Tekijä: Karoliina

Täydellinen purjehduspäivä

Ruhnun mudantuoksuinen satama oli aika jättää taakse. Kahdessa yössä veneen ja laiturin väliin oli ehtinytkin kertyä melkoiset lillukat.

Täällä kun välimatkat ovat Suomen ja Ruotsin saaristoa pidemmät on mukava tietää miten sää kehittyy päivän aikana. Meidän matkassa http://www.yr.no on osoittautunut melkoiseksi velhoksi, ennustusten suhteen jo parin vuonna. Niin nytkin – mietimme ettei aivan konemarssia ole mukava edetä ja hylkäsimne aikaisen aamulähdön. Ajattelimme lähteä noin klo 11 niin yhden aikaan pääsemme purjehtimaan 3-4m/s sivuvastaisessa tuulessa. Toteen kävi, parin tunnin konetuksen jälkeen nostimme purjeet. Alkuun tavoittelimme mahdollisimman ylös nousevaa kurssia, missä veneen vauhti vielä on hyvä. Päivän mittaan tuuli kääntyi entistä edullisemmaksi ja pääsimme lopulta nousemaan hienosti kohti Pärnua. Tuuli käyttäytyi tunti tunnilta aivan odotusten/lupausten mukaan, joka tuntuu uskomattomalta jos ennustetta vertaa vaikka merisäähän.

Täydellinen purjehduspäivä – aurinko paistoi ja meri kimmelsi. Tuulta olisi voinut olla enemmän, mutta vähänkin vähemmän olisi muuttanut päivämme konemarssiksi. Runsaat kuusikymmentä meripeninkulmaa merielämää kului joutuisasti. Istumalaatikkon puleraukseen saa kätevästi kulutetuksi runsaat pari tuntia, ruuanlaittoon toisen mokoman ja ainahan merellä voi sitten vaikka sokeroida, jos aikaa on. Miehistön nuorin lataa edelleen merellä mieluiten akkuja ja mikä on ladatessa kun kaverina on iki-ihana Ruttukoira.

Hämmästykseksemme älypuhelimet jaksoivat pitää internet- yhteyttä koko matkan eli tosiaan, kaikkien matka sujui suht vaivattomasti.

Illan jo laskiessa konetimme sisään Pärnun satamaan, monien muiden veneiden joukossa. Vierassatamasta löytyi helposti meille hyvä paikka ja melkein samalla hetkellä edellisen yön suomalaistuttu saapui viereemme.

Sisäänajo Pärnuun oli todellisuudessa ja plotterin kartalla hyvin toisiaan vastaavat. Ruhnuun mennessä olisi voinut jäädä ajamatta sisään, jos ainoana tietona olisi ollut plotterin karttatiedot. Plotterin kartalla vain kiviä ja matalaa ei tietoakaan linjasta tai lähestymispoijusta. Merikortista löytyi kyllä hyvä sisäänajolinja lähestymispoijulta – merikortit siis edelleen tarpeen, kehittyneestä teknologiasta huolimatta.

Meidän on aika viettää jäähyväispäivää kun miehistön nuorimmat palaavat kotiin – toisella kun on vakituinen työpaikka ja työt kutsuvat. Kiva kuulema päästä kotiin ja tienaamaan. Toisen mielessä on mökin sienimetsät, runsaine satoineen. Illan myöhäisinä tunteina varasimme sitten bussilippuja ja laivamatkoja vähän sinne sun tänne. Onneksi vastaanottopäässä oltiin tarkkana – ensin on mentävä sinne jotta voi tulla myös tänne, loogista toden totta. Myöhään yöllä lopulta kaikki varattu oikein ja Tallinna kutsuu…

26/07/2016
Riikasta Ruhnuun…

Lauantai-aamuna vihdoin irti Riikan satamasta. Pitkä konetus avomerelle ja lopulta purjeet ylös. Satamassa on mukavaa, mutta merellä on rentoa.

Suunnitelmissamme on jokin suunta pohjoiseen, ajatuksissa Salascgriva tai Ruhnu. Salascgriva sataman ”ainutlaatuisuuden” tuntien, ihan vain jokin muu tuntui mielenkiintoiselta – siksi Ruhnu tuntui hyvältä valinnalla. Suunta siis Ruhnuun eli alkuun melkein vastaiseen ja iltapäivästä aivan vastaiseen – matkaa 55 mpk:a. Seilasimme jälleen lähes tyhjä merellä – lähes tulkoon ei muita kulkijoita, pari yksittäistä venettä ja muutama laiva. Siksakkia eteenpäin, lapset pohtivat onko tämä kivaa vai ei? Pitäisikö voida huonosti? Teinit ovat puuhanneet kaikkea muuta koko alkukesän – kesän ekat meriseikkailut siis tässä. Tähän on tultu – toinen lapsista on jo töissä ja siksi saa jäädä viikonlopuiksi yksin kotiin, mihin ihmeeseen ne pienet pojat hävisivät?

