Karonmatkassa

Tekijä: Karoliina

  • Purjehduskausi 2021 avattu

    Purjehduskausi 2021 avattu

    Tänä keväänä olimme ajoissa, sillä kunnostustyöt oli rajattu tarpeellisiin ja emmekä sallineet ”ihan samassa” ajatusta. Viime keväästä olemme siis ottaneet opiksi. Veteen jo 5.5., mahtavaa!

    Tänä keväänä Petri kiillotti erityisen huolella kylkiä. Toivottavasti vältämme näin viime vuotisen kellastumisen. Uuttakin on tänä vuonna. Näyttävin uutuus on isopurje ja nyt toivomme mahtavaa menoa uudella purjeella😉. Viime kesäksi täysin huollettu toaletti halkesi kesälomalla juuresta ja sen tie tuli päätökseen. Nyt ihka uusi sellainen👍. Ledi-valaistusta on myös lisätty. Pentryn alakaapeissa on nyt valot ja konehuoneessa on kirkasta kuin leikkaussalissa. Viime syksynä vuotamaan alkanut lämminvesivaraaja kävi myös hitsaajalla ja on nyt ehompi kuin uutena. Pilssipumput on vaihdettu isompiin ja letkutuksia on järkevöitetty👍. Vanhan vuotavan jollan tie päättyi kaatopaikalle ja kannella on nyt uutuuttaan hohtava Quicksilver. Monen monta juttua siis tänäkin vuonna ja ennen kesälomaa vaihtoon menee vielä hupiakut (2x142Ah).

    Kesän eka retki ei sisältänyt purjehdusta vaan s/y Selena toimi helatorstain pitkän viikonlopun huoltoaluksena Lilltervon rannassa. Tuonne havittelemme uutta Selenan kotisatamaa lähivuosina ja kotia muutaman vuoden päästä. Alusta kun tontilla aletaan niin ensin on tehtävä tie tontin halki. Melkoiset sorapainit saimmekin vuokraamme Hitachin avulla aikaiseksi. Neljä pitkää päivää ja alle 100 metriä tietä. Rannassa saimme raivattua myös kaistaleen ryteikkövapaata aluetta. Onneksi minä osaan hillua moottorisahan kanssa, koska kaivinkoneen käyttäjänä Petri oli paljon rohkeampi. ”Voittaa päivän Linnanmäellä” oli joku kuvannut kaivurihommia ja todellakin, siltä se keikutus tuntui epätasaisella maalla.👍

    Onneksi päästään myös purjehtimaan, toukokuun viimeisenä viikonloppuna vihdoin merelle. Aikuisten reissulla eka pysähdys perjantaina Seiliin. Vuosien takaisista käynneistä kohde on melkoisesti muuttunut ja saanut lisää palveluita. Aikaisemmin kiinnittäydyttiin ankkurilla kirkkolaituriin, mutta nyt seuraavassa lahdessa on erinomaiset aisapaikka-laiturit. Saunoja on kaksi ja siten vuoroja riittää useammalle. Kurssisaunassa on hieman karummat puitteet, mutta aamun tutustumiskäynti osoitti,että rantasaunassa on varsin kaunista. Mukava kohde lähellä😃.

    • Tämä kuva on Visitseili-sivustolta, josta löytyy muutakin hyödyllistä tietoa

    Lauantaina erinomaista purjehdusta, hyvässä tuulessa kohti Lillolmenia. Aurinkoisesta iltapäivästä oli ihana nauttia💗 kotoisassa Merikarhusatamassa. Illan aikana suosittua satamaa täytettiin sopuisasti toiseen riviin. Onneksi on kaksi saunaa ja niin meillä saunavuoro illan parhaimmasta hetkestä. Olipa ihanaa!

    Sunnuntaina meillä ei ollut kiire. Otimme aurinkoa, teimme pikkuaskareita ja hiukan myös töitä. Klapikone-Aro etsi halkomista, mutta saaren puut olivat jo valmiiksi pienenä.

    Iltapäivästä kohti kotia. Kevyessä myötätuulessa purjehdustetsailua. Valitettavasti uudesta isosta paljastui samalla ikävä valmistusvirhe. Se ottaa kiinni takastaakiin 🙄, mites tällä luovitaan? Voihan sen tietysti aina laskea alas ja nostaa ylös, toivotulle puolelle. Melko kätevää 👍. Onneksi tänään tuuli sopi myös tällaiselle epäkelvolle purjeella.

    Rentouttava viikonloppu kahdestaan, juuri sitä mitä tarvitsimme ❤️⛵🌞.

    Ruusut sopivat tietysti aina veneeseen – ihanan asiakkaan perjantai yllätys ❤️

  • Syyskuun huumaa…

    Syyskuun huumaa…

    Yrittäjien viikonloppuun oli ihana päättää purjehduskausi 2020. Miten kaunista voikaan olla syyskuun lopussa, siis silloin kun on kaunista.

    Halki syyskyisen tyynen meren…

    Tässä syyskuussa on ollut myös toisenlaista keliä. Kaksi viikkoa sitten meille tarjottiin sadetta ja uhkaa 15-20 m/s puhaltavasta länsituulesta. Silloinkin tietysti merellä, mutta melko vaatimattomin suunnitelmin. Härjänmaankari ja Nauvo olivat siihen sopivat targetit. Aamulla Härjänmaalla keinutti kuin kehdossa, kun aallot kiersivät myös suojan puolelle. Vinhaa vauhtia kiisimme kohti Nauvon aisaa, sumpuraisessa säässä ja puuskaisessa tuulessa. Nauvossa keula kohti länttä kelpasi odotella isompia tuulia. Lopulta L’Escalen terassilla iltaa istuessa ei sateen ropina edes latistanut tunnelmaa, vaan oikeastaan saatiin vain hyvää nousua Selenan diskoon. Hyvä palvelu ja erinomainen ruoka – saa aina pisteet kotiin tuo L’Escale. Onnistuin myös tummentamaan ruokalistaa, kävi muuten hämmentävän näpsäkästi. Tarjoilijan ilmeestä päättelin etten ollut ensimmäinen.

    Tiedättekö, että yön tunteina musiikkimaku tai oikeastaan mauttomuus menee niin hurjaksi ettei Petri ainakaan kehtaisi Selenan biisejä päivänvalossa soitella. Yöllä silti ne saa jalan vipattamaan👍

    Tuokiokuvia sateisen viikonlopun muistoksi

    Tähän syyskuuhun iskeytyi myös syksyn kovimmat tuulet, sillä viikko sitten torstaina Suomen länsirannikkoa ravisutteli yli 30m/s puhaltanut pohjoistuuli. Windystä oli turvallista seurata kun tiesin Selenan olevan kahdeksalla köydellä turvallisesti kytkettynä.

