Tekijä: Karoliina

Visby, Visby….

Lauterhornista jatkoimme Lickershamniin katsomaan Gotlannin korkeinta raukkia, joka kohoaa 27 metrin korkeuteen. Yritimme jopa purjehtia, mutta jouduimme luopumaan siitä hauskuudesta melko nopeasti. Onneksi on Lombardini aluksessa ja hänen pillithän on putsattu ihan jo varoiksi… Nyt olisi keittämisen riski lähellä. Matkalla ranskalaista piirakkaa saaristolaisin mauin ja tiedän – nämä meidän ruokapäivitykset on toivottomia kun meillä on aina niiiiiin kiire .

Mahtavia nämä luonnon taideteokset näistä ei saa kyllikseen….

Mitenhän se mopo keulii niin helpolla… pientä ilta-askartelua. Tässä valmistuu hieno kassa-aparaatti ja alennusmyyntihän on tietysti myös aloitettu. Selenan kanoon bra tax-freen alessa on kaikki edellisen sesongin tuotteet kuten korkolaput ja eräät naiset.

btrhdr

btr

Paha oteherpes on taas iskenyt kippariin ja yksikään lasi ei ole turvassa, nokkamukit kehiin…

Illan hämärtyessä mahtavat näkymät….

Aamu alkoi kuntoilulla – tietysti lenkkeilyä ja joogaa jo kello seitsemältä. Kaisan hengästyttävä kuntoilutahti saa meidät muut vaan huokailemaan kun kannella on niiiin kuuma ettei jaksa tehdä mitää. Kaisa kuntoilee meidänkin puolesta.

Puuhakas merimatka kohti Visbytä alkoi hitaan aamun jälkeen. Tyyni meri pisti Lombardinin laulamaan, mutta nyt emme voineet ajaa taistelukierroksilla, sillä keulakannen hoitonurkassa pukkasi kiirettä. Miehistön saattaminen Visby-bilekuntoon vaati kyllä tovin puuhastelua kipparilta. Säärikarvojen poisto tuskin pisti Gotlannin VTS-seurantaan vauhtia, mutta muutama muu hoito sai ainakin hylkeen seuraamaan tapahtumia tarkemmin. Avosylin meidät Visbyhyn vastaanottanut satamavahti toivottavasti ei ole VTS:n informaation piirissä.

Nyt bile-hile ilta voi alkaa Visbyssä – nyt jäädään toisiksi, ainakin musiikissa. Meilläkin nyt Mohijo Bar open kannella kahdeksan.

20/07/2018
Avomereltä pyörän selkään

Rakas päiväkirja minulla on tosi kivaa…

Lähdimme puolilta päivin ristiriitojen laiturista Utöstä. ”Meidän” satamakapteeni tuli kyllä henkilökohtaisesti toivottamaan mukavan reissun toivotukset. Kiitokset hänelle tästä ja myös lempeistä löylyistä yösaunassa. Käytöksellään hän tasapainoitti mukavasti illalla koettua kirkumista, jossa saapuvalle veneelle kerrottiin sataman olevan täynnä. Taidamme lähettää tälle naiselle kansion kuvia täysistä satamista. Utössä kun ei todellakaan ollut täyttä. Muutenkin naisesta välittyi tunnelma, että vierailevat veneet olivat enemmän vaivaksi kuin iloksi. Mukava olla täällä letkeän tunnelman Ruotsissa, sillä satamat eivät näytä tulevan ikinä täyteen ja olemme saaneet ihailla kanssaveneilijöiden huikeita ajotaitoja.

Vietimme loistavan vuorokauden avomerellä ulkona kaikista verkoista – miten aika meneekin silti melkein lentämällä seurustellen, ruuan parissa ja kirjastomme naistelehdet ovat myös erittäin lainattuja. Tehokkaat ladyt tempaisivat jopa kansijumpan.

Minä ehdin tehdä pikkutuunauksia ja inventoida ensiapuvaraston. Meillä on välineet ompelemiseen, tipanlaittoon, ilmalastat sekä käteen että kinttuihin ja tietysti monenlaista muuta kaikenlaisiin pikkuvaivoihin. Kun ei nyt vaan sattuis mitään.

Kesäinen yömerellä on kaunis, yön aloittaa auringon putoaminen mereen punaisen taivaan saattelemana – viimeiset säkeet ovat niin häikäiseviä, että melkein pakottavaa on yrittää tavoittaa tuo näky verkkokalvon lisäksi myös kuvaksi. Samanlainen tunne tulee auringon noustessa häikäisevän punaisena aamun sarastaessa. Niin kaunista ja kuvana niin vaatimatonta – melkein mitään sanomatonta. Sydänyön sininen pimeys ei jätä kylmäksi sekään. Nukuimme vuorottain ja minulle perinteisesti lankesi tuo sydänyö. Saimme seurata ufon matkaa kohti Eurooppaa ja tähtien kimallusta, muutama laivakin tuli sivuutettua. Käsittämätöntä oli lämpötila, joka salli purjehduksen shortseissa yöaikaan. Aamuyöstä Gotska Sändön valot alkoivat loistaa pimeydestä kertoen Gotlannin lähestymisestä. Lähes vuorokauden (20h) seilaus päättyi lopulta aamu kymmeneltä Lauterhornin satamaan Fåröhön. Melko täydestä satamasta meille löytyi hyvä paikka ja sisäänajossa saimme tuntumaa Gotlannin mataliin satamiin pienen pohjakosketuksen muodossa.

