ellei omistaisi ikuista kevätprojektia – vanhaa venettä. Jos vaikutan joskus epäsosiaaliselta ja suorastaan erakkomaiselta tai nykyäänhän tuota itseensä käpertymistä kutsutaan syrjäytymiseksi. niin tässä on kyllä yksi vahva syyllinen tuohon tilanteeseen. Hauskoista menoista kuten kaikenlaisesta hippailusta ja ystävien tapaamisista on karsittava, jotta samaan kalenteriin mahtuu minun työ ja kaikki projektini. s/y Selenan keväinen kunnostus jatkuu – tänä viikonloppuna ohjelmassa teippinäpertelyä ja pahviaskarteluja…
Teippiaskartelussa aiheena gelcoatin paikkaus. Kuvassa paikkailen keulatikkaiden muutamassa minuutissa aiheuttamaa tuhoa – nyt voitaisiin kyllä sopia ettei tikkaita jätetä kannelle ellei niitä sidota super kunnolla. Edellisessä tikasturmassa paikattavaa oli vain kolmannes tähän verrattuna – kolmatta kertaa en siis halua edes ajatella. Kun nyt sitten paikkailemaan ryhdyn niin yllättäen paikattavaa löytyy runsain mitoin. Kyljistä monesta kohtaa, parraslistan reunalta, peräpeilistä ja kanneltakin tietysti vanhan ikkunan ruuvinreikiä, mutta myös muita osumia. Tämä on se hetki kun mietin olisiko joku uudehko, vaikka rapea ranskalainenkin, minulle sopiva vene?
Ei ole mennyt vuodet päiväkodin tätina hukkaan – näppärästi pahvista askarrellen demostroin ikkunamalleja. Tässä esillä kaksi pitkälle edennyttä ikkunaehdokasta. Erilaiset ovaalit ikkunamallit kilvoittelivat pitkään ykkössijasta, mutta tämän demostraation tuloksena ne eivät ole enää palkintosijoilla. Klassikkomallit tuntuvat sopivan paremmin, joko veneen muotoihin tai omistajansa kauneussilmään.
Kesän reissujen yksi pääkohta selvisi sitten tänään – Selenan kotisatama 2016 kesällä on jälleen kotiranta eli Aurajoki. Siitä on onni suunnata merelle… ihanaa kevättä kaikille!
Karonmatkassa 
Jätä kommentti