    Liilaa näkee onneksi Windyssä harvoin – tuulen nopeus tässä solmuina…

    Hyvällä syyllä siis nautiskelimme viikonlopun lämmöstä ja ihanasta tuulesta. Sateiden ja puhureiden jälkeen ei olisi uskonut yli 20 asteen päivälämpöihin.

    Amorella matkalla kohti korjaustelakkaa..

    Merellä vastaamme tuli myös karille ajanut Amorella, matkalla kohti Naantalia. Pari hinajaa, palovene, puolustusvoimien öljyntorjunta-alus ja Merivartioston partiovene muodostivat kunnon saattueen

    Haplot, Hummelskär ja Sänkören hellivät meitä saunanlämmöllä ja mahtavilla satamilla. Käväisimme perjantaina myös Verkanilla, jonka septi-imu ansaitsee täyden kympin. Sorruimme jo toistamiseen tänä kesänä myös Verkanin lounaalle, mutta vältimme kiusauksen lauantaina alkavasta Happy Hour -illasta. Sänkören oli houkuttelevampi kuin alkoholin alemyynti – tätä se elämän kulku teettää.

    Kyllä on näppärä mies!

    Ei reissua ilman remonttia – yllättäen noin viisi vuotta vanha Isothermin lämminvesivaraaja alkoi vuotaa lämpöelementin tiivisteestä. Samalla huomasimme vuodon myös lämminvesi letkussa. Kaksi vikaa kuin sormia napsauttamalla… Onneksi ohitustiimimme oli valmiina ja alle tunnissa vesi virtasi jälleen, toki vain kylmänä.

    Yrittäjä viikonloppuna oli myös yritysjuhlaa – työssä onnistunutta Petriä, juhlimme kuplivalla. Kyllä me ”meitäkin” tietysti juhlimme❤️, ihan siinä samalla. Joimme koko pullon, omaksikin hämmästukseksemme. Ehkä meistä vielä tulee kuplivien ystäviä.

    Kesäkeittiön herkkuja

    Miten haikeaa tämä taas onkaan❤️Viimeiset ”kesäkeittiö” sapuskat tältä erää – Aurinkoriisiä ja kasviksia seuraavaksi näissä merkeissä vasta keväällä.

    Hämärä hiipii…

    Turkuun hämärän jo laskeutuessa,

  • Kolme elokuista viikonloppua

    Kolme elokuista viikonloppua

    Kesäloma loppui ja astuttiin arkeen. Nyt muuttui myös seilaustempo, nyt mennään aina viikonloppu kerrallaan.

    Elokuinen viikonloppu koulun aloituksen jälkeen tarjosi hellettä ja minulle harvinaista itsetekemää purjehdusseuraa. Pääsimme merelle minun molempien poikien kanssa. Viime vuodesta siis melkoista parannusta ( mutsin kurssi nousussa!?), silloinhan he lupasivat olla käytettävissä vain hätätilanteessa, ikäänkuin vaihtoehto Ö:nä. Kiersimme klassikoita – perjantaiksi Nauvoon pizzalle ja lauantaiksi Härjämaan karille etelälaituriin.

    Nauvon uusittu satama ja sen kelluva satamatoimisto

    Nauvon uusittu satama oli kyllä hieno, leveät laiturit ja valikoimissa nyt siis sekä aisoja että poijuja. Paikan varaaminen ennalta netistä tuntui myös luontevalta, vaikka joskus olenkin tuota vastustanut. Olihan tuohon netistä varattuun looshiin sitten helppo karauttaa…

    huh… hellettä vielä on kesää jäljellä

    Melkoisen purjehduskokemuksen omaavat lapseni ovat kyllä kelpo gastia. Rantaloikat, poijut, fendarit jne hoituvat lähes itsellään Kun tähän vielä yhdistyy lapsuudesta jalostuneet kokkaus- ja siivoustaidot, niin onhan siinä gastilla hyviä ominaisuuksia kerrassaan. Jopa imuri käynnistyi pyytämättä. Itämeren ympäri purjehdukset mutsin kanssa ovat kuitenkin tehokkaasti rokottaneet nämä pojat anti-purjehtijoiksi. Mietin olisikohan tilanne toinen, jos olisin viettänyt kesälomaa Suomen saaristossa, saarten suojassa ja jäänyt rantaan aina kun tuulee yli 10m/

    Mun itse tehty gastini

    Saimme nauttia myös mahtavasta auringosta, tuuleton viikonloppu antoi purjehduskokemuksia vain sunnuntaiksi.

    Elokuun seuraavan viikonlopun viettoon lähdimme vasta lauantai-aamuna. Kipparin kolhoosin rakennustyöt pistävät ajan kortille. Seinän pystytys on tuttua juttua, mutta kun ihan ei ole ammattilainen niin viehän tuo aikaa.

    Nyt mukana Petrin teinit, joille purjehdus ei niin tuttua olekkaan. Kesäloman kalojenruokkimispäivän jälkeen saamme heitä kyllä nykyään helpommin kannelle. Puhelimen irtoaminen kädestä vaatisi vielä jotain enemmän.

    Nauvoon heidänkin kanssa – klassisesti rantakauppoja, pizzaa ja saunomista. Suhmuraisen sateinen ilta oli jo syksyinen. Sunnuntai aamu valkeni häikäisevän kirkkaana – kelpasi kierrellä Nauvon cityä. Kyllä on menoa pienessä kylässä, heinäkuussa ollut varmaan todellinen karuselli käynnissä. Lähtiessä poikkesimme tankkilaiturille tyhjentäään ja täyttämään tankkeja. Laiturilla ennen olleet septi-imut ovat laituriuudistuksen myötä poistuneet. Olivatkohan sittenkin hiukan haasteelliset. Me ainakin tarvitsimme aikoinaan henkilökunnan opastusta, jotta kunnollinen imu käynnistyi. Veneasemalta ostin myös jonnekin unohtuneen sähköadapterin tilalle uuden. Itseeni tyytyväisenä maksoin laskun ja ajattelin että hienoa kun muistin tuon tarvekalun. Myöhemmin paljastui ettei ostos ollut mitenkään kymppi. Tuo adapteri kun sopii hirveän harvoihin tilanteisiin ja sellainen on jo kerran tullut hankittua, jostain ihme syystä. Toisaalta nitä adaptereja näyttää Selenassa olevan aina pareittain, ettö silla tavalla sopii kerhoon. Kun seuraavaksi hankin sen ihka oikean taidan ostaa samalla kaksi kappaletta, on silläkin sitten kaveri.

    Näitä kaikkia kaksin kappalein vaan ei lainkaan sitä yleisintä🙈

    Teiniviikonloppujen jälkeen ankarasti töitä. Vuokrakolhoosi pitää saada tyhjäksi ja valmiiksi. Kun lainaa hiukan aikaa unelta voi mahdotonkin toteutua ja onneksi sain apua teineiltä sekä tulevalta avomieheltäni. Nyt on lähes valmista, vihdoin.

