Tänä kesänä pääsimme vihdoin vesille kunnolla kahden kesän tauon jälkeen – ja reissu oli ihana kuten olin toivonutkin!
Tällä kertaa ei kerätty maileja tai kiritty ahkerasti satamasta toiseen. Sen sijaan päätettiin keskittyä olemaan, nautiskelemaan ja pysähtymään. Useampaan satamaan ehdittiin ja muutamissa vietettiin enemmän aikaa.
Kuressaaressa oltiin myös kokonainen päivä
Perille päästyämme, Gotlantiin, loppui kiire. Meillä oli aikaa syödä rauhassa, nukkua kunnolla ja nauttia jokaisesta satamasta omalla tahdilla. Aina ihanassa Visbyssä vietimme tovin.
Visbyyn rantakiviä ehdittiin ihastella useamman kertaa
Meille osui monenlaisia säätä. Alkumatkasta oli kylmää, märkää ja koleaa. Lämppäri kävi joka yö ja välillä myös päivällä. Tuulta oli liikaa tai liian vähän. Gotlantiin mennessä sää muuttui useaksi päiväksi ja saimme kokea hyviä purjehduskelejä. Purjehdus voi olla parhaimmillaan juuri sitä: vaivatonta etenemistä ja rauhaa ympärillä. Kotiin tultiin taas vaihtelevassa kelissä, tuulta, tyyntä, sadetta ja aurinkoa.
Seura tekee matkan
Silti kaikkein tärkeintä oli seura. Jaettu matka luo jaetut muistot – ja juuri niistä syntyy se, mitä muistelee vielä pitkään. Naurettiin, oltiin hiljaa, suunniteltiin seuraavia pysähdyksiä ja ihailtiin maisemia yhdessä. Näitä hetkiä varten vene nostetaan veteen vuosi toisensa jälkeen. Toivottavasti saamme samanlaisia kesälomia tulevaisuudessakin❤️
Sweet home❤️ ja arki alkanut. Tosirakkaus lepää reissun jälkeen laiturissa.
Veneen vartiointi nyt next levelillä, saadaan reaaliaikaista kuvaa laiturilta
… ja koska kovat tuulet jatkuvat siirryttiin taas kahden ankkurin&poijun järjestelmään – keula tuuleen. Rantaankin köysiä riittävästi😂.
Kuvia kätevästi vaikka minuutin välein, päivin ja öin👍
Loman tokavika päivä Rödhamnissa valkeni tuulisena ja kansi oli märkä yön sateista. Ilma oli kuitenkin kirkastumassa. Tuuli oli noussut jo aamuyöstä ja sai maston laulamaan, vaikka olimme saaren suojan puolella. Usein tuo maston humina antaa vaikutelman kovemmasta tuulesta kuin todellisuudessa on – niin nytkin. Windyn ennustama etelän suuntainen “vihreä tuuli” ylittyi vain hetkittäin koko päivän aikana.
Lähdimme tehokkaasti liikkeelle jo ennen yhdeksää ja aamupala nautittiin matkalla. Ledskärin mutkan jälkeen, kun nostimme purjeet, alkoi todellinen kiito. Aivan mahtavaa purjehdusta – matkavauhti pysytteli tasaisesti 7,5–8,5 solmun välillä.
Mahtavaa seilausta⛵Iloinen naisisto puuhissa 😊
Matkan varrella selvittelimme mysteeristä piipitystä, joka mystisesti tuntui kuuluvan sekä sisältä että ulkoa yhtä aikaa. Se ei ollut palo- eikä häkähälytin, mutta jotain se jaksoi piipittää sitkeästi.Meinasin jo syyttää vanhaa autohelmin näyttöä, kunnes vihdoin selvisi: piipittäjä olikin aurinkopaneelien huviakkujen tilaa näyttävä laite. Aamulla pariksi tunniksi päälle jäänyt pilssipumppu ja irronnut paneelin johto olivat aiheuttaneet virtavajeen, joka sai jännitemittarin protestoimaan. Lataus moottorilla palautti järjestyksen – ja hiljaisuuden
Runsaan 50 meripeninkulman matka taittui kahdeksassa tunnissa kevyesti. Merellä riitti vilinää: saimme sivuuttaa rahtilaivoja ja pujotella muiden veneilijöiden lomassa. Matkalla nautittiin hamppareita – sopiva lounas illan barbecue-juhlia odotettaessa
Grilli auki – hamppareita pukkaa
Lillholmenissa meitä odotti jo s/y Fun4Us:n naisisto. Rantautuminen onnistui upeasti Merin ohjaamana – rannasta katsottuna näytti kuulemma siltä, että meillä olisi ollut keulapotkuri, niin sulavat ja tyylikkäät käännökset teimme. Hymyilytti.
Naisten vuoron suloiset saunojat😍
Ja viimein – Mojitot! Niitä oli jo kaivattu ja nyt nautittiin oikein kahdet: molemmille jaloille omansa. Auringon paisteessa Lillholmenin länsisaunan terassilla istuessani ajattelin, etten olisi voinut haluta olla missään muualla. Merellä, saaressa, parhaan miehen ja ystävien kanssa. Siinä hetkessä oli kaikki kohdallaan.
Valmiina hommiin!
Saunasta siirryttiin suoraan barbecue-iltaan. Cobb-grilli pääsi töihin: ensin pizzaa ”keittiön terveisenä” sitten grilliin lihaa, perunoita, juustoa ja kesäkurpitsaa. Täydellistä kesäruokaa hyvässä seurassa. Ilta jatkui myöhään yöhön, Lillholmenin uudessa ”Majasessa”. Tämä ilmeisesti tämän tilan nimi🤔, näin päättelin. Ilta pimeni, mutta tunnelma oli täynnä valoa, iloa ja naurua.
Lillholmenissa on kätevä tiskauskatos
Viimeinen loma-aamu herätti meidät auringonpaisteella ja ryhtiliike kaurapuurolla à la Henna – arki lähestyi, ja sen kunniaksi aloitettiin jo terveellisesti. Vielä rannan tiskipaikalla viimeiset megatiskit pois alta, ja sitten matkaan.
Lyhyt viimeinen purjehdus sujui vauhdikkaasti – mutta jännitystäkin oli luvassa. Seilasimme suoraan keskelle purjehduskilpailua Nauvon yläpuolella. Olimme varautuneet siihen, että kyseessä olisi lasten jollakisa, joten meidän oltava tarkoina pujotellessamme keskeltä läpi, kieli keskellä suuta. Totuus olikin toisenlainen. Kyseessä olikin EurILCA Masters Series, jossa alaikäraja oli 30 vuotta! Hieno pujottelu kuitenkin tehtiin seniorien keskellä.
Matkalla vielä härkäpastaa, jotta kotisatamaan saavutaan iloisin mielin.
Näihin ei väsy koskaan
Kesäloma päättyy – muisto jää
Ihana reissu takana. Baltiassa viivyttiin lähes viikko – sieltä jatkettiin matkaa ja Gotlanti kierrettiin. Ehdittiinpä vielä piipahtaa Sandhamniin ja seilata Maarianhaminaan. Senenau kuljetti meitä uusille rannoille, koimme vaihtelevia säitä, unohtumattomia hetkiä ja pieniä yllätyksiä.
Matkan varrella kertyi huikeasti kokemuksia: uusia satamia, maisemia ja makuja. Hyvää seuraa, lämpimiä kohtaamisia, ruokaa ja juomaa, naurua ja rauhaa. Ja mikä tärkeintä – syntyi muistoja, jotka jäävät sydämeen.
Olo on syvästi kiitollinen. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys – että saa elää ja kokea tällaisia hetkiä merellä, jakaa ne ystävien ja rakkaan kanssa. Tästä kesästä jää jälki sydämeen.
On myös ihanaa palata. Oma koti on kullan kallis – ja nyt sydän on hetken verran rikkaampi.
KIITOS ❤️
Ps.kesäloman kuvia jokaisen mukana olleen puhelimesta – kiitos kaikille!
Visbystä lähtö aamuvarhaisella, tankille ja tyhjennykselle ja sitten merelle. Tiedossa oli ettei tuulta ole runsaasti, mutta aallot aamulla melko rauhalliset.