Lauterhornin satamassa on kaikki mitä purjehtija voi tarvita ja positiivinen yllätys, että omalla laiturillaan myös septin tyhjennyspaikka. Suihkussa tarvitaan 10 Kr kolikko lämpimään veteen, mutta kuka sitä välttämättä tarvitsee. Nautimme myös kevyestä tunnelmasta, jota täydensi rannalta kuulunut musiikki. Huikean romanttinen auringonlasku sai meidätkin hiipimään eväiden kanssa rantaan, vaikka tiirat yrittivätkin meitä sieltä hetken häätää. Annoin heille sanallista palautetta ikävästä asenteesta ja se toimii aina.

Keskiviikkona vietimme loistavan satamapäivän pyöräillen ympäri Fårötä. Miten kaunista ja kulttuuriakin harrastettiin kirkkovierailun merkeissä. Kaunis valkoinen kirkko merinäköalalla ja sisällä ei ole lainkaan sähkövaloja, vain huikeat kyntteliköt. Kynttilöin valaistu jouluinen Fårön kirkko saisi minutkin hiljaiseksi, tykkäisin. Tällä viereilulla saimme yliviivattua Kirsin Bucket Listalta yhden jutun, mutta minulle taisi tulla yksi lisää. Tämän kirkon hautausmaalla on myös paikka, josta Ingmar Bergman ”katsoo merelle”.

Olipa hauskaa pyöräillä runsaan 30 kilomerin lenkki Fårön vaihtelevissa maisemissa. Tasaisten asfalttiteiden lisäksi ajoimme täriseviä traktoriteitä, joissa renkaan alla oli välillä suurehkoa soraa ja toisinaan hienoa juoksuhiekkaa.

Illan laskeutuessa oli veneellä onnellisia ihmisiä – loistava ruoka, suihku ja yhteisöllisyyden huikea tunne laittoi meidät kiitollisiksi. Toisten jo kömpiessa omiin erkkereihin avasimme Aliaksen ja hurjalla selitystahdilla kilpailimme sanojen saloista… huomasimme, että Meri voittaa aina!

19/07/2018
Kanssaveneilijät saa meidät keulimaan

Takana kaksi tehokasta lomapäivää ja paino todellakin on sanalla tehokas. Joskus sitä miettii voisiko ottaa hiukan kevyemmin…

Selvisimme hienosti lähtötohinasta ja perjantaista vaikka olikin kolmastoista päivä. Päivän viimeinen tunti vietettiin Lillholmenin saunassa ja huomasimme ihastella kaikkea kaunista ja levollista tunnettamme. Saunalla pukeuduin jo yöpaitaan ja tunnelmaa kuvastaa juomalaadunvalvojan sanat ”Kyllä nyt maistuu uni”. Jotain merkillistä kuitenkin sattui vuorokauden vaihduttua – yht´äkkiä istuimme laiturilla ja jaoimme kokemuksia kanssa veneilijiden kanssa. Vaikka kuiskuttelimme – olimme silti kuulema liian äänekkäitä… tästä kun huomautettiin siirryimme sisätiloihin ja avasimme yllatys, yllatys Selena discoteakin. Onnistuimme mainonnassa ehkä joiden mielestä liiankin hyvin sillä kaksi vierailevaa naista taisi keksiä naispurjehduksesta jotain mitä he eivät vielä tienneet. Heidän aviomiehensä seurailivat tilannetta pidättyväisemmin. Lorupussileikkiäkin leikittiin, mutta miehistö ymmärsi onneksi ottaa rauhallisesti – kaikki valitut alkoholit kippautuvat vierailevien naisten suuhun. Muistelimme heitä aamulla, heillähän oli aikainen lähtö koska lentokone ei odota. Miehillä oli varmasti melko hiljaista matkaseuraa.