    Mahtavia luonnon muovaamia kallioita

    Lopulta merelle kahdestaan viettämään yrittäjä-viikonloppua. Aurinkoinen, mutta heikkotuulinen perjantai antoi meille kimmokkeen mennä peltigenoalla kauas. Österskär on minun smultronställeni ja sinne oli minulla kova hinku tänä vuonna. Matkalla pysähdyimme hyljesafarille kun väylän viereisellä luodolla köllötteli kymmenkunta hyljettä. Soitimme heille Leevin rallatteluja ja saimme heidät kyllä kiinnostumaan meistä. Lähempää tuttavutta ei kuitenkaan yksikään heistä tullut tekemään, sen verran oltiin varmaan outoja.

    Kaunista… Niin kaunista!

    Österskär oli yhtä ihana kuin aina. Saaristomeren yksi kauneimmista saunoista ja auringonlaskusta. Tätä näkymää voisi ihailla loputtomiin. Aamulla isännän neuvoilla saimme saunaan taas juoksevan veden, kantovettä helpompi ratkaisu merkittävästi. Onneksi on tietäviä ihmisiä keneltä kysyä. Aamupäivän aika tuuli nousi ja kääntyi puhaltamaan myös laituriin, ehkä hyvä niin. Houkutus jäädä toiseksi yöksi oli suuri.

    Dinneri on katettu kannelle…

    Päätimme kuitenkin sanoa Österskärille tältä erää heipat ja lähdimme merelle. Melkoista kiitoa toi sivumyötäinen tuuli meidät Verkanille. Saimme rannan suojan puolelta tuurilla viimeisen vapaan poijun, kyllä kelpasi. Nyt on muinaistulien yö niin pitihän sitä nyt hippa-satamassa olla!

    Selenan diskossa on menoa jo alkuillasta, pienet tanssit ennen saunaa❤️

    Verkanilla kyllä kaikki mitä kuuluukin näihin bileisiin – kokko, bändi ja nykystandardin mukaan vielä ilotulituskin. Kyllä kelpasi yömyöhään hillua ja yöpalaksi vielä uunivoileipää Selenan kapyysistä.

    Ilotulista ihailimme saunan terassilla, kokosta iloa pidemmäksi aikaa

    Rento ja aurinkoinen sunnuntaiaamu sai meidät viipyilemään. Onneksi meillä kummallakaan ei ole kiire kotiin – tiedämme sen pysyvän paikoillaan. ”Kotiin, kotiin- hössötyksellä saisi sunnuntaipäivistä melko erilaisia. Nyt ehdimme putsata venettä ja valmistella dinneriä. Pilssiä pestessäni löysin hämmästyksekseni yhden legon. Siitä on luultavasti yli kymmenen vuotta aikaa kun legoja viimeksi oli veneellä. Miten ihmeessä tämä pala on onnistunut välttämään kaikki siivoiluni vuosien aikana?

    Selenaan piiloutunut lego….

    Valitettavasti mereltä on aina pakko laskeutua arkeen. Iltapäivällä kohti kotia, Buffalon ravitsemina. Tämä avopari suuntaa nyt virallisestikin samaan osoitteeseen, vaikka korona-arkea tämä on ollut jo melko tovin.

  • Matkalla kotisatamaan…

    Matkalla kotisatamaan…

    Neljä viikkoa merellä on mennyt nopeasti, kuten aina, tuntuu että liian nopeasti. Korona sai meidät jäämään Suomeen, mutta onhan tämä ollut mielenkiintoista. Miksiköhän Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri olivat minulle ihan vieraita, vaikka olen purjehtinut koko ikäni. Matala väyläinen rannikko, miljoonilla kivillä ei sitten vaan ole houkutellut matkaa.

    Hienosti kylläkin selvittiin, erityisen matalista väylistä huolimatta saimme vain yhden pohjakosketuksen ja senkin polttoainelaituria lähestyttäessä, tyynessä ja max. 1,5 solmunvauhdissa. Kiitokset tästä kuuluu tietysti tarkkaavaisille ruorihenkilöille ja tietysti erinomaisille väylämerkinnöille. Muistatteko kun vuosia sitten puhuttiin väylälinjataulujen poistamisestä? Kyllä vesijättömaalla kolit kolisisi jos näin olisi tehty.

    Ehdimme vielä nauttia kolmesta ihanasta satamasta loman lopuksi.

    Ukin rantabulevardin viisauksia – tätähän mä olen aina sanonut!

    Uudenkaupunkin vierasvenesatama on aina ihana… Hyvät palvelut, saunat, rantabulevardi ja nyt saimme myös auringon.

    Ukissa ihmettelimme myös… Miksi muiden Windex näyttää tuulen suuntaan ja meidän Pohjois-Karjalaan?

    Ukista saimme reippaan koillistuulen jolla kiisimme kohti Kustavin ränniä kokka kohisten ja kovatuulisimman osuuden tietysti täysin purjen. Siinä on purjehduksen tunnelmaa…

    Tässä hyvä kuva satamasta, jossa näkyy myös uufet laiturit ja levennetty väylä. Kuva Peterzensin Fb-sivuilta

    Laura Peterzensin satama sai meidät lähes keskeyttämään mahtavan päivän ja tuikkasimme satamaan jo iltapäivästä. Monia mukavia uudistuksia Peterzenilla – sisäänajoväylä on ruopattu merkittävästi leveämmäksi ja ravintolan edustalle on tullut ns. vierailulaitureita. Nämä selvästikin myös isoimpien alusten mahdollisia kiinnittymispaikkoja myös yön ajaksi. Mukavaa oli myös että Wc-tiloja oli nyt selvästikin enemmän. Pisteet kotiin myös erinomaisesta septilaiturista, jossa erinomaisen tehokas pumppu. Erityiskiitoksen ansaitsee myös sataman vastaanotto. Sisäänajon jälkeen laiturilla seisoi nuorimies, joka todellakin on poikkeus ikäluokassaan. Hyvin kohteliaasti ja tietäväisesti hän opasti meille paikan satamasti ja riensi myös vastaanottamaan köydet. Täyden kympin toiminta hänellä👍. Olipa ihana lämmin perjantai, kesäloman viimeinen päivä.

    Lauantaiksi tuuli hävisi ja me saimme koneajella…. Päädyimme Lammanin Merikarhusaunaan, viimeiseksi illaksi. Saunomista ja köyhiä ritareita, tähän iltaan on hyvä päättää tämä kesäloma.

    Aamupäivällä ahkeroimme – ensin perinteinen saunan siivous (viimeisen saunojan oikeus), sitten pesimme veneen vesilinjaa ja pohjaa ja lopuksi pesimme myös sataman jollan. Tehdessämme mietittiin, että onneksi ollaan puuhakkaita molemmat ja kaksikätisiä (kännykkä ei ole onneksi liimaantunut toiseen käteen). Kun vielä Petri teki ruuan merelle valmiiksi, oli sitten hyvä irrottaa köydet.