Kohteeksi valittiin siis Maarianhamina, ja sinnehän meillä siis runsaat 150 meripeninkulmaa. Konemarssia eteenpäin! Aamu oli kirkas ja kaunis, mutta tiedossa oli, että sää saattaa olla epävakaa.
Merellä voi nauttia myös päiväunista
Tämä kesä on opettanut, että sääinformaatiota on seurattava useita kertoja päivässä – kaikki voi heittää häränpyllyä muutamien tuntien aikana.
Tämä aikaistunut sade jatkui koko yön
Tiistai-iltana katsoimme, että saderintamaa olisi luvassa aikaisintaan torstai-aamuna. Onneksi emme luottaneet tuohon! Henna tarkkanäköisesti tarkisti tilanteen vielä viime hetkellä ennen kuin putosimme verkosta Gotlannin kulmalla – ja selvisi, että iso saderintama oli aikaistunut ja tavoittaisi meidät jo iltamyöhällä.
Luvassa kanapastaa kannelle
Päätimme muuttaa suuntaa ja ajaa kohti Sandhamnia. Ruotsin rannikolla saisimme verkon ja voisimme vielä päättää, jatkammeko, jos ilma olisi suotuisa.
Merellä oli aikaa – syötiin herkullisia ruokia ja pelattiin. Keksittiin miten pelata Kuka minä olen? ilman pelilautaa – lystiä piisasi.
Arvaa kuka olen- pelihetki😂 PS. Katse lippiksiin, kuvassa siis Tapio Lehtinen, Aku Ankka ja Sauli Niinistö
Sandhamniin lähestyessä verkko tuli yllättävän myöhään, mutta selvää oli ettei jatketa. Tumman puhuva saderintama näkyi pitkään takanamme.
Ilma ja ilme samassa linjassa
Verkkoa emme saaneet ajoissa niin, että itse olisimme päässeet sääsovelluksiin, mutta WhatsApp-viestit kyllä kulkivat – kotijoukot saattoivat välittää meille säätietoja. Tyyntä oli, ja koko ajan synkempää…
Ilta pimenee…
Lopulta illan jo pimetessä sisään Sandhamniin. Ensimmäisenä eteen tulleen Almagrundetin tunsimme mukin kuvasta, oikeassa paikassa ollaan siis. Sitten olikin melkoista valojen tuijottelua, mutta kyllä sieltä oikeatkin löytyivät. Tuulikin nousi sopivasti rantautumiseen…
Pimeässä ja sateessa laituriin meno ei ollut ihan läpihuutojuttu. Apuja rannasta: nolla. Muutama pyörähdys, mies rantaan ja paikan haku. Hyvä paikka juuri siitä mihin halusinkin… ravintolan edestä!
Ei ravintolaan kuitenkaan – vaan pehkuihin. Sadetta piisasi koko yön aivan tasaisesti. Merellä ei nyt olisi ollut hauskaa ja lupaus ajaa pimein yö olisi johtanut koko yön valvomiseen.
Goodbye Sandhamn
Aamulla nopeat suihkut ja liikkeelle sutjakasti. Nyt kohti Maarianhaminaa! Matkan taittumisen vuoksi päätimme koneajon kevyessä myötätuulessa, ja nostaisimme purjeet kun saataisiin parempi kurssi.
Kuumakivihieronta a la Vuorio, alan vaihto mielessä😂
Ahvenanmerellä mahtavaa purjehdusta ja pitkään näytti siltä, että ehdimme hyvin ravintolan illaksi… Kunnes siirryttiin Suomen aikaan, yht’äkkiä kello olikin tunnin enemmän.
Kun matkaa oli parin tunnin verran, päätettiin siirtyä konemarssiin – onneksi! Isopurjeen ja koneen yhdistelmällä kahdeksaa solmua kohti satamaa. Jo merellä laitettiin lilaa luomeen, jotta siirtymä ravintolaan sujuu nopeasti.
Drinksut ja me❤️!
Tehokasta toimintaa – hyvä paikka ja illalliselle. Aivan mahtava pääillallinen ÅSS:n paviljongissa, asiaankuuluvin virvokkein. Iltaa jatkettiin sitten Selenan salongissa myöhäiseen yöhön.
Popcorni-mies tarjoili myös pääiltana
Aamun suunnitelmassa oli nukkua pitkään – ja niin tehtiin. Sade ja ukkonen rätisivät, ja vasta kahdentoista jälkeen alkoi liikettä aluksella.
Sitten kauppaan, tiskille ja suihkuun. Ahvenanmerellä loppunut tankkivesi oli saanut aikaan hurjan tiskivuoren.
Lopulta jatkettiin matkaa myöhäisiltapäivällä, konettaen Rödhamniin. Vältyimme kaikki kampaviineritilanteelta, mutta päänahassa useimmilla kihelmöintiä. Raskaita nuo pääillat. Joskus meillä viikon aikana niitä kuusi 😳 – nyt se ei enää olisi mahdollista. Merellähän me litkimme sitruunavettä litratolkulla – se kun on hurjan terveellistä. Rantalähtö ja saapuminen tänään Hennan ohjailemana.
Aina yhtä ihana Rödhamn oli rauhallinen – ja niin mekin. Saimme illaksi saunan ja kirkas vesi houkutteli uimaan. Saunan jälkeen vene hiljeni, mereltä nousevan sateen rummuttaessa kantta.
Aamu aikaisella kohti kotivesiä. Aikaisen nukkumaan menon ansioista useimmat saivat hyvin nukutun yön. Nyt seilataan!
Jumissa Visbyssä jälleen kerran. Vuosia sitten sössittiin Systembolagetin kanssa ja jouduttiin venyttämään vierailua – nyt kesämyrsky esti etenemisen. Mutta mikä on Visbyssä ollessa🤗.
Visbyn muurien ympäröimä keskiaikainen kaupunki on ihana. Historian havinaa!
Visby on kaunis ja todellakin lomakaupunki. Kuppiloita ja terasseja riittää – ja selvästi ihmiset ovat lomalla.
Sataman hiljaisuus yllätti – musiikkia ja jumputusta oli yllättävän vähän, vaikka tästä meitä tullessa varoitettiin. Eniten melua syntyi teinien autoista, joista suurin osa oli mopoautoja. Kortteliralli on selvästi Visbyn nuorten suosiossa.
Sunnuntai- illan auringossa!
Sataman jäätelömagasiinissa vierailtiin tietysti – Euroopan laajin valikoima ei tee valinnasta kovin helppoa. Jäätelöä mahan täydeltä eräälle meistä🤗!
Maanantaiaamuna varhaisina tunteina Teemu lähti Suomeen ja saimme Hennan hänen tilalleen. Nyt alkaa neljäs lomaviikko ja ensimmäisenä ohjelmassa on avomeren ylitys.
Reittisuunnitelmaa plotterista
Gotlannin yli edennyt tuuli ja sade pyyhkäisi maanantain ja tiistain välisenä yönä. Puuskissa tuuli nousi yli 26 m/s. Onneksi meillä oli satamasta erinomainen paikka – keula suoraan tuuleen ja nurkassa satama-altaassa. Kaikilla ei ollut näin hyvin. Satamassa oli melkoista keinuntaa ja yllättävästi myös tuuli vihmoi laitureissa. Osassa veneistä oltiin hereillä ihan pakosti. Pääsin taas ihmettelemään myös sitä miksi ihmiset käyttää skuuttiköysiä kiinnitysköysinä😳. Vastapäätä meitä ollut 47,7-jalkainen purjevene veti aamuyöstä köyden altaan yli ja toisen sivusta laituriin. Molemmat näistä skuuttiköysiä. Myös kaikki muut heidän köydet oli skuuttiköysiä. Käsittämätöntä, eikö kaikki sitten välitä vai yksinkertaisesti vain tiedä köysien eroista. Jos Selenan kiinnittäisi ilman joustimia olisi meno veneessä melko tökkimistä, ihan mahdotonta siis.
Sadetta taivaan täydeltä 🌧️🌬️ja tuulta😳, hyvä syy nukkua pitkään!
