Karonmatkassa

Tekijä: Karoliina

  • Kevät kunnostuksen parhaita…

    Tänä keväänä on Selenaa ehdostettu näkyvästi – tehty sellaisia pikkuhommia. Veneellä onkin hääritty enempi vähempi höyrypäisesti. Höyryä on mukavasti nostanut erilaiset kevyesti tuoksuvat tuotteet kuten rasvanpoistaja, xyleeni, styreeni ja metyylietyyliketoniperoksidi. Nokkelimmat tuosta jo keksii, että topcoatia tuossa levitetään. Kylkien pikkukolhut ja hämähäkki jäljet  on nyt ehdotettu näkymättömiin. Samalla pikkuvaivalla on irronnut vesilinjan teippaukset ja myrkkymaalirajaa nostettu ylöspäin. Ikkunat on irrotettu ja ikkuna-aukkoja suurennettu merkittävästi sitten todellakin ihan samalla vaivalla irtosi sunnuntaina sisäverhoilu ikkunoiden alta.  Nyt siis uusitaan vielä sisäverhoilu kauniimmaksi niin kelpaa sitten päästää luonnonvaloa ikkunoista, avattavista sellaisista salonkiin. Verhoja en täksi kesäksi taida tuunata – onneksi Naispurjehtijaystäväni lupasivat virkata, koukut vaan heilumaan. Näitä pikkuhommia siis tässä kevään kunniaksi☺.

    Toisille taitaa se kiksi tästä veneilystä tulla varsinaisesta purjehduksesta ja meille toisille ihan jostain muusta… olenhan tätä touhuamiseni järkevyyttä monesti miettinyt ennenkin.

  • Mihin sitä käyttäisikään aikansa…

    ellei omistaisi ikuista kevätprojektia – vanhaa venettä. Jos vaikutan joskus epäsosiaaliselta ja suorastaan erakkomaiselta tai nykyäänhän tuota itseensä käpertymistä kutsutaan syrjäytymiseksi. niin tässä on kyllä yksi vahva syyllinen tuohon tilanteeseen. Hauskoista menoista kuten kaikenlaisesta hippailusta ja ystävien tapaamisista on karsittava, jotta samaan kalenteriin mahtuu minun työ ja kaikki projektini. s/y Selenan keväinen kunnostus jatkuu – tänä viikonloppuna ohjelmassa teippinäpertelyä ja pahviaskarteluja…

    Teippiaskartelussa aiheena gelcoatin paikkaus. Kuvassa paikkailen keulatikkaiden muutamassa minuutissa aiheuttamaa tuhoa – nyt voitaisiin kyllä sopia ettei tikkaita jätetä kannelle ellei niitä sidota super kunnolla. Edellisessä tikasturmassa paikattavaa oli vain kolmannes tähän verrattuna – kolmatta kertaa en siis halua edes ajatella. Kun nyt sitten paikkailemaan ryhdyn niin yllättäen paikattavaa löytyy runsain mitoin. Kyljistä monesta kohtaa, parraslistan reunalta, peräpeilistä ja kanneltakin tietysti vanhan ikkunan ruuvinreikiä, mutta myös muita osumia. Tämä on se hetki kun mietin olisiko joku uudehko, vaikka rapea ranskalainenkin, minulle sopiva vene?

    Ei ole mennyt vuodet päiväkodin tätina hukkaan – näppärästi pahvista askarrellen demostroin ikkunamalleja. Tässä esillä kaksi pitkälle edennyttä ikkunaehdokasta. Erilaiset ovaalit ikkunamallit kilvoittelivat pitkään ykkössijasta, mutta tämän demostraation tuloksena ne eivät ole enää palkintosijoilla. Klassikkomallit tuntuvat sopivan paremmin, joko veneen muotoihin tai omistajansa kauneussilmään.

    Kesän reissujen yksi pääkohta selvisi sitten tänään – Selenan kotisatama 2016 kesällä on jälleen kotiranta eli Aurajoki. Siitä on onni suunnata merelle… ihanaa kevättä kaikille!