    Nyt kotiin, Turku näköpiirissä… Airistolla rauhallista😊, teinit sisällä ja perämies päivälevolla👍

  • Sumua ja avomerta…

    Sumua ja avomerta…

    Kristiinankaupungille sanoimme heipat aamu varhaisella. Kaunis aamu tuntui mukavalta. Ajatuksena meillä jatkaa niin kauan kun tuntuu mukavalta.

    Koneella sumussa ja aurinkolasit otsalla heti-valmiina. Yläkuvassa viitta, jonka hädin tuskin näimme vaikka matkaa 200 metriä.

    Lounas valmistui ja sumu laskeutui yllemme samaan aikaan. Tiheässä sumussa näkyvyyttä oli välillä vain pari sataa metriä. Nyt nauttii, että voi kytkeä päälle tutkan ja seurata ympärillä kulkevia. Hienosti sujuikin ja matalalla väylällä puikkelehtiminen. Juuri saapuessamme Poriin sumu alkoi hiljalleen hälventyä. Tuulimyllyt näyttivät hetken kuin pilviä kannattavilta pilareilta, pyörivien siipien olessa täysin piilossa.

    Pilvet ovat saaneet tukipilarit, jotta jaksavat roikkua…

    Päätimme pysähtyä Reposaareen. Matalaan satamaan ajo sujui jo luottamuksella, mutta totesimme myös ettei tuonne ole meillä matalalla vedellä asiaa. Menomatkalla meri oli +20 ja nyt +30. Sisäänajon matalimmassa kohdassa kölin alla juurikin noiden lukujen verran vettä. Täällä kehittyy kyllä kylmähermoiseksi matalan veden kuljettajaksi ja linjatauluille antaa suuren arvon.

    Reposaaressa nähtiin tällainen idyllinen mökkilautta, jonka sisällä jyrisi vähemmän idyllinen dieseli. Ei matkantekoon selvästikään!

    Iltakävely Reposaaressa oli kiva. Kävimme linnakepuistossa ihmettelemässä sodan aikojen karuja oloja. Reposaaren puukirkkoja oli myös pakko koukata katsomaan, onhan presidentti parimme vihitty siellä. Dinneriksi pysähdyimme entiseen Merry Monk-ravintolaan hampurilaisille. Ravintolassa saimme tosiaan naapurilta kuulla Merry Monkin muuttaneen ja paikalla toimivan nyt uuden yrittäjän. Erinomaisia oli myös Turo’s Holy Smoke hampurilaiset. Illan päätteeksi sataman saunaan.

    Lämmin ilta oli kiva viettää Reposaaressa. Idyllinen kaupunginosa, jossa voi soittaa puhelinkioskista (omalla puhelimella, tietty)

    Keskiviikko aamu herätti sateen ropinalla ja tuulen viuhunalla. Nyt ei tehnyt mieli herätä. Odottelimme yli puolen päivän pahimpien sateiden ohittumista ja sitten suuntasimme tuuliselle avomerelle. Piukkaa kurssia ja melkoista keinutusta oli tarjolla. Teinitkin littyivät seuraamme ulos, sillä kannen ala oli kyllä nyt epämukavaa. Kalojakin ruokittiin. Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja viimeisen tunnin ajoimme koneella, isopurje ylhäällä saaden siitä mukavaa tasapainoitusta keinutukseen.

    Kylmäpihlajan majakalle lopulta illan suussa. Suojaisassa satamassa oli hyvin tilaa ja riittävästi syvyyttä. Majakassa toimivassa hotellissa oli runsaasti väkeä ja saunavuorot tietysti jo missasimme. Uuden rantasaunan olisi saanut tilauksesta 75€/h. Aamulla kiipesimme majakan katolle huimia näköaloja ihailemaan.

    Näkymä satamaan Kylmäpihlajan majakan katolla

    Nyt matkalla kohti Uudenkaupungin satamaa, hyvin seilaa kevyessä tuulessa.

    Olisiko tällaista purjehdusta voinut olla kesälomalla enemmän?
  • Aurinkoreitti loppuu tähän…

    Aurinkoreitti loppuu tähän…

    Kaskisessa venyttelimme aamua pitkälle, sillä olimme jatkamassa aivan nurkan taakse Kristiinankaupunkiin. Tällainen vuorottelu pitkien ja lyhyiden välimatkojen päivistä sopii hyvin meille. Ennusteen mukaan tuulta olisi luvassa vähäisesti ja suoraa vastaisesta.

    Kristiinankaupungin sisäänajossa meri oli kuin Coca Colaa, suorastaan erikoisen ruskeaa

    Jo laiturissa tiesimme tuuliennusteen olevan höpölöpöä – muutaman metrin tuuli olikin puhuria lähempänä kymppiä. Arvioitu konetusmatka nurkan taaksekin oli likimain 20 meripeninkulmaa – sinne kuitenkin Lombardin viemänä.

    Aurinkoreitillä tarkoitetaan venereittiä, joka alkaa Kristiinankaupungista ja ulottuu aina Kokkolan edustan Ohtakarille asti. Alue on Suomen vähäsateisin ja Valassaaret – Tankar- akselin alueella on myös laskettu Suomen aurinkopäivien ennätysmäärä. Tänä kesänä aurinkopäivät jäivät kyllä vähäisiksi, valitettavasti.

    Matalaa on länsirannikon vesijättömaa-rannikolla. Reippaan etelaisen tuulen puskemana saavuimme Kristiinankaupunkiin mehevässä myötätuulessa. Kaasun kun nosti niin matka jatkui edelleen 4-5 solmun vauhtia. Todella matala satama ja kova tuuli teki rantautumisesta haasteen. Hylkäsimme ajatuksen tankkauslaiturille menosta, onneksi, ja sukkuloimme suoraa kaupungin rantaan. Onneksi löysin netistä melko hyvän kartan rannan syväyksistä, sen avulla rantautuminen oli kyllä helpompaa. Reissulla paljon lukemamme Käyntisatamat 2020, Satamaopas on osoittautunut melko heikoksi tietolähteeksi, paljon puuttuvia tietoja ja kuvista on tuskin lainkaan apua – tästä täytyy varmastikin laittaa toimituskunnalle palautetta.

    Tämä Solrutten.fi sivustolta löytyvä satamakuva syvyyksineen on kyllä erinomainen. Suosittelen sivustolla vierailua täällä veneileville

    Kristiinankaupungin lahdella on kaunis suihkulähde, jonka pohjoispuolelta jyrkästi käännetään kaupungin rantaan. Terhakka etelätuuli teki suihkulähteestä meille tehokkaan suihkun juuri hetkeä ennen laituria. Suihkun raikkaina sitten olikin hyvä tuohon rantaan mennä, sillä tuolla puolen on satamapalveluja laiturin ja poijujen lisäksi tasan nolla. Tyvenempi ranta toki houkutti meitä enemmän.

