Karonmatkassa

Kategoria: Kesäloma 2012.3 Yksinpurjehdusta Nynäksestä kotiin

  • Summa Summarum 3. Yksinpurjehdus kotiin Nynäshamnista

    Kokemusrikkaan loman päättämien yksinäiseen viikkoon merellä, on ihan täydellistä. Olin siis merellä, veljeäni lainaten, maailman parhaassa seurassa viikon. On asioita joita ei voi jakaa, eikä pukea sanoiksi, asian kärsimättä.  Yksinäisen viikon voisi varmasti jakaa täydellisesti samoin ajattelevan kanssa, joka myös uskaltaa luottaa fiilikseen ja heittäytyä hetkeen. Jolle meri on virikkeistä paras ja joka viihtyäkseen ei tarvise viihdyttäjää/ seuraa. Silloin ei selitellä, ei avata yhtään keskustelua ” mihin perustuu?”, mennään kun tuntuu siltä ja vaikka päivä loppuisi niin lainataan yöstä tai sitten vaan ollaan, syödään kun on nälkä, ollaan tunteja ihan hiljaa tai sitten avataan ääntä tuulen kanssa samaan tahtiin tai itketään, tietämättä mitä itketään. Luetaan kirjoja, kuunnellaan stereoita liian lujaa tai yöllä ihan hiljaa rakkauslauluja ruotsiksi. Saunotaan yöllä ja päivällä, jutellaan itsekseen tai lokille ja saadaan lintu ehkä säälistä istumaan tutka-antennin päälle hetkeksi. Mietitään elämää, arkea ja juhlaa, menneitä ja nykyisiä, tulevaisuutta. Silloin on lupa olla se tylsä, ylivilkas, rohkea, pelokas, vahva, heikko, surullinen, sairaan taitava, kaikkivoipa, yksinäinen oma itsensä eli seuraihmisenä aika hankala tapaus.

    Nynäshamn – Turku välille mahtui ihan kaikkea. Ongelmia keulapurjeen kanssa ja laakerinrassausta, bikinikelejä ja auringonottoa rannalla ja liikkeessä, saunomista, seurustelua oikeasti kiinnostavien ihmisten kanssa,  täydellistä yksinoloa, purjehdusta ja konetusta, sadetta ja paistetta, elämän suurten kysymysten pohdiskelua ja lopulta hurjan hauska kesäloman lopetusjuhla Nauvossa ”kaverille kanssa” teemalla. Merellä on mutkatonta olla yksin, mutta rantautuessa otan mielelläni apua vastaan. Tätäkin lajia löytyi joka lähtöön, rantauduin yksin säkkipimeässä tyhjään rantaan, yksin kirkkaassa auringon paisteessa muiden katsellessa mitenköhän tuo onnistuu, useimmiten sain kuitenkin mukavasti apua ja välillä auttajia oli oikein useita. Kiitokset kaikille fiksuille, jotka jaksatte auttaa kanssaveneilijää. Autan myös mielelläni itse kaikkia niin hyvin kuin osaan ja ihan kaikessa. Tänä kesänäkin olen yhden koneen käynyt starttaamassa ja teen sen ihan mielelläni.