Maanantain ohjelmassa oli tabletin hankinta rikkoutuneen plotterin tilalle. Ensin tarkistimme vielä plotterin sähkönsyötön, virtaa tuli, mutta nyt ei syty enää edes valot. Plotteri on vaiennut. Sataman Free Car tarjosi oivan keinon hakea kaupungin toiselta laidalta Elgigantista tabletin. Harmillista kyllä mallia, jonka mieluiten olisin ostanut (veden ja iskunkestävä) ei ollut tarjolla koko kaupungissa. Ei myöskään vedenkestäviä kuoria. Jotenkin ajattelisin näitä jonkun muunkin kyselevän.
Eräät meistä tekivät myös töitä 🤗
Samalla maanantaina bunkrattiin ruuat ja juomat. Nyt ollaan valmiina lähtöön heti kun sää sallii.
Tuuli rauhoittui jo maanantain aikana, mutta merelle nousseet aallot eivät houkutelleet lähtemään tiistai-iltana. Päättelimmeuuten olevamme tilassa, jossa ei ole hauskaa sinulla, minulla tai yhtään kellään ja keittiöhenkilökuntaakin olisi merellä jäljellä enään yksi…
Merelle jääneet mainingit saivat meidät jäämään vielä tiistaiksi
Olimme samassa laituri s/y Eywonin kanssa – he lähtivät jo tiistai iltana kohti kotia. Me ei. Me ollaan lomalla eikä ole kiire. Niinpä matkaan vasta keskiviikkoaamuna, suuntana Maarianhamina. Vielä on lomaa jäljellä… Tiistaina ihana lomapäivä, nukuttiin pitkään ja sitten kaupungille 👍
Virvokkeita. Ihania kiviä…Ostoksia…
Kuvat kertovat enemmän kuin sanat – vietettiin ihania päiviä Visbyssä. Päästiin shoppailemaan, nauttimaan hyvästä ruuasta, ihailemaan auringonlaskuja, keräämään kiviä ja ihan vaan olemaan – hyvässä seurassa.
Slitestä ulos merelle ja rentoa seilausta – edessä vain runsaat 20 meripeninkulmaa. Ei siis kiire. Rauhallisia manooverejä ja samalla opastusta Teemulle Selenan sielunelämästä. Kesäistä lämmintä ja sivumyötäistä.
Avomeripurjehtijat😂❤️
Kohteenamme oli Hammarvik tai saman niemen eteläisempi kohde Sysne. Uusia kohteita on aina kiva koluta, siksi valitsimme Sysnen kalasataman. Luvattu jopa 4 m syväyskin tuntui kivalta. Saavuimme altaaseen ja oikeastaan meille parhaalla paikalla keikkui jonkun paikallisen pieni postisoutuvene. Arvelimme aallonmurtajan olevan kalastajille, mutta kun muuta ei ollut, yritimme siihen… onneksi keula edellä. Troolarin kyljen tasalla vauhti pysähtyi ja loki näytti 1,2 . Taas hyvä muistutus – ei vieraassa satamassa perä edellä mihinkään
Ehdimme jo mainita, että palataanko Herrvikiin, kun rannasta ystävällisesti tehtiin tilaa postiveneen kohdalle. Matalaa oli siinäkin, mutta hyvin uitiin kuitenkin.
Kaupassa asioitiin vuoronumerolla, joita oli jaossa kaupan terassilla. Todellakin suosittu kauppa!
Rannassa erinomainen kalakauppa, josta savustettuja kampeloita pöytään. Oli nostalgisen makuista mulle ja Merille – ihan kuin kauan sitten Saaristomerellä. Petrille makuelämys ei tuonut samoja tuntemuksia. Heillä on savustuksessa ollut erilaiset aromit. Makoisaa oli!
Peli-ilta ja Teemu oli voittamaton!
⚓ Ronehamni ja saunajahdin salapoliisityö
Lähdimme kohti Ronehamnia ja jälleen melko hyvässä purjehduskelissä. Tuulta piisasi aivan loppuun asti. On lämmintä, se on kivaa!
Matkalla puheluita, jotta saataisiin sauna – josta satamakirjassa puhutaan. Muutamien satamakilautteluiden jälkeen sain oikean vinkin: soita Ronehamnin Campingiin, ehkä he tietävät saunasta! Ja tiesiväthän he – sauna on Campingin service- talossa ja ovessa on puhelinnumero. Kuulosti hyvältä tiedolta.
Koko matkan vaivannut akkujen heikko varauksen säilyttäminen sai myös soittamaan Akkupojille. Hyviä neuvoja etänä ja vahvistus tietooni, että kyllä meidän Low maintenance -akkujenkin akkuvesitaso kannattaa tarkistaa. Tätä olin jo kevätkunnostuksessa ehdottanut, mutta silloin en hakenut vahvistusta tiedolleni. Kahden vuoden tauko käytöstä, vaikka latausta onkin ollut, ei ole parasta huolenpitoa akuille. Olisi pitänyt myös purkaa. Lohdullinen tieto oli, että käyttö saattaa kyllä parantaa eli ikään kuin herätellä näitä akkuja. Nyt siis vaan latausta ja purkausta. Otetaan siis joka satamassa sähköt!
Hieno rantautuminen syvään Ronehamnin satamaan poikiin Onneksi olimme syöneet lounasta jo matkalla, niin vältyimme heti kokkailupuuhilta. Minä lähdin selvittämään saunaa ja veneeseen jäi akkuveden täyttöhomma.
Sauna löytyi ja aivan mahtava olikin – saimme saunan kahdeksi tunniksi ja koska sauna lämmitettiin vain meille, oli aikakin joustava. Hintaa palvelulle itsesiivottuna 200 kr ja siivouksella 400 kr. Ei siis kallis vaikka olisi ottanut siivouksellakin. Hyvä sauna oli, kuuma ja löylyn heitto vettäkin ja hiekkaranta lähellä, meri 24 astetta – muut kävivät, minä en.
Meikittä keikalla🫣
Paluumatkalla, saunanraikkaina, rantabaariin katsomaan live-esiintyjää… Olenkohan koskaan ollut keikalla á la naturel – tuskin! Olipa hauskaa olla keikalla, sattumalta ja missä paikassa😳. Ruotsissa rantakapakka löytyy lähes joka satamasta ja niissä on aina ihmisiä.
Dinneriä lopulta puolen yön jälkeen – kyllä maistui tortillat! Onneksi olin tehnyt itselleni välihuikkapalan ennen saunaa – en ymmärrä miten toiset pärjäsivät. Nukkumaan lopulta hyvin myöhään.
🌧️ Märkä aamu ja mystisesti mykkä plotteri
Aamulla veneessä juuri sen näköistä mitä illalla olimme puuhanneet – pyyhkeet olivat kuivuneet kaatosateessa ja muutamia muitakin artikkeleja samoin. Istumalaatikko kuin pommin jäljiltä. Päätimme viivyttää lähtöä, pistää nopean pyyhepyykin pyörimään ja lähteä kävellen kylille. Pikku handelista pienet täydennysostokset.
Historian havinaa ihanassa pikku kyläkaupassa
Lopulta kolmen jälkeen eteenpäin…
Jatkoimme kohti mielenkiintoista Vändsburgin satamaa – aamupäivän hyvä sivutuuli oli loppunut ja tuuli kevyesti vastaisesta… Lähestyttäessä kohdetta tuuli jo vastaisesta lähes 10 m/s.
Tässä rytäkässä, selittämättömästä syystä, lakkasi plotteri pelittämästä. Minkäköhän aivopierun mahtoi saada… Jäi piipittämään, niin parempi sulkea kaikki. Onneksi karttadataa myös paperilla ja puhelimessa.
Illalla ohjeita YouTubesta ja yritystä rebootata koko aparaatti, mutta ei onnistunut.
🃏 Uno No Mercy ja sen armoilla
Peli-ilta – alkuun Uno-korteilla, joista kaikkein uusin versio, Uno No Mercy. Mitä ihmettä ne keksii – vähemmän kilpailuhenkisenä en ehkä ymmärrä peliä, jossa toisen voi pudottaa kokonaan pois heti ensimmäisten minuuttien aikana.
Siinä sitten muut pelaa, yksi katsoo kännykkää seuraavan 30–40 minuuttia. Ei lustia minun mielestä! No, ehkä tämä minun asenne, että tärkeintä ei ole voitto vaan yhdessäolo, ei sovi tähän peliin.