    Illalla avasimme Selenan diskon ja karaoke toimintoa mastosta todella kaivattiin. Hoilasimme vanhoja renkutuksia laidasta laitaan. Onneksi Selenasta äänet kantautuu varsin heikosti ulos ja rauhassa saimmekin hoilata ”tule lähemmäs beibi”…”Nothing else mather” kaltaisia klassikoita. lopulta Shakira sai meidät tanssilattialle. Melkoista menoa Selenan bunkkerissa aamu kahteen, ei mitenkään viisasta, mutta melko hulvatonta kuitenkin. Kaivoimme naftaliinista myös siskon tuomat purjelaivalasit ja kyllä niistä Caipiroska maistui erinomaiselta.

    Discomenoa salongissa…

    Maanantaina keskipäivällä saimme miehistön täydennystä, kun Elmeri ja Minea liityivät seuraamme. Hyvä syy aikuisten ottaa ryhtiliike, nyt ei sitten diskoilla. Selkämerelle annettu kovantuulen varoitus (12m/s) piti taas yhtä huonosti kutinsa kuin useina muinakin päivinä, sillä iltapäivällä lahti tyyntyi täysin. Päätimme vaihtaa satamaa vastarannalle ja käydä samalla tankkaamassa.

    En olekkaan ennen tankannut perä poijussa…

    Varsin vekkuli polttoainelaituri kiinnittyminen siitä sitten syntyi. Luvatuista vedensyvyyksistä huolimatta kyykkäsimme laiturin edessä mutaan ja kylkikiinnitys jäi siis vain haaveeksi. Tässä kohden kiitin itseäni etten ajanut tuohon edellisenä päivänä roimassa myötätuulesa. Onneksi rannassa oli yli 20m pitkä polttoaineletku niin saimme tankattua myös poijussa roikkuen. Lopulta muutaman piruetin jälkeen olimmekin sitten kiinnittäytyneinä varsinaiseen vierassatamaan, jonka palveluista vastaa Hotelli Kristina.

    Taas maisteltiin paikallista pilsneriä…

    Suomessa on kyllä nyt matkailijoita ja se on tietysti hyvä. Kävimme sunnuntaina kysymässä ns. päivähuonetta tai suihkuhuonetta tai vastaavaa kaupungin rannan läheisestä hotellista. Olisimme käyneet vain siis suihkussa. Kuulimme, että molempien hotellin (kahdella hotellilla yhteinen reception) huoneeet on loppuunmyyty 130€ huonehinnalla. Ei siinä sitten tietystikään meidän suihkutarpeisuus kovastikaan kiinnosta. Kaupungin ainoa aukioleva iltaravintola, Crazy Cats, kuhisi myös asiakkaita. Yhdessä tarjoilijan kanssa ihmettelimme miksi kaupungin toiset ravintolat ovat päättäneet pitää ovet kiinni sunnuntaisin sesonkiaikana. Hyvä tietysti heille. Hyvä palvelu ja kelpo ruoka kerää kyllä asiakkaita.

    Rauhallinen harmaa ilta. Iltapäivän ennusteessa luvattiin vielä 12m/s etelätuulta – nyt ilmatieteilijät ovat varmasti katsoneet ulos ikkunasta ja ennuste on muuttunut🙈

    Iltapäivän aikana taivas harmaantui ja alkoi sataa, sitä ripottelua riitti sitten koko maanantai-illaksi. Onneksi rannan läheisyydessä sijaitsi S-Market josta saimme kaiken tarvitsemamme ja teinien avulla kantaminenkin sujui kuin tanssi. Huomenna aamulla merelle ja suuntana etelä… Olisipa kiva tietää onko meillä tuulta ennusteen mukaisesti max 12m/s vai jotain aivan muuta – vahva veikkaus, että jotain aivan muuta!

    Aurinko ja sinitaivas, takana Kristiinan kaupunki.

    Tiistai aamu valkeni aurinkoisena ja lähes tyynenä. Tätä käytämme nyt hyväksi ja eteenpäin!

  • Matalapaineen alla tuulta ja sadetta…

    Matalapaineen alla tuulta ja sadetta…

    Mässkäristä Raippaluotoon saimme hienon purjehduspäivän. Alkuun avomeri tuntui keinuttavan meitä enemmän kuin vievän eteenpäin, mutta päivän edetessä tunnelma muuttui.

    Tummat pilvet olivat seuranamme, mutta tuuli oli meille suotuisa

    Sisäväylillä pääsimme jo vauhtiin ja hienosti tuntui myös kuin tuuli olisi ollut puolellamme kääntyen juuri toiveidemme mukaisesti. Näimme myös paljon kivihylkeitä, ihan väylän vieressä.

    Välillä näitä kivihylkeitä ui väylän vieressä ihan jonossa…

    Raippaluodon sillalle saavuimme jo alkuillasta, vaikka olimme tulleet 56mpk takaa ja rantaravintola saikin meistä illalla asiakkaan. Herkulliset ateriat ja pullo viiniä erinomaiselta viinilistalta. Pisteet kokonaisuudesta Berny’ Cafe&Restaurant, todellakin👍.

    Se näyttää kuvassa niin kesyltä, vaikka tässäkin tuulee lähes 13m/s

    Yöllä alkoi tuuli alkoi viuhua mastossa, onneksi olimme turvaisan aallonmurtajan takana keula tuulessa. Pidimme hitaan aamun sillä päätimme mennä Vaasaan pariksi päiväksi tuulta ja sadetta pitämään. Vaasaan on Raippaluodosta vain kivenheittämä, joka tällä kertaa oli kyllä varsin kuoppaisa ja vaahtopäinen. Merellä tuulta oli puuskassa 15m/s ja ennusteet olivat vielä kovemmistakin tuulista.

    Wasa Segelförening on yksi Suomen vanhimmista yhdistyksistä, sillä se on perustettu 1878

    Tuntui mukavalta, melkoisen pujotteluradan päätteeksi, löytää hyvä alkurivin paikka WSF:n laiturista Vaskiluodosta.. Hätäisempänä olisin saattanut jäädä ulkolaituriin kyljittäin, mutta onneksi etsimme enemmän. Olihan toisaalta luvassa että yllämme olev matalapaine tuo seuraavaksi tuulta idästä ja samoilla 15-20m/s lukemilla. WSF:n satamassa on hyvät palvelut ja satamassa aina joku paikalla. Täydellistä oli kun torstaina vielä epävarma saunakin muuttui todeksi perjantaina.

    Nämä länsirannikon väylät on todella hienosti merkitty linjatauluilla, onneksi sillä väylän sivussa on yleensä vähän vettä

    Onneksi on olemassa kunnolliset purjehdusasut ja saappaat sekä erilaiset välikerrastot ja pipot&hanskat. Ilman näitä olisi tänä kesänä huumori loppunut. Kävellessämme lähikauppaan näin sillalla lumiauran kiiruhtamassa kohden Vaskiluotoa. Hetken mietin olimmeko missanneet jotain säätiedotteesta? Onneksi satoi vain kuitenkin vain vettä, sitä kyllä sitten ämpärettäin.