Käsittämätön lauantai alkoi kaasuongelmilla. Illalla moitteettomasti toiminut liesi ei startannut, ei vaikka kuinka koitimme. Tässä kohtaa tapahtui kohtalokas käänne, joka määritti seuraavan vuorokauden tapahtumat. Koska olin vaihtanut kaasuventtiilin vain muutama viikko aikaisemmin laadukkaaseen Weberin tuotteeseen ajattelin, että nyt Kaasuvirtasen ennustukset ovat toteutuneet ja sähköinen kaasunkatkaisija on kohdannut viimeisen päivänsä. Terhakkaana päädyin siis poistamaan tuon härpäkkeen kaasuputken päästä. Onneksi irroittaminen onnistui mitään vaurioittamatta, enkä joutunut katkaisemaan putkea. Ohitus projekti vei aikansa helteisessä päivässä ja naiset nauttivat päivästä kukin tavallaan. Huimia uimaharjoituksiakin tehtiin ja melonit maistuivat. Kaiken askartelun ja ponnistelun jälkeen kun vihdoin testailimme liettä oli tulos nolla – ei kaasua!!!. Nyt alkoi kipparilla keittää. Päädyin epäilemään sitten liettä joka päätyikin ulkotiloihin – liesi kannella pystyimme kytkemään pullon suoraa lieteen ja tulos nolla. Vika on siis liedessä tai uudessa WEBERIN VENTTIILISSÄ. Lainasimme MK-kaasukeittimen venttiiliä ja jäätävä totuus oli että rikki on venttiili. Koko päivän ponnistelut oli hukka hommaa. Näin napsahtamalla päädyimme venttiilin hakuun Verkanille. Päätimme, että sinn emme sitten tietenkään jää vaan jatkamme johonkin idyllisempään paikkaan – korkeintaan siis voimme syödä terassilla ja ehkä nauttia jonkin virvokkeen…

Tässä kohden erityiskiitos ravintola Hjalmar´sin omistajille Tage ja Minna Österlundille. Tehokolmikkomme venttiilinhakureissu olisi saanut ikävän lopun ilman heitä, sillä kaupassa ja satamassa myytiin ei-oota. Tage myikin lopulta meille omasta pullostaan venttiilin. Kiitos avusta ja nyt matka voi jatkua!

Buffalon terassin ammattitaitoinen tarjoilija ja tunnelmaa luova trubaduuri sai meidät kuitenkin pyörtämään kaikki suunnitelmamme.

Päätimme siis jäädä saunan ja virvokkeiden pariin. Saunan jälkeen melko hämmentävän nopeasti istuimme aivan väärän veneen istumalaatikossa nauttimassa Sangriaa. Siitä se ilta sitten lähti käyntiin mutkattomasti. Saimme kuulla, että naismiehistöistä he olivat aikaisemmin kuulleet joitain legendoja, mutta heidän reissuilleen tälläisiä ei ollut vielä koskaan eksynyt. Panimme siis parastamme ja ohjelmamme oli sen mukainen. s/y Selenan Tax-Free teki vierailun heidän alukseen ja suosio oli taattu. Miesten tarjoama Sangria tuntui naisistostamme kovin laimealta niin kävimme noutamasa lorupussista muutamia tehotuotteita heidän pöytälaatikkoon. Leikimme lorupussileikkiä ja vaikka se olikin miehistä meidän kanssa mukavaa epäilen ettei jäänyt heille miksikään standardiksi. Lopulta tuli tietenkin aika avata Selenan Discoteak ja siirryimme punkkeriin. Jännittäväksi yöjumpaksi tanssimme salongin sohvilla ja tavoittelimme rytmissä huojuvaa keulaprofiilia. Kyllä näytti hienolta. Illan huipennus oli Pink Pantherin ensiesiintyminen – tämä sai jo vieraamme melko sanattomiksi. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja aamun valjettua mekin löysimme itsemme pedistä.

Sunnuntain aamupalaa nautimme mieskokin tarjoilujen parissa kannella kymmenen. Lähes koko naisisto oli kykenevä saapumaan näiden pekonien ja munakkaiden pariin ja hämmästykseksemme jopa Meri liittyi joukkoon Pertti-koiramme kanssa. Unilelun ulkoiluttaminen oli meistä tosi söpöä, mutta arvelen että omat teini-ikäiseni olisivat tässä kohden hävenneet äitiä ja hänen kavereitaan. Tiedoksi heille, että me nauhoitamme nyt jopa videoita myöhempää käyttöä varten. Ajatuksena on hankkia melko kyseenalaista materiaalia siinä määrin, että vanhainkodissa voimme sitten julkaista yhden nolon muistopostauksen /päivä.

Sitten olikin aika sanoa hyvästit mukavalle seuralle ja suunnata merelle. Tyyni päivä laittoi Lombardinin laulamaan matkalla Utöhön. Tietenkin toiveikkaina nostimme myös purjeet ja lilluimme sitten joitain tunteja käsittämättömän hitaasti eteenpäin. Yritin houkutella miehistöä trimmamaan purjeita niin, että vene olisi kulkenut, mutta jostain syystä en oikein onnistunut tässä. Perässä roikkuvat uimarit onnistuivat kaiken lisäksi viemään lopunkin vauhdista, mutta olihan se hauskaa. Merellä ehdimme perustaa myös kunnon kisastudion…

Illan päätteeksi saavuimme melko täysinäiseen Utöön satamaan, mutta hieno paikka tälläkin kertaa meille järjestyi. Tänään meillä on välipäivä ja sovimme ettei Discoa avata ollenkaan, eikä se ihan helppoa olisikaan kun alkon tarkastaja on laittanut meidän Discon tarjoilukieltoon. Onneksi Utön satamassa ei tunnu olevankaan harhaanjohtavia kanssaveneilijöitä, jotka saisivat meidät keulimaan.