    Yksinäinen nainen merellä tai ajatus siitä saa ihmiset kertomaan kommentteja, joita ei voi olla miettimättä. Jos nainen voi ajaa autoa niin miksei venettä, onhan tiellä toki paljon ahtaampaa. Tämän kesän suurin totuus on yksinkertaisuudessaan hyvän ystäväni lause ” jos sulla joskus on oikeesti mies niin et voi tuolla lailla seilata koko kesää”… miten totta tämä onkaan ja vaikka parisuhde onkin yhtä kompromissia (kompromissia, jossa tärkeät asiat, kuten asuminen, työnjako perheessä, veneily/mökkeily/vapaa-aika pitää mennä kuitenkin niin kuin mies haluaa) niin olenko oikeasti valmis luopumaan tästä? En ole tapaillut yhtään miestä, joka ei olisi yrittänyt puuttua jotenkin purjehtimiseeni ja/tai veneenomistamiseen. Joitakin häiritsee rahan tai ajan menetys, joillekin purjehdus on liian hidasta etenemistä ( hyvällä tuulella mun vauhti 7-8 solmua, koneella 8 solmua – kuitenkin moottoriveneellä taloudellinen matkavauhti 8-9 solmua ja polttoainetta kuluu niin, että seteleitä voisi repiä tasaiseen tahtiin) toisia liika itseriittoisuus tai se, että minä omistan veneen eikä hän. Yksinpurjehtiva nainen ei myöskään oikein tue kenenkään miehisyyttä vaan päinvastoin. Siinä saattaa miestä kannustavat lauseet kuten ”oletpa taitava merenkulkija rakkaani”, jäädä sanomatta ja ihailevat katseet luomatta. Mutta kukapa pyörällä tai autolla ajoakaan komppaisi?!? Sitä siis pohtimaan, vaihtaisinko tämän parisuhteeseen vai jatkanko edelleen linjalla enemmin pari suhdetta kuin parisuhde. Ehkä aikanaan otan varttuneenpien ja viisaampien neuvoista vaarin ”hiukan avuttomampi kannattaisi olla” tai sitten vaan, ortopedin mieliksi, etsin sen vahvan, joka säästää niveliäni!

    Summa summarum… istun veneen salongissa Lillholmenissä ja syksy on pimeimmillään. Tänä syksynä olemme olleet lasten kanssa liikkeellä pari kertaa ja yksinäni olen seilannut kolme viikonloppua. Talvi lähestyy ja on pian on aika lopettaa tältä kaudelta. Tämän kesän keksintöjä on nyt aika listata:

    – lapset on ihania ja seikkailu heidän kanssaan vasta onkin ihanaa, tätä lisää!

    – vene kotirannassa on kiva juttu, mitä helpommat ympyrät sen parempi.Vene talveksi myös Turkuun, vaikka ei ihan kotipihalle niin lähelle kuitenkin.

  • Kaikki hyvä loppuu aikanaan…. mihin hävisi kuusi viikkoa!

    Olipa loma ja  vastasi kaikkia niitä odotuksia mitä ajattelinkin… seikkailua, uusia juttuja, paljon matkantekoa, Ruotsin halki vihdoinkin, luontoelämyksiä, uusia ihmisiä ja ennenkaikkea vene-elämää. Mä en vaan olis halunnut sen loppuvan vielä! Mun elämä vois kyllä siirtyä tuonne veneeseen, koskakohan siihen kyllästyisi.

    Oma viikkoni oli vähä tuulinen, mutta aurinkoinen. Useana päivänä sai keikkua bikineissä tai vieläkin vähemmissä vaatteissa, aurinko porotti ihoa, kyllä kelpasi. Tuulettomuus laittoi Lombardinin laulamaan, mutta usean päivän aikana olen sitten ehtinyt kiillottaa ja pulerata venettä. Ensin kyljet ja vesiraja viikon alussa, sitten pikkuhiljaa hytin kylkiä ja vielä tänään teak-kannenpesua ja istumalaatikon trallien alusten siivous. Mukava tuoda siisti vene kotiin.

    Merivesi on tänä kesänä pysynyt viileänä ja vasta nyt lämpötila lähentelee kahtakymppiä (Österskärissä 18 astetta). Sinilevä, tuo Itämeren vitsaus, nostaa heti päätään kun siihen on mahdollisuus. Valitettavasti Österskärin rannassa näi  jotain mitä en ole ennen nähnyt livenä. Laiturin ympärillä oli isoina lauttoina sinertävänvihertäviä homelauttoja. Hurjan näköistä, ihankuin merenpinnalla olisi oikeasti paksu homekerros. Kesän aikana levää näkyi vähemmän kuin ennen, mutta lohduttoman näköiseltä näytti matka Österskäristä Korppooseen asti. Aivan hurjia levälauttoja.