     

     

  • Ikkunat irti ja kevät alkakoon…

    Näin keväisen letkeästi alkoivat Tosirakkauden kevään 2016 kunnostukset… ensitöiksi tietenkin täytyy aloittaa jotain hieman suurempaa. Työn alla siis salongin ikkunat, olivathan nuo vuotaneet ikävästi naisten Itämeren reissulla kastaen tehokkaasti tavaroita myrskypunkassa. Tilauksessa nyt läpinäkyvät (erittäin hieno ominaisuus ikkunoissa), osittain ainakin avattavat ja mielellään suuremmat ikkunat. Valon määrää salongissa on toiveissa lisätä siis merkittävästi, pelkona minun veneessähän ei ole näyteikkunatunnelman saapuminen salonkiin. Boströmim salonkia kuvaillaan usein kovin pimeäksi ja läpinäkymättömät ikkunapleksit eivät mitenkään ole auttaneet asiaa.

    Nyt siis etsinnässä sopivat uudet portlightsit – toivomuslistalla kohtuuhintaiset, avattavat, kauniin malliset ja aukkoa 490×130 suuremmat metallikehykset. Muutaman illan etsintöjen jälkeen tiedän jo, että haasteita on ilmassa.

    Rungon pesussa taas apuna kemian ihmeet – miten vaivattomasti valkoisesta tuleekaan valkonen. Sitten vaan vahaa pinnalle, jotta vaikutelma säilyisi edes puolen purjehduskautta. Jospa tänä keväänä saisi aikaiseksi vielä vesilinjan nostamisen niin olisipa siinä Tosirakkautta ehostettu yhdelle keväälle kohtuullisesti.

    Kesäloman reittisuunnitelman pohdinta on alkanut, minne sitä suuntaisi ja millaisella miehistöllä? Nuorisogastista vanhimmalla on mahdollisesti jopa töitä kesällä – tämä siis vapauttaa hänet purjehduspakosta kesälomalla. Näin olen luvannut ja tuosta sopimuksesta täytynee pitää kiinni. Mielestäni erikätevä tapa saada lapset hakeutumaan kesäksi töihin, siis ”ihan mitä vaan työtä kunhan on työtä ” asennetta on ollut ilmassa. Viime kesänä Puola teki vaikutuksen – olisiko tänä kesänä itäisen Itämeren vuoro, kauniiksi kehuttu Riika ja Saarenmaa  voisivat olla listalla… kunhan siis ensin saadaan nuo akkunat kuntoon  jos vaikka kesällä joskus sataa tai roiskuu☺.

     

     

     

     

  • Tyynenmeren rannalla…

    20160324_143958

    Satamassa ainakin hyvin tilaa ja vettä sekä sähköä laiturille asti… sataman palvelutasoa voi jopa ihmetellä kylärannassa, jossa osa ihmisistä asui jopa pienissä hökkeleissä.Iloisia, tyytyväisen oloisia ja kohteliaita malesialaiset – onnellisen oloinen kansa.

     

    Lomahan on haaveilua varten… täällä piskuisella Maleasian rannikon saarella ehtii miettiä millainen purjehdus Selenan tänne kristallin kirkkaan veden äärelle? Tyynimeri on lumoava – Meren lämpö jopa hämmensi, se kuin lämmin syleily kun siinä ui. Koralleja näkyi monien metrien syvydessä ja kalojen kirjo oli rajaton.

    Löysimme laiturista useita maailman kiertäjiä ja jopa yhden ruotsalaisen purkkarin. Pääsen taas toteamaan ettei Valtameriä todellakaan koluta niillä yli 50 jalkaisilla miljoona jahdeilla vaan hyvinkin pienellä porukalla halittavilla maltillisilla aluksilla. Jäin miettimään, miksi alusten kotimaata oli hyvin vaikea huomata. Lieneekö merirosvouksen tai rantavarkaiden pelko tehnyt merenkiertäjät varovaiseksi. On parempi ettei kukaan tiedä mistä kaukaa olet – ehkäpä niin.

    Ollapa erinlainen elämäntilanne, niin kiitollinen kuin olenkin kaikesta – viihtyisin varmaan maailman merilläkin kierrellen☺.