Kymmenen tunnin matkanteon jälkeen, tuulen hiljentyessä ja kääntyessä enemmän NW-suunnalle – viisas päätös, Lombardini laulamaan niin ehditään rantaan ennen yötä. Saavuimme tiukasti linjaa, täyteen satamaan, matkattuamme neljätoista tuntia ja yli 90 mailia. Sataman pistolaiturin vierellä kävimme pyörähtämässä, mutta ystävälliset virolaiset kertoivat kaikkien paikkojen olevan täynnä. Satamakapteenikin huhuili meille, että jäljellä on vain yksi paikka, kylkisellainen, satama-altaan suulta. Tuo paikka oli meille oikein sopiva – liian pitkä matka, että olisi jaksanut olla vaatelias. Vene kiinni ja unten maille… Minua painoi edellisen yön Riikan sataman dunka-dunkan kuuntelu ja punkassa kieriskely, joten suosiolla nukkumaan jo ennen nakit ja sinappi-iltapalatarjoilun alkamista.

Aamulla meillä oli veneessä synttärisankari, saimme siis laulaa aamupalan kunniaksi. Pienet pojat kasvaa suuriksi, todellakin.

Vietimme Ruhnu-päivää synttärisankaria juhlien, pyöräretken merkeissä. Pyöräilimme saaren toiseen päähän, osittain ”juoksuhiekan” peittämään tietä. Heti tien alussa meitä tervehti penkalta kuvassa oleva varoitus ”patsas”. Muistomerkki, jonkun ulosajosta tieltä.

Paarmatkin pitivät retkestämme, ne saivat hikistä lihaa tarjolle. Paluumatkalla pysähdyimme souvenir-shopiin, jossa myyntitarjoilu oli melko vaatimaton. Tarjolla oli myytäväksi villasukkia, jääkaappimagneetteja ja viiniä. Saimme myös maistaa paikallista mustaherukkaviiniä ja lopulta löytyi ostettavaksi jopa perunoita. Saaren muita kauppoja kuulema ohjailee kommunistinen ajatusmalli ja ainoa kapitalistinen kauppapiste oli tämä souvenir-shop. Tämä siis selvitti kauppojen kiinniolon sunnuntaina.

Ruhnun satama on suhteellisen tilava ja mielestäni paikkoja on enemmän kuin ilmoitetut 38. Pohja on melkoista mutaa, joka tuntuu elävän. Pohjasta nousee meren pinnalle mutaisia pyörteitä ja mutakokkateita, välillä näyttää siltä kuin merestä katselisi krokotiilinpää. Tuoksukin on melkein tuollainen, melko mutainen. Kulkilaituripaikkamme on hyvä tällaisella hennolla pohjoisenpuoleisella tuulella, mutta sataman aallonmurtajasta ei kovalla kelillä ole kuin aallonmurtamisapua pohjois-idän puoleisella tuulella Tuulensuojana tuo on kovin vaatimaton, ellei viuhuna sitten käy etelän-pohjoisen väliltä . Satamakapteeni on kovin avulias ja polkupyörien vuokraus sekä pyykinpesu sujui hienosti. Kapitalismi taitaa ohjata hänenkin toimiaan, vaikuttaisi siltä työpäivien venyessä pitkäksi jopa sunnuntaina. Lauantai-illan huumana rannassa oli melko kemut, useiden veneiden juhlissa ja ravintolan soittaessa tanssimusiikkia mutta sunnuntai-iltana olimme melko hiljaisessa satamassa. Suomalaisten veneiden osuus satamassa edelleen hyvä ja kaljaasi Ihana toi tullessaan rantaan ison joukon suomalaisia.

Omien grillipartyjemme jälkeen eräät hiljentyivät nukkumaan ja toiset keskittyivät pyykinpesuun. Näkymä aallonmurtajasta etelään…

24/07/2016
Riika on kaunis kaupunki

Riikaa on nyt katseltu sieltä ja täältä – kävelty on kaupunkia ympäri ja edestakaisin. Kaunis on… ja varsin eurooppalainen kaupunki. Täällä kävellessä voisi olla on missä vaan Euroopan vanhassa kaupungissa. Kauniiden rakennusten lisäksi olemme nähneet lukuisia patsaita ja muistomerkkejä.