    Loman viimeinen ilta meni railakkaasti, sinkkutyyliin Nauvossa. ”Kippari Karoliinaa” oltiin jo laiturilla vastassa  ja siitä se ilta sitten polkaistiin käyntiin. Kyllä toiset vaan osaa suunnitella juhlatkin paremmin. Kaikki täydelliseen sinkkuiltaan kuluvat tekijät oli huomioitu ja  kaikkea oli kaverille kans…. iso kiitos siis ystävälle, olipa ihana loman loppu!

  • Kaunein paikka saaristomerellä… Österskär!s

    Loman viimeisiä päiviä ja voi miten kaunista täällä on. Tänään hyvästit, aina yhtä ihanalle Maarianhaminalle ja kokka kohti itää.. Päivä kului joutuisasti ja sainpa vahattua myös hytin styyrpuurin puolen… huomenna ehkä toinen sivu.Kökärin hylkeitä yritin katsella, ne ei taidakaan enää tykätä Leevistä… aina ennen Leevi & Leaving on saanut hylkeet nousemaan katsomaan mitä ihmeen möykkää siellä on. Gräddöön edustalla sentään ruotsalaishylje tuli katsomaan minua, olipa söpö!

    Illaksi Saaristomeren kauneimpaan saunaan Österskäriin, hyvä paikka viettää kauneusiltaa…. luonnonmukainen Phyt’s kasvohoito on ainoa oikea tähän paikkaan. Illan viimeinen vuoro ja saa saunoa niin pitkään kuin jaksaa ja levitellä ihan niitä kaikia hoitotuotteita mitä jaksaa. Yksin saunominen on luxusta, kukaa ei kysy mitään ja aikaa on! Täällä vois olla aina, luulen.

    Ystävät, kiitos,mua on kaivattu! Yksinäisyyden tunne vaivaa mua tosi harvoin ja vaikka tämäkin viikko alkoi yksinäisyyskrapulapäivällä niin loput päivät on sujuneet hyvällä mielellä. Vielä ei tunnu yksinäiseltä. Kuitenkin tuntuuhan se hyvältä kun ystävät kaipaa…huomiseksi järjestyikin sitten oikein sinkkujen menoilta, ystävää hädässä autetaan teemalla huomenna mennään. Multahan ei sitten odoteta muutakuin paikalle saapumista, siis mun ja veneen. Hauska lomanpäätös siis luvassa, sinkkuillan merkeissä. Tänään ajoissa nukkumaan, jos ensi yönä ei sitten niin nukutakkaan

  • Aurinkoa… koko päivä!

    Mikä vois olla parempaa, hiukan levottoman yön jälkeen, kuin vain maata kannella. Tässä voi sitten pohtia lähinnä makaisiko mahallaan vai selällään. Kuumaa on joka tapauksessa. Aamulla oli aivan tyyntä ja nyt myöhään iltapäivällä on herännyt pieni merituuli. Tekemättömyys tuntuu ihanalta, on hyvä vain olla. Siinä on mulla opiskelemista. Päivällä autoin naapuria poijukoukun vaihdossa ja kun airot nyt jollaan viritin niin kävin soutulenkillä. Meren pinnalla on tiheitä medusamattoja, ottaakohan nekin aurinkoa ja miksi ne ovat yhdessä klimpissä, nehän ei kommunikoi, eihän?

