Aamulla tuuli oli tyyntynyt Kärdlassa, mutta ilma oli täynnä usvaa, ja tiesimme, että edessä voisi olla taas sade- ja ukkoskuuroja. Silti oli selvää: emme jää satamaan toiseksi päiväksi
Heti se sitten alkoikin, kun sadetta ja sumua tuova jääkylmä huntu laskeutui yllemme. Hyökkäysvarusteet ylle, tutka päälle ja sumutorvi testiin. Näkyvyys katosi kokonaan. Tutkassa kuitenkin näkyi sekä kiintopisteitä että liikkuvia kohteita – yllättävästi myös paikoissa, joissa syvyyden mukaan ei pitäisi olla mitään. Mutta tutka ei huijaa: siellä tosiaan oli veneitä, jopa rantaviivassa purkkari. Sumussa kun tutkassa näkyy jotain siellä, missä ei pitäisi olla mitään, se kannattaa silti uskoa. Aina tutkaillessa mietin, että veneilijät eivät varmasti tiedä miten huonosti näkyvät tutkassa. Nytkin, sumun hälvettyä hieman, havaitsin purjeveneen joka näkyi vain hetkittäin aallonvälkkeenä kuvaruudulla– kannattaisi näkyä tutkalla, sillä se saattaa joskus pelastaa hengen.
Sumu ja sade jatkuivat tunteja, kylmyys tuntui kaikkialla ja kädet olivat jäässä neopreenihanskojen alla. Kesä tuntui olevan kaukana. Lopulta ilma kirkastui noin 10 meripeninkulmaa ennen Kuivastua, onneksi, minulta meinasi jo huumori loppua.
Kirkastunut ilma sai meidät jatkamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan Varbla Sadamiin. Sateessa olisin luovuttanut ja jäänyt Kuivastuun. Yht’ äkkiä oli yllättävän kaunista. Kokopäivä siis konemarssia – ainoa hetki kun olisi voinut seilata oli sadepilven hetkeksi nostama kipakka ukkospuuska ja sekin vastatuulta.
Varbla Sadam on vuonna 2020 valmistunut uusi satamapohjukka. Luvattu 2,7 m syväys piti paikkansa ja vieraslaiturissa oli sitäkin enemmän. Rauhallinen satama, aurinko paistaa.
Rantaravintolan terassin tarjonta houkutti, mutta nautimme siellä vain virvokkeita. Olimme päättäneet pitää Cobb-grilli-illa istumalaatikossa. Cobbilla grillaaminen on leppoisaa ruuanlaittoa yhdessä, parhaimmillaan kun grillaa ja syö samanaikaisesti.
Suihkutilat olivat uudet ja kauniit, mutta vaatisivat enemmän huolenpitoa – jälkeenpäin kirjoitin palautetta linjalattiakaivoista, jotka olivat lähes tukossa ja tekivät suihkuista minimaalisella vedenkäytölläkin lähes uima-altaita. Jos satamassa olisi ollut enemmän veneitä tilanne olisi ollut katastrofaalinen. Saimme ystävällisen vastauksen ja lupauksen korjauksista.
Kuressaareen naapurisataman kautta
Aamulla lähtö tyynelle Riianlahdelle, konemarssia. Tehtiin pieniä huoltohommia, teippailtiin vantteja ja viimeisteltiin säädöt. Kaunista ja kesäistä, voi olla ilman paitaa. Petri halusi lennättää dronea ja nyt historia toisti itseään. Pieni törmäys ja brics! kameran suojalasi rikki. Kuvia saimme tasan nolla! Uusia suojalaseja olisi kotona, laatikossa. Kätevää!
Kun lokki seisoo kivellä lähellä väylää, mutta kartta ei näytä mitään – kannattaa miettiä kiven sijaan muita vaihtoehtoja. Petrin sen sitten keksi; kuollut hylje, jonka päällä lokit aterioivat.
Kuressaaren sisäänajossa tapahtui jotain mitä en muista koskaan tapahtuneen, koukkasimme väärään sisäänajoon!. Näin päädyimme naapurissa sijaitsevaan Roomassaareen. Petri ihmetteli kyllä jo lähestyttäessä ettei nyt näytä siltä kuin pitäisi, mutta vakuuttelin että vierassatama on vasta tämän rahtisataman jälkeen. Satamassa sitten U-käännös, naurua pidätellen, ja matka jatkui. Tuurilla kuulema ne isotkin laivat seilaa.
”Se oikea” olikin sitten pitkä ruopattu kanava, jonka syvyydeksi luvattiin vain 2,3 metriä. Menimme siis hissukseen! Kuressaaren vieraslaituri oli täynnä veneilijöitä. Mukava vastaanotto ja hyvät palvelut. Päätimme jäädä toiseksi yöksikin niin ehdimme tutustua kaupunkiin.
