kesäelo.
Kesäloma summa summarum siis tuloillaan… analyysiä valmistellaan!
Karonmatkassa 
Jätä kommentti