15/07/2018
Laiva on lastattu ja tuunattu…

Tunnelmaa todellakin on, että laiva on lastattu ja onneksi nyt on köydet irti. s/y Selena on valmis matkaan, kesälomalle, Gotlannnin kierrolle, ja seikkailulle – auringon alle, sateeseen ja vaikka tuulen tuiverrukseen. Lähdemme lomalle, Tosirakkaus ja minä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa menee riemukkaasti LadiesMojitoSailingTeamin naisten kanssa. Lähdemme kiertämään Gotlantia, tuota kaunista ja jopa eksoottista saarta keskellä Itämerta. Ensimmäinen miehistö vie Selenan Visbyseen ja osittaisen miehistönvaihdon jälkeen kierrämme saaren vastapäivään. On hämmästyttävä sattuma, että juuri kun me pidämme miehistönvaihto-bileitä, on Visbyssä Stockholmsveckan Festarit. Luvassa siis todellinen baila-baila viikonloppu ja nukkumisen voi unohtaa. Naisten siirtyessä Selenasta kotimatkalle saan itsetehtyä seuraa pojistani, jotka ovat lupautuneet mukaan viikoksi. Vietämme perheaikaa Tukholman saaristossa. Poikien jälkeen vene hiljenee, sillä viimeinen lomaviikkoni menee maailman parhaassa seurassa, yksinäni. Sitten on aikaa itselle ja taidan kyllä kysäistä, mitä sinulle kuuluu Karoliina?

Vanhaa purtta on kunnostettava alati, muuten rapistuminen käy nopeasti. Niinpä joka vuotisten kunnostustöiden lisäksi teen joka vuosi jotain perusteellisempaa. Tänä keväänä tuunaus on tuntunut Never Ending Storylta.

Monta vuotta suunnittelemani aurinkopaneeli- hanke sai tänä keväänä tuulta purjeisiin. Päätinkin jo mistä paneelin tarvikkeineen hankin, sillä ajattelin saavani parhaan mahdollisen tuen paikallisesta yrityksestä. Toisin kävi, kauppa meni mönkään kun tavaraa ei tullutkaan ja tietoa siitä ei yritys saanut minulle toimitettua. Juhannuksen jälkeisellä viikolla tuntui että paneelit jää siis haaveeksi – harmitti ja purnasin sitä siskolleni. Kiitos siskoni työkaverin sain kullan arvoisen vinkin hyväksi havaitusta tsekkiläisestä nettikaupasta (https://www.ev-power.eu/). Siellä oli laadukkaita tuotteita ja merkittävästi edullisemaan hintaan. Käsittämätöntä kaikessa oli tomitusnopeus. Perjantai-aamuna heille tehty tilaus saapui Turkuun TNT:n kyydillä tiistaina keskipäivällä. Nyt veneessäni on todella hieno paneelikokonaisuus ja täydellinen hallintasetti, joka tarjoaa parasta mahdollista tietoa akuista. Asennuskin sujui omin voimin, enkä tarvinnut edes tukisoittoa yritykseen.

Kiitos Ramstedtin telakan, sain vihdoin Selenaan hyvähermoisen konemiehen, tekemään kanssani huoltotöitä – ajatuksella että minä voisin oppia uusia asioita moottorin huollosta. Oli hyödyllistä nähdä ammattilaisen toimintatapoja ja olen nnyt muutaman asian fiksumpi. Jäähdytyspuolen pillistön vein myös huollettavaksi (ennenkuin se keittää!!) ja loppuun kulunut vaihdekahva on päässyt eläkkeelle ( ei kiitos ”nappijumeja”). Huollon loppuhuipennukseksi päätin siivota polttoainetankin. Ajatusta tuki vedenerottajaan kertyvä röhnä ja vesi. Taskulampun valossa polttoainetta manusluukusta pumppaillessa tuli kyllä mieleen, että onko järkeä vai ei . Toimintani tuntui kyllä todella mielekkäältä kun vastaani leijaili postimerkin kokoinen niljakas roska. Polttoainetankin tyhjennystä yritin jouduttaa sähköpumpulla – pari tälläista onnistuin saamaan käymään noin pari minuuttia. Lupauksista huolimatta ei sovellusovellu dieselille. Motonettiin palautetta.

Nyt suunta merelle …. Loma voi alkaa, vihdoin!❤⛵🌊

13/07/2018
Illaksi tyyntyy…

Tuuli jaksoi puhaltaa koko viikonlopun kovaa tai vielä kovempaa. Perjantaina merelle melkein myrskylukemissa. Ei ollut Airistolla ruuhkaa, vain muutamia veneitä. Säätiedotus oli onnistunut peloittelemaan veneilijät jäämään laitureihin. Me kuitenkin, rennosti sivumyötäistä, pelkällä reivatulla keulapurjeella.

Kesäinen saaristo on kaunis, loputtoman ihailun kohde. Brännskärin satama on saariston helmi ja tällä tuulella loistavan suojaisa satama. Saimme nauttia auringosta ja tuulen tuiverruksen kuuntelemisesta. Teimme myös veneaskareita – nyt on vantit piukassa ja reivinarut paikoillaan, kaasupulloonkin tuli asennettua uusi paineensäädin. Pian on Selena valmiina matkaan – kesäloma kutsuu.