    Kyllä on Suomen suvi 2020 kylmä ja märkä, mutta onneksi vähäluminen

    Perjantaina ei tarvinnut nousta tietääkseen, että tulee kovin. Sellaista mastojen pauketta kuului laiturilta. Onneksi Selenalla oli jo neljä köyttä laiturissa ja maston kaikki köydet sidottu tiukkaan. Lämppärin henkäillessä lämpimästi oli sisällä oikein letkeää. Aloitimme päivän äänenavaus puhelulla Roopelle – synttärisankari 19v oli onneksi jo herännyt, ettei pelästynyt lauluamme.

    Kahdestaan on kätevää kun pyörillä on oma hytti

    Tylsänä satamappäivänä päätimme tehdä ostosretken pyörillä Vaasan keskustaan. Täysvarustein pärjättiin hienosti ja kun ostoskeskuksessa paljastettiin kurahousujen alta farkut, näytettiin melko normaaleilta. Katseita saatiin kyllä kun vermeet taas vedettiin ylle Citymarketin aulassa. Taittopyörät ovat kyllä kätevät ja kahden viikon ajan he ovat saaneet seilata keulapunkassa. Tuolta he nousevat kahdestaan melko kivuttomasti kannelle.

    Kaksi illanviettoa on kulunut piukasti salongissa, sateen piiskatessa kantta. Nyt on tehty popcorneja ja katsottu leffaa, vene-elämä on melko erilaista kuin 20 vuotta sitten👍.

    Lauantaina näimme myös auringon pitkästä

    Lauantaina kohti etelää vaikka saimmekin kivan illanvietto- kutsun. Tuulten ja kelin oltua niin epävarmoja miettimme, että on parasta edetä kun se on mahdollista. Nyt viittapujoittelua kohti etelää ja tänään myös seilataan. Kapeilla väylillä on vaikea luovia, mutta hiukan kun avitimme välillä koneella niin johan kulki hienosti.

    Huippu tänään 9,4 vaan eihän noista huipuista koskaan saa kuvaa😄

    Seilasimme myöhäiseen iltaan kohti Kaskista, mutta ei hätää ystävällinen sataman hoitaja kätki meille saunan avaimen. Näin pääsemme vielä päivän viimeisenä tuntina saunaan…

    Aurinko paistaa ja Selena kulkee – aika hienoa!

  • Ukkosen räiskettä ja sadetta…

    Tiistaina Selenassa noustiin varhain, onneksi ja siksi merellä oltiin jo ennen kahdeksaa. Tuulta ei toki ollut joten aamu oli Lombardinin. Suuntana Pietersaaren edustalla oleva Mässkärin satama, jossa toivoimme pääsevämme saunaan ja pyykkipäivälle. Täydellinen lähdönajoitus mahdollisti rantautuminen lähes kuivana, vaikka taivaalla jylisi ja tummat pilvet roikkuivat puiden latvoissa. Vain hetki rantautuminen jälkeen taivas jyrähti ja välähti.

    Tuolla on Mässkär ja ukkonen, mutta sinne menemme silti…

    Mässkärin satamassa on hyvät, tukevat laiturit kylkikiinnitykseen. Ukkossateen loputtua riensimme tietysti varaamaan saunaa ja pyykkitupaa, joissa onnistuimmekin. Täällä on muuten satamissa edullista, sillä varaussauna, satamamaksu ja kaksi koneellista pyykkiä maksoi 31 euroa. Pian puolen päivän jälkeen olikin jo ensimmäinen koneellinen kannella juhlaliputuksessa.

    Koneellinen pyykkiä jo kuivumassa – seuraavan valmistuessa siirtyi kaikki sisälle🙈

    Toinen koneellinen valmistui juuri kun taivas tummeni täydellisesti. Kiireellä saimme pyykit sisään ja pian Selenan salonki muistutti lähinnä kuivauskaappia.

    Kosteaa veneen sisällä ja ulkona – onneksi lämppäri pistää ilman kiertämään….

    Lämppäristä tehot täysille ja luukut raolleen niin sisällä myös tuntui kuin olisi oleillut kuivauskaapissa. Sisällä oltiinkin, sillä iltapäivän raju ukonilma pyyhkäisi ylitsemme kaikin voimin. Räiskettä, jyrinää, sadetta ja tuulta – tuntui hyvältä olla jopa kuivauskaapissa ja erityisesti tukevasti laiturissa.

    Tälläinen ukkonen jyrisee ympäriinsä – eikä ihme kun katsoo salaman iskujen määrää meidän ympärillä (valk.pallo). Tuulta puuskassa 18,7m/s

    Aikainen aamu korjattiin iltapäiväunilla, jotka kuivauskaapissa olivat aika subtrooppiset. Oloa helpotti tieto saunaan pääsystä.

    Täällä ymmärtää myös miksi esimerkiksi saunomiseen tarvitaan sääntöjä. Meidän vuoron alkaessa hengailivat edelliset vielä alasti terassilla ja vähintä mitä tässä miehiltä voisi odottaa olisi edes pyyhkeen pysyminen kiinni🙈. Iloisina miehet kehuivat kyllä tyhjentäneensä pukuhuoneen meitä varten. Sauna oli kyllä ihana, pitkästä aikaa. Lähtiessämme saapuivat seuraavat suoraa pukuhuoneeseen jo ennen vuoron alkua. Emme silti jääneet hengailemaan heidän kanssaan…

    Saunapolulta satamaan

    Mässkärin ravintolan keittiölle annan 10 pistettä. Olimme sopineet tulevamme suoraa saunasta ja ruokaa luvattiin, vaikka keittiö sulkeutui samalla kellon lyömällä. Näppärä keittiövastaava kun tiesi meidän olevan saunassa niin sieltä hän sitten kävi lukua kysymässä. Meidän ruoka oli siis tulilla kun olimme tiskillä ja pöydässä melko pian meidän jälkeen. Tehokasta, todellakin.

    Mässkär on tyhjilleen jäänyt luotsiasema. Ravintolsn seinillä on kuvia sen historiasta. Tätä lukiessa mietin, onkohan tämäkin jo historia?

    Rentoa ukkospäivää juhlistettiin illalla viherjuomilla pyykkinarujen keskelllä. Yöllä Mässkärin sisääntulo aukosta puhaltanut tuuli ja aallokko piti hereillä kipparia. Onneksi joustimellisia köysiä oli tarpeeksi – mitenköhän nukuttiin muissa veneissä ilman joustimia.

    Avomerellä voi ottaa rennosti…

    Aamulla merelle ennen kymppiä suuntana Raippaluoto. Pilvinen taivas ja kuoppainen meri oli meillä seurana…..

