Kategoria: Kesäloma 2015.1 neljässä päivässä Gdanskiin teinien kanssa

Niin tämä perheveneen miehistö 480 meripeninkulman jälkeen voi kohottaa maljan itselleen – kaikki meni hienosti, mitään ei rikkoutunut ja kaikki jaksoivat osallistua töihin, huumorikin säilyi hyvänä lähes koko reissun. Perjantai-iltana lähdettiin ja tänään, tiistaina, oltiin perillä. Tämä oli sitten sellainen yhden, yhden pysähdyksen taktiikalla tehty reissu.

Lähdimme illalla Liepajasta, tietoisina siitä, että yöllä on edessä konetusta lähes tyynessä. Tiesimme onneksi tuulen nousevan seuraavan päivän aikana. Näin todella sitten tapahtuikin – yön konetimme tyynessä, muttä päivällä saimme hienon seilauspäivän 9 – 13 m/s tuulessa.Tuollainen tuuli saa Selenan kulkemaan runsaat kahdeksan solmua, hienosti aaltoja halkoen.

Minulla kävi tuuri, tytöt ajoivat alkuyön ja Tommi jatkoi siitä – sai siis itse tulla vahtiin vasta aamusta. Hyvin nukutun yön jälkeen olikin hauska miettiä, mitäs sitä oikein puuhaisi kun on paljon energiaa… saatuani siis Tommin sisään aloitin istumalaatikon puleeraamisen. Ensin siis pesua ja sitten kiillotusta ja vahausta, nyt onkin siis pajon kauniimpi istumalaatikko. Puolen päivän aikaan pääsimme seilaamaan ja se sai aikaan liikettä myös nuorissa. Yksi toisensa jälkeen he nousivat punkista. Saatuani Tommin taas ruorin taakse ehdin keskittyä muuhun kuten voileipien tekoon miehistölle sisällä ja ulkoa sekä pillimehujen jakoon. Ehdinpä myös korjata Septic- tankin maseraattorin sähkövian, pikkuhiljaaa kaikki laitteet toimivat Selenassa, onneksi. IllallaTommi vielä keksi miksi pentryn hana pissii vettä kuin pikku poika – vika ei ollutkaan pumpussa vaan hanassa

Gdanskin sisäänajo oli puhutteleva – vastaan tuli kaikki merirosvolaivasta öljynporauslauttaan. Lopulta kun kurvasimme keskellä kaupunkia sijaitsevaan vierassatamaan oli tunnelma jo erilainen. Näimme kauniita taloja, hyvin hoidettuja pihoja ja terasseja – kaunis kaupunki – tosiaan. Saksalaisten ystävällisyyden ansiosta saimme myös venepaikan erinomaisesta paikasta – sataman henkilökunnan mielestä satama oli täysi…

Nyt hyvää yötä tai huomenta –  kaikille toiveiden mukaan…

On tämä tietotekniikka ihmeellistä – tästä 26 meripeninkulmaa Liepajaan ja täällä kaikki meillä kaikki yhteydet. Takana siis 260 meripeninkulmaa ja pian ollaan Latviassa.
Merellä saimme reipasta tuulta takavasemmalta, ennustetun 10 m/s sijaan tuuli nousi reippaasti toiselle kymmenelle. s/y Selena sai siis hyvän vauhdin ja pääsimme laskettelemaan aalloilla ylös alas. Tuulta riitti koko päivän ja puhalsi vielä läpi yön. Yövahdit jaettiin suosiolla aikuisten kesken, aallokkoajo hämärässä vaatii perstuntumaa ja ennakointia. Hämmentävintä yövahdissa oli liikenteen hiljaisuus. Vahtini aikana, 02 -08, aikana näin kolme laivaa ja jonkin ”hässäkän” rannan tuntumassa. Itseasiassa yhtään vapaaa-ajan alusta emme ole nähneet ulosajon jälkeen. Missäköhän on kaikki purjehtijat?
Kohtuukokoiset aallot saivat aikaan pahoinvointia ja kaksi nuorinta voikin melko huonosti, Rasmus raukka taisi tehdä oksennusennätyksen ja onkin siis ansainnut jo loman alussa seitsemän tikkaria. Painiskelimme myös purjehduspelkojen parissa – teinit jakoivat kokemuksia ja vertaistukeakin oli tarjolla. Opetus äidille, vaikka omassa päässä tapahtuma on selvä – mies ajoi veneeni välinpitämättömyyttään kiville ja se on nyt korjattu ja samanveroinen. Mukana olleen nuoren päässä tästä on kuitenkin ehtinyt kehittyä monta pohdintaa ja myös luottamuspulaa. Perusluottamusta täytyy taas kasvattaa, aloitimme vertauskuvalla – äiti ja Tommi osaavat purjehtia merkittävästi paremmin kuin pyöräillä, koska tätä olemme tehneet koko ikämme. Avomeri pistää miettimään ja ottaa meistä mittaa, ihan kaikista. Tietysti kokemus tuo varmuutta – kovin kovasti siis aluksen aikuiset eivät ole mitelleet, ei henkisesti eikä fyysisesti.
Aamulla tyyntynyt tuuli tekee menosta leppoista – nyt konettelemme kohti Liepajaa. Miehistökin on jo kokonaisuudessaan pystyssä pysyvää mallia. Tunnelman nostattamiseksi Tommi on viritellyt Leevi& Leaving musiikkia nuorten iloksi. Tässäkin kokemus tuo varmuuttaa, nuorten ihmeeksi – osaamme kaikki sanat ulkoa, miksiköhän?