    Iltapäivä olutkutsu naapuri merikarhuveneeseen, sattumalta olemme olleet jo kolmasti samassa paikassa. Nyt sain varsin hyvää satamatietoutta Tanskan ja Saksan satamista. Voisin kuunnella heidän kokemuksia tunteja. Sain heiltä myös Tanskan satamia koskevan ilmaisjulkaisun ja loistavan ehdotuksen satamakirjasta, mikä kannattaa ostaa venekirjastoon. Ensi kesäloma reissuksi olen päättänyt myös opetella kaikki variaatiot miten saan veneeni pysymään piissä. Kevyellä tuulella genoa&iso yhdistelmällä pysyy, mutta pysyisikö minun veneeni myös pelkällä isolla kuten heidän. Tänä kesänäkin oli pari tilannetta, jossa olisi ollut kaikkein viisainta  pysähtyä ja odottaa tuulen rauhoittumista. Piissä voi laittaa ruokaa, huoltaa miehistöä tai vaan levätä, näin yhdenaikuisen järjestelmällä siis ääärettömän kätevää. Merellä in turvallista ja rantojen läheisyyttä sekä matalia vesiä tulee varoa on varmastimyös totta. Huonossa kelissä, pysy merellä ja huonossa näkyväisyydessä ja kovassa merenkäynnissä ei kannata puskea satamaan sisään vaan sitten odotetaan, piissä! Syksyn kovissa tuulissa Airistolla seisova,s/y Selena on siis oppitunnilla ei missään hädässä.

    Näin ihania päiviä ei tänä kesänä ole ollut monta, mutta tälle viikolle näitä on piisannut jo kolme. Taitaa olla hyvitystä alkureissun kurjista päivistä. Pian syömään, pakko sitä on maistaa Åss:n antimia, onkohan yhtä hyviä kuin viime vuonna?

  • Maarianhamina, aina yhtä ihana!

    Tänään tosiaan yli Ahvenanmeren, hiljaisessa vastatuulessa.  Automaatti ajoi ja mulle jäi aikaa keskittyä kaikkeen muuhun.  Aurinko paistoi plviverhon takaa, mutta silti tosi kuumasti. Vietin päivää siis istumalaatikossa lähes alasti. Hiukan ennen Maarianhaminan sisäänajoa aloin laittaa ruokaa… voi hämmästyin itsekin, yht’äkkiä piti saada Saaristen perinneruokaa ( Roopen keksimä nimitys), kasvispaistosta ja pihviä.  Siinä sitten pilkoin kasviksia ja kuullotin sipulia ja paprikaa, kaikki uunivuokaan ja uuniin. Samanaikaisesti puikkelehdimme sisään Maarianhaminan länsiväylästä… pohdin autopilootti joka osaisi ajaa viitalta viitalle tai linjaa olisi kyllä kätevä. Nyt sain melko jumppausta kun juoksin ruorin ja pentryn välillä. Sataman näkyessä oli mun paistos jo uunissa, ihan kuin kunnon emännällä… sitten kun ollaan rannassa on ruoka pihvin paistoa vaille valmis. Mussahan on pikkuvaimo-ainesta, vai mitä?

    Voi lapseni onnea kun ikävän keskellä juttelimme kotiinpalua seutaavasta viikonlopusta. Satu ja Timo olvat jo aiemmin ilmoittautuneet vahvuuteen eli meillä on siis luvassa hyvää ruokaa. Rasmus itten toivoi, että pidettäisiin rapujuhlat ja kilttinä äitinä rupesi tätä järjestämään. Nyt siis syömme lauantaina illalla rapuja ja juhlimme… voi pienen pojan onnea -äiti, se on niin hauskaa, kiitos! Mieleeni väistämättä tulee yhdet rapujuhlat, noin neljän vuoden takaa. Exän tykönä talo täynnä vieraita ja vain aikuisia . Meidän pojat oli mukana, mutta juomien tarjoilu oli sälytetty heidän vastuulle. He tekivät sitten työtä käskettyä, vieraiden lasit täyttyivät silmänräpäyksessä…. seurauksena oli melko humalaisia  vieraita ja isäntäväkeä.Kenenkään ei tarvinnut edes liikkua tai pyytää, kun lasi jo täyttyi.  Huolimatta tästä on nuo juhlat poikien mielessä yksinä kaikkein hauskimpina juhlina.  Tänä vuonna voisin kyllä ponnistella  rapujuhlat ihan kotiinkin, pojat tykkäisivät.