Muillakin miehistönjäsenillä on ollut valmistelut mielessä sillä risteilyemäntämme viestitteli viikonloppuna että nyt ”Löytyy soittolistat seuraaviin olosuhteisiin ja tilanteisiin; kryssi, sivumyötäinen/myötäinen, rantautuminen, rannasta lähtö, disco ja ”voiko ihanammin aamu vielä alkaa eli VIAVA”. Tarvitaanko vielä: ”Jos vieraat lähtis nyt, niin mihin aikaan ne olis kotona?”?”. Yhteisen pohdinnan päätteeksi mietimme, että ehkä tarpeeseen tulisi vielä erityinen Selenan Discoteakin sulkemismusiikki. Ei tarvitse sitten olla hiljaa kesälomalla ja toisaalta tietää jo musiikista missä mennään, ollaanko rantautumassa vai kryssimässä?

Jotta ei mennyt ihan kuivaksi tuo meno niin joimme kolpakoita…

Aivan loistavien uusien tuttavuuksien kanssa. Tätä Tornion Panimon kotimaista herkkua löytyy sekä Noki (salmiakkilikööri) että Piki (tervalikööri). Molemmat nyt Selenan lorupussin valikoimissa, suurkiitos sponsorille❤! Loistavia tuotteita lystinpitoon💃🤸👯.

Kauniista kesäillasta nautimme saunassa, jonka lauteille kesäisen auringon säteet löysivät mutkatta sisään. Aivan täydellinen sauna! Illan kruunasi vielä käsittämättömän kaunis kuutamo, joka noustessaan näytti ensin Alienien alukselta. Näissä tunnelmissa on se jokin, todellakin!

Viikonlopun havaintona huomioimme miten heikkoa onkaan kanssaveneilijöiden pelastusliivi-kulttuuri. Liivit puuttuivat päältä lähes joka toiselta Brännskärin rannasta lähteneeltä veneilijältä. Oma tunne on. että mitä ihmettä – miksi nuokin mamma ja pappa ovat kannella ilman pelastusliivejä? halpa henkivakuutus ja ainoa keino varmistaa selviytyminen, jos vedenvaraan vahingossa joutuu. Jos jollain liivit ahdistaa suosittelemme kokeilemaan vaikka noita Hanna-Marilla kuvassa olevia Crewsaverin valjasliivejä. Samanlaiset Selenassa nuorison käytössä ja ovat päällä höyhenen kevyet .

Kiitos Hanna-Mari loistavasta purjehdusseurasta – olipa hauskaa vertailla oikoreittejämme, suunnitella kesälomaa, miettiä miten elämä onkaan mennyt, ottaa snapsit, tasata hommat sisällä ja ulkona, saunoa, grillata ja ennenkaikkea seilata ja nauttia siitä yhdessä. Pian lähtee – Selena Gotland Runt – kaksi viikkoa lystiä laineilla!

Eipä sitten käynyt toteen minun perjantai- illan ennustukset tai melkein lupaukset – illaksi tyyntyy tai tyyntyyhän tuo, joku ilta😂😂 !

01/07/2018
Jussia saariston syleilyssä…

Tänäkin vuonna juhannuksen odotukseen liittyi jännitystä. Kuinka monta matalapainetta ja myrskykeskusta voi yhtenä pitkänä viikonloppuna ennättää Suomen ylle. Päätös, että merelle mennään joka tapauksessa on hyvä olla olemassa. Muuten sitä voisi vaikka epäröidä, joskus.

Torstaina siis sateessa ja myrskyä odottavassa tunnelmassa liikkeelle. Matkalla pohdinnassa useitakin satama vaihtoehtoja, mutta suosituksi noussut Peterzen tuli hylätyiksi jo puhelimessa. Satama oli kuulema täynnä jo klo 17, sillä iso osa veneistä oli saapunut jo keskiviikkona .

Meille jäi suojaisaksi vaihtoehdoksi Nauvon täydenpalvelun ranta. Siellä sitten L’escalen ja Najadenin palveluja nauttiessa aika kului mukavasti. Jätimme kuulematta Tauskin ihanat sulosoinnut Nauvon ravintola Biffissä ja missasimme varmasti kaikkein suurimmat känniöverit Nauvon juhannuksessa. Rannassa laitureilla menoa kohtuudella ja meidän Leevi&Leavingin popitus mahtui joukkoon helpolla. Vietimme siis poikkeuksellista juhannusta palvelusatamassa, säätietoja seuraillen. Merellä kyllä tuuli sillä rannikoasemilla oli havaittu jopa 25m/s tuulta ja Rajakarillakin tuuli nousi 18 m/s. Pohjanmaalla tämä Pauliina-myrsky jätti sähköttä 20 000 taloutta. Meillä siis mukavat oltavat, lämpimässä ja sähköllisessä aluksessa.

Lauantaina kelin rauhoittuessa pääsimme onneksi saunomaan ja grillaamaan juhannusperinteiden mukaisesti peuraa ja kasviksia. Ei ole vartaiden voittanutta juhannusruokaa.

