Nyt olemme Gotlannissa, ja tunnelma on rentoutunut. Siirtymät ovat lyhyitä, ja välillä vietämme kokonaisen päivän paikoillamme. Fårön Kalasatama oli hyvä pysähdys – sieltä löytyi myös ICA Supermarket. Emme kuitenkaan jääneet toiseksi yöksi.
Hitaan aamun jälkeen pääsimme hienosti ulos taskuparkista. Kun ikää tulee, pitää mennä taidolla eikä voimalla 😂. Kansimiehenä ”vahva”– yllättävien tilanteiden varalta, ruorin takana ei voimaa tarvita.
Purjehdimme sivumyötäistä pelkällä keulapurjeella. Hellettä vihdoin – ei kiirettä, ei stressiä. Olin valinnut Vallevikin idylliseltä näyttävän sataman – kuvassa näytti niin harmoniselta.
Sisään ajettiin puhtaasti plotterilla, puhelimen Navionics tukena. Luikertelimme matalien (1,4 ja 2,1) välistä, mutta kölin alla pysyi koko ajan metri vettä eli ihan riittävästi.
Satama-allas olikin melkoinen yllätys. Pohjoisrannalla veneet kyljittäin, sitten yksi poijussa, sitten taas kyljittäin – mitä ihmettä? Rannassa roikkuivat mooringköydet, toisella reunalla oltiin kyljittäin kivimuuria vasten.
Satamatoimisto osoitti meille paikan… suoraan vanhan nosturiauton edestä. Romantiikkaa tihkuva näkymä! Kiinnitysrenkaita oli harvassa – askartelimme aikamme saadaksemme veneen kunnolla kiinni. Onneksi Petri keksi kiinnittää keulatikkaat kiviseinään niin päästin jouhevammin ylös/alas.
Satamamestari pappa tuli jo tivamaan maksua. Swish? Ei ole. Käteinen? Tasaraha kyllä kävi, jopa euroina – mutta vaihtorahaa ei ollut, joten maksu hoitui ravintolan kautta. Siellä summa olikin mukavasti pienempi.
Pappa kertoi myös, että rannassa olisi sauna: nyt olisi ikäänkuin miesten vuoro tai sekavuoro, jos nainen haluaisi mennä… mutta anyways siellä on alastomia miehiä nähtävillä klo 20 asti! Mitä?!
Ravintolasta katsottuna satama oli surullinen näky. Ruohot leikkaamatta, penkereellä lojuvat ikiaikaiset akut… paljon olisi voinut tehdä ihan ilmaiseksi. Ravintola sen sijaan oli eri yrittäjällä – ja täyteen buukattu.
Meidän paikkamme ei ollut edes huonoin – juuri jälkeemme saapunut purjevene ohjattiin taakse, suoraan nostoaisan viereen. Mestari ei reagoinut mitenkään, vaikka aisa oli pian veneen keulan ja maston välissä kutittelemassa saalinkia. Onneksi ei tuullut ja se saatiin pois välistä turvallisesti.
Alun perin oli tarkoitus olla kaksi yötä, pestä pyykkiä ja siivota vene. Mutta viimeinen pisara oli, kun kivetyksellä juoksi rotta. Päätös oli helppo: täältä lähdetään heti aamulla. Yö nukutaan ovi ja luukut kiinni.
Aamulla irti taskuparkista koneella puskien – hyvin irtosi, mutta keulakaide sai vähän osumaa kiviseinästä, ja vanha fendari puhkesi. Ei siis ihan oppikirjalähtö.
Edessä 10 meripeninkulmaa Sliteen. Kevyt myötätuuli, hissuttelua merellä – ehdittiin syödä ja nautiskella.
Sliteen sisään ajettaessa ei romantiikka ollut ensimmäisenä mielessä. Rannan iso tehdasalue näkyi jo kaukaa. Mutta satama tuntui turvalliselta: heti portilla Kustbevakningenin iso alus valmiina. Sunnuntaina turvallisuus vielä lisääntyi, kun suomalainen ohjusvene kurvasi altaaseen – netin mukaan siirtynyt 1.7.2025 pysyvästi NATOn joukkoihin
Lauantai-iltana nautimme Cobb-grillistä, mutta sunnuntaina alkoi tehoisku: Aamusta pesukoneelle, tällä kertaa fiksusti ajoissa. Lappu seinään: keitä olemme, kuinka kauan pesemme ja mahdollisuus ilmoittautua jonoon. Ja jonoa syntyikin.
Saksalainen purjehtija sai lainaan meiltä työkaluja ja omaksi puuttuvan letkunkiristimen – me saimme vaihturina erinomaiset oluet. Vene oli hetken kuin mustalaisleiri kun neljä koneellista pyykkiä pestiin puhtaaksi. Nyt on lähes kaikki puhdasta ja mikä parasta kaikki liinavaatteet!Istumalaatikko tuli myös pestyä sekä vahattua. Sisällä heilui myös rätti useassa kohtaa ja kylmäboxi siivottiin. Vihanneshyllylle tehtiin myös inventaario – nyt on vain kaikki fresh tallella!
Reissu on nyt puolimatkassa. Ollaan oltu kahdestaan lähes kaksi viikkoa. Nyt kääntyy uusi sivu: alukselle saapuvat Meri ja Teemu. Uudet tuulet puhaltavat! 🌬️⛵
Karonmatkassa 
Jätä kommentti