Kaupungin tunnelma on hyvä ja turvallinen, ainoastaan kävelyretkellä kaupungin laidalle näimme toisenlaisen Riikan. Lapseni toiveesta etsimme kalastuskauppaa ja lähin sijaitsi runsaan kahden kilometrin kävelymatkan päässä ostoskeskuksesta. Kävelimme sinne talojen keskelle, liike oli jo melkein suljettu ja myös ikkunoiden eteen tulevat luukut kiinni. Meille myytiin kuitenkin vielä ja taisikin luvattiin tilata. Jäimme odottamaan autoa kahdestaan, hiljaisen kadun varteen. Kulkijat kertoivat omaa kieltään alueesta. Näimme isoäidin, joka avoimesti kuritti pikkutyttöä, useamman humalaisen ja laitapuolen kulkijan. Liikkeen omistajan poistuessa kotiin hän kertoi taksin kuljettajan soittaneen vielä hänelle ja on siis tulossa. Hämmentävintä oli liikkeen englanninkielentaitoisen naismyyjän toiminta – hän jäi parkkipaikalle autonsa viereen odottamaan, uskomme hänen odottaneet taksin saapumista ettemme jäisi yksin laitakaupungin kadulle.

Turvallisuudesta täällä pidetään huolta, mutta hämmästelemme miten lähes jokainen asiakaspalvelijoista voi olla niin työhönsä kyllästyneen oloinen. Kassahenkilöillä negatiivisuus on hiottu huippuunsa – hymyä on aivan mahdotonta saada ja yleensä tervehdystäkin. Ravintoloissa palvelu on samanlaista, melko tylyä ja ilmeetöntä. Satamatoimistossamme toki palvelu on kyllä iloista ja auttavaista, jopa antamani negatiivisen feedbackiä jälkeen.

Alkuviikosta saimme konekorjaajan s/y Selenan koneen kimppuun. Nyt matkaa jatketaan uusituilla kaasu- ja vaihdevaijereilla. Kuivastussa hitsaamalla korjattu kaasuvaijeri toki kesti hienosti matkan tänne, mutta pidemmän ajan takuutahan sille ei annettu. Korjattu on myös tiputtelevan merivesipumpun tiivisteet ja samalla pumppu on kiillotettu kuin uudeksi. Onneksi korjaantui näin, sillä Turusta moottorini myyneestä liikkeestä (jossa olen kyllä tunnettu) hommattu varapumppu osoittautui täysin sopimattomaksi. Virheitähän sattuu – inhimillistä, tuosta sanotaan… Koskaan en vain toivu siitä, että kaikissa muissa ammateissa, paitsi terveydenhuollossa, isot tai pienet virheet ovat inhimillisiä. Väärä pumppu – väärä lääke, what’s the difference?

Viikko samassa satamassa voi olla kyllästyttävätai hyödyllinen. Meillä tänne jäämisen tärkein syy oli tylsä pohjoistuuli, joka puhalsi enemmän tai vähemmän puuskaisesti jopa satamaan. Samanaikaisesti on miehistön jäsenistöstä yksi painiskellut tylsien vatsan väänteiden kanssa, joten väkisin vastatuuleen ryskiminen ei tuntunut motivoidulta. Olemme nähneet monenlaisen Riikan, syöneet ja juoneet hyvin sekä veneessä että ravintoloissa, käyneet eläintarhassa, piipahdimme myös uimassa ja nukkumassa hotellissa, olemme shoppailleet vaatteita ja tietysti olutta sekä viiniä.

Puuhdetöinä siivosin myös miljoonalaatikon – löysin sieltä koko joukon arvotavaraa, jonka olemassa olon olin unohtanut. Siellähän on mm. yksi toimiva moottorilaturi sekä kaksi erilaista pilssipumppua. Inventaario on välillä paikallaan, todellakin

Riika on lähempänä kuin uskoisi, mutta hämmentävän vähän näimme satamassa vierasveneitä. Mielessäni olin ajatellut laitureiden olevan täynnä veneitä koko Itämeren alueelta. Todellisuudessa vai sataman yhden pistolaiturin pohjoisempi puoli on vierasveneille. Muut sataman paikat on paikallisten omien veneiden ja/tai charter veneiden käytössä. Suomalaiset ovat toki satamassa hyvin edustettuina. Hyvin vartioitu ja melko rauhallinen satamassa, jossa ainoan häiriön aiheuttaa läheinen rautatie sekä viikonloppupuolen öinä satamaravintoloiden dunka-dunka. Nuo molemmat äänet ovat toki sellaisia, jotka eivät häiritse väsyneen unta ja virkeähän voi niitä toki kuunnellakin. Satamassa olemme hämmästyneinä seuranneet hääparien määrää laiturilla. Täällä taitaa olla trendikästä otattaa itsestään hääkuva, veneiden ympäröimänä. Onpa s/y Selenakin päässyt kuvien taustaksi, huolimatta lasteni askartelemasta, hieman epäesteettisestä äänenvaimentimesta keulakannen aurinkokennoventtiilin päällä.

Sellaista se on – purjehtijaäidin lasten elämä. Minulle on kerrottu, että niin tylsää, että aikaa on täytynyt kuluttaa pitämällä sormea tuuletusventtiilin siipien välissä. Nyt sitten tuulettimen ajan saatossa vääntynyt akseli, hyvässä auringonpaisteessa, ulvoo ja ulisee melkoisesti. Toisilla lapsilla on ollut lapsena kaikki palikat patterin välissä ja meillä ei täällä ole ollut edes pattereita saati palikoita. Onneksi purjehtia voi vain kesäisin☺ ja talvella pääsee kouluun.