    Satama hiljenee, mutta onneksi mua ei vielä nukuta – tänään vois tehdä jotain hauskaa!

  • Suomen verkossa…

    ja niin ympyrä alkaa sulkeutua… olen Suomen verkossa ja näin alkaa sähköpostit päivittyä itsestään, tabletti senkun pirisee ja vislaa. Takaa horisontissa on vielä haaleasti näkyvissä Ruotsin rannikko, mutta edessä on jo aivan selvä Maarianhamina. Lähes kiiruuksi vetää tämä ylitys, että ehtii tehdä kaikki mitä suunnitteli. Avomerellähän on hyvä tehdä kaikkia naisten juttuja! Ahvenanmeri on kutistunut/lyhentynyt, 24 mpk: ta avomerta on lyhyt matka!

  • Gräddö, vielä siis täällä naapurissa..

    Kylmää tuulta ja kovia puuskia, mutta myös  aurinkoa… tänään ei kuitenkaan vielä yli Ahvenanmeren. Tänään tarvittiin sähköä… muuten ei voi pitää kynsistudiota ja sille oli nyt iso tarve. Liian monta kynttä säpäleinä tai korjattuna epoksilla. Epoksi on ihme tavaraa, sillä voi korjata vaikka mitä. Kynsiin  on ihan omat  liimansa, mutta niissä on liikaa paljon ongelmia. LCN:n liimat on hyviä, mutta kuivuvat liian nopeasti avattuina ja usein kuivuvat jo ennen avausta. Ei olemitään järkeä kantaa mukana liimaa, joka todennäköisesti kuivuu itsekseen jo tuubiin. Ammattilaisena pitäis varmaan sanoa, että kynsiliima  on ainoa oikea, mutta epoksi on kätevä säilymisominaisuuksilta. Epoksi ei tietenkään ole yhtä turvallinen, mutta mun käsissä on epoksia vuoden aikana niin monta kertaa, että jos se olis kuolemaksi niin huh! Olipa täällä erinomainen kauppa ja sen vieressä pizzeria, josta sai mun unelmapizzaa. Vuosia sitten sain Visbystä U-boat nimisen pizzan ja nyt täällä Gräddö Spesial oli samanlainen, häränlihaa ja Bearnais-kastiketta -aika hyvää!k

    Kylkilaiturissa, tuuli vinkuu ja keinuttaa… aamuksi pitäisi tyyntyä! Huomenna Maarianhaminaan tai Arholmaan… kelistä riippuen!

  • Miksi huhkia yksin merellä…

    Nyt alkaa pukata pohdintaa elämän suurista ja miksei pienistäkin asioista…. vastuu siirtyy lukijalle!

    Yksin merellä on puhuttelevaa, siinä on samaa kuin yksin kotona,mutta kuitenkin paljon muutakin. Omassa veneessä on kuin kotonaan, mutta voit valita vietkö kotisi toisten seuraan vai oletko yksin. Laiturilla voit jutella ihmisten kanssa jos haluat, toisaalta voit helposti kutsua uusiakin tuttavuuksia veneeseen jos tuntuu siltä. Kukaan ei kuitenkaan ihmettele jos olet vain omissa oloissasi.

    Kun ensin seilaa viisi viikkoa porukassa niin tunne ekana päivänä yksin on erikoinen. Tunne on kuin henkinen krapula – tuntuu tyhjältä ja haikomieliseltä, fyysisesti yksinäiseltä. Kaikki on hyvin ja aivan niin kuin on itse suunnitellut ja silti jopa itkettää. Veneessä onneksi puuhat pitää myös tuona päivänä kiireisenä. Tuntee tulee ja menee ja jo illalla on krapula helpottanut. Seuraava aamu, toinen päivä yksin on jo aivan muuta ja lähes vastakkaista. Onnellisuuden tunne siitä, että saa olla juuri täällä missä haluaa ja tehdä mitä haluaa ja samalla ehkä olla ihan kuka on, on käsinkosketeltava. Merellä yksin, täytyy uskaltaa kohdata kaikki mahdolliset tunteet. Toiminnan ihmistä toisaalta helpottaa kun tunteita voi purkaa tekemiseen ja mukavaan sellaiseen.

