Tässä päiväkirja-lokikirja blogissa pääsee mukaan s/y Selenan kannelle ja mukaan purjehduksille ympäri Itämeren. Kirjoittajana on Selenan kippari, Karoliina. Odotettavissa ei ole suuria paljastuksia vaan paremminkin pieniä oivalluksia ja arkista elämää, maalla ja merellä. Tervetuloa mukaan lukemaan ja kommentoimaan.
s/y Selena on Boström 37 tyyppinen vanha ruotsalaispursi, mitoiltaan 11,05 x 3,95 x 2,00 ja paino noin 10 tonnia. Maston korkeus on 17,8 metriä ja konehuoneessa jyskyttää Lombardinin 50 hv moottori. Moottorilla matkavauhti on 8 solmua, purjeilla riippuu tuulesta, mutta reippaassa tuulessa matkavauhti on 7,5 – 9,5 solmun välillä. Boströmejä rakennettiin 80-luvulla Orustissa, missä Porali Marin-niminen yritys tekin runkovalmiiksi useampien Orustin- veneiden rungot. Valitettavasti Boströmien valmistus lopetettiin, Hallberg Rassyn ostettua sen ja lopetettua tuotannon. Boström 37 oli kovin kilpailija kaikkien aikojen myydyimmälle Rassylle, Hallberg Rassy 352:selle.
Minä, Karoliina, olen purjehtinut koko ikäni, ensin vanhempien kanssa, sitten meripartiossa ja viimeiset runsaat 26 vuotta omaa venettä kipparoiden. Purjehduksessa parasta on seikkailu ja muuttuvat tilanteen, veneessä eläminen ja merellä olo sekä uusiin paikkoihin tutustuminen. Vauhdin hurma tai kilpailu ei kiinnosta nimeksikään – olen siis puhdasverinen matkapurjehtija. Itseäni kiinnostaa myös veneen kunnostaminen ja parasta on sulkeutua verstaalle tekemään jotakin kaunista ja/tai käytännöllistä veneeseen.
Blogin kirjoittaminen alkaa kesälomasta 2012, jolloin purjehdimme lasten kanssa Saksan kautta Kööpenhaminaan. Miehistönä tuolloin omat 9- ja 10- vuotiaat poikani sekä 11-vuotias kummipoikani. Kirjoitin tuolloin blogia siksi, että kotona olevien oli helpompi seurata seikkailujamme. Tuolloin paluumatka Kööpenhaminasta Göteborgin ja Trollhättanin sekä Götan kanavan kautta Itämerelle ja Nynäshamniin sujui mukavasti naismiehistöllä. Viimeinen lomaviikko Nynäshamnista Turkuun oli sitten kipparin oma viikko… yksinpurjehdusta parhaimmillaan.
Blogin kirjoittamisen kipinä syttyi kuin vahingossa tuon 2012 kesän reissulla. Huomasin kuinka innoittavaa oli taltioida blogiin tapahtumia purjehduksilla ja kun taito ja yhteydet nyt ovat parantuneet saan myös kuvia tarinoiden tueksi. Aikoinaan purjehdin paljon lasteni kanssa, naisistolla sekä yksin. Nykyään purjehdin enimmäkseen aviomieheni kanssa, mutta välillä seurana on myös ihania ystäviä. Lapset harvemmin enää mukana, mutta ehkä saamme pian mukaan lapsenlapsia. Tämä blogi korvaa Selenassa lokikirjan ja on avoin kaikille kiinnostuneille.
Tervetuloa Karon matkaan!
Karonmatkassa 