    Ylävedellä mastot näkyivät melko hyvin korkean aallonmurtajan takaa…

    20160324_145541.jpg

  • s/y Selena on talviunilla

    Joulukuu kolkuttelee ovia jo viikon päästä – kesäiset puuhat ovat siis kaukana ajatuksissa. Purjehduskausi on takana – nyt on työn ja kotielämän aika.

    s/y Selena on jo runsaan kuukauden päivät ollut pukkien päällä Ramstedtin telakalla Turun Hirvensalossa. Telakan ihannesijainti kaupungin läheisyydessä saa minulta pisteitä. Veneellä voi käydä pikaisesti vain kääntymässäkin.

    Lähes kuukauden ajan olen nyt kuivatellut venettä kesän jäljiltä. Tähän selvitykseksi sopii tietysti erään miehen kysymys erinomaisesti – ”Mistä se sun vene sitten on märkä?” ja vastaukseni ”Kaikkialta, sehän on ollut meressä monta kuukautta”. Telakan muista veneistä poiketen, minun veneeni on siis kastunut meressä oltuaan ja siksi vaatii erityiskuivatusta. Vitsi, vitsi – mutta totta toinen puoli. Minulla on siis Echodry-merkkinen kondensoiva kuivatusaparatti, joka pystyy kierrättäessään sisäilmaa kondensoimaan siitä vettä useita litroja päivässä. Tänä syksynä olenkin saanut poistettua veneen sisältä yhteensä yli 20 litraa kosteutta. Tämä kaikki on siis imetty kosteista seinistä ja muista pehmeistä materiaaleista. Näkyvän veden olen tietenkin kuivannut ennen kuivatuksen aloitusta, pesun yhteydessä. Laitteen ionisaattori raikastaa myös samalla ilmaa poistaen epämiellyttävää tuoksua. Kuivan veneen on sitten mukavampi jäädä talvilepoon.

    Kauniina ja kirpakkana aamuna laitettiin tänään viimeinenkin talvikunnostusasia kuntoon. Turun Pikapolttoöljy oy:n Eija Tapio kävi tankkaamassa Selenan tankkiin talvidieseliä runsaat 100litraa. Tankin pohjalle kun vielä laitoin levänestoainetta niin talvi voi huoletta tulla. Monesti olen syksyisin miettinyt, että kumpa voisin tankata talvidieseliä niin sen säilyvyysominaisuudet olisivat paremmat – nyt sain mitä halusin, kiitos Eija! Suosittelen!

    Haikeaa, mutta niin paikallaan, on talvinen veneetön aika. Kesän muistot ovat kirkkaana mielessä ja uusia reissuja voi aina suunnitella. Nyt on hyvä näin – elämässä on kirkkaana työkausi ja purjehduskausi. Tylsä arki on mukavaa…

  • Sandhamnista Lillikseen…

    Sandhamnin ihanasta atmosfäristä nautimme tuokion… muutama ihana kuva rannan taloista, kauniita naisia ja komeita purjehtijamiehiä. Illallinen ja yöksi merelle…

    Puskimme ulos merelle hämärän kanssa samaan tahtiin. Tuuli oli yltynyt kymppiin ja puskimme koneelle melko vastaista ulos Sandhamnista. Vaikutti siltä, että seilaamme lennossa yli Pohjois-Itämeren kohti Kökaria. Purjeet ylös ja kokka kohti pimeyttä. Mikä purjehduksessa on niin hienoa – kaikki.  Merellä on hienoa, myös silloin kun ei ole kaunista. Nyt surffasimme pimeydessä ja miehistö alkoi hakeutua paikoilleen.  Olinhan luvannut seilata itse tuon yön synkimmän ajan ja siirtää vastuuta aamun valjettua. Sitkeimmät seurustelijat olivat seuranani pitkälti yli puolen yön, mutta sitten tuli hiljaista. Yönhärässä kuului korkeintaan minun laulua ja aaltojen kohinaa. Synkin pimeyskin muuttui välillä kuutamoksi kun kuu löysi pilviverhon välistä aukon. Hetkellisesti tuntuikin kuin olisin sytyttänyt valot yön pimeyteen. Aamu valkeni neljän aikaan ja niin meillä alkoi aamiainen number one.  Taivaallisen kaunis auringonnousu oli seuranamme. Aamiaisen jälkeen nukkumaan – ihana tunne väsyneenä kömpiä omaan punkkaan ja vene jatkaa kulkuaan turvallisissa käsissä. Unessani havahduin vain hetkellisesti, kun tuulen loputtua Lombardini hörähti käymään ja jatkoimme peltigenoalla.