Meri tänään voittamaton sekä Unossa että Seiskassa! Voittaja tarjoili illan päätteeksi vielä lättyjä!
🪨 Luonnonrauhaa ja raukkeja ennen ukkosta
Nämä kivettyneet korallit on kyllä hienoja🙏
Aamulla kävelyllä läheisellä luonnonsuojelualueella, jossa on kauniita raukkeja veden rajassa. Täytyy taas kerrata tämän eksoottisen saaren geologinen historia. Se on ainutlaatuinen!
Aurinkoista ja kuumaa mutta ilmassa ukkosta!
⛵ Hoburgin kierto ja taivaallinen vesikaste
Merelle, edessä runsaat 20 meripeninkulmaa. Tänään kiertäisimme Hoburgin niemen eli Gotlannin eteläkärjen. Ensin kevyttä vastatuulta, mutta eteläkärjen jälkeen sitten myötäistä.
Nostimme purjeet vasta Hoburginniemen kohdalla, seilataksemme vain hetken. Pian päällemme tuli sadepilvi, joka vei tuulen kokonaan, sitten käänsi sen vastaiseksi ja lopulta kaatoi niskaamme roppakaupalla vettä. Valitettavasti Hoburgin kallion hienous peittyi usvaan.
Miehet kokkailivat ja pysyivät kuivina, naiset kaatosateessa kannella. Yritimme houkutella hylkeitä esiin Leevi & Leavingsin musiikilla – tämä kun on joskus toiminut. Ainoaksi hylkeeksi jäi keulan edessä näkynyt uppotukki, joka lähetyttäessä lopulta sukelsi. Tukit ei sukeltele!
Sateen sopivasti hälvettyä saimme taikkuruokaa a la Petri, Selenan keittiöstä.
🍍 Grillijuhlat Burgsvikissä – herkkua ja herkkiä hetkiä
Hieno rantautuminen Merin ohjaamana tyyneen Burgsvikin satamaan – kaunista! Edeltä tiedossa hyvät syvyystiedot satamasta, joten totesimme heti syvät aisapaikat varatuiksi – veneille, jotka todennäköisesti olisivat uineet syvemmällekin.
Burgsvikin satama
Saimme hienon paikan aallonmurtajan kylkilaiturista. Rannalla paljon ihmisiä, uimassa ja nauttimassa kesästä.
Kaunis näkymä aallonmurtajalta merelle ja tuulimyllypuistoon!
Nyt grillataan – päätimme pitää Cobb-grilli-illan. Petri taiteili ensin pari pitsaa, jotka jaoimme alkupaloiksi, ja sitten grillasimme vielä lihaa, ananasta, perunaa ja kesäkurpitsaa.
Pitsaa Cobb-grillillä
Olipa maukasta ja hyvin mahduttiin myös neljästään. Hyvällä suunnittelulla vältettiin myös ylös/alas ramppaus. Erinomaista ja maukasta ruokaa, yltäkylläisesti.
Maukas ruoka ei aina takaa hyvää tunnelmaa ja valitettavasti nyt kävi niin. Kesälomastressi on ikävä juttu – tekemättömät työt vaivaavat selvästi toisia enemmän ja niitähän meillä piisaa, ihan kaikilla.
Rentoa menoa
Päivällä liikkeelle kohteena Stora Karlsö, luonnonsuojelusaari, jossa kerran näimme prinsessan perheineen. Hyvä purjehduspäivä kohteeseen ja matkalla näimme muutamia hylkeitä. Matkalla mahtavaa maalaissalaattia Merin ja Teemun keittiövuorolla. Tähtäsimme laituriin vesibussin paikalle. Vanhasta kokemuksesta tiesimme, että tämä paikka vapautuu viiden aikaan. Olimme ajoissa – odotimme merellä vesibussi tulin ja menon. Hieno rantautuminen ja samalla selvisi, että ranta on ihan piukassa. Pian meidän rantautuminen jälkeen tehtiin isojako – yhteisvoimin siirtyi viiden veneen ”venekasa” laiturilla taaemmas ja pienemmät veneet saatiin näin rannemmas, matalampaan veteen. Ruotsissa tämä osataan. Kaikkien veneiden omistajat eivät olleet edes paikalla, mutta jokaista venettä vahdittiin ja huolehdittiin että fendarit pysyi välissä. Myös meidän puolelle siirtyi veneitä ja saimme kyljelle yhden pienemmän veneen. Olimme melko rannassa ja kaiku näytti lukemaa 1,2 eli olimme käytännössä pohjassa. Tosiasiassa kyllä kelluimme ihan luonnikkaasti. Aamulla laiturin toisella puolella oli aika keikutusta, joten siinä menossa, näin matalassa olisi ollut mahdotonta olla.
Iltarauhaa – Stora Karlsö
Iltakävely Stora Karlsö majakalle, joka seisoo tukevasti korkealla kalliolla. Pistää miettimään millaista elämää majakan vartijana on eletty 1800 luvulla, kun majakka on rakennettu. ”Ikuista tulta” ylläpitämään on kuitenkin tarvittu henkilökuntaa. Nyt majakka oli kunnostuksessa ja tämä nykyaikainen ikuinen tuli olikin kiinnitetty rakennustelineeseen majakan meren puolelle. Huikea paikka!.
Stora Karlsö majakka korkealla kalliolla
Henkilökunta oli saarella ihan huippua, huikean ystävällisiä. Hyvin kerrottiin saaren sääntöjä ja suositeltiin kävelyreittiä. Aamulla tultiin laiturille ja varmistettiin että meidän puoli laiturista tyhjenee kymmeneksi, kun vesibussi saapuu. Kaikki kohteliaasti ja ystävällisesti. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Iltapalaksi sekä popcorneja että lättyjä.
Näkymä Stora Karlsöltä Lilla KarlsöhönHuikea paikka, kerta kaikkiaan!
Aamulla siis viikon aikaisin lähtö, joka ei sinänsä haitannut. Kiva saapua ajoissa Visbyhyn. Alkumatkasta hyvää seilausta 6-8 m/s tuulessa luovipiukkuudessa, päivemmällä tuuli keveninja kurssin muuttui. Matkalla huoltohommia ja siivousta. Turkki levyt pyyhitty ja pilssi puhdistettu. Lokin anturi pesty (nopeutta melkein puoli solmua lisää), peräsinakselin tsekattu & lisätty rasvaa, koneen merivesisuodatin puhdistettu (oli muuten tarpeen!). Halusin tehdä hommat merellä, jotta Visbyssä saa vain olla. Hyvästä ajatuksesta saatiin sitten hiukan lisä-äksönia – merivesisuodattimen kannen jäätyä huonosti onnistui kone imemään kunnon ilmakuplan järjestelmään. Sitä sitten sai jonkun tovin keplotella pois. Lopulta keksimme lykätä paineella vettä koneeseen päin ja näin tilanne laukesi. Onneksi koneen ääni muuttuu kumisevaksi, kun se ei saa vettä järjestelmään, vika huomattiin siis heti jo merellä eikä satama-altaaseen saavuttua. Vältyimme rantautumishässäkältä.
Meri, Teemun avustuksella, taikoi tässä samalla ruokaa melko tyhjästä. Ruoka olikin valmista samalla hetkellä kun Visbyn sataman aallonmurtaja oli edessämme. Päätimme antaa spagetin tekeytyä ja syödä vasta rannassa.
Petrin ohjaamana satama-altaaseen ja tietysti niin eturiviin kuin mahdollista. Satamapoika ystävällisesti vastaanotti meidät ja kysyi olimme ajatelleet satama-alueen toista satamaa – kysyin että miksi? Siellä on kuulemma mycket lugnare – här kan vara fest! Kerroin että me tykätään juhlista! ”Och musik” hän vastasi ja kerroin että pidämme myös musiikista. Koska emme olleetkaan rauhaa rakastavia tätejä (minä ja Meri kannella ja tällaista kysytään😳!?!), saimme seuraamiskäskyn ja näin meitä saateltiin altaan perimmäiseen nurkkaan. Petri ohjasi todella kylmähermoisesti ahtaaseen paikkaan. Pientä poijujumppaa satamapojan avustuksella ja näin olimme perillä. Visbytä juhlistimme kuohuvalla ja Merin kylmäboxin tyhjennysspagetilla sekä makkaroilla. Ei huippugourmetia, mutta ruokaa!
