Ihanalle Kööpenhamina sanotaan nyt heipat! Kaksi pitkää satamapäivää ja nyt on mukava jatkaa eteenpäin.
Kiinnittäydyttyämne lopulta aivan keskustaan, Kvaesthusbroenille, ajattelimme että olemme täysin ilman palveluita. Näin sai ajattelemaan mm.laiturin kyljessä olevat keltaiset kyltit – kiinnittäytyminen kielletty. Aivan täydet laiturit kylttien ympärillä tuntuivat hiukan hullunkurisilta… Sataman ”huikeat palvelut” avautuivat vasta sunnuntaina kun seurasin toisten veneilijöiden toimia. Satamamaksun maksamalla sai koodin, jolla pääsi laiturin kellarissa oleviin suihku-vessoihin. Valitettavasti nuo tilat oli suunnitellut, joku jolla ei ole lainkaan ymmärrystä käyttötarkoituksesta. Kellarissa oli todellakin kaksi kunnollista ovellista komeroa, jossa oli suihkunurkka ja wc-pytty. Kätevää, jos ajattelit mennä suihkuun, mutta pelkästään WC:n kun olet matkalla ja molemmissa alkaa suihku lorista niin kovin timakka vessahätä ei saa olla odottaessa.
Viimeistä iltaa vietimme Kööpenhaminan yössä. Ensin tanskalaisia voileipiä ja sen jälkeen baarikierrosta paikallisoppaan kanssa. Toiset jaksoivat sitten pidempään kuin toiset, yllättävää, ja loppuyöstä kurkattiin myös lorupussiin. Miksi nukkua kun voi valvoa?
Toisten alkaessa nukkua minä pääsin tekemään lähempää tuttavuutta kenkuttelevan toalettimme kanssa. Yritettyäni runsaan tunnin oli pakko aamu viideltä lopettaa ja nukkua hetki. Aamulla herätys naapurin olemme lähdössä-tekstiviestiin ja veneen sisäiseen viestiin, että pytty on tosi täynnä. ”Pytty viesti”ei ollut yllätys, vaikka olinkin toivonut ihmettä. Pienet pyrähdykset siis merellä ja jatkamaan yöllisiä puuhia toaletin parissa. Sairaanhoitajan työkokemuksesta tässä paskaprojektissa oli apua, sillä tämä ei onneksi ole pahin show missä olen ollut mukana😷😷😷. Lopulta kaikki mahdolliset kemikaalit pytyssä ja ei edes lupausta avautumisesta, ei kuplan kuplaa… pisti hiljaiseksi. Googlettelimme mistä voisi ostaa sellaisen kumisen, kanttarelli väärin päin, viemäriputken avaajan – se kun ei kuulu miljoonalaatikon perusvarustukseen.
Lopulta kuin viimeisenä oljenkortena koitin kiehuvaa vettä. Se oli tällä kertaa se supertaika – tiedä häntä auttoiko yksinään vai oliko kyse kaikkien tuotteiden yhteisvaikutuksesta, mutta lopulta rööri aukesi👍👍👍. Auettuaan toimiikin sitten paremmin kuin koko kesänä. Lieneekö putkien seinämissä ollut jotain saostumaa, sillä pumppu on kokoajan pumpannut hyvin vettä merestä, mutta ei pytystä eteenpäin.
Naisten legi päättyi siis tällä kertaa tällaiseen vähemmän mukavaan hässäkkää, mutta onneksi meillä oli viikon ajan todella onni matkassa. Mitään suurempaa ei sattunut, sää ja tuulet olivat paremmat kuin uskalsin odottaa ja hässäkkää aiheutti lähinnä toaletti.
Sunnuntai kului osaltani perinteisesti eli vahdin vaihto -siivouksen merkeissä. Ohjelmassa oli vuodevaatteiden ja patjojen tuuletusta, kylmäboxin sulatusta ja investointia, vihannesboxien ja hyllyn siivousta, leipähyllyn siivousta, maton tamppausta ja turkkilevyjen pesua, pilssin pesu ja tietysti myös omien vaatteiden järjestely…. Kun vielä pesin kantta ja istumalaatikkoa niin olihan siinä sunnuntai päivä hurahtanut jo pitkälle iltapäivään. Vihdoin suihkuun ja pientä huikopalaa. Oli aika laittautua kauniimmaksi ja kiiruhtaa kentälle Vahvaa vastaan♥️. Nyt alkaa kahdenkeskinen kaksiviikkoinen. Ei hullumpaa😊.
Maanantai turistina Kööpenhaminassa minäkin. Matkaan pakatut pyörät kaivattiin korroosiopusseista ja näillä kiertelimme sujuvalla vauhdilla lukuisia nähtävyyksiä. Ehdimme myös kiertelemään kävelykadulle alennusmyyntiostoksille, nyt on minulla sitten uusi lappu-farkkumekko ja kätevä pussukka. Pelkästään somia ostoksia siis😊🙈 .
Lopulta ratkaisimme myös Selenan ”roskapussiongelman”. Pienet sekajäteroskikset laiturin alussa olivat todellakin sataman ainoat. Sinne siis kaikki, sikinsokin. Tehokas päivä oli mukava päättää ♥️-illalliselle 👍.
Tiistai-aamuna hyppäsimme taas satulaan ja pyöräilimme lähimpään postiin. Suomeen lähti kuoressa erään ladyn autonavaimet. Naisten viikon jälkeen on jonkin verran tavaroita väärissä osoitteissa, ihme😲.
Sitten paikalliseen Aldiin bunkraamaan ja hip hurraa on aika lähteä merelle. Kiitos Fb-Merikarhusivuston saimme nopean vinkin kätevimmästä tankkaus paikasta, valitettavasti septic-tankkia ei täälläkään saanut tyhjennettyä (ainakaan laiturilta ei ko.imua löytynyt, olisiko ollut kuitenkin joku järjestely jäsenille?). Margaretheholmin Lynetten satamaan ajaessamme näimme paikallisen erikoisuudet, rantaan rakennetun laskettelumäen. Kuvassa vihreänä ja kuvattuna mereltä.
Nyt aurinkoisella merellä ja täysin purjein kohti lounasta… jossainhan ihmisen on oltava niin miksei sitten täällä♥️
Karonmatkassa 