    Kökarin sivuutimme pilvisissä merkeissä – kotimaan vesillä tuntuu harmaalta. Pieni tihkusade toivotti meidät tervetulleeksi kotiin ja minun ympyrä sulkeutui. Itämerta on hämmennetty, ympyrä tehty vai kahdeksikko jää tällä kertaa tekemättä. Kihti tuntui miehistöstä pieneltä, kuulema on joskus ollut suuri. Meillä oli mielessä suomalainen sauna, siksi suuntana Lillholmen. Rantautuminen, saunavuoro varattu ja juhlistimme hetkeä kuohuvalla! Taas itkimme liikutuksesta, koska siihen oli nyt aihetta. Veneellinen vahvoja naisia, joiden erilaisuus on rikkaus. Meilä kaikilla on vahvuutemme ja heikkoutemme, hyvä niin, sillä yhtään täydellista ei mukaan halutukkaan.

    IMG_462588678170613

    Illalliseksi grillillinen herkkuja auringon lämmittäessä mukavasti, saunaan ja nukkumaan. Kesälomapurjehduksen viimeinen ilta ei voisi olla parempi. Kiitos!

  • Aamuvarhaisesta iltamyöhään…

    Byxelkrokista Nynäshamniin, 115 meripeninkulmaa nyt takana. Viime öisten, lyhyiden yöunien jälkeen hieno suoritus naisistolta.

    DSC_0551

    Olipa meripäivä – auringossa köllöttelyä avomerellä, nautintoa isolla N-kirjaimella. Ollaan syöty ja juotu, naurettu ja itketty – onnesta ja liikutuksesta, pohdittu mennyttä ja tulevaa, kuunneltu Abbaa ja juotu Mohitoja itse tehdyin jääpaloin. Ehdimme rentoutuakin kannella loikoillen ja puhdetöitä tehden. Köysitöinä on poistettu vappuhuiskia, siivottu kantta ja kätevä emäntämmekin tutustui virkkauksen saloihin ja saikin aikaiseksi kahdeksan ketjusilmukkaa. Nähtäväksi jää mikä tuosta virkkauksesta syntyy vuosien saatossa. Avomeren huikeissa maisemissa voi kannella pitää myös sokerointi-  ja jalkahoitostudiota, nyt on silukkaa. Avomerellä olemme yhteyksien tavoittamattomissa, mutta kun ranta alkaa näkyä tulee taas palkkeja puhelimeen. Siitä iloa kaikille – erityisesti olemme saaneet nauttia TinderDating tuomasta huvista – voi tuota valikoimaa…

    DSC_0561

    Merellä surkuttelimme Itämeren surkeutta – lähes koko päivän kuljimme jonkinlaisen kasvuston läpi, paksumman tai ohuemman. Mielessäni on tuo Puolan tilanne, yhtään septik-tankin tyhjennyspaikkaa en löytänyt. Miten tuolla purjehditaan veneellä, jossa mereen ei ole mahdollista tyhjentää mitään? Toisaalta Puolasta taitaa Itämereen mennä paljon muutakin sopimatonta – mitenköhän tuohon voisi vaikuttaa…