Sunnuntaina ehdimme grillata jopa itseämme, rauhasta ja auringosta tuulen suojassa nauttien.

Juhannuksen poikkeuksellisen runsas nettiaika toi eteeni tällaisen ulkomaalaisen selityksen suomalaisesta juhannuksesta. Sisua tarvitaan joskus tässä exoduksessa to the forest – ei mitään lisättävää…

https://yle.fi/uutiset/osasto/news/midsummer_madness_why_juhannus_is_finlands_best_and_worst_celebration/9683230

24/06/2018
Yksin merellä…

tai maailman parhaassa seurassa – ihan miten vain haluaa ajatella.

Viiksiä tällä purjehduksella vain kartalla

Merirosvoseikkailujen jälkeen olisi vaikea pistää paremmaksi, viettää vielä huikeampi viikonloppu. Kyllä naisisto osaa ja nyt odottelenkin jo kesälomaa ja Selenan Pink Panther – miehistönjäsentä.

Matkaan siis kevein kassein ja ajatuksena vain olla, seilata, saunoa, syödä, nukkua ja nauttia. Kertoa itselleni ne parhaat tarinat ja miettiä vain omia odotuksia .

Perjantain myöhäisillan Airistolla oli monta seiloria, useimmat matkassa melko tosissaan. Olihan alkamassa Pyytinkarin purjehduskilpailu. Minäkin innostuin jopa luovimaan, hämmästuttävän keveässä, tuulessa saaden matkavauhdin nousemaan yli kuuden solmun. Kisailijat menivät menojaan ja minä rantauduin Lillholmeniin tyynessä puolilta öin. Sitten nopea kipaisu saunaan ja hiilloksesta sai vielä aikaan tulta. Saunapuita kantaessa ja vettä pumpaillessa kului aika nopeasti löylyä odotellessa . Yösaunassa oli aikaa ihastella Suomen kesäyötä – voiko onko kauniimpaa?

Aamiaista yöpaidassa yläkannella

Kesäinen aurinko helli lauantaiaamun kahvihetkeä ja siihen oli helppo juuttua. Merelle siis vasta iltapäivästä. Saariston lukuisista kauniista kohteista valitsin ihanan Brännskärin. Saavuin rantaan varsin kalsean merisumun kanssa yhtäaikaa. Sumu oli niin sakeaa, että oli vaikeuksia nähdä jopa kahden kaapelin päässä oleva viitta ja samalla ilma muuttui jääkaappilämpöiseksi. Onneksi sumulla oli kiire ja se liikkui ohitseni nopeasti. Rauhallisessa rannassa oli lopulta yön laskeutuessa lukuisia veneitä, mutta kaikille taisi riittää saunavuoro ja poijujakin oli vielä vapaana .

Sakea ja kylmä merisumu nousemassa

Aika menee merellä kuin siivillä vaikka ohjelmassa on vain pientä puuhastelua ja ruoka on enimmäkseen Stockmannin keittiöstä. Kaikki on yksinkertaista ja helppoa.

bdr

bty

Tähän elämään olen joskus tykästynyt ja tunnelmat eivät ole muuttuneet – merellä on mukavaa myös yksin. Kesälomaksi kun saisi vielä Matinkin ohjausvuoroon niin kyllä kelpaisi…

Matti on väsynyt, millä tähän saisi jotain tolkkua?

17/06/2018
Kesä 2018 on korkattu…

Raskas työ vaatii raskaat huvit on tunnettu ajatus elämästä. Itselläni työ ei monellakaan tapaa ole raskasta vaan työtä tulee tehtyä vain vähän liikaa, työhulluna. Ehkäpä juuri siksi minulle sopivat parhaiten hullut huvit- työn vastapainoksi. Viikonloppu merirosvo-tunnelmissa on parasta vastalääkettä työhulluuteen. Vielä kun seurana on joukko naisia, joilla myöskin löytyy sisäistä hulluutta ja vieläpä rohkeutta antaa sen näkyä, niin stressinnollausviikonloppu on täydellinen.

Kesän ensimmäinen siis naisporukalla, Naispurjehtijoiden tapaamiseen meno tavoitteena. Aurajoesta kokka kohisten kohti etelää ja matkalla Lillholmeniin seilasimme välillä melko kevyessäkin tuulessa ja siitä meillä on todisteita. Merikarhujen Ystäväviikonlopun ansiosta saimme mukaamme myös toisen naisiston ja pienellä ponnistuksella he pääsivät jopa laituriin toisella yrityksella. Matalaa, mutta onneksi pehmeää on Lillholmenin laiturissa. Sisäänajossa näimme todistetusti olevan jotain kovempaakin,mutta onneksi kummatkin veneet onnistuivat sen väistämään. Aamupäiväsaunomista ja rauhallista menoa, elämästä nauttien…

