Kategoria: Purjehduskausi 2012

Olipa taas päivä… lähdimme helteisen kuumasta, mutta puoli pilvisestä Rostockista ulos lähes tyynelle merelle. Ennusteen mukaan tuulen maximi tulee olemaan 11m/s. Aamu sujuukin varsin leppoisassa ja kuitenkin eteenpäin vievässä sivumyötäisessä. Ehdin korjata hanskalokeron kanteen uudet ruuvit ja vuosia kaipaamani stoppari oviluukuillekin valmistui puuhdetyönä. Puuhdetyöni sitten valmistuivat ennen liikennekaistan ylitystä ja sain korjattua tavarat. Oikeastaan puolimatkassa ja keskellä liikennekaistaa alkoi tuuli nousta ja kääntyä sivutuuleksi.  Ensin 11, sitten 14 ja lopulta 17 m/s ja sivulta. Ensin teimme keulapurjeesta nenäliinan ja sitten lopulta laskimme myös isopurjeen. Sieltä sitten surffasimme aaltojen noustessa  pienellä nenäliinallamme. Toista tuntia tuuli jaksoi puhkua melkoisesti ja sitten hiukan tyyntyi, kuitenkin tuuli alkoi nousta uudelleen juuri ennenkuin rantauduimme. Hurja sisäänajo myötätuulessä pienestä aallonmurtajasta sisään. Roopen mielestä sisäänajossa liikaa vauhtia, mutta oikeastaan minusta tuntui, että olisi pitänyt olla vielä enemmän vetoa moottorissa. Sen verran sisääntullessa aallot tuntuivat vievän minua… hyvä paikka keula tuuleen ja todella ystävälliset ihanat ihmiset vastassa. Olipa mukava vastaanotto.

Ne s/y Selenan purjehtijoista, jotka istuvat päivisin ulkona ja nauttivat ilmasta ja purjehtimisesta näkivät tänään puöriäisen. Pyöriäishälytys sisätilojen leffateatteriin, mutta aikaa kului liikaa ja puhisija hävisi. Tein tosiaan kannella puuhdetöitä ja jäin kuuntelemaan ihmeellista puhinaa. Ihankuin joku aukaisisi jättiläisolutta, ehdin kuulla äänen 4 – 5 kertaa ennenkuin huomasin  pyöriäisen lähes veneen vierellä peräkulmassa. Harmi, että lapset eivät sulotarta nähneet. Toivomme huomenna parempaa onnea… kannattaisiko jättää aamupäiväleffat katsomatta? Toisaalta näkeehän niitä eläimiä televisiostakin!!!. Olemme nähneet tällä matkalla hauskoja luonnon juttuja. Ruotsin rannikolla ihmettelimme merikotkien sankkaa määrää, Suomessa ei tosiaankaan ole samassa määrin kotkia. Sitten tulimme etelämmäs a huomasimme Muratin kasvavan luonnonvaraisena. Bornholmissa Tommi söi kirsikoita puista, ei ollut hyviä. Matkalla Sassnitzista näimme valtavia lähes muovikassin kokoisia meduusoja. Hohe Dunessa pojat saivat muutaman ahvenen lisäksi kiinni myös taskuravun, sitä sitten ämpärissä ihailtiin. Tämän päiväinen pyöriäinen oli sittenviimeisin hauska yllätys. Toivottavasti näemme niitä vielä lisää..

Nyt odottaa tiskit ja sitten leffailta..

mutta nyt tuli eteen juuri sellainen totaaliblokki…. aivan mahdotonta korjata oikeaa kohtaa tekstissä. Uiminen siis tosiaan lopetettii, Tommi haki enää pois vain laittamansa varaköyden poijusta.

Täällä on nyt ukkostanut yli tunnin ja tuullut sekä salamoinut – onneksi aamulla kaikki on varmasti ohi ja pääsemme matkaan. Nyt suuntana taas Tanska..