    Nynäshamniin saavuimme samaanaikaan hämärän kanssa mutta ikäväksemme missasimme saunan – ei yösaunamahdollisuutta täälläkään. Aamulla aukesivat rannan kaupat – kiva juttu. Paikallinen Pelle-kauppa oli aivan kuin tilauksesta laskenut kaikkien tuotteiden hintaa -40%. Kyllä nyt on nättiä uutta kaikilla, minä pysyin piukkana ja yhtään uutta takkia en ostanut, koska itseasetettu ostokielto on neljän takin omistajana edelleen voimassa. Jotain kivaa kuitenkin ja yhtään Pelle-mekkoa ei vielä ollutkaan. Omiin suunniteltuihin ostoksiin kuului myös moottorin ilmansuodatin ja uusi lyysari kahden toimimattoman tilalle. Huikea palvelu rannan kaupasta. Suodatinta soitettiin läheiseltä Lombardini-myyjältä, valitettavasti olisin saanut uuden vasta parin päivän päästä. Lyysariakaan ei heillä ollut hyllyssä, mutta pyytämättä myyjä soitteli koko Nynäshämnin mahdolliset kaupat läpi ja lupasi myös pyytämättä auton lainaksi tarvittaessa.. Lopuksi myyjä lupasi tekohengittää vanhaa suodatintani paineilmalla, tietenkin pyytämättä. Perässäni ollut miesasiakas kertoi minulle ettei tuota ilmansuodatinta kovin usein tarvitse vaihtaa, hän ihmettelikin mistä päättelen vaihdontarvetta olevan. Yritin siis selitellä konehuoneessa havannoimaani harmaata ilmaa hänelle, mutta en tainnut vakuuttaa häntä. Kiitellessäni myyjää tekohengityksestä sain hänen arvioksi suodattimen olevan todellakin vaihdon tarpeessa. Oikeastaan mikään suunnittelemistani ostoksista ei onnistunut, mutta ostin kuitenkin varakulkuvalot ja silti poikkeuksellisen erinomaisesta palvelusta täyskymppi Nordberg Nilsson Båt och Motor AB:lle. Tuonne palaan varmasti ostoksille.
    Naisistomme on herättynyt jonkun verran ihmetystä ja olemme saaneet jonkin verran kysymyksiä. Nynäshamnin polttoaineaseman myyjä kyseli onko todella meitä veneellinen daameja. Hänen kysymyksensä osui kuin naulan kantaan – hän nimittäin arveli naisistossa olevan enemmän epäsopua kuin miesten kesken. Todistin hänen väitteensä vääräksi ja pääsin siis markkinoimaan loistavaa sovellustamme. Sain vakuutettua hänetkin sen erinomaisuuudesta, uskoi toimivan hyvin ja varmasti muillakin.
    Nyt vauhdilla Sandhamniin – näyttäytymään uusissa vaatteissa ja nauttimaan Nynäshamnin savustamon mainiota savukalaa. Illallisen jälkeen suuntaamme merelle – tavoitteenahan on olla yö merellä ja lauantai-iltana saunomassa suomalaisessa saunassa, kotinurkilla.

  • Mahtava Naisisto – nyt ymmärrän miehiä

    DSC_0544Mahtava miehistö – ymmärrän hyvin miksi miehetkin haluavat naisia gasteiksi. Matkasimme tänään 103 meripeninkulmaa eikä riitasoinnuista ole tietoakaan vaan päinvastoin. Olemme nauttineet naurusta ja hyvistä keskusteluista, oppineet toisiltamme ja toisistamme. Huumoria löytyi vielä jokaiselta väsyneenä haasteellisen satamaan tulonkin jälkeen. Tiiminä selvitimme sisään vaikka kaikki kartan sisäänajotiedot muuttuneet ja sitten nopea siisti rantautuminen. Miehetkin tietysti haluavat tällaista joustavuutta ja sopuisuutta heidän veneisiin, ymmärrän.

    Olemme tässä samalla kehitelleet sovellusta, jolla kaikkiin veneisiin saadaan sama hyvä tunnelma. Lanseeraamme tulevaisuudessa läpinäkyvän palautekuution ja lomakkeet – noiden yksinkertaisten apuvälineiden sekä seikkaperäisten ohjeiden avulla on hyvä tunnelma luotavissa jokaiseen aikuismiehistöön. Miehistöissä, jotka käyttävät alkoholia, uskomme sovelluksen toimivan erinomaisimmin ja jopa ehkäisevän riitasoinnut 99%:sesti.