Pähkinäisiin suuntasimme treffeille ja tapaamaan lähes 40 kymmentä Naispurjehtijaa ja myös joidenkin perheitä. Jo ennalta olimme varautuneet iltaan suu hymyssä – nyt saimme panna parasta merirosvoleikeissä. Kun keksimme illan teeman eräänä yönä, ei näppäilystä meinannut tulla loppua. Kesken kaiken näppäilykerhosta nukkumaan mennyt todistikin aamulla meidän muiden jatkaneen vielä 89 viestin verran innostunutta suunnittelua. Olimme siis varautuneet hauskoilla hatuilla ja vaatteilla, merirosvoviireillä ja lipuilla, niin ja tietysti musiikilla. Rauhallinen saaristolaistyyppinen ruokailu muuttuikin siis hetkessä täydeksi hulinaksi kun ryöstimme kipparit. Oli siinä sitten miehistöillä puuhaa saada kippari takaisin, toiilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tästä oli sitten hyvä jatkaa ja tietysti s/y Selenan Discoteak jatkui aamuun. Aamuaurinkoa kannattaa jäädä odottamaan, koska onhan se levollisempi nukkua kun tietää uuden aamun tulevan.

Aurinkoiseen sunnuntaihin oli ihana herätä ja naapurimme, ihanat oululaiset, vakuuttivat nukkuneensa hyvin, Selenan Discoteak ei ollut häirinnyt. Heistä toimintamme näytti mukavalta… Pähkinäisissä emme muutenkaan tuntuneet aiheuttavan pahennusta vaan lähinnä kiinnostusta merirosvohullutteluillamme.

Kun sunnuntaina vielä kurvasimme aamupäiväsaunaan Härjänmaankarille – nautimme aamiaista laiturilla, paistattelimme päivää rantakallioilla sekä huuhtelimme edellisen illan merirosvohiet saunassa, tunsimme ettei paremmin voisi olla. Juuri nyt tässä – on kaikki hyvin ja täydellistä, kiitos LadiesMojitoSailingTeam💗

Kepeästi ei tänäkään keväänä Selenaa saanut merelle. Poikkeuksellisen pitkä kevätkunnostuskausi antoi mahdollisuuden perusteellisuuteen. Syksyllä veneessä kaksi viikkoa majaillut hiiri-vuokralainen sai aikaan tunteen suursiivouksesta. Nyt on siis puleerattu ja desinfioitu lähinnä kaikki ja senkin jälkeen vielä listojen ja kaappien pohjalevyjen alta. Keulahytinkin seinärimoitusta on avattu, jotta siivous voi ulottua niidenkin alle. Onneksi hiiren ruokalistalla on ollut vähäisesti johtoja, sillä tähän mennessä korjauksen tarvetta on löytynyt vain kolmesta johdosta. Minun oma miljoonalaatikkonikin on järjestetty ja kaikenmaailman isot ja pienet nippelit ja nappelit desinfioitu. Onhan tuo tietysti hyvä, inventaariomielessäkin, sillä miten sitä muuten muistaisi mitä kaikkea kuljettaa mukanaan omaan tai naapurin tarpeeseen. Keväisten kiireiden huipennukseksi kannatti aloittaa patjaprojekti, jonka myötä kaikki vanhat vihreät pölyävät patjat poistuvat.

Jokakeväisten kunnostusten lomassa, kun yön tunnit eivät tahdo riittää, mietin ollakko tässä liemessä vai jossain muussa… koska en todellakaan tiedä mitä voisin tehdä samalla inspiraatiolla, vaikka tuntuukin välillä raskaalta, kallistun siis aina jatkamaan. Tätä keväistä piinaa on siis jatkunut jo viimeiset 20 vuotta ja en vaihtaisi. Lapsiltani saan tästä kevätriehunnasta joskus kommenttia, onneksi välillä myös apua ja kaikkein hulluinpiin hetkiin korvaamatonta yhteisvastuuta. Onneksi kaikki eivät tiedä mitä meillä tapahtuu öisin🤣😂🤣😂.

12/06/2018
Hiljaisuus on päättymässä – purjehduskausi 2018 alkaa pian

Tänä keväänä olen päässyt seuraamaan uuden veneenomistajan innostusta – kaikella on kiire ja tohinaa on valtavasti, kevättyöt sujuvat lennossa. Samalla stressiä on vähintäänkin innostuksen verran ellei jopa enemmän. Itselläni on näitä keväisiä kunnostustöitä ollut oman veneen parissa jo 20 vuotta ja sitä ennen partioveneen kimpussakin lukemattomia. Kokemus tuo varmuutta, super innostusta ei ole – on vain tasaista työtä.

norTänä keväänä oman lisänsä minun kunnostustoimiin luo syksyllä veneessä vieraillut luvaton vuokralainen. Onneksi hän ehti majailla vain kaksi viikkoa sillä muuten siivottavaa ja tuhotöitä olisi talven aikana ehtinyt kertyä melkoisesti. Nyt on venettä siivottu perusteellisesti – yleispesuaineella ja kloritella. Kaikenlaista on irroteltu – punkkalevyjä, johtokoteloita, paneeleja ja yllätyksiäkin on löytynyt.

Kattopaneelin alta rapisi kanaliemikuution palasia ja ulkokaiuttimen johto oli nakerrettu poikki eikä tässä varmasti ole vielä kaikki, valitettavasti. King Size pakkaus erilaisia sähkötarvikkeita laitetaan hankitaan…nyt löytynyt vasta kaksi syötyä piuhaa ja toinen näistä eli ulkokaiuttimen johto korjattu. Täytyyhän sitä olla edes poppia seurana 😄.

