Kesäloma takana ja syksyn haasteita edessä, onneksi. Rantarilluttelua ja merielämää nyt koettuna yhdelle lomalle kylliksi. Millainen oli kesäloma 2017? Yhdellä sanalla – Onnellinen. Kun on tehnyt vähän kaikkea ja saanut nähdä ja kokea sydämen kyllyydestä, voiko enempää toivoa? Kulunut ensimmäinen työviikko on tehnyt ihmeitä myös lievälle henkiselle krapulalle, sekalaisten tunteiden kirjolle, joka aina liittyy loman loppumiseen. Sitä on yhtäaikaa onnellinen, haikea, yksinäinen sekä tietoisesti monta kokemusta rikkaampi. Nyt on jo hauska muistella kesälomaa 2017 .
Aluksi Kanoon Bra naisistomme vei Selenaa kohti Höga Kustenia letkein lantein. Miten voikaan kuuden naisen voimin mennä eteenpäin niin että vain yksi on välillä huolissaan. Huolehtimisen keskittäminen yhdelle on todella järkevää – muut voivat ottaa sitten rennommin. Rennosta menosta oivin esimerkki on lähtömme Uudestakaupungista Ulvöhön – pitkähkö avomerilegi onkin oivallista aloittaa rauhallisella sampanja-aamiaisella. Päivä paistoi ja me juhlimme, päivän sankaria. Sitten merelle kermakakun tekoon, edessä 180 meripeninkulmaa. Nautin suuresti naisten rohkeudesta olla miehistön jäseniä omalla tavallaan – on rohkeutta ottaa kokemattomana ruori, kokeilla myötämaininki ajoa ja onnistua loistavasti, yhtä suurta rohkeutta on myöntää etten jaksa ohjata muutamia minuutteja kauempaa eikä rohkeutta puutu myöskään häneltä, joka jättää kokeilematta, omat voimavaransa ymmärtäen. Rohkeutta on olla oma itsensä❤. Naisistolla näimme Höga Kustenin must see – kohteista kourallisen, jätimme hienoja kohteita kohteita odottamaan seuraavaa Selkämeren kierrosta. Kanoon Bra naisisto osoitti paikkansa myös tuulen yltyessä yllättäen myrskylukemiin. Surffasimme useamman tunnin ajan aallonharjalta toiselle ja saimme aikaiseksi myös uuden nopeusennätyksen. Kenenkään mielessä ei ollut mereltä peräytyminen tai leikin muu lopettaminen – lähinnä pohdimme mitä tästä voi kertoa kotona ja kenelle. Yön tunteina lukemani todellisen tuulen voimakkuus (yli 19m/s) laittoi arvostamaan naisistoa. Loistavaa purjehdusta ilman kitinöitä⛵❤.
Tukholman satamassa loikoilu, kaupunkimatkailua harrastaen antoi lomalle tasapainoittavan vaiheen. Olin kuin kuka tahansa normaali lomailija (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan). Kävin yleisötapahtumassa, shoppailin kuin heikkopäinen, viipyilin rantaravintolassa ja ehdin jopa deittailla – loistavaa kaupunkielämää kauniissa Tukholmassa. Ikimuistoista, todellakin.
Ihanat ihmiset ympärilläni ovat lomailun suola. Olen saanut nauttia naisistomme lisäksi omien teini-ikäisteni seurasta miehistönäni. Itsetehtyjä miehiä ja sen kyllä huomaa, niin hyvässä kuin pahassa. Nämä verbaalisesti äitiinsä tulleet ovat seuranani varmasti jatkossa aina vain vähemmän. Yllätys vierailulle saapunut työkaveri oli kuin osa perhettä, saimme nautiskella viikon mutkatonta yhdessäoloa hyvällä mielellä❤. Pojat nauttivat hyvästä palvelusta ja ehkä siitä, että äidillä oli seuraa. Lukuisat purjehdustutut rannoilla, joiden seurassa olen saanut viettää lyhyitä tai pidempiä hetkiä tekevät lomasta juuri sellaisen kuin voisi toivoa, muistorikkaan. On onni tutustua uusiin ystäviin, on onni tutustua paremmin ystäviin ja toisaalta joskus on yhtä onnellista olla yhteydessä, näkemättä. Lomalla on aikaa olla yhteydessä ja joskus apu on todellakin yhtä lähellä kuin lähin puhelin – autan aina mielelläni jos osaan ja toisaalta kiitos kaikille minua auttaneille. Taas on ohjeesta suihkittu silikonia ja saatu kaikenlaiset somen ihmeelliset maailmat tutummaksi.
Kesälomapurjehduksen lopuksi puunasimme Rasmuksen kanssa keulaosastoa puhtaammaksi. Patjavanhukset elävät viimeisiä aikoja, mutta rivakat tamppaukset kannella tekevät niille silti ihmeitä. Tehopesut punkkalevyjen yltä ja alta saivat tuoksun vielä paremmaksi ja vielä kun jostain lainattaisiin höyrypesuri niin saataisiin puhdistettua nuo rimojen alaisetkin alueet. Kyllä nyt kelpaa syyspurjehtijoiden tulla – askeleen puhtaanpaan veneeseen. Aurajoen rannassa on kotoisa olo… minä ja vene nyt kotona❤.
Maanantaina oli aika jättää hyvästit Maarianhaminalle. Henna hyppäsi laivaan ja me perusteellisten ostosten jälkeen merelle. Klassikoiden kerho sai täydennystä sillä siirryimme vain muutamia maileja etelämmäs Rödhamnin idylliseen satamaan. Kauniit punaiset meren huuhtomat kalliot ja suojaisa rauhallinen satama tuntui hyvältä. Saariston heikot nettiyhteydet tosin rasittavat nuorisoa -hämmästyttää ja kummastuttaa nuorta kulkijaa, miten kukaan voi asua täällä? Illan iloksi loputonta ähellystä Sim-korttien ja uuden mokkulan parissa, yhtä loputonta keskustelu on puhelimien eroista. Väitteeni siitä että eräs hedelmäyhtiön pelikone tuntuu sopivan paremmin kaupunkiolosuhteisiin tuntuu saavan vahvistusta. Toki koko reissulla paljon naurua olemme saaneet myös minun vain muutamia kuukausia vanhasta, todellisen pelikoneyhtiön puhelimesta. Kyllä on kätevä kun lähes puolet vuorokaudesta on kytkettynä varavirtalähteeseen – tämä on siis se johto taskujeni välillä. Kehitys kulkee vaan mihinpäin? Miten lainkaan selvisimme aikoinaan kokonaan ilman, siis oikeasti, kokonaan ilman puhelinta merellä?
Karonmatkassa 