Kategoria: Kesäloma 2017.2 Tukholmasta Maarianhaminaan

Klassikoiden kesä 2017 – Maarianhamina

Tänä kesänä perhelomalla kierrämme kaikkia klassikoita, selvästikin. Klassikot on turvallisia ja herättävät muistoja niin monilta vuosilta. Muistan Maarianhaminasta välähdyksiä lapsuusajoilta ja varhaisteinivuosiltani sen kun isäni veneen kamina aiheutti meille häkämyrkytyksen ja pääsin isäni ja poikaystäväni kanssa Maarianhaminan sairaalaan. Teiniaikojen partioreissuista mieleeni moniakin mieleenpainuvia juttuja, mutta edelleen nauran sille ”laidan yli hiustenpesulle” kun kallisteltaessa pesin hiuksia, jotta satamassa sitten HETI nättinä. Ensimmäisen veneen ostomatkalta Ruotsista saavuimme exän kanssa toukokuussa lähes tyhjään länsisatamaan ja nautimme ikimuistoisen ”syö niin monta pihviä kuin haluat”-aterian rantaravintolassa. Aika monta annosta jaksoimme Ahvenanmereltä nälkäisinä saapuessamme. Omien poikieni lapsuudesta muistan sen kerran kun seilasimme erittäin pitkän päivän päästäksemme Maarianhaminaan ja pojat jaksoivat nukkua. Nukkua todellakin, koko päivän, heräten vain tuntia ennen satamaan saapumista. Lohduttoman sateinen päivä oli illassa kun rantauduimme ja meidän lapset vastaheränneitä. Sinä iltana rannassa talutettiin hihnassa veneilijöiden koiria ja paria poikaa, kukaan muu ei sitten liikkunutkaan sateisessa satamassa. Väsyttävän meri-ilman ansiosta saimme ihmeeksemme nuppuset nukkumaan yöunta alle kolmen tunnin hereillä olon jälkeen. Lähivuosilta Maarianhamina tuo mieleeni sen ”eka saapuja omistaa laiturin”-miehen joka uhkasi minua oikeudella kun saavuin hänen viereensä luvatta. Kuulema juuri poijun kohdalla pitää kysyä lupaa ja puoli yhdentoista aikaan illasta ei tietenkään pitäisi edes saapua. Tuostakin selvittiin ja silloinen Saksaan kanssani seilannut +-10v miehistöni oppi miksi käskyjä otetaan rantaudettaessa vastaan vain veneen päälliköltä ei rannassa kirkuvilta henkilöiltä. Näillä aatoksilla Maarianhaminaan ja kuinkas mahtaa käydä – jääkö jotain mieleen ikiajoiksi?

Särsöstä lähdimme kohti pohjoista kahta merkittävää tietoa rikkaanpana. Ensiksikin haasteellisesti keinuttavan sataman paras paikka meille on laiturin ulkolaidalla kylkilaiturissa, kunhan sivuveto läheiseen kiveen on kunnossa. Toinen mieliinpantava uusi tieto tuli sataman lapsiperheeltä – Tukholman saaristossa voi ruokakassin tilata myös laiturille 1-2 päivän toimitusajalla. Viiriompelun tuotosta sitten matkalla paikalleen laittaessani, Särsössä korjattuun naruun, oli iloni oli lyhytikäinen. Seuraavaksi pettikin sitten viirin ylälenkki ja taas oli illan ohjelmana puosuntuoli-leikkejä. Furunsundin satamaan aikaisin joten kyllähän meillä aikaa oli, mastoleikkeihin. Furusundin illassa oli hyvä tehdä myös töitä – näillä maisemilla tunnelma on työpositiivinen.

Valmiina ”Pahalle merelle ” – kuollaan sitten ainakin kauniina

”Pahanmeren meren ” ylitystä ohjelmassa olikin sitten perjantaina. Itämeren ympäri purjehtineille pojilleni tuo Ahvenanmeri on verenperinnön ansiosta ansiosta aina se ”Pahameri”. Yhtään ei auta tarinat miten paljon on matkaa Riikasta Ruhnuun tai vaikka Nynäshamnista Visbyyseen – Pahameri on ja pysyy pahana. Nyt valmistauduimme todella, että kuollaan sitten kauniina. Perus meikkien ja kynnenleikkausten lisäksi innostui Henna tosiaan panostamaan, kuten kuvasta näkyy… Huumorilla selvitään monista asioista ja tietysti hyvä ruoka ja aina parempi mieli. Henna on kunnostautunut keittiössä ja toisaalta ei ihme, onhan hän ravintola-alankin ammattilainen. Niinpä saimme nauttia keskellä Ahvenenmerta sellaista katkarapu-kasvisrisottoa että saatiin pahalta mereltäkin vallan positiivisia muistoja. Sadepilvien ja tummanpuhuvien pilvirintamien keskellä onnistuimme välttämään tuimimmat tuulet sekä myös ukkoset, mutta sade kasteli meitä useamman tunnin ajan. Lopulta ilta-auringon kajossa sisään Maarianhaminaan.