Nyt siis perusteellista puhdistusta sisällä ja ulkona… kiitos Ramstedtin telakka kun huomaavaisesti siirsitte pyytämättä venettäni niin että rakennustelineeni mahtuu veneen molemmin puolin. Telineillä on turvallista 👍.

Vappu mennyt yhtä mukavasti kuin monena muunakin vuonna – autoilevana, jotta venetyöt ei kärsi🤔. Nyt vaan Makitan varteen ja gelcoatia kiillottamaan😇.

01/05/2018
Aurinko herättää kesän odotuksen ja muistot vuosien takaa…

Nyt tietää kesän olevan tulossa – päivä pitenee ja valo tuntuu huumaavalta. Pian voin sitten lopettaa nukkumisen ja keskittyä puuhasteluun 24/7 tunnelmassa, levätään sitten kesälomalla.

Aurinko saa haaveilemaan kesäisistä purjehduksista ja miehistöpaikkojen varaus onkin jo käynnissä. Nyt on aika miettiä mitä missä ja milloin, ensi kesänä. Minun ja ihanan naisistoni suunnitelmat alkoivat tosin jo viime kesänä ja sen mukaisesti s/y Selenan Gotland Runt toteutetaan tänä kesänä. Ei ole Gotlanti entisellään kun Ladies Mojito Sailing Team valloittaa Gotlantia. Muutamassa satamassa kun Selenan näytelmäkerho panee parastaan niin huomio on taattu. Nyt täytyisi vain päättää kiertosuunta… Saarta kun voi kiertää, sinne tai tänne🔃🔄. Tuossa kuvia viime Gotlanninreissulta 2011.

Tänään katselin lentokoneen ikkunasta Kööpenhaminan rantaa ja avointa merta… Muistelin kesäloman 2012 perhepurjehdusta kun seilasin kolmen pojan, 9-, 10- ja 11-vuotiaan, kanssa samoilla vesillä. Meillä oli ikimuistettava reissu, jonka hienouden ymmärtää vasta jälkeenpäin. Loputon kova vastatuuli, maston huipun tyhjentävät linnut ja jopa miehistön pahoinvointi on toisarvoista sen rinnalla mitä koimme yhdessä. Minulle mieliinpainuvaa oli lasten kokkailu (tasapuolisesti jokaisella köksävuoro), manooverit lapsimiehistöllä täysissä satamissa ja merellä kun tuulee 10, 12 tai jopa 16m/s sekä satuhetket Harry Potterin merkeissä. Huvittavia hetkiä vietin myös rannalla kun pikkumiehet saunoivat ”miesten vuorolla” ja kieltä ymmärtäneet tulivat sitten tervehtimään, ihan vain nähdäkseen minut🤔. Me hiouduimme yhteen samalla menetelmällä, jolla Visbyn rannan kivistä on tullut sileitä. Molemmista hionnoista syntyy soraääniä, jotka ovat kuitenkin merkityksettömiä lopputulokseen nähden.

Laitettuani lapset 3,5 viikon jälkeen lentokoneella kotiin alkoi kotimatka, johon liittyy myös ikimuistettavia tunteita ja hetkiä. En unohda rohkeutta, jota itselleni silloin tuntematon nainen osoitti lupautuessaan miehistökseni avomerelle. Enkä rauhallisuutta, millä hän suhtautui rajuun lähestyvään ykkosrintamaan, jossa näimme viiden salaman iskevän yhtäaikaa mereen. Kanavaseikkailun alkaessa kahden hengen naisistomme täydentyi puuttuvalla palasella ja siitä eteenpäin nautimme sulkujen ja siltojen tahtiin ajoitettua täyshoitoa. Unohtamatta täydellisiä illallisia ja rapujuhlia. Kolmen naisen voimin, täydellisellä työjaolla – loisto suoritus.

Tuon kesäloman viimeisen viikon vietin merellä yksinäni, omasta toiveestani. Matkalla Turkuun oli aikaa itselle ja ajatuksille. Ehdin kokea henkistä krapulaa yksin jäämisestä melkoisen ihmissuhde- ja tunnekarusellin jälkeen, kuunnella hiljaisuutta, huutaa merelle ja myös saunoa, seilata ja nukkua täysin omaan tahtiini.

Suurta kiitollisuutta koen tästä kaikesta tekemisen mahdollisuudesta, lapsista – omista ja lainatuista, ystävistä, terveydestä, kannustuksesta ja elämänkokemuksesta, jota ilman jotain jäisi tekemättä.

Jos joskus jää kiitos sanomatta niin sanon se tässä nyt kaikille. Kiitos rakkaat pojat ja perhe, ihanat naispurjehtijani sekä ystävät, työkaverit, asiakkaat, purjehdustutut ja vaikka sinä, kohtaamani tuntematon. Elämän virrassa jokainen teistä on merkityksellinen, KIITOS🙏

16/03/2018