Aamulla pyörät laiturille ja kohti keskustaa syömään ja shoppaamaan. Rauhassa pakatusta veneestämme kun uupuu muutama artikkeli. Torilta saimme kauniita puulastoja kotiin jääneiden tilalle ja urheilukaupat shortsit Petrille, näitäkun hänellä mukana tasan nolla kappaletta.Toki muutakin ostettiin mm. paikallista Kalev – suklaata päiväkahvievääksi
Pyöräilimme myös kaupungin laidalle rautakauppaan ostamaan Cobb Stoneseja grillausta varten. Poistuimme butiikista mukanamme silikonia ja uusi pyyhkeiden kuivausteline Lingonbackan saunaan. Cobb-kiviä ei löytynyt.
Lidl – check. Superalko piti ohittaa, koska tavaraa oli kertynyt siihen mennessä jo kohtuullisen paljon. Jatkamme bunkrausta vievokkeiden osalta seuraavassa satamassa.
Iltaa vietettiin veneen kannella, elävän musiikin soidessa viereiseltä laiturilta. Siellä vietettiin jonkun synttäreitä ja tunnelmointia jatkui pitkälti yli puolen yön.
Sumussa kohti Ventspilsiä
Aikainen lähtö kohti Ventspilsiä – edessä 60 meripeninkulmaa
Ensimmäiset pari tuntia konetettiin tyynessä, mutta tuuli virisi juuri kuten ennustettu. NNW tuuli sopi meille hyvin. Harmi vain, että myös harmaa sumu laskeutui kaiken ylle.
Kuluu neljä tuntia sumussa seilaten, tutkaa tuijottaen. Olimme suurimman osan ajasta verkossa niin pystyin seuraamaan laivoja Marine Traficin avulla. Ei piukkoja ohituksia, tutkassa rauhallista. Päällä kerrasto, talvileggarit, villapaita, paksu fleece, pipot, hanskat. Suomessa hellettä.
Verkon avulla sain tehtyä vähän töitä, hoidettu asioita, Vähän työtä, vähän purjehdusta – multitaskausta mereltä.
Satamaan kiinnittyminen noin ilta kuudelta. Tilaa riitti ja satamakapteeni otti meidät vastaan iloisesti.
Landausoluet ja puolijuoksulla keskustaan syömään. Ensimmäisestä ravintolasta ei paikkaa, mutta seuraavasta löytyi viileä terassi. Onneksi oli nutut yllä, pitkät lahkeet jne – muuten olisi tullut vilu . Skroderkrogs tarjosi erinomaista ruokaa. Paluu veneelle Boltilla, lämppäri päälle ja lasi punaviiniä käteen. Elämän pientä luksuksia.
Sateisena keskiviikkona jatkettiin bunkrausta. Tarvitsemme varmuudeksi lisää dieseliä. Ventspilsissä ei ole tankkausmahdollisuutta, eikä nykyään Gotlannissakaan muualla kuin Visbyssä. Kuressaaressa toki olisi ollut, joten huonoa ennakointia. Mietin kyllä mitäköhän motorbootit tällä alueella tekevät?
Onneksi Petri lähti satamatoimistossa aamulla olleen kiinteistöpäällikön kanssa kanisterireissulle. Hänen autollaan köröteltiin huoltoasemalle jossa tankattiin hänen bonuskortin antamalla alennuksella. Aika hyvää palvelua. Minä etäilin palaverissa, josta tosin puolet ajasta meni linkkiä odottaessa. En taida olla mikään super- important person tässä kokoonpanossa. Tankkasimme yhdessä – onneksi veneestä löytyi sataman kanistereihin sopiva kaatonokka, jossa on suodatin. Kätevää kun on mukana kaikenlaisia tarvikkeita. Suodatin todellakin tarpeeseen, vanhoista metallikannuista irtoaa aina roskia. Niin nytkin.
Myöhemmin suuntasimme sateessa kaupunkiin jatkamaan bunkrausta; ruokakauppa hygieniakauppa, apteekki, AlkoOutlet ja sitten Boltilla veneelle. Mikä ihana kuljettaja! Hän ajoi niin lähelle kuin pystyi ja lopulta auttoi kantamaan ostoksia veneelle saakka.
Ventspils hurmasi, kaunis kaupunki. Kaikki keskustan kadut on kivetty, ei asfaltoitu. Kaupungin johtaja on tämän kuulema päättänyt, ei näyttää tyylikkäältä, ja varmasti asiaa on auttanyt että alueella on paikallinen katukivitehdas. Kaupungissa on monia nähtävyyksiä ja mm.vesipuisto. Venäjän hiilelle ja öljylle sanottiin heipat jo 2001, kun muu Eurooppa vielä rakensi lisäyhteyksiä.
Balttian kierros päättyy tähän ja vaikka sää ei suosinut, reissu oli onnistunut. Usein mieli vetää Ruotsin puolelle, mutta tänä vuonna Balttia oli hyvä valinta. Iso muutos edelliseen reissuun oli se, että nyt pärjää lähes kaikkialla englannilla, erityisesti satamatoimistossa oli hyvää kielitaitoa. Huomattavaa myös, että englantia puhui myös vanhemmat palveluhenkilöt ja kaikki olivat ystävällisiä. Vältyttiin siis henkisiltä yhteentörmayksiltä venäjää ja viittomakieltä ärjyvien kanssa kuten tapahtui Riikan satamassa 2016.
Tästä jatkamme kohti Gotlantia eli päiväksi avomerelle.
Karonmatkassa 
Jätä kommentti