Huolimatta epävakaisista ilmoista, olemme saaneet nauttia joka ilta eritavalla kauniista valoilmiöstä -auringon laskiessa sataman taakse. Kesäinen ilta on kaunis…

22/07/2016
Huh huh… Seikkailut jatkuu

Nyt on ollut tapahtumia – suorastaan voisin sanoa, että hetkeksi riittävästi. Naisistomme todella valloittaa Riikanlahtea!

Kun tuuli keskiviikko illansuussa katosi ja matkanteko pysähtyi ajaiduimme Lombardinin varaan – Lombardini vaan päätti toisin, koneraukka ei jaksanut käydä. Tylsän sattuman ja rehellisesti huolimattomuuden vuoksi olimme samanaikaisesti liikkeellä melko heikoilla akkujännitteillä. Polttoaineviaksi päättelin ongelman merellä ja yritinkin auttaa vaihtamalla molemmat, alle viikon käytössä olleet suodattimet. Vedenerottajasta löysinkin jo ongelmaa… mutta itseilmaavana kone vie paljon akkuvirtaa eikä suodattimien täyttäminenkään lopulta auttanut. Nyt oli pulma eli pobleema ja matkaa tässä kohdin määränpäähämme Riikaan yli 40 meripeninkulmaa ja liikumme eteenpäin noin solmun vauhtia, jos sitäkään.

Mietimme tovin -kunnes päätös oli selvä, yritämme lähimpään rantaan. Löysimme kartalta piskuisen Salacgrivan sataman, jonne matkaa meillä 8 mpk:ta. Eteneminen tuuletta, ilman moottoria noin solmun vauhdilla kohti satamaa,jonka sisäänajoa emme tunne ei tuntunut järkevältä. Toisaalta mietimme myös, ettei kukaan mielellään hae meitä yöllä mereltä satamaa. Yritimme tavoitella satamaa suoraa, mutta yhteystietoja emme löytäneet. Päätimme kontaktia Meripelastusta, hinausavun toivossa. Aluksemme todellinen chief operating officer soitti 112: teen kertoen heti että ”no people in a life danger, but…” Kovin oli ystävällistä palvelua ja jo Tallinnan Meripelastusta kertoi näkevänsä meidät tutkassa. Olimme kuitenkin Latvian aluevesillä, joten puhelu ohjattiin siitä Riikaan, jossa palvelutaso vain nousi. Meille luvattiin löytyvän hinausavun ja kun puhelu avun saapumisesta tuli meitä lohduttiin samalla, että Salacgrivassa on alkamassa Rock festivaalit eli ihan kivaan paikkaan pääsette. Nyt en olisi hetkeäkään enää uskonut meidän näkyvän tutkassa – jostain on täytynyt välittyä ihan livekuvaa, VTS-kamerasta tai vielä pahempaa Kuivastun satama-altaasta meihän mega-bileistä. Lilluimme eteenpäin ja melko nopeasti näimme rannasta lähestyvän luotsikutterin. Ehdimme valmistella vetoköydet vinsseille, onneksi. Hymyilevien miesten napattua köytemme kiidimme satama-altaaseen välillä jopa 8,5 solmun vauhtia… köydet lujilla, mutta onneksi veto tuli vinsseille ei knaapeille. Rannassa meitä avusti satamakapteeni jollalla ja rannan ainoan vierasveneen suomalaismies. Kovalla vauhdilla etenivät tapahtumat ja poijuun liukuva veneemme oli siis ilman pakkia. Poijukoukku vauhdissa paikalleen ja voihan sitä poijuun ajaa ensimmäisen kerran tässäkin tilanteessa, eikö?

Rannassa satamamestari kysyi ongelmamme laatua ja sitä millon haluamme konetta korjattavaa, heti vai huomenna? Hämmästelimme hetken korjaajan löytymisnopeutta, mutta sitten ryhdyimme illan viettoon. Kävely pikkuiseen, hiljaiseen kaupunkiin oli avartava kokemus. Löysimme kylän ainoan ravintolan, hiljaisena, mutta ei ongelmaa -iloinen porukkamme sai ravintolan ovet aukeamaan ja listalta sai tilata mitä halusi. Saimme palvelua, juomaa ja ruokaa ennätysnopeasti – aivan täydellistä. Tunnelmamme oli katossa ja hetken huonohetki merellä jo unohtunut. Suloinen ravintola ja omistajapariskunta, jolle mekin taisimme olla eräänlainen hämmästys, naiset merellä. Veneelle paluumme yöntunteina kruunasi portti, joka ei auennut koodilla. Oma pikkuapinamme selvitti esteen notkein lantein ja näin portti aukesi. Tässä siis vastaus myös kysymykseen, miksi veneilijän kannattaa jumpata – meidän miehistön on ainakin kannattaa pysähtyä kunnossa.

