Lieneekö parempaa hetkeä tai aikaa aloittaa kesä, kuin Naispurjehtijoiden kesätapaaminen. Vihdoin siis kevätkunnostusjumpat melkein kunnossa ja pääsen merelle.
Viikonlopun viettoon siis hullun hauskalla nelikolla, jossa nauru ei helpolla lopu. Tarkoituksena tietenkin tavata toisia, purjehduksesta innostuneita naisia ja onhan joukossa aina muutama mieskin, naispurjehtijoiden kumppaneina.
Hurjan kovatuulisen viikon perjantai ei olisi voinut olla kauniimpi – aurinko pilkisteli pilvien takaa ja tuuli oli lempeää sekä suunnaltaan vaihtelevaa. Olimme kovasti pohtineet turvallista satamaa, jos tulee kuitenkin ja päätyneet Turun Moottorivenekerhon Härjanmaahan. Olipa hieno satama ja suojaisa. Rannassa meidän neljän veneen lisäksi vain pari muuta venettä. Kuulimme toisen veneen herrasmiehiltä, ettei tuossa satamassa ole koskaan ennen ollut neljää veneellistä pelkkiä naisia.Totta vai tarua – tiedä häntä, mutta kyllä nyt oli sitten korkea aika tällaisenkin ihmeen sitten tapahtua tuossa satamassa.
Lauantai valkeni kirkkaaseen auringon paisteeseen ja huolimatta hieman pitkälle venähtäneistä iltatoimista s/y Selenan miehistö kykeni älykkääseen lähtöön heti yhdeksän jälkeen. Nopea huikopala/mehu tarvittaessa ja köydet irti – sitten aamukahvin nautiskelua rauhassa ja kun ollaan valmiita tosi toimiin, purjeet ylös. Yön kulutus akuissa tulee ladattu takaisin ja vneen siivoamiseen on aikaa ja lämmintä vettä. Näillä toimilla rantauduimme Peterzenille Kustaviin jo ennen kahta, luovimisesta huolimatta. lltaan oli siis vielä aikaa ja kukin meistä rentoutui tavallaan ja pääsipä joku filmitähdeksikin – niistä sitten kesällä enemmän.
Iltapäivän aikana saapui kaikkiaan seitsemän naispurjehtijavenettä Peterzenille ja yhteisen juhlaliputuksen sekä skumppalasillisen kohotimme ilta kuudelta, kommondorin sanojen jälkeen. Siitä sitten iloista iltaa polkaisimme käyntiin… grillausta ja saunomista, nuotiopiiriä, lintukaraokea ja tietysti ihan vaan höpötystä sekä tietysti naurua ja sukkeluuksia. Kuulin meitä olevan haasteellista kuunnella koska puhumme kaikki yhtäaikaa – really? Illan viileys ja nukkumatti tainnutti ihmisiä – väki nuotiopiirissä siis väheni. Juhlien lopettaminen ilman valomerkkiä on toisille haasteellista ja siksi, ihankuin pelastukseksi, päätimme perustaa discon – s/y Selenan Discoteakin. Onneksi kuitenkin kannen alle eikä oikeasti teakille. Letkein lantein ja melkoisin volyymein viihdytimme itseämme musiikilla vuosikymmenten takaa. Musiikkimakuun vaikutti varmasti kellonaika ja nautitut juomat, sillä Tapani Kansa, Kikka tai BoneyM tuskin kuuluvat arkipäiväämme. Päiväkodista tuttua, perjantai-illalla uudistettua loruakin käytettiin ja Kuka saa, kuka saa viinaboxiin kukistaa antoi meille kaikille luvan discojuomiin. Onneksi lopulta kello oli 3.30 ja silloin Suomessa sulkeutuvat viimeisetkin anniskelupaikat ja siksipä Selenankin discon oli sulkeuduttava.
Sunnuntaiaamun ensimmäinen ajatus oli äänentoistossa – lieneekö hanat kaakossa asento vaivannut naapuriveneilijöitämme. Suureksi hämmästykseskseni kuulema ei – lieneekö kaikilla niin hyvät unenlahjat vai ovatko he kovin kohteliaita. Toivottavasti emme häirinneet! Musiikki yhdistettynä sekakuorokaraokeen on kuulostanut varmaankin hurjlta.
Päädyimme taas, älylähtöön. Nopeat suihkut ja banaanit ja sitten merelle. Tuulinen aurinkoinen meri odotti meitä ja huh mitä kyytiä saimme. Ei voisi parempaa purjehdusta toivoa – 40 mailia hiukan alle 7 tuntiin. Toki ehdimme matkalla tehdä pukeutumisanalyysejä ja suunnitella vaatekaapin sisällön täysremonttia, syödä kipparin tortilloja ja nauraa… Rantauduimme jo ennen puoli viittä Aurajokeen ja sitten oli haikeiden halien paikka, olipa meillä kivaa – todellakin, todellakin!
Karonmatkassa 
Jätä kommentti