Mitä olen ihmetellyt on  suomalaisten puuttuminen, emme ole nähneet Bornholmin jälkeen ainokaistakaan suomalaisvenettä satamassa tai merellä. Paljon on tanskalaisia ja saksalaisia, joitakin ruotsalaisia mutta ei suomalaisia. Lienemmekö valinneet sellaiset ei kiinnostavat satamat vai eikö meitä täällä vaan seilaile? Tavallaan asia ihmetyttää kun kuitenkin itämeren alueella ollaan…

Nyt hiljenen vaikka ukkonen ei niin teekään, antaa paukkua ja räiskiä – tänne takahyttiin ei  murheet yllä!

kaikkea on nyt bunkrattu  kylliksi veneeseen. Lieneekö syynä sitten virkistävä Mountain Dew vai puuhakas päivä, mutta täällä sitä kirjoitetaan blogia keskellä yötä ja kaksin. Onneksi kaikki äidit on tunnetusti varsin tylsää seuraa ja varsinkin öisin lapsille… tuskin siis tämäkään höpöttäjä jaksaa tässä kovin kauaa istua.

Satamatoimistosta aamulla siis bunkrausvaihtoehtoja selvittämään… ja löytyipä sieltä yksi , joka osasi auttavasti englantia. Hänen ehdotuksensa oli tilata juomat puhelimella veneelle. Ei taida tietää mies, että naisesta on aina mukavampi itse hypistellä tavaroita ennen ostopäätöstä.  Tuntuisi siis melko vieraalta tilata punaviiniä ja olutta ihan vaan litroissa veneelle. Niinpä käyttöön otettiin vaihtoehto B. Suuntasimme pyörillä satamamestarin huikkauksen suuntaan ja sieltä nuoret silmät löysivät talon, jonka kyljessä oli vuokraamon nimi. Saimme autonja hintaan 30euroa. Nyt siis täytyy tehdä paljon ostoksia, jotta summa tulee säästetyksi. Suuntasimme lauttarantaan ja ostosparatiisiin, pikkuisella autollamme. Hiukan empisin mahtuisiko ostokseni ja pojat mahtua samalla kertaa kyytiin, mutta poikia valistin jo aluvaiheessa, että se on sitten heidän jäätävä odottelemaan ellei sijaa autossa löydy. Viini tetrojen ja pullojen sekö olut ja lasten juomatölkkien joukkoon mahduimme kyllä mekin  mukaan, aika kätevää. Onneksi minulla on lapset.. miteköhän olisin saanut ostokseni veneeeen ilman heitä.Nyt kannoimme kimpassa ostokset veneen eteen ja siitä ketjuna sisälle veneeseen. Pakkaaminen onkin sitten jo toinen vatarina.Ihmeen kaupalla lähes kaikki saatiin piilotettua jonnekin, olisihan olutta tietysti voinut sitoa myös kannelle kuten muistan joskus kauan sitten nähneeni yhdellä seilorilla. Tämä lapsuuteen liittyvä muisto seilorista oluttölkeillä on siis tosi ja tapahtunut 70- luvulla. Olin purjehtimassa vanhempieni ja siskojeni kanssa vanhalla GT-kryssärellä Ahvenanmeren yli. Sumu kuitenkin yllätti meidät ja jäimme sakeassa sumussa odottamaan Marhällanin sumutorven läheisyyteen aaltojen kuohua kalliorantaan katsoen. Vuorolaiva oli tulossa ja jännitystä ilmassa, olisimmeko poissa väylältä? Laiva ohitti meidät läheltä, mutta ohi meni kuitenkin. Laivan takaa meidät huomasi saksalainen yksinpurjehtija. Mies oli seurannut laivaa, tietäen näin ainakin syväyksen piisaavan. Tällä miehellä oli peräkannellä olutta  isossa pinossa toisella puolella ja papukaijan häkki toisella puolella. Vanhempani miehen kanssa juttelivat ja kertoivat miehelle mm.sen ettei hän vielä ollut Vaasan  korkeudella vaan Ahvenenmaan kohdalla. Tällaista merenkulkua siis ennen plottereita ja gps:ää tuurillahan sanotaan niiden isojenkin laivojen seilaavan. Tänään siis vielä isot kauppaostokset Lidlistä ja sieltä mukaan ostosten lisäksi myös naapuriveneilijä. Onpa hauskan välittömiä ihmisiä. Kauppareissuni aikana oli paikallinen vene poliisi tullut ojentamassa vesipetojani. Satamassa on kuulema uiminen kielletty ja poijuköysissä roikkuminen erityisesti. Olenko ymmärtämätön, jos en käsitä mitä haittaa on näistä 35 – 50 kiloisista lapsista poijuköydessä? Voihan sen köyden nokassa roikkua tämmöinen 10 tonninen venekin. Siihen kuitenkin uiminen lopetettiin… taixsiis uihan Tommi vielä laittamansa