Aamulla siis odottelimme taas korjaajaa kello kahdeksan ja tulihan sieltä – satamakapteenimme. Suloinen Gaina, joka puhuu useamman sanan suomea kuin englantia eli kommunikoimme takkuisesti – yhteisen kielen puuttuessa. Ripeästi hän tarttui työntouhuun ja tutkaili konetta joka tavalla – lisäsimme öljyäkin. Pian alkoi osia irrota ja ensin rantaan/pajalle lähti vedenerotin. Seuraavaksi irtosi ”pumpi”, jonka kuulimme olevan kaput. Pumpi tuli sitten takaisin korjattuna ja pian Suominainen sai koittaa startata. Lombardinimme kävi, mutta vielä takkuisesti – nyt syylliseksi löytyi kuitenkin ilmavuoto tuunatussa vedenerottajassa. Koneenkorjausta siis lähes kuusi tuntia ja palkaksi pyydettiin 50euroa. Annoimme hänelle vielä bonusta ja olimme onnellisia, pääsimme matkaan kohti Riikaan. Köydet siis irti ja vilkutusta rannan miehille☺.

Miljardilaatikkoon siis jatkossa vielä polttoainepumppu – onhan tuokin raukka jo neljässä vuodessa pumpannut runsaat 600 tuntia. Jotenkin kaiholla tässä muistelee vanhoja aikoja – ex-appiukkoni kertoi aikoinaan ettei ole vaihtanut mökkiveneensä vesipumppuun edes siipipyörää, ikinä, ja vesi se hänelläkin läpi lurisi, todistetusti. Tämän kesän saldoa siis tässä vaiheessa – vesipumppu, vaihdevaijeri ja nyt polttoainepumppu, mitähän muita osia siis vielä voisi irrottaa/ uusia?

Riikaan saavuimme jo illan hämärtyessä, sateen ripsotellessa kiihtyvään tahtiin. Onneksi löysimme hyvän aisapaikan, johon kiinnittäydyimme nopeasti. Ihanaa, perillä tunnelma voi alkaa. Minun matkani oli sujunut nopeasti, suorastaan durasell-pupumaisesti venettä siivotaan, ajatuksella että voimme rannassa keskittyä kaikkeen mukavaan. Olin siis nälkäinen ja väsynyt… kun sitten olimme lähdössä syömään törmään johonkin käsiään huitovaan huutavan idioottiin, mitä mitä – yrittääkö hän kommunikoida meille? Kyllä – olimme varatulla paikalla sillä tuskin näkyvissä, paikkamme edessä luki Bosan… okei? Olimme myös kuulema laiturin väärällä puolella – tätäkään ei mitenkään ollut merkein ilmaistu saati kerrottu nettisivuilla, joihin olimme tutustuneet jo kaukana merellä. Kuitenkin ennen kaikkea- miksi tuo viiksivallu huutaa kuin idiootti – kielellä, josta en ymmärrä sanaakaan. Olipa vastaanotto, muihin satamiin verrattuna, melko kangistava tervetulotoivotus. Viiksivallu sai minutkin kierroksiin, kipakasti köydet irti ja nopea tempaisi laiturin toiselle puolelle. Huusin kyllä sitten hänelle ajatukseni laiturimerkinnöistä. Tästä vielä mielipiteenvaihtoa jatkossa satamatoimiston kanssa.

Mieletön reissu – Upea naisistomme on selvittänyt hyvällä huumorilla kaikki vaikeudet. Takkuinen reissumme on myös osoittanut ettei onnistuminen ole tärkeintä vaan täydellinen tiimityö sekä hyvän huumorin säilyminen, joka tilanteessa. Kuolemattomaksi lauseeksemme muodostui – ”tulkoon porttikielto, tulkoon porttikielto” ja tuskin voimme koskaan unohtaa poniosastolla matkustavaa Meriä☺.

15/07/2016
Toisinaan sitä sitten tapahtuu enemmän

Olipa päivä – eilinenkin. Täysvastatuuli konetusta sadekuurojen keskellä – aaltojen kastellessa kantta ja meitä, vuorotahtiin. Merimerkeistä näimme ehkä puolet merkityistä, mutta se ei tahtia haitannut.

Jossain rynkytyksen vaiheessa minulle kerrottiin konehuoneesta kuuluvan erilaista ääntä – ruorin taakse ei tuota muutosta kuulunut ja moottori hyrisi turvallisen tuntuisesti. Lupasin kuitenkin mennä kurkkaamaan jos naisistosta siltä tuntuu. Kurkkaamatta jäi mutta löytyipä tuonkin selitys, hetki ennen rantautumista. Olimme pesseet konehuoneen tankillisella vettä. Kyllä siitä tietysti jonkinlaista suhinaa saa aikaan kun kuumaa konetta suihkuttelee kylmällä vedellä.

