Kesäloman viimeinen viikko – miehistönvaihtoa lentokentällä

Selena jätti hyvästit Puolan hiekkarannoille lauantaiaamuna – aurinko paistoi ja meri keinui kevyesti. Letkeää menoa – aamupäivän jopa seilasimme, mutta iltapäivällä tuuli hiljeni ja nopeuden pysähtyessäalle neljän lähti Lombardini käyntiin. Pitkästyttävää menoa, onneksi veneessä on aina puuhaa – siivoamista ja korjailua. Pojat pelasivat shakkia, tietokonetta ja tietysti auttoivatkin siivouksessa ja ajamisessa. Tyynessä konettaminen avomerellä on tylsintä ikinä – hetkiä jolloin toivoisi autopilotin osaavan tähystää.

Illalla saavuimme pitkän päivän päätteeksi Rönnen satama-altaaseen. Etsiskelimme paikkaa ja harmittelimme veneiden välejä…onneksi auttavainen saksalainen otti meidät kyljellemme. Rantautuminen meni niin poskelleen kuin mahdollista, onneksi pääsimme ehjänä kuitenkin hänen kyljelle. Tuli siis vain henkisiä ruhjeita…. sitten etsiskelemään aamun lähtöpaikkaa. Mikä ihana fiilis kun ystävällinen satamatyttö vastasi Roopen kysymykseen, puhutko englantia suoraa sujuvalla englanninkielellä. Saimme kaiken tiedon nopeasti ja oikein… saimme jopa printattua tuon matkalipun paperille,, kuten kotisivujen ohjeessa varsin vanhanaikaisesti sanotaan.

Bornholm on Visbyn tavoin miehistönvaihtopaikkojen aatelia – kaukana merellä, mutta erinomaisten yhteyksien päässä. Aamulla starttasimme poikien kanssa Rönnestä klo 8.30 lautalla. Runsaan tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Ystadiin  jossa siirryimme terminaalin edessä seisovaan bussiin. Runsas tunti Skånen  maisemia ja  pääsimme myös tuolle sillalle, jonka ”päältä” seilasimme kesällä 2012 matkalla Kööpenhaminaan. Nyt siis sukelsimme sillan päästä bussilla tunneliin ja hups olimme Kööpenhaminassa. Perillä kaupungin keskellä olimme klo11.30 eli varsin kohtuullisessa ajassa. Kööpenhaminan kentältä onkin sitten yhteys melkein minne vaan – tosin ei Turkuun, ainakaan kohtuu hinnalla. Omat pienokaiseni, tosin jo melko varttuneet, lähtivät sieltä kahdestaan lentokoneella Helsinkiin. Miten nuo lapset kasvavat ja kehittyvät, oikeastaan viisastuvatkin melkein silmänräpäyksessä.

Nyt siis odottelen Naispoweria saapuvaksi… mikäs on ootellessa auringonpaisteessa ulkosalla. Täällä on kaunista ja lämmintä, ihan sellaista kuin olen toivonut lomani viimeiselle viikolle.