Lauterhornista jatkoimme Lickershamniin katsomaan Gotlannin korkeinta raukkia, joka kohoaa 27 metrin korkeuteen. Yritimme jopa purjehtia, mutta jouduimme luopumaan siitä hauskuudesta melko nopeasti. Onneksi on Lombardini aluksessa ja hänen pillithän on putsattu ihan jo varoiksi… Nyt olisi keittämisen riski lähellä. Matkalla ranskalaista piirakkaa saaristolaisin mauin ja tiedän – nämä meidän ruokapäivitykset on toivottomia kun meillä on aina niiiiiin kiire .
Mahtavia nämä luonnon taideteokset näistä ei saa kyllikseen….
Mitenhän se mopo keulii niin helpolla… pientä ilta-askartelua. Tässä valmistuu hieno kassa-aparaatti ja alennusmyyntihän on tietysti myös aloitettu. Selenan kanoon bra tax-freen alessa on kaikki edellisen sesongin tuotteet kuten korkolaput ja eräät naiset.
Paha oteherpes on taas iskenyt kippariin ja yksikään lasi ei ole turvassa, nokkamukit kehiin…
Illan hämärtyessä mahtavat näkymät….
Aamu alkoi kuntoilulla – tietysti lenkkeilyä ja joogaa jo kello seitsemältä. Kaisan hengästyttävä kuntoilutahti saa meidät muut vaan huokailemaan kun kannella on niiiin kuuma ettei jaksa tehdä mitää. Kaisa kuntoilee meidänkin puolesta.
Puuhakas merimatka kohti Visbytä alkoi hitaan aamun jälkeen. Tyyni meri pisti Lombardinin laulamaan, mutta nyt emme voineet ajaa taistelukierroksilla, sillä keulakannen hoitonurkassa pukkasi kiirettä. Miehistön saattaminen Visby-bilekuntoon vaati kyllä tovin puuhastelua kipparilta. Säärikarvojen poisto tuskin pisti Gotlannin VTS-seurantaan vauhtia, mutta muutama muu hoito sai ainakin hylkeen seuraamaan tapahtumia tarkemmin. Avosylin meidät Visbyhyn vastaanottanut satamavahti toivottavasti ei ole VTS:n informaation piirissä.
Nyt bile-hile ilta voi alkaa Visbyssä – nyt jäädään toisiksi, ainakin musiikissa. Meilläkin nyt Mohijo Bar open kannella kahdeksan.
Karonmatkassa 
Jätä kommentti