Rantautuminen todisti meidän olevan melko Hannu Hanhia… Joskushan sen vaijerin on moottorista katkettava ja sepä nyt päätti tehdä sen juuri Kuivastun satama-altaaseen ajettuamme. Rantautumisjarruttelu jäi tekemättä, mutta naisisto klaarasi homman, tietenkin. Onneksi olimme Virossa, sillä aamulla ennen yhdeksää pyöräili huoltomies veneelle ensimmäisen kerran ja ennen kymmentä sen toisen ja viimeisen kerran. Vaijeri tuli auttavasti korjattua ja hinnaksi kerrottiin 20€. Tarjosimme huoltomiehelle viinerikahvit ja 150% korotetun korvauksen, tarjosihan hän meille täysin korvaamattoman avun.

Yllättäen raskas työ vaatii raskaat huvit – näin taisi käydä meillekin ja kaikki alkoi täysin viattomista mohitoista. Niiden jälkeen juomat ikäänkuin holisivat suihimme – bileethän tästä siis aukesivat. Abbaa ja muita suosikki biisejä, discotanssia takakannella ja lopulta tietysti aukesi Selenan discoteak karaoke 🎤 mahdollisuudella. Bileiden pystyyn saaminen, melko tyhjästä onnistuu meiltä. Saimme jopa alkuun melko pelokkaat naapurimme mukaan bileisiin. Ikävää, etteivät kaikki sataman venekunnat voineet osallistua ja jotkut joutuivat jopa yrittämään nukkua purjehduskisojen vuoksi. Selenan rantavarustukseen voisi liittää ehkä korvatulppa- automaatin. Onneksi meillä on naisistossa korkeasti koulutettuja ammattilaisia – Selenan discoteak suljettiin hyvin ammattimaisesti ja nopeasti käden käänteessä.

Tuuleen puhkuessa taas täysvastaisesta ja reipaahkosti päätimme viettää rentoa dagen efter-päivää autoillen Saarenmaalla. Kyllä oli kesäistä Kuresaaressa, pihviä terassilla ja kahvia&avecia golf-klubilla. Hyvin sujuu päivä näinkin, purjehtimassa. Huomenna sitten täysillä eteenpäin…

12/07/2016
Tänään Hiiunmaa ja Kärdla

Polkaisten käyntiin – onneksi Selenassa on matkassa kaksi nahkavekkaria ja niin toteutui tavoitteemme eli irti kello seitsemän. Naapuriveneemme oli saattanut hetken asiaa pohdiskella, ehkä johtuen ”sinikinttujen” yöpalaverin venymisestä yli kahden. Naapurimme erehtyi – meidän veneessä on toimintaa lähes 24/7. Hienosti irrottauduimme veneiden keskeltä, naapurin auttaessa poijukoukkurumpassa – olimmehan sumputettuna keskimmäisenä poijussa. Lähdön tunnelmissa tuli jopa peruskoulu mieleen, välitunnithan on aika valvottuja tilanteita, eikö?

Ihmeellistä sinerrystä ilmaantunut jalkoihin jo kahdelle miehistön jäsenelle, pitäisikö olla huolissaan? Ilmeisen vaarallisia tuollaiset saariston sydämessä olevat saunapolut – yhden saunareissun jälkeen toisella sinertyy varvas ja toisella jälkaterän sivu. Merkillisintä vammoissa on että nuo ilmaantuivat lähes huomaamatta – todellisten vaurioiden selvittyä vasta seuraavana päivänä. Sanoisin saunapolun olevan suorastaan salakavalan vaarallinen… millään pirtelöillä ei tietenkään ole osuutta asiaan.

Aikainen aamu oli tyyni ja meri rauhallinen. Konemarssia siis – kohti Kärdlaa. Norjalaisten ylläpitämä yr.no sääpalvelu kertoi onneksi tuulen nousevan niin, että viimeistään kello kolmetoista pääsemme purjehtimaan. Näin tosiaan kävi – pääsimme nostamaan seilejä heti kahdentoista jälkeen ja sitten seilasimmekin hienoa vauhtia perille. Purjehdus saa miehistön liikkeelle, aamupäivän enemmän tai vähemmän latausasennossa ollut miehistökin siis virkosi toimintaan. Purjeiden laskun hetkellä oli jo varsin kipakka tuuli ja saimme jumpata jopa hiukan tosissaan purjeita pakettiin. Paikallinen viranomainenkin ajoi meitä katsomaan, mutta ei jaksanut jäädä odottamaan puheenvuoroa purjeidenlaskun ajaksi. Kärdlaan sisään hyvin merkattua väylää, tosin Navionicsin kartan mukaan pari kaapelia väylältä sivussa – elävä todellisuus ja digitaalinen maailma ei aina tuota samaa totuutta.