Merilevätilanne Itämerellä on todella surullinen, myös Visbyssä😔
Huippuviikko takana – nähty uusia satamia, hienoja paikkoja, syöty hyvin ja edetty maltillia mailimääriä. Teemulle pisin aika veneessä ikinä ja hyvin pärjäsi. Seuraavalla viikolla vene täytyy saada kotiin, joten mailimäärät kyllä kasvaa.
Kesämekossa, ps kuvassa myös Meri ja TeemuVisbyyn illassa❤️
Nyt olemme Gotlannissa, ja tunnelma on rentoutunut. Siirtymät ovat lyhyitä, ja välillä vietämme kokonaisen päivän paikoillamme. Fårön Kalasatama oli hyvä pysähdys – sieltä löytyi myös ICA Supermarket. Emme kuitenkaan jääneet toiseksi yöksi.
Hitaan aamun jälkeen pääsimme hienosti ulos taskuparkista. Kun ikää tulee, pitää mennä taidolla eikä voimalla 😂. Kansimiehenä ”vahva”– yllättävien tilanteiden varalta, ruorin takana ei voimaa tarvita.
Aurinkoa ja genoa- purjehdusts
Purjehdimme sivumyötäistä pelkällä keulapurjeella. Hellettä vihdoin – ei kiirettä, ei stressiä. Olin valinnut Vallevikin idylliseltä näyttävän sataman – kuvassa näytti niin harmoniselta.
Sisäänajo hitaasti matalia vältellen
Sisään ajettiin puhtaasti plotterilla, puhelimen Navionics tukena. Luikertelimme matalien (1,4 ja 2,1) välistä, mutta kölin alla pysyi koko ajan metri vettä eli ihan riittävästi.
Satama-allas olikin melkoinen yllätys. Pohjoisrannalla veneet kyljittäin, sitten yksi poijussa, sitten taas kyljittäin – mitä ihmettä? Rannassa roikkuivat mooringköydet, toisella reunalla oltiin kyljittäin kivimuuria vasten.
Satamatoimisto osoitti meille paikan… suoraan vanhan nosturiauton edestä. Romantiikkaa tihkuva näkymä! Kiinnitysrenkaita oli harvassa – askartelimme aikamme saadaksemme veneen kunnolla kiinni. Onneksi Petri keksi kiinnittää keulatikkaat kiviseinään niin päästin jouhevammin ylös/alas.
Satamamestari pappa tuli jo tivamaan maksua. Swish? Ei ole. Käteinen? Tasaraha kyllä kävi, jopa euroina – mutta vaihtorahaa ei ollut, joten maksu hoitui ravintolan kautta. Siellä summa olikin mukavasti pienempi.
Pappa kertoi myös, että rannassa olisi sauna: nyt olisi ikäänkuin miesten vuoro tai sekavuoro, jos nainen haluaisi mennä… mutta anyways siellä on alastomia miehiä nähtävillä klo 20 asti! Mitä?!
Ravintolasta katsottuna satama oli surullinen näky. Ruohot leikkaamatta, penkereellä lojuvat ikiaikaiset akut… paljon olisi voinut tehdä ihan ilmaiseksi. Ravintola sen sijaan oli eri yrittäjällä – ja täyteen buukattu.
Meidän paikkamme ei ollut edes huonoin – juuri jälkeemme saapunut purjevene ohjattiin taakse, suoraan nostoaisan viereen. Mestari ei reagoinut mitenkään, vaikka aisa oli pian veneen keulan ja maston välissä kutittelemassa saalinkia. Onneksi ei tuullut ja se saatiin pois välistä turvallisesti.
Tälläinen rannan kaunistus ja takana näkyy meren ylle ulottuva aisa, johon takana oleva vene osui
Alun perin oli tarkoitus olla kaksi yötä, pestä pyykkiä ja siivota vene. Mutta viimeinen pisara oli, kun kivetyksellä juoksi rotta. Päätös oli helppo: täältä lähdetään heti aamulla. Yö nukutaan ovi ja luukut kiinni.
Aamulla irti taskuparkista koneella puskien – hyvin irtosi, mutta keulakaide sai vähän osumaa kiviseinästä, ja vanha fendari puhkesi. Ei siis ihan oppikirjalähtö.
Edessä 10 meripeninkulmaa Sliteen. Kevyt myötätuuli, hissuttelua merellä – ehdittiin syödä ja nautiskella.
Helteessä eteenpäin!
Sliteen sisään ajettaessa ei romantiikka ollut ensimmäisenä mielessä. Rannan iso tehdasalue näkyi jo kaukaa. Mutta satama tuntui turvalliselta: heti portilla Kustbevakningenin iso alus valmiina. Sunnuntaina turvallisuus vielä lisääntyi, kun suomalainen ohjusvene kurvasi altaaseen – netin mukaan siirtynyt 1.7.2025 pysyvästi NATOn joukkoihin
Elämää Itämerellä 2025Herkullista grilliruokaa!
Lauantai-iltana nautimme Cobb-grillistä, mutta sunnuntaina alkoi tehoisku: Aamusta pesukoneelle, tällä kertaa fiksusti ajoissa. Lappu seinään: keitä olemme, kuinka kauan pesemme ja mahdollisuus ilmoittautua jonoon. Ja jonoa syntyikin.
Pyykkinarut viritetty!
Saksalainen purjehtija sai lainaan meiltä työkaluja ja omaksi puuttuvan letkunkiristimen – me saimme vaihturina erinomaiset oluet. Vene oli hetken kuin mustalaisleiri kun neljä koneellista pyykkiä pestiin puhtaaksi. Nyt on lähes kaikki puhdasta ja mikä parasta kaikki liinavaatteet!Istumalaatikko tuli myös pestyä sekä vahattua. Sisällä heilui myös rätti useassa kohtaa ja kylmäboxi siivottiin. Vihanneshyllylle tehtiin myös inventaario – nyt on vain kaikki fresh tallella!
Tilattu paketti noudettu, kätevää kun voi reissussa tilata paketteja odottamaan!
Reissu on nyt puolimatkassa. Ollaan oltu kahdestaan lähes kaksi viikkoa. Nyt kääntyy uusi sivu: alukselle saapuvat Meri ja Teemu. Uudet tuulet puhaltavat! 🌬️⛵
SliteBadenin annoksilla ja hyvässä seurassa aloitetaa uusi viikko
Nyt kokka kohti avomerta – edessä reilut 80 meripeninkulmaa. Kuudelta ylös ja puolen tunnin päästä irti.
Tästä mennään⛵
Yksi asia, jota aina ihailen ruotsalaisissa: sieltä noustaan kannelle kalsareissakin auttamaan naapuria. Me toki tehtiin sama heille edellisenä iltana – mutta emme ihan aamuvarhaisella. Pieni vaiva, iso ilo.
Sinne sukeltaa – syvälle kaupunkiin
Heti kun päästiin satama-altaasta ulos, vastaan tuli Stena Linesin lautta. Luulin sen suuntaavan johonkin aallonmurtajan taakana olevista terminaaleista, mutta ei – sehän paineli syvälle kaupunkiin. Me pyörittiin pieni piruetti kun mietin mihin väistäisin – onneksi koneella pääsee nopeasti eteen ja taakse.
Kurssi asetettiin suoraan Fåröhön. Aamupäivällä mentiin koneella kolmisen tuntia, odotellen tuulta. Ja se sieltä setuli – hiljaa mutta varmasti.
Kesä… vaatteet vähenee
Ihana purjehduspäivä, jollaisia saisi olla useammin. Tuuli nousi maltillisesti ja pysyi koko päivän siellä 5–8 m/s. Täydellistä! Ei kovaa puuskittaista, ei suurta aallokkoa – juuri sellaista purjehdusta, josta voisi haaveilla useammin.
Hevimies puikoissa❤️ – musiikki raikaa
Matka kulki leppoisasti, mutta keskivauhdiksi saimme hyvät 6,3 solmua, vaikka aamupäivällä hieman lilluttiinkin. Samaa matkaa kulki myös ruotsalaisia Mälo-veneitä Ventspilsistä. Joitakin laivoja väisteltiin, mutta ruuhkaa ei ollut.