    Takana pitkä päivä auringossa, todella kauniista ilmasta nauttien. Saimme kuivaksi kaiken myrskyssä kastuneen. Poikkesimme Kalmariiin bunkraamaa ja tukimmekin erään Coopin itsepalvelukassalinjan pahanpäiväisesti. Nopeasti terassille ja jäätelölle – sitten matka jatkui. Ehdimme ihailla todella kaunista auringon laskua ja vielä häkellyttävämmän näköistä kuun nousua. Söimme matkalla herkullisesti, isot kattilalliset ruokaa – ruokakuvapäivitystä ei tuosta vaan voi laittaa kun ulkonäöllisesti huikeaa on vain määrä ja maku ei kuvasta päivittyisi. Fb:ssä on niin upeita kuvia ruuista, mereltäkin, mutta ne ei ole näiltä reissuilta. Pitkät päivät nälättää… Meidän kätevä emäntä tiskasi, siivosi aluksen pentryn ja pesi turkkilevyt sekä pudisteli matot…Kaikki tuo kädenkäänteessä – kyllä nimi on niin ansaittu. Nyt annamme hänelle paljon anteeksi ja aamun nukkumavuoro on enemmän kuin ansaittu.

    Hiljainen alus – kaikki toipuvat tavallaan. Miehistö nukkumalla. Minulla terapiaa vielä konehuoneessa – konemarssi jatkuu aamulla eli pientä tarkistusta ettei tule yllätyksiä. Huomenna Nynäshamniin, toivottavasti saunaan.

  • Naisisto purjehtii s/y Selenan kotiin

    Maanantaina teimme varsin hitaan lähdon Rönnen kauniista kaupungista – valitettavasti aamu kului käytännön töiden parissa eikä kaupunkia katsellen. Toisaalta saimme kaikki hyvän syyn taas palata Bornholmin kauniille saarelle. Suuntasimme kohti Christiansötä. Pysähdyimme vielä Rönnen Norra Marinaan tankkamaan, saimme kätevästi automaatista dieseliä ja rannalta vettä. Nyt on mukava jatkaa kun on tankit täynnä… Aurinko paistoi ja tuulikin yltyi niin, että pääsimme seilaamaan ja ihailemaan Bornholmin jykevän saaren maisemia. Vaikuttavaa katseltavaa ja se vasta olikin, että näimme kangastuksen, onneksi kaikki saman ja samaan aikaan. Bornholmin vierelle oli tullut uusi saari ja iso sellainen – tuo tuntui ainoalta järkevältä selitykseltä. Eikös nuo saaret kaikki ole vaeltaneet jostain päiväntasaajalta tänne  pohjolaan, ehkä tämä oli viivästynyt ekasta lähdöstä. Kun jo melkein uskoimme perustelujamme kangastus muuttui ihan vaan kauniiksi  maisemaksi. Hetken päästä meillä ei ollutkaan enää aikaan ihmetellä outouksia, sillä pääsimme luovimaan. Tikkasimme lukuisia kryssejä, söimme ja taas tikkasimme… valitettavasti plotteri kertoo karun totuuden, lähestyimme kohdettamme etanan tahtiin ja edessä olisi luovintaa myöhäiseen yöhön. Koska halusimme tutustua tuohon kauniiseen saareen päätimme laittaa Lombardinin töihin ja olimmekin perillä alle kahden tunnin. Tyylikäs laskeutuminen turkulaisen kauniin puuveneen kyljelle, sataman pohjalle. Kaunista, kaunista… todellakin, liikuttavaa.

