Saunan raikkaana veneen kannella, otava ja tabletti seurana – ei hullumpaa, mutta seilauspäivä oli kyllä huh huh! Pääsin siis aimaisesta heräämisestä huolimatta matkaan vasta kahden aikaan. Tässä voi ihmetellä, että miten sen rikkinäinen kuivausrumpu sattui juuri minulle, pyykit siis kuitenkin lopulta kuivaksi…. ja matkaan.
Mysingenin selällä nostin purjeita tai siis yritin avata keulapurjetta saatuani isopurjeen ylös… rulla ei hievahdakaan.Monista tutkailuista huolimatta en saa rullaa auki ja siis näin purjetta ei saa myös alas, jotta voisi katsoa rullan yläpäätä, olisiko ongelma siellä? Päädyn avamaan purjeen kiertämällä sen kahta skuuttinarua apuna käyttäen etustaakin ympäri. Lukuisia kertoja siis kierrän ns. vapasn skuutin purjeen ympäri ja alan vinssata, samalla löysään edellistä.Avasin purjetta siis useamman mailin matkan, olipa muilla ihmettelemistä. Sitten tuli aika laskea purjeet ja ongelmia luvassa… rulla ei pyöri… purjetta ei saa sisään… joudun siis laskemaan purjeen. Lasken purjeen kannelle ja köytän kiinni, onneksi tuuli oli hiljainen ja sain koko ison purjeen pysymään hanskassa. Rullapurjeen yläpään laakerit täysin jumissa diagnosina kun ehdin asiaa tutkailla – konsultaatiopuhelu…. jumittunut laakeri,mitä hoidoksi? Konsultaationpohjalta aloitan hoidon, 50 ml ruosteen irroitus nestettä ruiskulla ja kanyylineulalla laakereihin joka suunnalta. Ei ole mennyttuo sairaanhoitajan tutkinto hukkaan, hienosti sain injektoitua nesteet laakereihin…. odotan tunnin, ei edes lupaa… tyrkkään vielä parikymmentä mlliä samaa nestettä sisään, koska mistään ei pahemmin tule mitään uloskaan. Sitten alkaakin jo hiukan hämärtää ja rantaan on vielä matkaa, olen siis matkalla saunomaan. Purjeen kanssa tempoillessa olen hukannut aikaa ja sauna on vielä mailien päässä. Koska olen päätyänyt saunoa niin jatkan matkaa. Loppujen lopuksi tulee ihan pimeä ja neljä mailia ennen Finnhamnia on jo vaikea erottaa saaren ja meren rajaa. Kiittelen tutkaa, ilman sitä olisi nyt vaikea jatkaa – kaiki nuoret ja notkeat silmathän on myös nyt poissa. Särsöö kuitenkin löytyy ja laituti onneksi on selvästi valkoinen, pari heijastinta päätynurkissa auttaisi vielä hahmotusta. Poijuissa on hyvät heijastimet, onneksi. Sitten hiljaa rantaan, pitkästä aikaa yksin… veneily on onneksi kuin pyörällä ajoa. Kun kerran oppii ei ikinä unohda!
Sitten saunan lämmitystä… yhdellä pesällisellä sain aikaan ihan sopivan löylyn itselleni. Olipa makoisaa, pilkkopimeä yö ja saunavalona kiukaan loimut. Veneen kannella vielä istuskelua ja ajatus blogin kirjoittamisesta. Aloitinkin siis tämän, mutta en saanut julkaistua…. kun kyllästyin tähtitaivaaseen ja siirryin sisään,otin lasin punaviiniä ja siirryin perähyttiin. Oi mitenalkoi väsyttää ja taas uhmasin kohtaloa,puolikas punaviinilasi sängyn reunalla oli pystyssä vielä tänäkin aamuna. Joku aamu herään vielä punaviinipilkullisista lakanoista
s
Karonmatkassa 