Kööpenhaminasta lähdettyään pääsimme kokemaan tyyntä ja tuulista. Alkuun lupaavalta tuntunut tuuli lässähti runsaan tunnin kuluessa ja siirryimme konettamaan. Onneksi tuuli virisi iltaa kohden uudelleen ja lopulta surffailimme runsasta seitsemää solmua kohti Rodvigiä. Matkalla ihastelimme Stevns klintin kallion jyrkänteen kerroksia, jotka ovat 65 miljoonaa vuotta vanhoja kallioita. Kyllä luonto on ihmeellinen. Tämä kuvassa oleva, melkein kalliolta putoava talo, paljastui myöhemmin Höjerupin keskiaikaiseksi kirkoksi.
Rodvigin täpötäyteen satamaan sisään illan suussa – melkoisia ympyröitä saimme ajella ennenkuin paikka löytyi saksalaisen herrasmiehen kyljeltä. Olipa mukava kuulla tervetuloa tervehdys kun kiinnittäydyimme kolmanneksi riviin. Olipa kaunis satama ja meillä ihana valkosipulin tuoksuinen Pasta Carbona illallinen.
Aamiainen kannella yksi nautittiin varhain. SMHI:n mukaan tiesimme, että meillä on edessä konetusta koko päivä. Tyynelle merelle siis.
Mon-saaren rantaviiva näkyi pian jo edessä ja se vain kasvoi kun lähestymme sitä. Mahtava jyrkänne ja todellakin katsomisen arvoinen.
Saimme loistavan tolppapaikan Klintholmin satamasta ja sitten hyppäsimmekin satulaan. Olihan tuo Mon Klint nähtävä. Runsaan kuuden kilometrin pyöräily keskellä Tanskan maaseutua sai meidät pöhkimään ja taisi yksi pyöräkin saada ”epäkelpo menopeli” -tuomion. Lopulta olimme perillä melkoisessa kansainvaellus paikassa.
Dinosauruksen munat lasten leikkipaikalla viestittivät, että pelkästään jyrkännettä eivät ihmiset ole tulleet katselemaan. Meitä kuitenkin kiinnosti nuo näkymät ja siksi kiipesimme korkeimmalle paikalle ja tietysti myös turva-aidan yli. Siellä oli kiveksiä kipristelevä näköala, kuten Petri minulle tiivisti. Minua tosin vain ihan normosti huimasi🤔. Tämä kuusi kilometriä pitkä ja 128m korkea kalkkikiviseinämä on kyllä huikea näky.
Piukan 14 km pyöräilyn jälkeen oli dinneriksi pestokanaa uunissa. Tämä naistenviikolla ihanaksi havaittu ruoka valmistui nyt tulisena Pesto Rosso vaihtoehtona. Illalla vielä paikallisessa, Mon saaren oman panimon olutta👍.
Aamulla tuikkasimme merelle kukonlaulun aikaan, suuntana Saksa. Tyyni meri houkutti meitä koska tiesimme tuulen iltapäivästä kääntyvän vastaiseksi. Parin tunnin konetuksen jälkeen pääsimme seilaamaan, mutta valitettavasti sitä iloa kesti vain runsaan tunnin ajan, sillä kun nopeus laskee kolmeen, käynnistyy tässä matkapurjehdusveneessä moottori. Ilman tuulta ei voi purjehtia. Lähes 40 mpk:n matkalla oli hyvä korjata kynsiä ja koska Lombardini on niin nukuttavan ääninen taisi joku ottaa kannella myös tuplurit. Kiikaroimalla näkee usein enemmän, niin tälläkin kertaa – koko reissun kaipaamaani pyöriäiset näkyivät Saksan rannikolla kiikarin linsseissä, valitettavasti ne vain ei olleet minun silmillä😭.
Kymmenen mailin sisäänajon jälkeen saavuimme Bartöftin satamaanjo heti puolen päivän jälkeen. Olipa kiva tulla Saksaan❤️. Rannassa miehet vastassa ja niin monella jotain sanottavaa. Täällä rantakahvilasta sai ostaa viiniä ja satamatoimistosta olutta, WC:n ja suihkun ovet ovat avoinna avoinna ja kaikkialla on siistiä.
Illan ratoksi pesimme pari koneellista pyykkiä ja nautimme aivan mahtavaa dinneriä. Tässä aluksessa on kyllä ravintolatason ruokaa, mutta silti saksalainen Snitzel on mentävä vielä viikonloppuna maistamaan.
Rauhallinen aamu, aivan ihanaa ja sitten juuri oikeaan aikaan siirryimme Stralsundin vanhan kaupungin satamaan. Tämä Citymarina saa pitää meidät nyt parin yön ajan, sillä meillä on ostoksia tehtävänä 😊.
Karonmatkassa 
Jätä kommentti