Hoburg kierretty

Toipuaksemme kuninkaallisesta yöseurasta on hyvä suunnata merelle. Purjehdusta ei ollut luvassa vaan Lombardinin jyrinää – sen tiesimme jo lähtiessä. Todellakin meillä oli edessä tyyntä merta…

Hoburgin kiersimme kunnioittavalla etäisyydella ja hänelle joimme vihreät terveysjuomat…

Sinilevää on meressä ollut jonkin verran matkan varrella, mutta tänään ensimmäistä kertaa ajoimme paksummassa kerroksessa. Mielestämme nämäkään lautat eivät kuitenkaan ole sellaisia joissa puskimme eteenpäin 2015 matkalla Bornholmista kotiin. Leväongelmat on tänä vuonna erityisen paha, jolle selitystä antaa toukokuusta jatkunut todellinen kesä. Tässä ”hyljekuvassa näkyy sinilevä melko hyvin,  paljon paremmin sitä ei edes haluaisi nähdä .

Todellakin tänä kesänä vaihtomiehistö jätti suosiolla kotiin kaikki raskaat purjehdusvaatteet, kerrastot, villa-asut ym. Heitä ohjeistettiin pakkaamaan runsaammin hellekolttuja ja pikkuvaatteita, sillä käyttämättömiä normokesän seilausvaatteita on veneessä jo riittämiin.  Kuumuus vaatii huomiointia – nestettä ja suolaa on saatava tarpeeksi. Loputon koneajelu pistää myös Lombardinin koville – onneksi kone on keväällä huolettu huolella.  Merivesisuodatin vaatii nyt erityistä humiota kun välillä kölin alla näyttää olevan enemmänkin puuroa kuin vettä. Onneksi suodatin on helppo pitää puhtaana sillä sinne tosiaan kertyy pintä moskaa.  Joka kerta konehuoneessa käydessäni nautin yhtä paljon viime kesäisestä polttoainesuodatin löydöstäni. Suodatin on kiinni letkuissa pikaliittimillä ja näin vaihdettavissa viidessä minuutissa ilman toivotonta dieselsotkua. Erityisen positiivinen juttu on suodattimen alahana, joka todella kestää avaamista ja sulkemista vaikka päivittäin. Näkyvän veden voi siis poistaa aina kun sitä on havaittavissa. Ilmavuotoja tässä mallissa nolla ja tällä todellakin vaikutusta moottorin käymiseen, huomattu on. Tämä on vastaus huutooni – ihminen on käynyt kuussa, mutta polttoainesuodattimessa on sen seitsemän tiivistettä, käsittämättömällä tavalla kiinni hapuiltava keskikiristysruuvi ja vedenpoiston alahana, joka ei kestä avaamista. Suosittelen kaikille – kirpaisee kukkarossa mutta säästää hermoja.

Gotlannin itäranta on maineensa veroinen – vähäistä liikennettä ja pienessä satamassa vain muutama vene. Kaunis ja jopa eksoottinen Vändburg oli minun toivelistalla ja sinne rantauduimme tuulen suojaan helteen keskelle.

Hyvä ja syvä satama, jossa hyvät suihkut ja wc:t. Suihku tosin sekosi Merin kolikkotulvasta tai kauneudesta ja siitä alkaen vettä sitten vain lorisi, katkeamatta toista tuntia ilman kolikkoja. Kätevää, mutta ei kovin ekologista. Marien tavoittelema satamavahti oli tavoittamattomissa, mutta joku puheluista onneksi tavoitti vastuullisen koska lorina lopulta lakkasi ja vettä sai taas vain 10Kr kolikolla 2 minuuttia kerrallaan. Iltakävelyllä totesimme kaupan olevan liian kaukana käveltäväksi (9,6km) ja siirryimmekin nautiskelemaan rannan raukeista, Näistä ei tahdo saada kyllikseen, käsittämätönta ja kaunista.

Matka jatkuu Lombardin voimin…