Kauan haaveilemani kanavaseikkailu Ruotsin halki tuli mahdolliseksi kun sain miehistöksi pari rohkeaa naista. Rohkeuttahan vaatii hypätä mukaan kanavasulkeisille hurjimmasta päästä, luvassa ei todellakaan ollut päivän paistattelua kannella. Näin jälkeenpäin on yhä selvempää, että kanavalla ei paremmalla miehistöllä olisi voinut ollakaan. Naisistolla teimme sen yhdessä, jokainen silta ja sen aukeaminen katsottiin yhdessä, sulutukset ja käytännöt niissä pohditiin yhdessä ja työnjaosta pidettiin kiinni. Kaikki teki parhaansa ja ehkä enemmänkin. Kohtasimme laivoja ja kanssa kulkijoita, olimme matkailunähtävyyksiä, pohdimme kanavan kehittämistä ja kuitenkin, teimme sen kaiken melko aurinkoisesti ja hyvällä mielellä. Työnjako veneessä muovautui kuin itsestään Pauliina kokkasi, Hilkka tiskasi ja minä söin. Illat kuluivat nopeasti ja miehistö olikin poikkeuksetta unten mailla yhdentoista aikaan. Siinä jäi kipparille vielä monta tuntia omaa aikaa ja kiitos ovellisen/kattoluukullisen perähytin onnistuin olemaan riittävän hiljaa, jotta miehistö sai nukkua. Vaikka maailman parantaminen olisi varmasti ollutkin öisin hauskaa niin kanavassa pirteä ja levännyt miehistö oli kultaakin kalliimpi. Osaanhan toki maailman parannusta ihan yksinkin…Tämäkin legi purjehduksestani jää muistoihin sellaisena, jonka tekisin uudestaan ja miehistöksi naisia, tuttuja tai tuntemattomia ilman muuta. Vain hyvät tyypit uskaltaa lähteä mukaan tuntemattomaan!
Yhteensä kanavassa selviydyimme 64:stä sulusta ja varmasti lähes sadasta sillasta, joista alittamaan pystyimme vain yhden. Hämmästelimme satamien pienuutta ja pohdimme millaista meno olisi heinakuun sesongin aikana. Ihmetystä herätti myös henkilökunta. Miten sulkutyöntekijä voi laittaa köyden kaksi kertaa viidestä väärinpäin. Suluissahan ei loppujen lopuksi tarvita paljon tietoa, mutta köydet on AINA pujoitettava lenkkeihin alta päin, jotta köysi juoksee. Miten työntekijä ei vielä elokuussakaan hallitse tätä? Kerroin myös suluttajalle ihan uutena tietona, että on hankalaa saada fendarit suojaamaan veneen kylkeä, jos sulku on aivan reunaa myöten täynnä. Veden pinta oli siis samalla tasolla kuin reunakivetys, siinä olisi tarvittu uppoavia fendareita eli autonrenkaita. Nyt oltiin siis elokuussa liikkeessä ja tämäkin tyttö tuntui ensikertaa kuulevan että det här är jätte jobbig! Millään sululla ei tiedetty paljonko vesi nousee/laskee, arvauksetkin meni lähes aina päin seiniä.
Selvisimme tosi pienin vahingoin. Menetimme yhden pooshaan ja kylkeen tuli yksi naarmu muistoksi reissusta. Miehistölle tuli naarmuja ja mustelmia, mutta kukaan ei varsinaisesti loukannut itseään pahemmin.Yhdessä sulussa takanamme oleva konkari, jonka veneen kotipaikka oli sulkujen keskellä menetti keulavalonsa kuoren. Kokemuskasn ei siis aina suojaa kanavassa.Huomion arvoinen juttu oli se, että tutka-antenni tulee veneen kyljen tasosta ulospäin. Antenni nimittäin otti hiukan kiinni sulun seinään alkumatkan suurilla suluilla. Onneksi pussasimmevain nopeasti ja vauriotta selvittiin. Tästä olisi voinut tulla iso vahinko. Mikäli joudun antennin vaihtamaan, jossain vaiheessa, sen halkaisija ei saa olla suurempi kuin nykyisen.
Karonmatkassa 
Jätä kommentti