Kaikella elektroniikalla on elinkaarensa – nyt invertteri tuli tiensä päähän. Ensin sulake paloi ja 220 pistokkeet lakkasivat toimimasta, sitten uusi sulakkeen palo ja lakkasivat toimimasta USB-latauksetkin. Duracell on palvellut uskollisesti, mutta nyt jääköön eläkkeelle.
Rakas ”ykköslähetti” on korvaamatonta apu!
Tilataan uusi miehistön vaihdon yhteydessä – ei viitsitä juosta täällä laitteen perässä. Kiitos Roope!
Perämiehellä oli selkeä toive lounaaksi, chili-valkosipuli ranskalaisia, itse tehtyjä tietysti!
Merellä on aikaa tehdä ruokaa 👍
Yllätykseksi siihen rinnalle tuli Club Sandwich – eikä pelkkä jauhelihapihvi. Täytyy sanoa: onnistunut yhdistelmä!
Seitsemän maissa rantauduttiin Fårön Kalasatamaan. Kylkilaituriin, ystävällisten ruotsalaisten auttamana tietenkin. Paikka oli muuten hyvä, mutta väylän liikenne toi vähän keinuntaa. Onneksi köydet ja fendarit olivat kohdillaan – ei mitään nitinöitä eikä rykimistä, vaikka aalto välillä keikuttukin.
Pitkä päivä takana 88mpk:ta
Veneen keittiö oli jo sulkeutunut saapumisillalta illalta – 😂 – joten mentiin ulkoruokintaan. Ja kyllä kannatti: pari Mariestadia, Petrille burgeri ja mulle kreikkalainen salaatti tykötarpeineen. Ei pettänyt!
Illalla vielä leffaa ja popcorneja veneessä. Olipa hyvä päätös päivälle.
Aamulla tuuli oli tyyntynyt Kärdlassa, mutta ilma oli täynnä usvaa, ja tiesimme, että edessä voisi olla taas sade- ja ukkoskuuroja. Silti oli selvää: emme jää satamaan toiseksi päiväksi
Heti se sitten alkoikin, kun sadetta ja sumua tuova jääkylmä huntu laskeutui yllemme. Hyökkäysvarusteet ylle, tutka päälle ja sumutorvi testiin. Näkyvyys katosi kokonaan. Tutkassa kuitenkin näkyi sekä kiintopisteitä että liikkuvia kohteita – yllättävästi myös paikoissa, joissa syvyyden mukaan ei pitäisi olla mitään. Mutta tutka ei huijaa: siellä tosiaan oli veneitä, jopa rantaviivassa purkkari. Sumussa kun tutkassa näkyy jotain siellä, missä ei pitäisi olla mitään, se kannattaa silti uskoa. Aina tutkaillessa mietin, että veneilijät eivät varmasti tiedä miten huonosti näkyvät tutkassa. Nytkin, sumun hälvettyä hieman, havaitsin purjeveneen joka näkyi vain hetkittäin aallonvälkkeenä kuvaruudulla– kannattaisi näkyä tutkalla, sillä se saattaa joskus pelastaa hengen.
Sumu ja sade jatkuivat tunteja, kylmyys tuntui kaikkialla ja kädet olivat jäässä neopreenihanskojen alla. Kesä tuntui olevan kaukana. Lopulta ilma kirkastui noin 10 meripeninkulmaa ennen Kuivastua, onneksi, minulta meinasi jo huumori loppua.
Tupluurit sateessa
Kirkastunut ilma sai meidät jatkamaan alkuperäisen suunnitelman mukaan Varbla Sadamiin. Sateessa olisin luovuttanut ja jäänyt Kuivastuun. Yht’ äkkiä oli yllättävän kaunista. Kokopäivä siis konemarssia – ainoa hetki kun olisi voinut seilata oli sadepilven hetkeksi nostama kipakka ukkospuuska ja sekin vastatuulta.
Navinic ajaa tarkkaan sisään
Varbla Sadam on vuonna 2020 valmistunut uusi satamapohjukka. Luvattu 2,7 m syväys piti paikkansa ja vieraslaiturissa oli sitäkin enemmän. Rauhallinen satama, aurinko paistaa.
Varblan satamaravintola Groot
Rantaravintolan terassin tarjonta houkutti, mutta nautimme siellä vain virvokkeita. Olimme päättäneet pitää Cobb-grilli-illa istumalaatikossa. Cobbilla grillaaminen on leppoisaa ruuanlaittoa yhdessä, parhaimmillaan kun grillaa ja syö samanaikaisesti.
Cobb-grillillä voi grillata pöydällä
Suihkutilat olivat uudet ja kauniit, mutta vaatisivat enemmän huolenpitoa – jälkeenpäin kirjoitin palautetta linjalattiakaivoista, jotka olivat lähes tukossa ja tekivät suihkuista minimaalisella vedenkäytölläkin lähes uima-altaita. Jos satamassa olisi ollut enemmän veneitä tilanne olisi ollut katastrofaalinen. Saimme ystävällisen vastauksen ja lupauksen korjauksista.
Kuressaareen naapurisataman kautta
Aamulla lähtö tyynelle Riianlahdelle, konemarssia. Tehtiin pieniä huoltohommia, teippailtiin vantteja ja viimeisteltiin säädöt. Kaunista ja kesäistä, voi olla ilman paitaa. Petri halusi lennättää dronea ja nyt historia toisti itseään. Pieni törmäys ja brics! kameran suojalasi rikki. Kuvia saimme tasan nolla! Uusia suojalaseja olisi kotona, laatikossa. Kätevää!
Drone nousuun peilityynelle merelle
Kun lokki seisoo kivellä lähellä väylää, mutta kartta ei näytä mitään – kannattaa miettiä kiven sijaan muita vaihtoehtoja. Petrin sen sitten keksi; kuollut hylje, jonka päällä lokit aterioivat.
Onhan nuo nyt helposti sekoitettavissa 😂
Kuressaaren sisäänajossa tapahtui jotain mitä en muista koskaan tapahtuneen, koukkasimme väärään sisäänajoon!. Näin päädyimme naapurissa sijaitsevaan Roomassaareen. Petri ihmetteli kyllä jo lähestyttäessä ettei nyt näytä siltä kuin pitäisi, mutta vakuuttelin että vierassatama on vasta tämän rahtisataman jälkeen. Satamassa sitten U-käännös, naurua pidätellen, ja matka jatkui. Tuurilla kuulema ne isotkin laivat seilaa.
”Se oikea” olikin sitten pitkä ruopattu kanava, jonka syvyydeksi luvattiin vain 2,3 metriä. Menimme siis hissukseen! Kuressaaren vieraslaituri oli täynnä veneilijöitä. Mukava vastaanotto ja hyvät palvelut. Päätimme jäädä toiseksi yöksikin niin ehdimme tutustua kaupunkiin.
Kuressaaren keskustassa
Aamulla pyörät laiturille ja kohti keskustaa syömään ja shoppaamaan. Rauhassa pakatusta veneestämme kun uupuu muutama artikkeli. Torilta saimme kauniita puulastoja kotiin jääneiden tilalle ja urheilukaupat shortsit Petrille, näitäkun hänellä mukana tasan nolla kappaletta.Toki muutakin ostettiin mm. paikallista Kalev – suklaata päiväkahvievääksi
Nyt on herkkua päiväkahville!
Pyöräilimme myös kaupungin laidalle rautakauppaan ostamaan Cobb Stoneseja grillausta varten. Poistuimme butiikista mukanamme silikonia ja uusi pyyhkeiden kuivausteline Lingonbackan saunaan. Cobb-kiviä ei löytynyt.
Ihanat prinssit ja prinsessa🤗
Lidl – check. Superalko piti ohittaa, koska tavaraa oli kertynyt siihen mennessä jo kohtuullisen paljon. Jatkamme bunkrausta vievokkeiden osalta seuraavassa satamassa.
Kuressaaressa kaunista
Iltaa vietettiin veneen kannella, elävän musiikin soidessa viereiseltä laiturilta. Siellä vietettiin jonkun synttäreitä ja tunnelmointia jatkui pitkälti yli puolen yön.
Sumussa kohti Ventspilsiä
Aikainen lähtö kohti Ventspilsiä – edessä 60 meripeninkulmaa
Kuressaaresta ulos – vielä on kaunista!