Olen todella onnelline, että kyselin itseäni viisaammilta missä alkaisin tätä blogia tuunata. Useammalta ihmiseltä sain neuvoja ja kuitenkin vakuutuin jo ennen kuin kysyin yhden miehen taidosta valita oikea blogin paikka. Näin aloin siis pitämään tätä blogia wordpressillä ja kiitos tästä asianomaiselle. Ohjelmana tämä on ollut, varsinkin täällä reissulla lähes täydellinen. Hienointa tässä on automaattinen varmennus kirjoitettaessa ja varmenteen helppo hakeminen tarvittaessa. Heikoissa nettiyhteyksissä kirjoittaessa on hyvä, että vaikka yhteys pätkähtäisi poikki on edes osa tekstistä löydettävissä jälkikäteen. Erityisesti se lämmittää mieltä kun yhteys pätkäisee juri kun lähetät tekstiä, hetkellisesti kadonnut teksti löytyykin luonnoksena. Tänäänkin kirjoitin tekstiä sataman pölössä maksullisessa WLAN-verkossa, joka toimi tasan satamatoimiston oven edessä ja siinäkin hitaasti ja katkeillen. Kirjoitettuani puoli tuntia, lähetin tekstinja puff – netti katkesi. Osa kirjoituksestani löytyi kuitenkin luonnoksena. Pahoittelen lukijoitani kirjoitusvirheistä ja ymmärrän ihmisiä joita ne ahdistaa. Puolustuksekseni selitän nyt hiukan tablettini ominaisuuksista. Kirjoitan tätä siis Samsungin tabletilla, jossa on siis android käyttöjärjestelmä. Kun kirjoitan sanaan virheen pystyn palaamaan virhekohtaan napsauttamalla ko.sanaa sormella. Nuolinäppäimillä liikkumis mahdollisuutta ei ole. On yllättävää miten vaikeaa on napsuttaa oikeaa kohtaa ja ihan oikeasti välillä en millään saa palattua tiettyyn kohtaa. Samoin kun tekstiä alkaa olla paljon, ei kirjoituksen loppuun enää palatakaan niin helposti, tiedä sitten mistä johtuu. Välillä siis itsekin harmittelen virheitäni voimatta asialle mitään, erityistä surua koen niiden ihmisten puolesta joilla jatkuva virheiden korjaaminen vie lukunautinnon. Ymmärrystä kuitenkin toivon.

Harmillisia on myös nettiverkot Ja niiden toimimattomuus. Tässä satamassa tosiaan maksoin lisämaksun netistä ja millaisesta? Täysin heikko verkko,joka toimii rannalla satamatoimiston oven edessä, jos sielläkään. Edellisen sataman täydellinen koko sataman kattava verkko on tänään siis haavekuva. Kattavuus ongelmia ja hitautta on ollut monissakin paikoissa, mutta maksulliset netit on lähes poikkeuksetta toimineet hyvin, samoin voin kiitellä Soneran matkapuhelin verkon toimivuutta ja ”oman” nettini toimivuutta. Onneksi nykyään neteissä on myös automaattisesti päivä- ja kuukausikatot, en voi siis nettailla itseäni henkilökohtaiseen konkurssiin. Tietotoimistona netti vaan on voittamaton ja täällä merellä on hyvä päästäkatsomaan säätietoja eri paikoista. Voi koska meillä on Euroopan kattava WLAN-verkko?

Nyt täällä Stadhavenissa, joka on aika pettymys. Huonosti hoidettu satama, jossa vain vähäisesti vieraspaikkoja. Rannassa kylläkin kohtalainen venetarvikekauppa, saksalaisin hinnoin. Kipparin huolena nyt bunkraus…. mistä ja miten rahdataan veneeseen olutta ja viiniä helposti? Tämä asia täytyy selvittää aamulla aivan ensimmäiseksi.