Leppoisaa iltaa vietimme täydenpalvelun satamassa, loistava ruoka rantaravintolasssa ja aterian päälle makoisat unet. Kyllä näin voi elellä – kesälomalla

11/07/2016
Nautiskelua saariston rauhassa – ihana Ådskär

Kesäloman eka päivä ei voisi olla parempi. Naisten kanssa nautiskelua, rauhaisaa lähtöä, keskipäivän drinkkejä, sisäänajo väylän etsintää kivien keskeltä ja jutustelua jossa on kaikilla ajatuksilla tilaa.

Hiittisten saaristoa kauneimmillaan, Ådskärin merikarhusatamassa. Sisäänajo kätevästi kivien keskeltä, mutta lopulta rannassa/ satamassa mukavasti kauniissa luonnon rauhassa. Saavuimme lähes täyteen satamaan, mutta tämän jälkeen satama on täyttynyt vielä lukuisilla veneillä. Meidätkin on mukavasti blokattu poijuköysillä kaiken keskellä.

Tämä päivä rauhaisaa oloa ja huomenna vaihtuu maa – aamu varhaisella kohti Viron Kärdlaa.

09/07/2016
Kesäloma alkaa-matkalla Riikaan

Jokainen kevät on erilainen, mutta ympyräeläjänä huomaan asioiden toistavan itseään. Puuhakkaan kevään ja erityisen puuhakkaan kahden viikon jälkeen tuntuu ihanalta nostaa tavaroita veneen kannelle ja irrottaa köydet.

Kesälomani alkaa naispurjehduksella Riikaan. Viikon aikana toivottavasti ehdimme koluta myös Viron saaria ja löytää uusia hienoja satamia. Maileja tuonne määränpäähän on vain runsaat 300 mpk:ta eli ei kiirettä, saamme ottaa rennosti.

Veneily hän on ongelmanratkaisukeskeistä puuhaa… niin tälläkin kertaa. Tehtyäni kaiken moottorihuollon, siipipyörän vaihdosta suodattimiin ajattelin lähteä matkaan huolettomin mielin. Varsinkin kun matkassa on muovikassillinen suodattimia ja muita varaosia kuten vesipumpun tiivisteet ja uusi vesipumppu. Välittömästi startin jälkeen huomasin moottorin jättävän nostamatta vettä. Pikainen uusi rantautuminen ja kaikki tuhannet ongelmanratkaisut ja kysymykset mielessä… Onneksi kuitenkin aloitimme siitä helpoimmasta – koitimme vaan startata uudestaan, ehkä vesikierto oli alipaineinen? Näin tosiaan onneksi oli ja matka jatkui. Pääsimme sivuttain rokkaajatkin turvallisella etäisyydellä ja näytti kyllä turvalliselta – Meripelastus tarkkana.

Moottorin osat ovat kuluvia, tietenkin – ymmärrän. Mutta onko runsaat 600 tuntia vedenpyöritystä paljon vai vähän? Omani tiputtelee nyt vettä ja ongelmana on tiivisteet tai pahimmassa tapauksessa akseli. Turun paikallinen valtuutettu Lombardini kauppa on myynyt tänä keväänä ennätysmäärän tiivisteitä näihin Jonssonin vesipumppuihin. Minulle on nyt kerrottu että pienikin roska meriveden joukossa riittää rikkomaan tuollaisen pumpun. Riittääkö siis meriveden suodattamiseen pelkkä tavallinen suodatin vai pitäisikö asentaa siis joku hiukkassuodatin. Tällaisen ”kahvisuodattimen” antamisen jälkeen pääsisin konehuoneeseen joka neljännen ajotunnin jälkeen enkä vain joka neljäs päivä. Kehitys on siis tehnyt pumpuista hienompia js nyt siis tavoitteena myydä paljon pumppuja vai mitä? Purjehtiiko kaikki muutkin varapumppu miljoonalaatikossa? Minusta tuntuu, että miljoonalaatikkoni alkaa muuttumaan tällä menolla miljardilaatikoksi miljardilaatikoksi… Siskoni miehen sanoja lainatakseni, puhutaan tietenkin vain omistavan luokan ongelmista.

Rento eka kesäloma-aamu ja aurinko paistaa, tietenkin☺. Tänään kohti Hiittisten saaristoa, jospa sitten sunnuntaina kohti Viroa.

09/07/2016
Naismiehistöllä merelle – kesä 2016 avattu

Lieneekö parempaa hetkeä tai aikaa aloittaa kesä, kuin Naispurjehtijoiden kesätapaaminen. Vihdoin siis kevätkunnostusjumpat melkein kunnossa ja pääsen merelle.

Viikonlopun viettoon siis hullun hauskalla nelikolla, jossa nauru ei helpolla lopu. Tarkoituksena tietenkin tavata toisia, purjehduksesta innostuneita naisia ja onhan joukossa aina muutama mieskin, naispurjehtijoiden kumppaneina.

