Kauas on pitkä matka ja siksi me todella olemme päivät merellä👍. Kalmarista kohti Utklippania menimme hienosti tunteja pelkällä keulapurjeella. Tuulen sitten illansuussa rauhoittuessa päätimme nostaa ison sen kaveriksi. Vain hetken saimme nauttia menosta kunnes Windex rupesi muistuttamaan Onnenpyörän nuolta. Tuuli ei todellakaan osannut päättää mistä puhaltaisi. Pohjoistuulen teettämä maininki keinutti meitä etelään ja purjeet vetivät miten sattuivat, hetken etenimme kohteeseen peruttamalla. Hienon piruetin saimme aikaan ruudulle. Lopulta Lombardia hyrähti käymään ja lähdimme etenemään kohti kohdetta – järjen ääni kuulema voitti, lopultakin.
Ilta ehtii jo laskeutua ennenkuin pääsimme ajamaan sisään Utklippanille. Yhdessä tutkailimme sisäänajo loiston valoja ja kulkureittiä, kapealla näytti sisäänajo. Sisällä bunkkerin omaisensa satamassa vallitsi rauha ja hiljaisuus.
Mahdollisimman hiljaisesti kiinnittäydyimme saksalaisen Bavarian kyljelle toiseen riviin. Hämmentyneen näköinen mies heräsi veneestä manövereihimme ja hetkeen hän ei tiennyt edes mitä kieltä puhuisi. Häneltä saimme aamun aikataulun – olisivat lähdössä kello seitsemän eli tulee siis aikainen aamu. Aamu ei meitä illan siinä kohden murehdittanut, sillä kaikilla oli melkoinen nälkä.
Jo tunteja ennen saapumista oli valmisteltu illan kala-ateriaa ja lopulta ilta kymmeneltä söimme uusia perunoita ja kalaa, kaikilla mahdollisilla tykö tarpeilla. Ei kuvaa tietenkään, sillä kamerat oli mielessä vasta kun vatsat oli täynnä. Aterialla nostimme maljat meille – olemme kaukana ja juuri siellä missä olimme suunnitelleetkin. Hienosti olemme reissanneet, hyvä me♥️.
Illalla reittisuunnitelmia isolla kartalla, kylläpä meillä on mielenkiintoinen Itämeri. Ensi kesänä voisimme koluta itärantaa, onkohan Kalingradiin lähtijöitä?
Aamulla olimme jo ennen seitsemään asemissa kannella vain kuullaksemme naapurin syövän vielä aamupalaa, really? Missä on saksalainen täsmällisyys? Aikaisessa aamussa on puolensa ja olimmekin souturetkellä jo heti kahdeksalta. Täytyyhän se majakka nähdä läheltä.
On tämä hieno paikka, todellakin näkemisen arvoinen. Mielettömän kirkas vesi, sillä pohja näkyi altaassa koko matkalta.
Vahvan myötä on Selenassa tapahtunut uudistuksia, joista huomiota herättävin on ”aulapeili”. Tämä todellinen katseenkääntäjä on saanut miehistön pälyilemään itseään, aina ohi kulkiessa. Alkumatkasta vastaan katsoi hieman tutumpi tyyppi, mutta reissun edetessä tilanne on muuttunut. Onneksi ”kätevät ratkaisut” on ennenkin ollut miehistömme vahvuus ja niin tälläkin kertaa. Ihan pienellä askartelulla peilistä katsoo aina prinsessa – kukapa ei haluaisi näyttää rakkaalta Vickanilta?
Utklippanilta lähdimme hiljaisessa vastatuulessa kohti Christiansötä. Purjeetkin nostimme vain todetaksemme, että tämä päivä on Lombardinin. Konepäivä kului toisilla rauhallisemmin ja toisilla puuhakkaammin. Kirjastonhoitajalla ainakin oli kiireitä sillä veneen lehtienlukusalissa kävi kuhina. Keskellä tätä lehtienlukusalia onnistuin itse olemaan melko puuhakas eli pesemään mm. istumalaatikkoa, ompelemaan puuttuvia neppareita ja poistamaan ihokarvoja. Sellainen aurinkoinen avomeripäivä ⛵.
Meille poikkeuksellisen aikaisin alkoi edessä näkyä Christiansön saari. Tuota lähestyessä muistui kaikille edellinen kerta vuonna 2015, jolloin peruutimme ulos satamalahdesta ja saimme salamana Merin ja Pertti-koiran kannelle. Keulahytti alkoi kuulema muistuttaa pesukonetta ja veneen upotus pyrkimyksetkin kävivät hänen mielessä. Sitä höykytystä olikin silloin koko matka Ruotsin rannikolle.
Nyt Christiansö vastaanotti meitä koko kauneudessaan tyynenä ja rauhallisena. Aivan mielettömän kaunis paikka – yksi kauneimmista Itämerellä.
Saarikierroksella nautimme näkymistä ja satoja vuosia vanhojen rakennusten historiallisesta tunnelmasta. Illallisella ravintolassa huikeat näkymät….
ja tällä kertaa myös nimi MK-kirjaan. Kiitos vinkistä Viivi, s/y Aurora.
Tämä ilta päättyi parisuhdeteemaisiin bileihin – paljon on järjestelty asioita🙈🥺😲 .
Aamulla 15 min lähtö. 500 mailin ylitystä ei juhlittu suunnitellusti Kulta&Votkalla vaan Coca-Colalla, jostain syystä. Sekä kirjasto että lakipalvelut avautuivat myöhemmin, mutta tästä ei aluksella ongelmia syntynyt. Erittäin hiljainen aamu – äänessä lähinnä Lombardinin. Tuuli sillisalaattia. Nyt Ystadiin…
Karonmatkassa 
Jätä kommentti