Todellakin, siltä tuntuu – siitä kun viimeksi keikuin Wasahamnissa on aikaa. Tukholma on kuitenkin aina yhtä kaunis ja yhdistettynä ruotsalaisten ystävällisyyteen saadaan paketti, jota on mahdotonta jäljitellä.
Saavuimme Merin kanssa parhaimpaan mahdolliseen aikaan – jouduimme odottelemaan ulkopuolella, mutta vain siksi että masto toisensa perään liukui ulos allonmurtajasta. Perfect timing, kanoon bra! Huh mitä hehkutusta kun pääsimme erinomaiseen väliin sisäriviin… Jonkinlaista taisteluväsymystä rantautuessa ilmeni köysien kanssa sekä edessä että perässä, mutta nyt ei takerruta yksityiskohtiin. Parin tunnin kuluttua vene oli jo ihan täydellisesti kiinnitetty, springejä myöten.
Onko Wasahamnissa tilaa on aina Bra fråga – jotain yhdenmukaisuutta tässä kuitenkin on… Paras aika saapua on ko 11 – 13 välissä eli tänne on turha yrittää ennen tuota. Kaupunkisatamasta, jossa kaupat on kohtuullisen kaukana ihmiset lähtevät myöhemmin ja onhan heillä suuntana saaristo jonne mahtuu kyllä. Tuulilla on myös vaikutusta Wasahamnin paikkatilanteeseen. Me saavuimme varsin kovatuulisena päivänä ja satamasta siis vapautui paikkoja mutta ne menivätkin samantien. Iltapäivällä oli jo aivan täyttä. Sama tilanne jatkui seuraavana reipastuulisena päivänä – satamasta vapautuvat paikat täyttyivät nopeasti. Tuulen tyyntyminen eilen sai sitten aikaan massalähdön – satamasta lähti enemmän veneitä kun tuli ja paikkoja oli vielä illallakin vapaana. Kevyiden tuulien jatkuminen näyttää taas täyttävän satamaa – nyt on jo täyttä. Nykyaikainen ratkaisu tähän on tietenkin satamapaikan varaaminen netistä – sitten saa rauhassa saapua ja tälläkin hetkellä vielä viisi poijua odottaa varauksen tehnyttä purjehtijaa. Kiitosta Wasahamnille uusituista suihkuista ja vessoista – hyvin toimiva rannan WC keventää septic-tankin paineita merkittävästi.
Puuhakas purjehdus on nyt muuttunut rantanojailuksi – ensimmäisenä aamuna kun katsoin ympärille ei tosin ollut vaikea päättää mitä on ohjelmassa. Runsas viikko merellä kuuden hengen miehistöllä näkyi istumalaatikossa. Jos ei muualta niin siitä voi päätellä että reissussa on syöty ja juotu, todellakin, rannassakin on rampattu, hiuksia harjattu ja jotain taisi tulla merestäkin eräänä purjehduspäivänä. Kolme tuntia kuurausta, trallien pesua ja lopulta puleerausta vahalla. Niin se vanhempikin nuortuu. Sisältäkin löytyi vastaavia ilmiöitä – santaa, hiuksia, leivänpaloja, liimaantuneita tomaatteja, naposteltavia ja jotain tahmeaa yhdistettynä punaviinitahroihin. On eletty ja roiskuu kun rapataan , sanotaan. Tehokasta siivousta siis tiistain kunniaksi, Merin ja aamulla saamamme miesvahvistuksen lähdettyä kaupunkikierrokselle. Täydellinen päätös siivouspäivälle oli ammattitason salaatti omassa veneessä, kiitos Joni-Henrik! Kiitos myös Merille erinomaisesta seurasta – hienosti hoidettiin pari piukkaa satamasähellystä. Nyt on siis viimeinen naisistosta kotiin ja kiitos kantoavun, kevyemmällä punnerruksella… mistä tuota tavaraa kertyy?
Ensimmäinen yksinäinen iltani sai mukavan käänteen kun Naps-ystävä ja s/y Nicotinan muu miehistö kutsui minut mukaansa Allsång på Skansen illanviettoon. Vietimme ensin pienen askarteluhetken Selenan istumalaatikossa TV-kameroiden vangitseiseen tarkoitetun kyltin parissa. Taitavasti valmistui hieno kyltti ja jo toistamiseen tällä reissulla tarvitsimme serpenttiiniä. Televisionkin välittämä tunnelma on juuri oikea – Skansen on täpötäynnä iloisia ihmisiä laulamassa iloisia lauluja. Me jatkoimme iltaa vielä ravitsemuksen parantamisen parissa – oli mukava ilta ja hauska tutustua, hyviä seilauksia s/y Nicotina.
Keskiviikko olikin sitten omistettu itselle – ohjelmassa oli kielikylpyä heti aamusta usean tunnin ajan. Iltaihmisenä huomasin, että aivoni toimivat kyllä aamullakin nopeasti kunhan motivointi on kunnossa. Jotta päivä jatkuisi samalla moodilla oli päivällä vuorossa jalkahoito, jonka olisin tarvinnut jo kaksi kuukautta sitten. Nyt on sitten pehmeää ja punaista. Kunnon lenkkikenkä pyrähdys kaupungille tuntui myös hyvältä – liike on lääke vai mitä tytöt. Jotta itsehoito ei jäisi nyt vallan vailinaiseksi niin illan suussa ohjelmassa vielä Candyingia, kasvohoitoa ja lopulta myös askartelin kynsiin uudet pinkit pinnat💅ja timantitkin pääsivät paikoilleen. Kun yömyöhällä nautin parin ohjelman verran lymfaboots- hoitoja Lungna Favoritejä kuunnellen niin itsehoitopäiväni oli täydellinen. Päivää täydensi lukuisat puhelut, osa tarpeellisia ja osa aivan höpölöpöä – tosin höpölöpö on elämän suola ja kuka sitä täysin suolatonta nauttisi. Perfect day oli jo vahvasti seuraavassa aamussa kun Selenassa sammui radio, valot ja kippari. Onnellinen päivä ja onnellinen ihminen – onnellinen kaikesta, kiitos siitä
Tänään tulee elämäni tärkeimmät❤❤ – nyt on jo ikävä. Saamme myös miehistön täydennystä ensi viikolla – tervetuloa saaristoon lystinpitoon ja kielikylpyyn. Merellä kaikki on mahdollista⛵ ja Ruotsissa🇸🇪….
Onnellisiin ajoituksiin on luottaminen kun sukelsimme sisään sateisen Vaxholmin satamaan. Löysimme paikan välittömästi, mutta erikoisen vastuu- ja rahakeskustelun päätteeksi paikka peruttiin. Söpön satamapojan ja naapurimme yhteinen päätös oli ettemme voi jäädä roikkumaan naapurin kylkeen ja siis yhteiseen mooring- köyteen. Ilmeisesti naapurimme olisi kestänyt hänelle lankeavan vastuun(?) 300 kruunulla ja viskipullolla – satamamaksu olisi jäänyt sitten vielä meidän maksettavaksi. Satamapoikien kuuman linjan tuloksena meille löytyi kuitenkin erinomainen paikka, jossa voimme kiinnittyä omaan mooring-köyteen, omalla vastuulla ja riskillä. Meidän vastuukeskustelut ulottuivat vielä ravintolapöytään kun tutustuimme sataman sääntöihin. Dygnet runt aluksen siirto valmius estää kipparilta kaiken kaltaisen läträämisen – vesi selvänä vesillä 24/7 on siis tulevaisuutta.
Karonmatkassa 