    DSC_0525

    Aamulla meillä edessä pitkä legi kohti Ruotsia, jossa tavoittelimme Kalmariin ehtimistä. Aikaisin siis matkaan. Aamun lähtöjumpassa ihmettelimme saksalaista HR-purjehtijaa, joka avasi rullaison jo satamalahdessa vastatuuleen. kovasti näytti kiireiseltä jopa paniikinomaiselta. Toisaalta saimme itsekin ihmetteleviä katseita kun konetin satamasta ulos peräedellä vastatuuleen. Tiettyjen, tämähetkisten koneominaisuuksien vuoksi, tuo tuntui turvallisemmalta kuin ympyränteko ahtaassa altaassa. Rannalla olijoiden katseesta päättelin ettei kovin yleinen tapa, tuollakaan ahtaassa satamassa. He eivät tainneet tietää, että minun vene kyllä peruttaa ja voimalla. Sitten kohti Ruotsia.. valitettavasti kova kaakkoistuuli ei ollutkaan totta vaan tuuli puhalsi vielä voimakkaammin koillisesta. Meille siis piukkaa kurssia melkoisessa  aallokossa. Taitoimme yhteensa 86 mailia 9-14 metrin tuulessa, melkoisissa mainigeissa. Ruokimme kaloja ja aluksella oli enemmän huonovointisuutta kuin ehkä olisimme uskoneetkaan. Ruokailijoita ja päiväoluen juojia oli vähän… minulle maistuu aina. Illaksi perille Sandhamniin, turvallisesti laituriin. Illan kohokohta -I Love Sweden ja juoksevaa lämmintä vettä. Rajattomasti, ilman kolikoita tai kortia!

  • Kesäloman viimeinen viikko – miehistönvaihtoa lentokentällä

    Selena jätti hyvästit Puolan hiekkarannoille lauantaiaamuna – aurinko paistoi ja meri keinui kevyesti. Letkeää menoa – aamupäivän jopa seilasimme, mutta iltapäivällä tuuli hiljeni ja nopeuden pysähtyessäalle neljän lähti Lombardini käyntiin. Pitkästyttävää menoa, onneksi veneessä on aina puuhaa – siivoamista ja korjailua. Pojat pelasivat shakkia, tietokonetta ja tietysti auttoivatkin siivouksessa ja ajamisessa. Tyynessä konettaminen avomerellä on tylsintä ikinä – hetkiä jolloin toivoisi autopilotin osaavan tähystää.

    Illalla saavuimme pitkän päivän päätteeksi Rönnen satama-altaaseen. Etsiskelimme paikkaa ja harmittelimme veneiden välejä…onneksi auttavainen saksalainen otti meidät kyljellemme. Rantautuminen meni niin poskelleen kuin mahdollista, onneksi pääsimme ehjänä kuitenkin hänen kyljelle. Tuli siis vain henkisiä ruhjeita…. sitten etsiskelemään aamun lähtöpaikkaa. Mikä ihana fiilis kun ystävällinen satamatyttö vastasi Roopen kysymykseen, puhutko englantia suoraa sujuvalla englanninkielellä. Saimme kaiken tiedon nopeasti ja oikein… saimme jopa printattua tuon matkalipun paperille,, kuten kotisivujen ohjeessa varsin vanhanaikaisesti sanotaan.

    Bornholm on Visbyn tavoin miehistönvaihtopaikkojen aatelia – kaukana merellä, mutta erinomaisten yhteyksien päässä. Aamulla starttasimme poikien kanssa Rönnestä klo 8.30 lautalla. Runsaan tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Ystadiin  jossa siirryimme terminaalin edessä seisovaan bussiin. Runsas tunti Skånen  maisemia ja  pääsimme myös tuolle sillalle, jonka ”päältä” seilasimme kesällä 2012 matkalla Kööpenhaminaan. Nyt siis sukelsimme sillan päästä bussilla tunneliin ja hups olimme Kööpenhaminassa. Perillä kaupungin keskellä olimme klo11.30 eli varsin kohtuullisessa ajassa. Kööpenhaminan kentältä onkin sitten yhteys melkein minne vaan – tosin ei Turkuun, ainakaan kohtuu hinnalla. Omat pienokaiseni, tosin jo melko varttuneet, lähtivät sieltä kahdestaan lentokoneella Helsinkiin. Miten nuo lapset kasvavat ja kehittyvät, oikeastaan viisastuvatkin melkein silmänräpäyksessä.

    Nyt siis odottelen Naispoweria saapuvaksi… mikäs on ootellessa auringonpaisteessa ulkosalla. Täällä on kaunista ja lämmintä, ihan sellaista kuin olen toivonut lomani viimeiselle viikolle.