Ensimmäiset pari tuntia konetettiin tyynessä, mutta tuuli virisi juuri kuten ennustettu. NNW tuuli sopi meille hyvin. Harmi vain, että myös harmaa sumu laskeutui kaiken ylle.
Sörve – Sumu alkaa nousta
Kuluu neljä tuntia sumussa seilaten, tutkaa tuijottaen. Olimme suurimman osan ajasta verkossa niin pystyin seuraamaan laivoja Marine Traficin avulla. Ei piukkoja ohituksia, tutkassa rauhallista. Päällä kerrasto, talvileggarit, villapaita, paksu fleece, pipot, hanskat. Suomessa hellettä.
Verkon avulla sain tehtyä vähän töitä, hoidettu asioita, Vähän työtä, vähän purjehdusta – multitaskausta mereltä.
Satamaan kiinnittyminen noin ilta kuudelta. Tilaa riitti ja satamakapteeni otti meidät vastaan iloisesti.
Landausoluet ja puolijuoksulla keskustaan syömään. Ensimmäisestä ravintolasta ei paikkaa, mutta seuraavasta löytyi viileä terassi. Onneksi oli nutut yllä, pitkät lahkeet jne – muuten olisi tullut vilu . Skroderkrogs tarjosi erinomaista ruokaa. Paluu veneelle Boltilla, lämppäri päälle ja lasi punaviiniä käteen. Elämän pientä luksuksia.
Sateisena keskiviikkona jatkettiin bunkrausta. Tarvitsemme varmuudeksi lisää dieseliä. Ventspilsissä ei ole tankkausmahdollisuutta, eikä nykyään Gotlannissakaan muualla kuin Visbyssä. Kuressaaressa toki olisi ollut, joten huonoa ennakointia. Mietin kyllä mitäköhän motorbootit tällä alueella tekevät?
Näin voi myös tankata!
Onneksi Petri lähti satamatoimistossa aamulla olleen kiinteistöpäällikön kanssa kanisterireissulle. Hänen autollaan köröteltiin huoltoasemalle jossa tankattiin hänen bonuskortin antamalla alennuksella. Aika hyvää palvelua. Minä etäilin palaverissa, josta tosin puolet ajasta meni linkkiä odottaessa. En taida olla mikään super- important person tässä kokoonpanossa. Tankkasimme yhdessä – onneksi veneestä löytyi sataman kanistereihin sopiva kaatonokka, jossa on suodatin. Kätevää kun on mukana kaikenlaisia tarvikkeita. Suodatin todellakin tarpeeseen, vanhoista metallikannuista irtoaa aina roskia. Niin nytkin.
Satoi ja usvan näki liikkuvan, paljon kaunista jäi näkemättä
Myöhemmin suuntasimme sateessa kaupunkiin jatkamaan bunkrausta; ruokakauppa hygieniakauppa, apteekki, AlkoOutlet ja sitten Boltilla veneelle. Mikä ihana kuljettaja! Hän ajoi niin lähelle kuin pystyi ja lopulta auttoi kantamaan ostoksia veneelle saakka.
Bumkraukset tehty, itselle ja loppureissun miehistölle. Ei kiirettä Systembolagettiin 😊
Ventspils hurmasi, kaunis kaupunki. Kaikki keskustan kadut on kivetty, ei asfaltoitu. Kaupungin johtaja on tämän kuulema päättänyt, ei näyttää tyylikkäältä, ja varmasti asiaa on auttanyt että alueella on paikallinen katukivitehdas. Kaupungissa on monia nähtävyyksiä ja mm.vesipuisto. Venäjän hiilelle ja öljylle sanottiin heipat jo 2001, kun muu Eurooppa vielä rakensi lisäyhteyksiä.
Balttian kierros päättyy tähän ja vaikka sää ei suosinut, reissu oli onnistunut. Usein mieli vetää Ruotsin puolelle, mutta tänä vuonna Balttia oli hyvä valinta. Iso muutos edelliseen reissuun oli se, että nyt pärjää lähes kaikkialla englannilla, erityisesti satamatoimistossa oli hyvää kielitaitoa. Huomattavaa myös, että englantia puhui myös vanhemmat palveluhenkilöt ja kaikki olivat ystävällisiä. Vältyttiin siis henkisiltä yhteentörmayksiltä venäjää ja viittomakieltä ärjyvien kanssa kuten tapahtui Riikan satamassa 2016.
Tästä jatkamme kohti Gotlantia eli päiväksi avomerelle.
Ådskäriin saavuimme jälleen illan viimeisinä. Rantautuessa tapahtui pieni lipsahdus, kun poijusta kiinnityttiin vahingossa väärän laituriin – paikkaan, joka olisikin ollut kylkikiinnitystä varten. Mutta ei hätää – ystävälliset kanssaveneilijät auttoivat kääntämään Tosirakkauden oikeaan asentoon, ja rannan nuoriso vieläpä souti ystävällisesti irti.
Ådskär illan rauhaa
Ilma oli kirkas mutta kolea, ja meillä oli oikein hyvä paikka: kyljittäin ja keula tuuleen.
Taaskin saunavuoro osui illan viimeiseksi, ja niinpä hoidimme siivoukset, vesiastiat ja muut valmiiksi seuraaville jo saunavuoron päätteeksi. Aamuherätyksen jälkeen tarkoitus oli nousta merelle heti – edessä oli avomeripurjehdusta.
Reittisuunnitelman tekemien sai miettimään: miten jotkut seilausjutut unohtuvat, mutta toiset pysyvät mielessä ikuisesti?
Oikoreitti Ådskärin ja Örön välistä on tuttu, mutta nyt iski epävarmuus – menikö se juuri niin kuin muistelin?
Onneksi on Purjevenefoorumi ja yli 12 000 ystävällistä mieltä. Piirsin karttakuvaan reittini ja kysyin. Vastaus tuli nopeasti – “juuri siitä se menee” – ja lisäksi tuli liuta hyviä lisävinkkejä. Parviälyä parhaimmillaan.
Aloin miettiä, pitäisikö taas alkaa tehdä karttoihin omia merkintöjä kuten aikoina ennen plottereita. Silloin merkitsin käkkärämäntyjä eli yksinäisiä saarella nököttäviä puita sekä muita hyviä suuntiman apuja. Plottereiden aikakaudella tuntuu välillä, että henkilökohtainen merikartta on kadonnut.
Aamulla ajoimme ulkomerelle kevyessä vireessä, aamupalaa nautiskellen ja Bengtskärin majakkaa ihaillen. Majakan siluetti on aina yhtä vaikuttava – miten se onkaan rakennettu siihen karikkoon!
Kohti Kärdlaa – vähän on kulkijoita
Tuuli nousi hiljalleen, ja kun nostimme purjeet, kulku oli sulavaa. Mutta hetken päästä meri tyyntyi – niinpä jatkoimme koneella pari tuntia.
Juuri kun alkoi tuntua, että tässä nyt lillutaan, tuuli nousi uudelleen – ja miten nousikaan! Pian Tosirakkaus kiiti reippaasti yli 7 solmun vauhtia. Lopulta, navakassa kelissä ja isossa maininnissa, laskimme purjeet Kärdlan edustalla – se ei ollut aivan kevyin purjeiden lasku.
Suomenlahden liikennekaistalla oli yllättävän hiljaista. Emme edes käynnistäneet tutkaa – olisiko liikenne Venäjälle hiljentynyt pysyvästi, vai osuimmeko rauhalliseen hetkeen?
Kun saavuimme Kärdlaan, huomasimme heti rajavartioston ja poliisin yhdistetyn partioveneen lähtevän meitä kohti. Kysymykset olivat ystävällisiä mutta napakoita: olimmeko suomalaisia, montako henkilöä veneessä, mistä tulimme ja kuinka kauan olimme merellä ja lopulta vielä onko kaikki hyvin. Vastaukset kelpasivat – ja saimme vielä hyvät toivotukset turvalliseen satamaan.
Saavuimme satamaan juuri oikeaan aikaan. Tuuli oli vielä maltillinen, ja hyvillä syvyystiedoilla uskalsin ajaa syvemmälle satamaan.