Jaksaa jaksaa… Purjetta sisään

Viehättävä Maarianhamina houkutteli taas rantanojailuun ja päätimme heittäytyä kiusaukseen. Lauantain ohjelmassa kepeää kävelyä keskustaan, auringon palvontaa, Uno-pelejä, ravintola illallista ja sitten tietysti aikuisten hauskaa Arkenissa Rock-Off tunnelmissa aamuyön tunneille. Sunnuntai aamun dagen efterissä sitten mietin mahtoiko suunnitelmassa olla laadullista heikkoutta kun juuri tämä päivä alkoi pyykkipäivänä ja kääntyi sitten pitkään työpalaveriin. Kassillisesta pyykkiä kuitenkin selvittiin ja pidimme aivoriiheä ja tuotekehittelyä kannella yksi, kaikesta huolimatta. Työasioissa etenimmekin aimo harppauksen, nyt on luvassa suuria. Naispurjehdus on ihanan yhdistävä juttu – satamapäivän aikana minulla oli myös mahdollisuus tutustua yhteen meistä seiloreista ja hänen mieheensä. Mielestäni ei lopultakaan lainkaan hullumpi saldo päivälle, joka alkoi niin alavireisenä. Päivän kruunasi rantaravintolan pizzaillallinen, josta toipumiseen kuluikin sitten loppuilta. Unoa sentään jaksoimme pelata…

Uno pelin mestari – looking cool!

31/07/2017
Tukholmaa sydämen kyllyydestä

s/y Selenan terhakkaasti alkanut lomapurjehdus muuttui Tukholmassa ostos- ja humputtelumatkaksi pohjoismaiden pääkaupunkiin. Teinien saapumisen jälkeen käytimme päivät kiertäen mm. kenkäkauppoja – ajoimme jopa kaupungin laidalle ostoksille Quality Outletiin. Onhan se sitten hienoa kun kasseissa on merkkivaatteita 70% alennuksella – eikö? Tällä hetkellä tuossa on imua. Vuosia sitten jo päätin, että joku varsinainen ”lastenhauskuus” täytyy kesälomaan upottaa. Aikoinaan Saksaan ja Tanskaan ulottuvalla purjehduksella se oli Legoland, Puolan reissulla taisimme keskittyä ravintolaruokailuun ja nyt tosiaan shoppailu on in. Näin ne ajat muuttuvat.

Tästä voisi tuntea annoskateutta…

Onneksi Tukholma on minustakin jotain mistä ei saa kyllikseen. Kauneus, kulkemisen helppous (kunhan SL:n kortit on ladattu), lukuisat nähtävyydet sekä ystävälliset ja avuliaat ihmiset tekevät vaikutuksen. Minulla saattaa olla myös erityistä lukkarinrakkautta Tukholmaa kohtaan, nuorena hoitaja tuolla vietetyn vuoden ansiosta. Shoppailun lomassa ihastelimme Tukholman rakennuksia, poikkesimme kuninkaan linnan kauppaan ja lounastimme erilaisissa paikoissa. Aquarium on ollut yksi kestovierailukohteistamme aina. Sijainti vierassataman vieressä saattaa vaikuttaa asiaan, vaikka onhan siellä oikeasti katsottavaakin. Sademetsähuone ei enää inspiroi, kun olemme lomailleet ihan oikeassakin sademetsässä ja akvaariokin, jossa voi kontata haiden ympäröimänä tuntuu hiukan nähdyltä. Viemäriinkään emme laskeutuneet, mutta lohiportaat ja lohien nousu lohiportaita pitkin sisään tuonne Aquariumin sisäaltaaseen tuntuu käsittämättömältä. Miten ihmeessä portaat toimivat ja miten lohet nousevat sisälle taloon. Kutemaan saapuvat lohet palaavat juurilleen joka vuosi eli jos joskus olen marraskuussa Tukholmassa niin tämä on aivan varma vierailukohde. Vikingaliv-näyttely oli myös melkein satamassa ja tuonne poikkesimme Roopen kanssa työnmerkeissä. Skandinaaviset viikinkijuuret saivat vahvistusta ja todellakin oli ne ihmeellisiä aikansa ihmisiksi – pesivät kasvonsa joka päivä ja kylpivät viikottain sekä omistivat kamman, melkoista sliippailua. Aikansa ihmisille oli tyypillistä peseytyä joitakin kertoja vuodessa, kuulema.

