Retkipäivä

Terhakkaan aamun jälkeen, jätimme iloiset hyvästit kauniille Ulvöhamnille. Huiman korkeaa, jylhää ja kaunista.

Toiminnanjohtajamme oli selvittänyt läheisen majakkasaaren aikatauluja ja yhteyksiä – siis kokkakohti Bönholmenia.  Tuosta pikkuisesta kyläsatamasta saimme lauttakyydin läheiselle Högbondenin majakkasaarelle. Omalla veneellä saaren on mahdotonta kiinnittyä, sillä saaren ympärillä on 60m syvää. Kuulimme,  että yhteysalus laituriin saa kiinnittyä kun lauttaliikenne pysähtyy mutta täysin suojattomana satama on melko turvaton.

Högbonden on Ruotsin toiseksi korkeimmalla oleva majakka ja maankohoamisen ansioista tulevaisuudessa ehkä korkein.  Tätä Höga Kustenin helmeä lähdimme siis tutkailemaan.  Huikeat näköalat ja kaunis luonto,  saimme upeita kuvia ja vielä kauniimpia kuvamuistoja omiin kuvapankkeihimme. Valokuva latistaa sillä täällä on kauniimpaa kuin kuvissa. Millaistakohan olisi Högbondenin Vandrarhemmissä syysmyrskyn mylviessä?

Elävää luontoa olemme nähneet läheltä ja Högbondenin korkeudessa videoimme myös pikkuisen päästäisen vipotusta kalliolla.  Raukka parka pelästyi tätejä.

Illan iloksi toiminnanjohtaja ahersi meille pizzaillan sataman kajenilla. Kyllä oli loistavia lohi-mozzarella-rukola pizzoja ja sataman yhteiskeittiö antoi illallisen valmistamiseen loistavat puitteet. Kuva puuttuu, koska toiminnanjohtaja oli muka kiireinen… selityksen makua. Tässä taidonnäyte Högbondenin keittiöstä

Selenan ”lorupussiin” on nyt myös kurkkailtu ja sen innoittamana harkintaan jopa yrttimaan perustamista. Mitenköhän sopisin yrttimaan hoitajaksi? Terveysjuomien tarjoilun turvaaminen on siis mielessämme yhteiseksi hyväksi.

Ihanat siskokset pitävät huolen liikunnasta ja sen kyllä huomaa…. ja uva kertoo loput.

Bönholmenin sataman suojassa oli hyvä olla jopa löysässä ankkurissa.  Aamulla sitten sekin vähäinen pito loppui ja lähtöhetki löi.