Hurjan kovatuulisen viikon perjantai ei olisi voinut olla kauniimpi – aurinko pilkisteli pilvien takaa ja tuuli oli lempeää sekä suunnaltaan vaihtelevaa. Olimme kovasti pohtineet turvallista satamaa, jos tulee kuitenkin ja päätyneet Turun Moottorivenekerhon Härjanmaahan. Olipa hieno satama ja suojaisa. Rannassa meidän neljän veneen lisäksi vain pari muuta venettä. Kuulimme toisen veneen herrasmiehiltä, ettei tuossa satamassa ole koskaan ennen ollut neljää veneellistä pelkkiä naisia.Totta vai tarua – tiedä häntä, mutta kyllä nyt oli sitten korkea aika tällaisenkin ihmeen sitten tapahtua tuossa satamassa.

Lauantai valkeni kirkkaaseen auringon paisteeseen ja huolimatta hieman pitkälle venähtäneistä iltatoimista s/y Selenan miehistö kykeni älykkääseen lähtöön heti yhdeksän jälkeen. Nopea huikopala/mehu tarvittaessa ja köydet irti – sitten aamukahvin nautiskelua rauhassa ja kun ollaan valmiita tosi toimiin, purjeet ylös. Yön kulutus akuissa tulee ladattu takaisin ja vneen siivoamiseen on aikaa ja lämmintä vettä. Näillä toimilla rantauduimme Peterzenille Kustaviin jo ennen kahta, luovimisesta huolimatta. lltaan oli siis vielä aikaa ja kukin meistä rentoutui tavallaan ja pääsipä joku filmitähdeksikin – niistä sitten kesällä enemmän.

Iltapäivän aikana saapui kaikkiaan seitsemän naispurjehtijavenettä Peterzenille ja yhteisen juhlaliputuksen sekä skumppalasillisen kohotimme ilta kuudelta, kommondorin sanojen jälkeen. Siitä sitten iloista iltaa polkaisimme käyntiin… grillausta ja saunomista, nuotiopiiriä, lintukaraokea ja tietysti ihan vaan höpötystä sekä tietysti naurua ja sukkeluuksia. Kuulin meitä olevan haasteellista kuunnella koska puhumme kaikki yhtäaikaa – really? Illan viileys ja nukkumatti tainnutti ihmisiä – väki nuotiopiirissä siis väheni. Juhlien lopettaminen ilman valomerkkiä on toisille haasteellista ja siksi, ihankuin pelastukseksi, päätimme perustaa discon – s/y Selenan Discoteakin. Onneksi kuitenkin kannen alle eikä oikeasti teakille. Letkein lantein ja melkoisin volyymein viihdytimme itseämme musiikilla vuosikymmenten takaa. Musiikkimakuun vaikutti varmasti kellonaika ja nautitut juomat, sillä Tapani Kansa, Kikka tai BoneyM tuskin kuuluvat arkipäiväämme. Päiväkodista tuttua, perjantai-illalla uudistettua loruakin käytettiin ja Kuka saa, kuka saa viinaboxiin kukistaa antoi meille kaikille luvan discojuomiin. Onneksi lopulta kello oli 3.30 ja silloin Suomessa sulkeutuvat viimeisetkin anniskelupaikat ja siksipä Selenankin discon oli sulkeuduttava.

Sunnuntaiaamun ensimmäinen ajatus oli äänentoistossa – lieneekö hanat kaakossa asento vaivannut naapuriveneilijöitämme. Suureksi hämmästykseskseni kuulema ei – lieneekö kaikilla niin hyvät unenlahjat vai ovatko he kovin kohteliaita. Toivottavasti emme häirinneet! Musiikki yhdistettynä sekakuorokaraokeen on kuulostanut varmaankin hurjlta.

Päädyimme taas, älylähtöön. Nopeat suihkut ja banaanit ja sitten merelle. Tuulinen aurinkoinen meri odotti meitä ja huh mitä kyytiä saimme. Ei voisi parempaa purjehdusta toivoa – 40 mailia hiukan alle 7 tuntiin. Toki ehdimme matkalla tehdä pukeutumisanalyysejä ja suunnitella vaatekaapin sisällön täysremonttia, syödä kipparin tortilloja ja nauraa… Rantauduimme jo ennen puoli viittä Aurajokeen ja sitten oli haikeiden halien paikka, olipa meillä kivaa – todellakin, todellakin!

14/06/2016
Telakkakausi on päättynyt

Nyt s/y Selena Aurajoessa ja lähes valmiina kesään 2016

2016

2012

Kuva vuodelta 2012 teak-kansiremontin jälkeen ja nyt vesilinja/ikkunaremontin jälkeen. Pientä Face-liftiä vuosittain…

05/06/2016