Maanantaina oli aika jättää hyvästit Maarianhaminalle. Henna hyppäsi laivaan ja me perusteellisten ostosten jälkeen merelle. Klassikoiden kerho sai täydennystä sillä siirryimme vain muutamia maileja etelämmäs Rödhamnin idylliseen satamaan. Kauniit punaiset meren huuhtomat kalliot ja suojaisa rauhallinen satama tuntui hyvältä. Saariston heikot nettiyhteydet tosin rasittavat nuorisoa -hämmästyttää ja kummastuttaa nuorta kulkijaa, miten kukaan voi asua täällä? Illan iloksi loputonta ähellystä Sim-korttien ja uuden mokkulan parissa, yhtä loputonta keskustelu on puhelimien eroista. Väitteeni siitä että eräs hedelmäyhtiön pelikone tuntuu sopivan paremmin kaupunkiolosuhteisiin tuntuu saavan vahvistusta. Toki koko reissulla paljon naurua olemme saaneet myös minun vain muutamia kuukausia vanhasta, todellisen pelikoneyhtiön puhelimesta. Kyllä on kätevä kun lähes puolet vuorokaudesta on kytkettynä varavirtalähteeseen – tämä on siis se johto taskujeni välillä. Kehitys kulkee vaan mihinpäin? Miten lainkaan selvisimme aikoinaan kokonaan ilman, siis oikeasti, kokonaan ilman puhelinta merellä?
Rödhamnista sukelsimme melkoisesti keinuttavalle merelle ja saimmekin hienon purjehduspäivän kohti Kihdin reunaa. Matkalla väistelimme laivoja, jotka luonnollisesti ahdistelivat meitä väylien ahtaimmissa kohdissa. Samalla pohdimme, ettei tunnu oikein muita olevankaan liikkeellä. Elokuun eka viikko ja sen huomaa, on selvästi hiljaisempaa. Eteläinen tuuli puski meitä eteenpäin rivakkaa vauhti ja taas rantauduimme klassikkoon, mutta vähän erillaiseen sellaiseen. Husön vieraslaituri oli aikoinaa suosittu pysähtymiskohde, erityisesti sijaintinsa vuoksi. Kätevästi Kihdin laidalla sijainnut tukevahko laituri, syvärantaisessa lahdessa oli helppo saapumiskohde. Muistan tuolla erään iltagrillaushetken nuorena partiokipparina kun vannotimme saksalaisveneilijälle ettei vuorovettä tarvitse täällä ottaa huomioon ja että kaikki merimerkit löytyvät merikortista. Hieman epäilevälle lainasimme toki satamakirjat yölainaan niin sai kopioida niitä vapaasti. Onneksi me olimme tuolloin tulossa Amsterdamista ja meren pakeneminen rannoilta laskuveden aikaan oli hyvin mielissämme. Tiesimme siis mistä puhuimme, mutta nuori ikä taisi viedä uskottavuutta. Rannan kallioilla olevat vuokramökit olivat tuolloin vielä kuosissa ja vastasivat varmastikin myös ihmisten odotuksia. Satamamaksu maksettiin kahvilaan, jossa parasta oli näkymä merelle, sillä muuten palvelut olivat vaatimattomat. Kelpo saunan sai kuitenkin myös vuokrattua noina aikoina. Nyt vuosia on Husön laituri ollut suljettuna ja samoin kuin lähes kaikki vuokramökit, vuodet ovat raiskanneet rauhassa kenenkään häiritsemättä. Kallioilla hylättyinä seisovat mökit näyttävät surullisilta. Tänä keväänä Merikarhut sai vuokralle tuon laiturin ja niinpä pääsen kiinnittymään tuohonkin klassikkoon. Hiukan liian kovan etelätuulen ansiosta rantautumisemme on eräänlainen räpellys – onneksi nuoret miehet ovat taitavia loikkaamaan, jaksavat roikkua köydessä ja tottelevat käskyjä. Saimme siis keulan tuuleen ja ruuan tulille… Ehdimme jopa enemmän/vähemmän sopuisasti keräämään kukkasia – nykyaikaisesti toki virtuaalisesti. Pian on nuoremmalla kasvikollaasi kerätty.
Näin päivät vaihtelevat merellä – kovatuulinen päivä voi vaihtua tyyneen ja edessä on konevoimin marssia eteenpäin. Kihtiä ylitimme siis lähinnä aurinkoa ottaen, Lombardinin viedessä meitä eteenpäin. Olemme olleet onnekkaita, sillä vasta Kihdillä näimme paksumpia levälauttoja. Tähän menessä näkemämme levä on ollut ohutta ja vähemmän yhtenäistä. Kuuleman mukaan levää on tänäkin kesänä ollut runsaati vaikka meriveden lämpötila onkin pysynyt alhaalla. Levälle taitaa riittää pelkkä aurinko, surullista. Onneksi merien puhtaus selvästi on alkanut kiinnostaa ihmisiä ja meillä täällä on imuasemiakin melko runsaasti. Rödhamnin lahdessa, melko ripsakassa tuulessa kun itse keikuimme asemassa, huomasimme sen tuntuvan tukevalta tuulesta huolimatta. Konetimme Turun saariston huomaan ja venekeittiö oli kiinni – dinner ulkoistettu Houtskärin Skagenin rantagrilliin. Oli hyvää ruokaa ja ihana saunoa, todellakin!
Karonmatkassa 
Jätä kommentti