    Meri on myös nöyrtymiskoulu… vaikka olisi miten vahva, itseriittoinen, taitava, rohkea niin meri pystyy silti hiljentämään. Meri on aina vahvempi ja suurempi,siis selvä voittaja. Voit laatia omia ehtoja, mutta meren ehdoilla mennään joka tapauksessa. Merellä kukaan ei kysy kuka olet, se on samanlainen kaikille, yhtä reilu tai epäreilu. Sanotaan ettei merellä saa virheitä anteeksi, mutta toisaalta vaikka toimisi merellä kuinka virheettömästi tahansa voi meri silti kepittää sinua haluamallaan tavalla. Vastaavaa elementtiä tai vastustajaa on vaikea löytää ja kaikki ei haluakkaan. Kilpailu ei ole minun juttu – mutta tästä kädenväännöstä en taida saada kyllikseni koskaan.

  • Voi tätä, olemisen sietämätöntä keveyttä

    Mitä ihmettä, muksuilla alkaa tänään koulu. Miten se on mahdollista, kouluthan alkaa vasta syksyllä? Taas ihan pian yksi kesä takana.

    Olipa ihana vapaapäivä, kuumimman päivän vain loikoilin kannella. Sitten sain tarpeekseni ja aloin pestä venern kylkiä… olipa näky! Sulkujen reunassa heiluneet fendarit olivat saaneet kyljet todella likaisiksi. Kumiveneestä oli hyvä tarkkailla kylkiä. Sulkujen aikana syntyneet naarmut on ihan vaatimattomis niihin jälkii verrattuna, jotka syntyivät Kihdillä kun keulaan köytetyt tikkaat pääsivät putoamaan kannelta ja hakkasivat kylkeen. Kyljissä on kyllä puuhaa talveksi. Harmittaa, että vaikka keväällä pesin keulan oksaalihapolla niin taas gelcoat kellertää. Toivottavasti syynä ei ole oksaalihapon jääminen kylkeen… Oksaalihappo onkin ainetta, jonka käytössä kokemus tuo järkeä. Neuvoja kannattaakin kysyä konkareilta eli niiltä jotka ainetta oikeasti käyttävät. Minäkin kysyin telakkamestarilta neuvoa, mutta vasta jälkikäteen.  Oksaalihappoa ei pysty millään rievuilla/räteillä huuhtomaan kyljestä vaan avuksi tarvitaan vesiletku ja mielellään autopesuharja. pelkästään ruiskuttamallakin se irtoaa huonosti.  Toinen huomioitava seikka on ettei normaalineuvo:”laita vaan ihan vähän happoa” päde tähän tuotteeseen. Kannattaa siis laittaa kunnon kerros niin irtoaa paremmin. Itse pesin kylkiä neljällä eri kerralla ja lukuisilla vesillä, lopulta huuhdoin letkulla (ilman harjaa) ja silti seuraavana aamuna kyljistä oli pyyhittävissä harmaa pinta happoa.

    Iltapäivästä sain seurakseni mukavan turkulaispariskunnan, johon olin tutustunut jo Nynäshamnissa. Heistä voi sanoa,että kokemus tuo varmuutta. Heidän juttuja kuunnellessa voin oppia enemmän kuin mistään muualta. Konkareina ovat kierrelleet Itämerta ristiinrastiin ja kaikissa keleissä. Sain välittömästi myös avuntarjouksen, purjeen syöttäjäksi. Hyvällä avulla sain siis keulapurjeen paikalleen ja nyt toppilaakeri pyörii. Ensi keväänä masto on työlistalla ja toinen päätös, joka vuosi oen pyytänyt mastoa esille ajoissa, niin tänäkin vuonna. Pyysin mastoa esille jo viikkoa ennen laskua, jotta ehdin katsoa sitä. Valitettavasti sain maston esille vasta päivää ennen ja yhden illan aikanaeiniin kovin kummia tehdä. Oikeastaaneiedes uskallaaloittaa, koska tunnetusti asioilla ontapana mutkistua. Oo minullakin jopa mukana ison uusi falli, mutta ala nyt viimeisenä iltana syöttää sitä niin varmasti tapahtuu jotsin odottamatonta. Pelkästään pesemiseen ja kiillottamiseen menee jo ilta