  • Maakalla jäi haaveeksi, mutta Kalajoen Särkät nähty

    Raahesta lähdettyämme pääsimme purjehtimaan. Luovimme 9-13 m/s lounaistuulella kohti lounasta. Melkoista sik-sak kuviota kertyi plotterin näytölle. Suuntana oli piskuinen ulkosaari Maakalla, Kalajoen edustalla. Illan tullen tuuli tyyntyi ja viimeiset kymmenen mailia oli Lombardin hommia.

    Taivas samana päivänä – niin erilaista on päämme päällä

    Maakallaa lähestyimme hitaasti sillä mitään tarkkaa karttaa sisäänajosta ei ollut. Perillä näkyi idyllinen ulkosaari, vaatimattomalla satamalla. Saimme runsaasti apuja satamasta ja näimme myös mielenkiintoisen poijunsiirto esityksen. Olisimme tällä painolla kuitenkin tarvinneet kylkipaikan, joka nyt ei ollut mahdollista.

    Kallankarit ovat Kalajoen edustalla olevia, matalia ulkosaaria.

    Maakalla jäi nyt harmiksemme näkemättä. Näillä Kallankareilla on mielenkiintoinen historia ja edelleen siellä päätetään asioita karikokouksessa. Facebook-sivut (https://www.facebook.com/kallankarit/) tarjoavat mahdollisuutta jopa naimisiin menoon Maakallan kirkossa. Auttavaisuutta ei paikallisilta kyllä puutu. Iloksemme saimme satamassa olevalta, ystävälliseltä purjehtijalta hyvän neuvon läheisestä Konikarvon kalasatamasta. Sinne sukkuloimme illan tunteina, syvään suojaisaan satamaan. Kyllä maistui pitkän päivän päätteeksi tulinen thai-kookoskana.

    Tulinen Thai-ruoka päätti pitkän päivän

    Tässä Rahjan saaristossa on myös ainoa Kalajoen syväsatama ja särkkien lähelle onkin asiaa vain motorbåteilla. Nyt olimme siis niin lähellä hiekkäsärkkiä kuin purjeveneellä on mahdollista. Harmillista ettei Kalajoen matkailu näe veneturisteissa mitään potentiaalia.

    Suojaisa ja syvä Kanikarvon satama, jossa ei valitettavasti ole ns. virallisia vierailupaikkoja

    Me kuitenkin otimme pyörät allemme ja poljimme Särkille. Nopeasti taittui kahdeksan kilometriä ja melkoiseen lomaparatiisiin pääsimme. Oli terassia, hotellia, boutique liikkeitä ja tietysti ranta piukassa karavaanareita. Kävimme katsomassa myös Kalajoen Marinan- alueen, josta olin nähnyt runsaasti hienoja kuvia. Vielä on hiukan vaiheessa. Paikallinen venetaksi yrittäjä kertoi, että hienot on suunnitelmat ja tapahtua pitäisi 2-4 vuoden sisällä. Jäämme odottamaan, mutta mielestäni näillä seuduilla olisi aivan otollinen tilaus toimivalle täydenpalvelun marinalle.

    Nykyisestä altaasta on pitkä matka tähän suunniteltuun marinaan. Nykyiseen menee 1,3m väylä ja sisään ajossa vettä on noin yksi metri

    Polkaistuamme veneelle ehdimme tavata myös meitä niin ystävällisesti neuvoneen kanssa purjehtijan. Kiitimme siis vielä kerran avusta ja ehdimme kuulostella myös Perämeren veneilijöiden haasteita. Kaikkialla on omat merkille syyt ensa, miten tästä rennosta harrastuksesta saadaan haasteellista. Jos teidän näköpiirissä joskus on purjehtijat, joiden veneessä on vesilinja tarkoituksella laineilla niin tiedätte tavanneenne nämä meitä ystävällisesti neuvoneet seilorit.

    Laineilla oleva vesilinja – onko sen sitten pakko oloa suora?

    Me jatkoimme, Lombardin voimin, tyynelle aurinkoiselle merelle. Nyt suuntana Tankarin majakka. Merellä vähäistä liikennettä ja valppaana pitääkin lähinnä kalaverkkojen pongaus. Matkalla ehti puuhata monenlaista ja tietysti kynsistudiokin aukesi, kun aikaa kerran oli.

    Suojaisa ja syvä Tankarin satama

    Tankarin majakka-saarelle olikin samanaikaisesti monia menijöitä. Valitettavasti kohtasimme myös moottoriveneilijän, joka sai tunteeni kuohahtamaan. Tämä ”merten herrasmies” veti sisäänajo viittaportille 20 solmua lasissa, välittämättä oikealta tai ylipäätänsä muista tulijoista. Onhan se näppärää keikkua sisään itse tekemissä aalloissa. Menin kuitenkin puhuttamaan tätä kipparia, sillä mikäli me emme olisi antaneet hänelle tilaa, olisimme törmänneet. Kuulin jono-teoriasta – veneessä ollut pariskunta vakuutti heidän vaan ajaneen sisään jonossa. Kerroin Meriteiden säännöistä ja sen mukaisesta alusten kulkujärjestyksestä, jono-teoriaa ei säännöissä ole mainittu. Pyytelivät kyllä anteeksi ja kertoivat tienneensä että paikkoja on, erityisesti purjeveneille?!? Nämä veneilijät saavat minutkin kannattamaan veneajokorttia. Onhan se hullua, että käsissä voi olla monta sataa hevosvoimaa ja väistämissäännöistä ymmärretään yhtä vähän kuin sika sateelliitista. Mielessäni päätin myös, että vastaavaan törmätessäni menen jatkossakin puhuttamaan kipparia. Selvästi tässäkin oli kyse ymmärtämättömyydestä, ei niinkään tarkoituksellisuudesta. En usko heidän myöskään tietäneen veneiden hallinta eroista. Kun eteemme tunkenut jahti nosti kaasun se pysähtyi kuin seinään. Meidän 10tn taas olisi liukunut portilta altaaseen ilman kaasun kaasua. Onneksi meillä on myös ”jarru”, jota Petri käytti taitavasti. Tässä olisi myös mielestäni Veneilyliitolle mahtava missio – ymmärryksen lisääminen veneilijöiden keskuudessa.

    Majakkasaarella hauska saariesittely – Tankar-Stories appi

    Tankar on kyllä hieno paikka. Harmi, että ”kotiinlähtöhoppu” esti naisten kanssa täällä vierailun. Upea majakka on yli 130 vuotta vanha ja aivan täydellisessä kuosissa. Saarella on myös cafe-pub ja sauna, josta emme kyllä valitettavasti saaneet vuoroa.