Olemme tällä reissulla tavanneet monenlaisia kanssa seiloreita. Suomalaiset saavat olla ylpeitä veneilykulttuurista, jossa saapuvan veneen vastaanottaminen ja auttaminen on ihan perusjuttu. Täällä tapa ei ole yhtä vahva. Tänäänkin saavuimme isohkon Najadin viereen ja siellä sen omistaja pari onnellisena istui ja auttamisesta ei ollut ajatustakaan. Toisaalta muutama yö sitten kun olimme Bertoftin pikkusatamassa, naapuriveneilijä ystävällishenkisesti neuvoi ja kiinnitti meille enemmän köysiä kuin olisi ollut tarpeenkaan. Olen myöskin pohtinut, lieneekö kultturieroa, että täällä voi oikeasti katsoa pitkään siis tuijottaa täysin häpeilemättä. Muutamassa paikassa olemme saaneet niin pitkiä katseita, että jos oikeasti ihmiseen tulisi silmänreikiä katseesta olisimme aivan reijällisiä. Lainalapseni sanoikin, että onhan se kivaa kun naiset katsoo, mutta jotain rajaa tai ikärajaa!:

Merivesi on täällä nyt hiukan lämpimämpää, kaijun mittarin mukaan 13 asteista. Poikien selitys pintaveden hurjasta lämmöstöstä ei ole saanut minua vakuuttumaan, mutta onneksi he itse uskovat siihen.Meressä  on nyt pulikoitu tänäänkin tunteja. Olivatpa pojat hiukan luvattomillakin teillä, uteliaisuuttaan. Samassa laiturissa on isohko katamaraani ja sen lävitse olivat pojat lähteneet pulikoimaan ja kurrkineet jopa rungon kattoluukuista sisään (katamaraaneissa on hätäpoistumisteinä  kattoluukut rungoissa meren suuntaan).Takakannella oli sitten veneen rouva poikia vastassa. Onneksi veneessä on kuusivuotiaat kaksospojat eli ymmärrystä löytyi. Saivatpa pojat vielä kutsun tulla uimaan heidän veneestään ja siitäkö se ilo irtosi. Hyppy keulakannelta ja veneen halki perästä ylös. Onnelliset ihmiset ovat matkalla Karibialle, kunhan vene saadaan kuntoon ja rouva oppii seilaamaan. Rouva ei ollut ihan varma, onko avomerellä niin mukavaa, hän tahtoisi nähdä rannan. Töihin he eivät olleet enää menossa kuitenkaan, ihana mahdollisuus! Hämmennyin kun kuulin heiltä satamamaksuista Välimereltä – heidän katamarani maksaa helposti 200euroa/yö tavallisessa satamassa. Minu veneeltäni satamayö maksaisi 40-80 euron väliltä. Yhdessä ihmettelimmekin edellisen sataman, Hohe Dunen satamaksun edullisuutta. Minun satamayöni maksoi 20 euroa ja hieman lyhyemmältä maksu olisi ollut vain 17 euroa. Satama oli kuitenkin tasoltaan sellainen, että välittömästi rantauduttuaan koki itsensä alipukeutuneeksi.

eilen pysähdyimme runsaan 50 mpk:n jälkeen idylliseen Barhöftin pikkusatamaan luonnonsuojelualueen keskelle. Sisäänajo melko pitka ja välillä toisella puolella vain 0.1 metriä vettä. Hyvät palvelut, tankkauspiste ja jopa vettä laiturilla, saimme siis tankattua. Tänään suuntaamme sitten Rostockiin, vaikka en olekaan päättänyt ajammeko kaupunkiin vai jäämmekö mega-Marinaan siihen ulkopuolelle (750 vieraspaikkaa). Nyt on lapsistakin kivempaa, meidän ”hurjat” roikkuivat perässä fendareista kun pidimme uimataukoa. Aika siistiä! Matkalla pidimme myös siivouspäivää ja ai kuiinka meillä on nyt siistiä!
Viime yö oli lämmin ja siksi ensimmäinen yö ilman lämppäriä… Viritimme jopa verkot luukkuihin niin voimme nukkua kattoluukut auki. Se on kesä nyt!

vihdoinkin siis kaunista ja lämmintä. Nyt ei voi seilata, mutta sitten otetaan aurinkoa. Konetamme avomerellä kohti länttä, Tavoitteena tänään Rostock, mutta voi olla vähän kaukana mielenkiintoinen Stralsund olisi kyllä puolessa välissä. Toisaalta jos viettää tänään pitkän meripäivän voi huomenna olla vaikka satamassa.