  • Lepopäivä,näin olen päättänyt!

    Nyt on takana lähes 1500 mailia, josta 200 ahtailla kanavilla, 64 sulkua, lukuisia siltoja , odottelua, köröttelyä, vastatuulta ja ukkospuuskia. Mukavia naapureita ja omituisia sellaisia, neljä maata, monta kieltä, erilaisia satamia ja siltoja ja pähkäilyä miten toimisi.Sadetta, viimaa,kannen yli lentävää vettä makeaa ja suolaista, lämpöä ja kylmyyttä. Miehistönä aikuisia ja lapsia, seurustelua ja komentelua, opettamista ja iltasatuja. Veneen kanssa pähkäilyä…

    Tänään on aurinkoa ja lämmintä… makaan kannella aurinkopatjallani, ekaa kertaa koko loman aikana. Olen päättänyt viettää lepopäivää. Tänään makaan, luen kirjaa, saunon,teen kasvohoidon ja muita itsehoitojuttuja. Ruuan laitoltakin vältyn koska saan vain lämmittää Pauliinan laittamaa kastiketta (ei huono miehistö, mulle jäi ihan valmis ruoka vielä kahdeksi päiväksi..Kiitos Pauliinalle  – kalakaupasta vielä sitä erikoisen hyvää sinihomejuustoa päälle, niin avot!). Olispa Hilkka voinut vielä jotenkin tiskata varastoon… Ahvenanmeren yli seilaan joka tapauksessa vastatuulessa, tänään tai huomenna eli ihan sama. Loppujenlopuksi Ahvenanmeri on melko vaatimaton rupeama aavaa merta kun takana on tällainen kierros.

    Keulapurje – jumittunut laakeriprojekti… on edennyt!  Niin ja ihan kaikille, tänä kesänä lomallani en ole kohdannut muita vuosia enemmän ongelmia, joka vuosi on jotakin ja oikeastaan ihan koko ajan, pientä tai suurta. Veneily on tällaista ja ellei pidä ongelman ratkaisusta ei kannata omistaa venettä, sitten voi vaikka vuokrata. Toki asioiden voi antaa ollakin ellei ne häiritse, tiedän esimerkiksi monta venettä, jossa lämmityslaite on pääosin toimimatta. Ongelmat tietysti myös lisääntyy kunmatkaa tulee lisää ja meri suolastuu. Keulapurjeen laakerin jymähtäminen johtuu varmasti osittain suolaisesta merestä ja sitten käyttämättömyydestä kanavan aikana. Tänä aamuna ruosteenpoistoaine oli maannut laakerissa 12 tuntia, mutta käsin kääntämällä ei hievahdakaan. Hain vasaran, kumityynyn, papukaijat ja putkitongit – nyt laitetaan sitten liikettä väkisin. Aloitin pienellä koputuksella ja siitä se kolahti… laakeri alkoi pyöriä. Sitten seuraavaa lääkettä ruiskuun, valkovaseliinia liuotettuna alkoholiin  (sekoittuu hitaasti hakkaamalla ja ravistamalla ja ruiskuttamalla ja sekoittamalla jne). Taas siis injektiopuuhiin.. ja laakerin pyöritystä. Lopulta vielä jatkorasvausta vinssiöljyllä, joka valmiina ruiskutettavana pullossa. Tätä siis jatkan tämän päivän… rasvausta ja rullausta!