Pääsimme lopulta liikkeelle Tukholmasta kun miehistömme sai naisvahvistusta hoitolamme Hennasta. Koukkasimme Höyhensaarille tankkaamaan ja konetimme Tukholmasta etelään kohti Saltsjöbadenia. Kauniit talot ja ajoittain kapea kanava sai miehistön huokailemaan. Solsidan kaupunki otti meidät vastaan kuten aina – äärettömän ystävällisten satamahenkilöiden osoittaessa paikkoja. Paistattelimme sitten auringossa, keula melkein terassilla. Muutamien tavaroiden puuttuminen innosti meidät iltalenkille keskustan Icaan – ei mennyt siis koko ilta istuskellessa.

Saltsjöbaden houkutti hitaaseen lähtöön, auringon lämmittäessä niin kauniisti. Täydellinen paikka nautiskeluun. Katselimme sataman tyhjentymistä ja täyttymistä kaikessa rauhassa. Yön tunteina mereen laskeutunut, Rasmuksen rakas katiska tuntui nyt haasteelta nostaa ylös. Oliko siis järkevää edes laskea se, varsinkin kun totesimme meidän jopa saaneen saalista. Lopulta autoimme pienet fisut mereen ja nostimme kala-aromivahvisteisen hässäkän kannelle. Tukholmapäivien jälkeen oli myös Selena pesun tarpeessa – rannasta lähdön jälkeen alkoikin melkoinen puleeraus. Henna ja Roope sai kannen kiiltämään ja minun oli sitten helppo siivota uusimmat sotkut istumalaatikosta, jota olin tehopessyt jo Tukholmassa. Vielä maton tampaus ja turkkilevyjen pyyhintä niin kyllä kelpaa.

Tukholman saariston purjehtijoiden mekka – Sandhamn oli suunnitelmissamme seuraavaksi, mutta toisin kävi. Satamaan saavuimme ilta kuudelta vain huomataksemme siellä olevan aluksia redillä – på väntelista kuten meille kerrottiin. Innokas sataman värdinna ohjasi veneitä ja tuntui samalla organisoivan jonotusta… hullunkuriset kylkipaikat, joita olen joskus suosinut hyvällä menestyksellä jäivät nyt haaveeksi. Olisi pitänyt tulla aikaisemmin tai selkeästi myöhemmin, illan viimeisinä tunteina, jolloin olisin voinut vai asettua kasan päälle. Melkein valmis ruoka oli varmasti kaikkien mielessä, mutta matkan jatkaminenkin houkutti ja voihan lennossakin syödä, tietenkin. Jatkoimme matkaa päivällistä nauttien kohti saunaa… sauna tuntuikin nyt erityisen houkuttelevalta. Merikarhujen Tukholman keidas sijaitsee Särsössä, jossa on voi nauttia erityisen vanhanaikaisesta saunasta ja poikkeuksellisen tehokkaasta keinutuksesta laiturissa. Saavuimme viimeisenä vain todetaksemme poijujen jo olevan varattuja – päätimme rantautua omalla ankkurilla isoimpaan mahdolliseen väliin. Ideana kokeilemisen arvoinen, mutta rannassa kun totesimme saalinkien yhteentörmäämisriskin olevan todellinen naapurin samankaltaisen rikin vuoksi, jouduimme perääntymään. Päätimme yrittää toiselle puolelle ja kiitos ”rantaohjauksen” emme kolistelleet kiville. Lopulta päätin kokeilla kylkilaituriin tuloa, koska sataman isännänkin olen joskus nähyt näin toimivan. Saimme sataman parhaan paikan ja kiitos ystävällisten ihmisten, kiinnittäytyminen meni täydellisesti. Läheiseen kiveen soudettu tukiköysi pitää meidät irti laiturista ja joustimelliset springit ja endat vaimentavat liikettä pehmeästi. Rannassa pohdimme vielä ankkuroitumisen kikkoja, ankkurivastaavien ”käsivammoja” laskiessa. Jouduimme myös puosuntuoli puuhiin rikkoutunen kohteliaisuusviirin vuoksi. Rasmus on tottunut mastoapina ja pian uusi naru oli jo paikoillaan. Illalla ohjelmassa siis viirin ompelua. Lopulta istumme saunassa, pehmeistä löylyistä nauttien.

Heinäkuu luo haasteita satamille – tyhjästä kun on vaikea paikkaa tehdä. Usein lisäpaikkoja löytyykin vain sinnikkyydellä ja hyvällä tahdolla. Muistelin erästä Särsööhön saapumista elokuun ekalla viikolla, olessani yksinpurjehduksella. Yö oli jo laskeutunut eikä edes rannan ja veden rajaa erottanut. Saavuin Särsööhön tutkan ja plotterin avulla niin tyynessä, että vanha tutkani erotti jopa verkon kohon/ linnun meressä. Mietin miten onnistun saapumaan rantaan ketään herättämättä yksinäni. Vasta rannan välittömässä läheisyydessä huomasin pelkoni aiheettomaksi, sillä Särsöön laituri odotti minua täysin tyhjänä elokuun ekoina päivinä. Sinä elokuisena yönä sain sataman ensimmäisen ja viimeisen saunavuoron.

27/07/2017