Satamakapteeni kolkutteli taas aamulla keulakannella, onneksi. Kysyin miten on, saako jostakin Dieseliä. Vastaus tuli reippaalla saksankielellä ja jotain ymmärsin, varsinkin kun vastaukseen yhdistyi reipas kädenheilutus. Kysyin vieläkö pääseekö veneellä ja vastaus, pääsee klo 10. Hiukan vielä kun kelloaikaa tivasin niin paljastui, että itseasiassa klo 8-10. Nyt tuli siis kiire… pojille käsky aamupalan laittoon ja syömään. Itselle pyörä alle ja etsimään tuota dieselasemaa?. Poljin satamaa kädenheilautuksen suunnassa,näkemättä mitään. Vasta palatessa huomasin miehen istumassa erään kontin takana kyllästyneennäköisenä. Sieltä sitten löytyi avoinkontin ovi ja tosiaan dieseliä kymmeneen asti. Veneeseen ja siellä herran tertut pyörii pöydän ympärillä, kahvi vettä ei ole keitetty ja joitakin tavaroita on nostettu pöydälle. Me odotettiin sua! ja kiire ei tunnu missään – aina toi hopputtaa, booring! Edes jälkikäteen tarina kuudesta kannetusta (20 litraa) ei tavoita, SOU! Ollappa nuori, ei huolen häivää.

aika kului kuin siivillä kun tänään olimme ihan vaan paikoillamme. Aamupäivällä kokosimme pyörät ja päätimme suunnata kansallispuistoon. Keskimmäinen lapsista kehitti lähdössä sellaisen raivon, että lopulta hän sai tyytyä jäämään veneeseen. Kolmestaan suuntasimme siis luonnon ihmeitä ihastelemaan ja onhan se erilaista mm. muratti kasvaa täällä luonnossa. Rannan valtavat kalkkikivi jyrkänteet olivat myös huikeita ja tietty puut, jotka olivat kovin paksuja. Iltapäivästä kun sitten laitoin Rasmuksen toiveesta veneessä tortilloja niin melkein jo huokailin….. et onpa kuuma! Ilta ja tuuli oli jo melko lämmin, oiskos se nyt kesä?

Illalla järkyttävä havainto, laiturin moottoriveneeseen kannetaan polttoainetta –  siis reippaana kysymään, eikö tankkauspaikkaa ole? Kertoivat, että satamasta mahdollisesti    voi löytyä dieseliä, mutta bensaa ei ole. Kertoivat yrittäneensä tankata jostain lähistön tunnetusta paikasta, mutta sieltäkin bensa loppu.Eipä tainnut se vene kauas porhaltaa tuolla tankkauksella 2×15 ja 1×5 litraa. Mekin siis tarvitsemme polttainetta… aamulla siis kannamme lukuisia kertoja 20 litran kannullamme.

Reittivalinta vielä vähän auki… tuulta huomenna ei siis käytännössä taida olla!

nyt nukumme kauan (siis nuorimmat, kenellä unta piisaa) ja sitten lähdemme pyöräilemään ympäristöön.  Hauskan näköinen kaupunki mereltä päin tämä on. Puhuttelevan näköinen oli myös rantaviiva, valkoinen kallio nousee merestä suoraa ylös ja sitä peittäää aivan tiheä vihreä metsä. Erilaista!  Varmasti tutustumme myös rannan museolaivaan, Otus-nimiseen sukellusveneeseen.  Yritimme illalla löytää paikkaa missä maksaa satamamaksu, mutta emme löytäneet. Rannalla kyllä kierteli vanha purjehtijan näköinen, ahavoitunut mies kun saavuimme … . ja nyt sieltä mies saapuikin kolkuttelemaan. Satamatoimistoa ei ole, se on hän ja hänen ruutuvihkonsa. Hieman erilaista kuin Bornholmkssa, jossa maksoimme luottokortilla automaattiin ja satamakapteeni kierteli ympäriinsä virkapuvussa (sinisessä sataman ja kaupungin tunnuksin broderatussa kauluspaidassa ja suorissa housuissa). Maksu saatiin siis suoritettua, mutta suihkun sijainti jäi kyllä epäselväksi…kysymme naapureilta!

Minne jatkamme  -olin ajatellut jatkaa tästä ulkokautta länttä kohti, mutta nyt herääkin ajatus. Kannattaisiko tämä Rugenin alue kiertääkin etelästä, tätä osittain kaivettua/ruopattua väylää pitkin. Muutama mukavan tuntuinen satama siellä on ja sitten emme olisi avomerellä, sitäkun on nyt ollut kuulema ihan liikaa. Nyt täytyy jutella rannan ihmisille, olisiko reitti ok. Onko jollain kokemusta?