Saimme erinomaisen aisapaikan keula tuulessa, ja nimenomaan Kärdlan venekerhon paikalta, joka oli paremmin suojassa sataman sisäänajon keikutukselta. Tuulen noustua ei käynyt kateeksi ensimmäinen laiturin veneitä – melkoista höykytystä heillä.
Kun ajoin sisään naapuripaikan paikallinen purjehtija, ymmärsi heti tilanteen ja viittoili meille parhaimman mahdollisen paikan. Tiesimme, että seuraavaksi päiväksi oli ennustettu kovaa tuulta – ja paikka osoittautui täydelliseksi juuri sitä varten. Tuuli nousikin jo illalla, jopa ennakoitua aiemmin.
Vaikka ilta oli kolea, Kardla palkitsi. Satamassa oli hyvä palvelu ja rantaravintola hurmasi tunnelmallaan. Paikalliset purjehtijat lähtivät vielä illalla kisaamaan kovassa kelissä – me olimme tyytyväisiä, että olimme jo paikalla.
Tuulisen satamapäivän vietimme tutustuen Kärdlaan kävellen. Pieni keskusta tarjosi muutaman ravintolan, kaupan ja sopivasti nähtävää päivän mittaan. Koleus jatkui edelleen – eikä tuuli tehnyt siitä helpompaa.
Päivällä nautimme pizzaa kaupungilla, illalla veneessä valmistui tortilloja ja pidimme leffaillan. Tunnelma oli kotoisa ja rauhallinen, kunnes ilta toi yllätyksen.
Ennen nukkumaanmenoa maston köydet alkoivat hakata tuulessa – ne olivat jääneet päivällä vähän löysälle. Kiipesimme kannelle niitä kiristämään ja samalla näimme lähestyvän tumman ukkosrintaman nousevan taivaalle.
Ehdimme juuri irrottaa maasähköjohdon, kun salamat alkoivat välähdellä vaalentaen tumman taivaan ja sade iski päälle. Asensin varmuuden vuoksi vielä muutaman ukkosenjohdinkaapelin – tiedä niiden tehosta, mutta mielenrauhaa niistä ainakin sai.
Melkoinen rytinärintama
Yli tunnin ajan taivas räiskytti tulta ja ääntä. Me ehdimme jo nukkumaan jyrinän jatkuessa ja tuuli jatkoi vinkumista pitkälle puolen yön jälkeen.
Seuraavassa jaksossa: kihti Riianlahtea sumussa ja sateessa
Tänä kesänä päätimme, että kesälomalle ei lähdetä hösöttäen. Ei tiukkaa aikataulua, ei väkisin lähtemistä. Lähdetään kun on valmista – ja juuri siinä tahdissa missä elämä antaa myöten.
Juhannuksen jälkeen kotilaiturissa
Miehellä oli juhannuksen jälkeen vielä kiireiset kaksi työviikkoa, ja minullakin kaikenlaista meneillään. Ajatuksena oli pakata ja valmistella venettä rauhassa, mutta kuinka ollakaan – kiireet yllättivät silti, ja kaiken kruunasi Ulla-myrsky.
Kun Ulla alkoi lähestyä, mietimme pitääkö vene siirtää jonnekin suojaan vain onnistuuko pitäminen omassa rannassa. Koska ankkuri ja poiju pitävät niin hyvin rannassamme, luotamme niihin ja kun tiesimme myös myrskyn kovimman puhurin tulevan saaren takaa uskalsimme jättää veneen kotiin. Kun siirrämme veneen riittävän kauas laiturista ja laitamme keulan tuuleen se on omassa rannassa hyvässä suojassa. Lopputuloksena Tosirakkaus keinui rauhassa tuulen tuivertaessa, mutta veneeseen kulku sujui tietty enää jollaillen
Teimme kannelle vanhan tutun “trombi-asetuksen”, jota lasten kanssa joskus suunniteltiin. Trombi- tilanteessa merellä vaan olisi pyritty pois rannasta, nyt taas haettiin suojaa rannasta. Siirsimme kannen kaikki irtotavarat sisään pelastusrenkaat, valopoijut jne, keulapurjeen skuutit kiersimme huolella purjeen ympärille ja isopurje sidottiin purjepeitteen päältä erillisellä köydellä. Mahdolliset liput ja viirit olisi otettu pois. Sitten vene laitettiin noin kolmen metrin päähän laiturista, keulasta eteenpäin ankkuri kaislikon reunaan ja kyljestä perä poijussa ja keula ankkurissa. Yhteensä veneessä oli kolme ulospäin vetävää köyttä ja useampi rantaköysi – myrskyn sai tulla.
Odotellaan tuulen nousemista, meri nousi jo!
Ja tulihan se. Mutta Tosirakkaus keinui kauniisti ja vakaasti, vaikka kotilahdelle nousi melkoiset aallot.
”Hevimiehet”
Loman alku ei kuitenkaan ollut vielä aivan merellä. Miehen lomastartti oli festareilla, ja minä vietin hauskan grilli-illan lasten kanssa. Aiemmin olisin ollut merellä heti, kun viimeinen työpäivä päättyy – vaikka pakottamalla. Nyt päätimme ottaa rennommin.
Ajattelimme, että kerrankin ehtisimme pakata rauhassa. (Spoileri: emme ehtineet – siitä lisää myöhemmin.)
Lopulta pääsimme lähtemään tiistai-iltana, kun kone oli huollettu ja pakkaaminen saatu jotenkuten päätökseen. Mutta matka meinasi tyssätä jo heti alkuun. Sähläsimme ankkuriköyden kanssa, ja hetken näytti, että juuri hankittu sukelluspainoköysi tulisi käyttöön jo kotirannassa. Onneksi nopeat refleksit estivät nolon alun.
Toivoin, että kyseessä olisi vain alkukankeutta…
Ensimmäinen etappi oli Merikarhujen Tammo, jossa saimme juuri sen mitä kaipasimme: täydelliset löylyt ja lämmin vastaanotto. Olimme illan viimeinen saapuva vene, mutta heti laiturilla tuli ystävällinen saunainfo – ja se tunne, kun pääset toisten valmiiksi lämmittämään saunaan… ah.
Kesä oli edelleen kylmä, ja olo oli etuoikeutettu – loma oli vasta alussa, toisin kuin monella muulla, jotka olivat jo viettäneet kylmiä sade-ja tuulipäiviä viikkokaupalla. Me arvelemme, että lämpö ehtii vielä meitä helliä lomalla.
Illalla viimeisen saunojan onni on saunan aamusiivous: minä rätti ja harja kädessä, Petri puita tekemässä/kantamassa ja tuhkat poistamassa. Vesisaavi ja pata täytettiin. Kosteista ja kylmistä keleistä kertoo, että Tammon saunan suojaisan katoksen alla olevat kuramatot olivat litimärkiä ja samoin tietysti terassi mattojen alla. Nostimme matot jo illalla kaiteeelle kuivumaan ja saimme ne lähes kuiviksi. .
Ehdimme vielä laskea lipun ja lähteä, ennen kuin seuraava vene saapui. Hiljainen, hyvä hetki.
Hetken jopa paita pois!
Aamupäivällä nostimme purjeet. Kevyt sivumyötäinen vei meitä kohti Kasnäsiä, jossa oli tarkoitus tankata vettä &dieseliä, tyhjentää septi ja käydä kaupassa. Välillä etenimme mainiosti – välillä lilluttiin vain kevyessä tuulessa. Hyvä hetki laittaa vielä ne ”hyvin pakatut tavarat” paikoilleen. Mutta fiilis: nyt oltiin menossa. Nyt alkoi loma.
Kasnäsissä meitä odotti positiivinen yllätys: polttoainetta ja vettä sai nyt ulkolaiturista – ei enää mutkittelua sataman sisään. Samasta pisteestä löytyi myös septin letku ja avulias nuori satamapoika, joka jopa tarjoutui viemään roskamme puolestamme. Ihan huippupalvelua!
Ehdimme myös kipaisemaan kaupassa ja – totta kai – hakemaan jätskit. Tästä suuntasimme koneella Ådskäriin, mielessä tietenkin: lisää löylyjä.
Kylkipaikalle, keula tuulessa
Jatkuu seuraavassa osassa: Ådskäristä kohti Kardlaa – lisää saunaa, tuulta ja tarinoita.
Karonmatkassa 