    Rannassa vierekkäin kaksi Boströmiä, isompi ja pienempi

    Tänään ajoissa merelle ja suuntana Mässkär…

  • Hailuoto on ihana❤️

    Lähdettyämme Kokkolasta oli seilattava ohi Kalajoen ja muutaman muun pikkusataman, sillä 2 metrin syväys rajoittaa satamavalintoja. Harmillista, sillä Kalajoelle olisi kyllä kiva poiketa. Pitkän ja hyvätuulisen päivän päätteeksi ajoimme sisään Raaheen. Päädyimme Raahen pursiseuran ”Terässatamaan” palveluiden perusteella. Satamaan meni hyvin merkitty 2,1m väylä – tarkasti väylällä kun pysyi niin kokoajan oli kölin alla vettä riittävästi. Iltakävelymaisemat olivat rauhallliset samalla harmittelimme rannalla nököttäviä veneitä. Huonosti menee vanhat kaupaksi kertoi erään veneen omistaja – merelle tekisi mieli vaan ei enää kunto salli. Tämä muistuttaa siitä, että nyt on painettava sata lasissa – vanhana sitten rauhoitun😊

    Svenska Kryssarklubbenin vuosikirjasta 2014 on ollut paljon hyötyä tällä reissulla

    Aurinkoinen aamu sai meidät verkkaiseksi. Aamiainen istumalaatikossa, kaikessa rauhassa tuntui kivalta. Elämä on ihanaa juuri nyt! Hidas aamu vei meidät rauhalliselle merelle, tuulta 2-3m/s suoraa vastaisesta. Onneksi Lombardinin laulamalla saavutimme Hailuodon, Marjaniemen sataman. Suojainen syvä satama, jossa kaikki palvelut vaikkakin mitoitukseltaan riittämättömät tähän Corona-kesään. Veneiden lisäksi palvelut olivat kymmenien auto matkailijoiden käytössä.

    Iltaa istumassa mahtavissa maisemissa. Kiitos Merja ja Kaitsu❤️

    Olimme saaneet mökkikutsun ja saimmekin viettää ihanan illan Merjan ja Kaitsun mökillä saunoen, syöden js maisemista nautiskellen. Aivan ihana ”kalavaja” mökki kaikilla herkuilla. Tunnelmallista, kodikasta ja ihalla tavalla yksinkertaista ja kaikki tämä mahtavassa ympäristössä. Kiitos vieraanvaraisuudesta❤️.

    Pitkospuut muodostavat melkoisen ”highwayn” Hailuodon hiekoille

    Vietimme ihanan päivän Hailuodon maisemissa. Kävelimme rannan pitkospuilla aamupäivä reippailuna, kerättyämme janoa maistui paikallinen olut.

    Iltapäivällä pyöräilimme 20 kilometriä päästäksemme tutustumaan Hailuodon keskustaan, metsähautausmaahan ja Hailuodon Panimoon.

    Kesäloma tunnelmaa idyllisessä Hailuodossa…

    Sitten pistikin kiireeksi, että ehdimme aikanaan hotellin ravintolaan. Kiireet loppuivatkin sitten siihen, sillä näköalan perusteella valittu ravintola oli kyllä melkoinen kokemus.

    Voiko ravintolan ikkunanäkymältä enempää toivoa?

    Täydellinen näköala ja atmosfääri, mutta henkilökunta ei kyllä ystävällisyydestään huolimatta saanut montaa pistettä. Miten ihmeessä kylmän alkusalaatin saaminen voi puoli tyhjässä salissa kestää yli tunnin?🙈 Pääruokaan menikin sitten toista tuntia, harmi että tulimme nälkäisinä. Meinasi huumori loppua, vaikka tarjoilija nauroikin meidän puheelle – olimme kuulema verbaalisesti huvittavia. Ei ollut Turun murre hälle kotoisaa. Lopulta tuli vipinää kun annettiin aikaraja jälkiruoka-kahvi yhdistelmän toimittamiselle. Tarjoiluun ryhtyi myös ”yks’sieluinen” kokki, kuten hän itseään kuvasi. Ruoka sai kyllä hyvät pisteet, makoisaa oli. Kehitysehdotus – asiakaspalvelun pitää olla numbaone ravintolassa. Pöytien tyhjennyksen/ paperien pyörityksen voi kyllä jättää, mutta olemassa olevat asiakkaat pitää palvella 110%. Mehän oltais voitu ostaa vaikka enemmänkin, nyt sen sijaan hyvittelivät meitä usealla kympillä.

    Illan viimeisinä tunteina, taustalla Hailuodon majakka

    Illalla saatiin mies seuraa tutustumaan veneeseen ja päästiin avaamaan jopa lorupussi. Mukava iltahetki👍

    Perämeri tyyntyi hetkessä…

    Aamulla päätimme, etta nyt lähdemme kohti etelää. Lounainen tuuli laittoi meidät luovimaan hitaan varmasti etelään. Aikamme seilattuamme meno loppui perämerrn tyyntymiseen. Selena ei seilaa tuuletta, vaan sitten on Lombardinin vuoro.

    Smurffi tarjoilee…

    Onneksi grilli on kuitenkin auki ja sieltä tulee burgeria kannelle…

    Perjantai-illan huumaa täydensi maukkaat Mojitot…

    Riittävän syvien satamien vähyys tekee menosta täällä erilaista.Päädyimme siis toistamiseen Raaheen. Nyt menimme Raahen keskustaan, museon rantaan.

    Museon rannassa on kevyt ponttoonilaituri ja joitakin poijuja. Syväyttä riitti rantapenkereeseen asti.

    Kiinnittäydyimme rantapenkereessä olevaan ponttoonilaituriin. Syväyttä oli riittävästi ja rannassa olevan ravintolan, Ruiskuhuoneen, takahuoneesta oli käytössä suihku/wc. Mikä siinä oli ollessa keskellä menoa! Raaheen pysähdyimme kahdeksi yöksi, koska merelle oli luvassa vastaista tuulta yli 10m/s. Satamamme oli suojaisa, mutta kova tuuli laittoi meidät silti köysileikkiin. Kevyt purtemme onnistui nimittäin vuorokaudessa tuuppimaan laituria metri verran sivusuuntaan. Lopulta meidän paino roikui rantapenkereessa ja laituri oli kiinni meissä. Onneksi ei ollut ruuhkaa laiturissa, mitäköhän sitten olisi tapahtunut?

    Mahtavia miehiä kuvissa…

    Pyöräilimme Raahen nähtävyyksiä, täältä löytyy sekä Kekkosen etta Pietari Brahen patsaat. Iltaohjelmasta vastasi Ruiskuhuoneen live-esiintyjät. Oliver rokkasi meille oikein hauskan lauantai-illan.

    Ruiskuhuoneen esiintyjiä voi kuunnella myös veneen kannelta, mutta me ostimme oikein tiketit

    Sunnuntaina on loma puolessa välissä ja me jatkamme kohti etelää. Luvassa luovia avomerellä alle 10m/s tuulessa…