Matkalla etelään…

Kauas on pitkä matka… joskus tuntuu siltä kun katsoo karttaa. Niin nytkin❤. Aamuyön tunteina kun katsoin karttaa Hudiksvallissa ja mietin etappeja niin millä muulla miehistöllä tahansa olisi tullut epätoivo. Liian pitkä matka… varsinkin täysin hulvattoman kovatuulisen ja siksi raskaan purjehduspäivän jälkeen. Aamulla kuitenkin esittelin vaihtoehtoja miehistölle ja mutkatomasti valittiin suorin mahdollinen reitti Öregrundiin – huolimatta, että matkaa on…

Aamulla tankki täyteen, vihdoin, sillä polttoaineen saaminen meriasemilta ei ollut Höga Kustenilla mitenkään mutkatonta. Ulvössä diesel oli loppu ja Härnösandissa koko polttoaine ponttooni oli uponnut, dieselin kantaminen maa-asemalta tuntui vähemmän isnpiroivalta.

Matkaan siis myöhässä ja tiedolla että likemmäs satamailia edessä. Miten aika sitten kuluu merellä… hienosti. Kirjastomme on kovassa käytössä sillä kaikenmaailman aikakauslehdet ruotsiksi ja suomeksi on luettu kannesta kanteen, Victorian syntymäpäivän kunniaksi luimme hänestäkin sivu kaupalla, eräillä riittää veneeseen liittyviä puuhdetöitä ja sitten on tietysti aina nukkumisen vaihtoehto. Pienet tupluurit kannella piristää kummasti. Ruuanlaiton merkeissä saa toki myös kummasti kulumaan aikaa, sekä laittaessa että syödessä.  Matkalla Öregrundiin saimme lopulta myös maistaa kätevän emäntämme, Merin, valmistamaa lohisoppaa. Turhaa vaatimattomuutta hänessä – selviä kokkikolmosen aineksia naisessa – loistavaa soppaa! Tätä herkkua meille taas seuraavan tuhannen mailin kuluttua. Kuva hetkeltä kun olimme jo ahmineet loistosoppaa hengenhädässä… Huomenna loppukeitosta katkarapusoppaa❤.

Matkalla kerkesimme ihmettelemään Ruotsin merenkulkuhallituksen hoikkuuden ihannointia. Selväti anoreksiaan kallistuvilla ihanteilla luodut merimerkit jäävät oikeasti liian usein löytymätttä – niin nytkin. Pinnistelyistä huolimatta löysimme merellä merkeistä vain puolet. Öregrundin sisäänajossa jätin yrittämättä, tavoitteena oli  ettei törmätä! Loistot ja majakat ovat taas Toppen, parasta A-luokkaa. Kaikki näkyvät hyvin ja valoja on riittävästi.

Luonnon väriloisto on huippua – illan hämärtyessä näimmekin sellaista väriloistoa ettei sitä pysty tallentamaan mihinkään kuvaan. Auringonlaskun hehku ja sen viimeiset kiivaat säkeet ennen mereen putoamista ja samalla meidän edessä näkyvä kaikissa pastelliväreissä loistava taivaanranta. Auringonlaskun jälkeen nousee merestä laavalampun lailla hehkuva kuu  – käsittämättömän hienoa. Kuvaan tallentaminen vaan on täysin mahdotonta. Hienoa on myös Scandinavian yötön yö – auringon laskettua ei hehku lopu kokonaan lainkaan vaan siirtyy vain ilmansuunnasta toiseen. Pian taivas hehkuu jo idän suunnalla, samoissa väreissä ja siniseltä yötaivaalta loistaa kuu, kirkkaana kuin lamppu. Kaunista.

Parhaassa mahdollisessa valaistuksessa  siis kiinnittäydyimme Öregrundin satamaan. Taitoimme 105 meripeninkulmaa hyvällä tunnelmalla. Toppen Naisisto!!!

Öregrundin aamuun oli ihana herätä – tuntui, näytti ja kuulosti kesältä.