Kategoria: Purjehduskausi 2012

väsyneinä, mutta onnellisina lähes 80 mailin matkan jälkeen ollaan perillä Saksassa. Jälleen saimme tuulen kääntymään meille vastaisemmaksi, vaikka aamulla hentoinen tuulen vire kävikin mukavasti luoteesta. Kun sitten tuuli nousi niin vastaisemmaksihan se meni. Sitkeinä sisseinä vaan jatkettiin ja illalla oltiin sitten perillä ja ravintolaan syömään. Matkalla muistelimme kuka idean Saksaan lähdöstä oli alunperin keksinyt, tämän purjehduskohteen ideanikkarinahan on ollut Roope. Äidille halpaa olutta on idean takana. Rasmuksen mielestä ensi kesänä hän voi sitten vuorostaan päättää kesälomakohteen ja se on Airisto! Seilaammme siis ensi kesänä Airistoa edestakaisin, kaikenlaista avomerta välttelemme. Roopen mielestä taas Puola voisi olla mielenkiintoinen kohde….

Tänään pohdiskelin seilatessa mikä olisi toisin jos aluksessa olisi kaksi aikuista? purjehduksen aikana voisi ruuaksi olla monipuolisempaa (nyt kolme kertaa syöty lämpimiä voileipiä), luovimista jaksaisi kauemmin ja purjehtia voisi enemmän, perämiehen ei tarvitsisi pelata neljän suoraa samalla kun ohjaa, lasten ei tarvitsisi ”ruokkia kaloja” yksin, eikä veljen avustaa huonovointista, huonoille ja hyville suunnitelmille löytyisi vastuun jakaja, iltasatua tarvitsisi lukea vain joka toinen ilta….Olishan siitä siis iloa, toisesta aikuisesta.Rantamanooverit sujuvat sen sijaan tällä porukalla melkein paremmin kuin aikuisten kanssa. Roope tänään oikein huomautti, me tultiin äiti kyllä selvästi paremmin rantaan kuin naapuri. Totta, hienosti meni vaativa perätuuli rantautuminen tolppien väliin.

Tuulta taas täällä pohdin ja nyt näyttäisi siltä, että huomenna on erinomainen päivä lähteä kohti Saksaa. Tulossa siis pitkä meripäivä, varsinkin kun lähdemme täältä Bornholmin itärannalta. Toivomme siis ennusteiden pitävän paikkaansa ja  silloin purjehdimme sivumyötäisen ja sivuvastaisen välisissä tuulissa Sujuvasti Sassnitziin. Luottamus ennusteisiin ei miehistössä ole kova, mutta niihin nyt vaan on suunnitelmat perustettava.

Tänään satamapäivä ja iltapäivällä poljimmekin runsaat viisi kilometriä saarenpohjoiskärkeä kohti. Kuulimme siellä olevan Tanskan pisimmän köysiradan ja sitä siis pitimennä katsomaan. Sieltä se löytyikin, hurjan näköinen pudotus jyrkänteeltä alas sisäjärven yllä. Tommi ja Rasmus olivat heti valmiina, tuota pitää kokeilla. Niinpä hurjapäät kapusivat muiden mukana ylös ja me pelkurit jäimme kuvaajan rooliin. Pelottavaa oli lähtö jyrkänteeltä ollut, mutta kuulema kannatti, SIISTII! Kävimme myös katsomassa Hammerhavenin satamaa ja olipa hyvä, että tänne Allkngeen.  Aika kuultaa muistot ja  nuoruuden satamatkin  siis nöyttävät nyt erilaisilta, ihme.  Tässäkin satamassa siistit suihkut ja kohtuullisen lämmin vesi.  Nämä asiat ovat parantuneet sitten  nuoruusvuosien. Ennen reissua sain tietoa, että Tanskassa on kallista, mutta ainakaan ruoka ei sitä ole. Kolme kassillista ruokaa ja 3 litraa viiniäa sataman lähikaupasta  485 Tanskan  kruunua -ei niin  kovin kallista. Suomen ruokamonopolin kuningaskaupassa olisin vastaavista ostoksista pulittanut reippaasti yli 100 euroa ja viini olisikin sitten pitänyt hakea erikseen. Olisihan sen moninkertaisen hinnan tietysti mielellään maksanut kun sitten olisi saanut bonusta, suomalaisten rakastamaa ”ilmaista” rahaa.  Järjestelmähän maksaa vain 300 miljoonaa euroa vuodessa ja tuota rahaahan ei kerätä  asiakkailta vaan se tulee taivaasta, onhan se ilmaista eikös vaan?. Lempi angsti aiheeni, mutta nyt en jatka siitä  sen enempää vaan menen nukkumaan…

bikineissä kannella, aika ihanaa. Nyt sitten loppuloma tällaista, please. Aika paljon veneitä lähtenyt tänään ja tilaa on tullut satamaan. Me pidämme erikoisen kulmapaikkamme. Tässä oltu nyt turvallisesti yksi yö niin eiköhän se toinen mene samalla lailla. Pojat kävivät jollalla kalassa aallonmurtajan ulkopuolella – saalista vaan ei tullut. Mulla käynnissä D-vitamiinitankkaus takakannella. Tähän mennessä rusketusta on saanut lähinnä kasvot ja kämmenet. Seilatessa jatkuvassa suolavesi suihkussa on kasvojen iho melko kovilla. Onneksi C-vitamiini hoitotuotteilla voi korjata vahinkoa. Tänä vuonna muistin pakata mukaan myös Phytsin kasvohoitopakkauksia… nyt voin siis tehdä merellä ihan kunnollisen kasvohoidon siinä vaiheessa kun näyttää siltä. Suolavesi tuntuu myös hiuksissa – lupasin latvapoliisille pitää hiukseni kiinni/ pipon alla ja käyttää päivittäin aurinkosuojatuotetta. Suihkeita olen nyt suihkutellu ja pipoa/lippistä käyttänyt, yli kympin tuulessahan ei mikään tekemäni hiusviritys pysy kiinni. Tiedä sitten mitä se litimärkä päähine tekee hiuksille, auringolta nyt tietysti suojaa. Parhaimpana päivänä seilasin koko päivän märällä pipolla, vaikka vaihdoin pipoa kolmasti päivän aikana. Kesän lopuksi latvapoliisi antaa varmasn tuomion että on parasta vaan leikata millin siili!

sinne se sitten hyppäsi mereen, meidän aivan uusi Windex. Onneksi ei kuitenkaan pudonnut kannelle tai osunut kehenkään. Juhannus ei varmaankaan ole paras asennusajankohta mastonhuipun vekottimille. Ensi talvena Selena saa uudet sähköt ja myöskin mastolle tehdään perusteellinen huolto/remontti. Pitkään suunnitteilla ollut maston kunnostus on aina joutunut taka-alalle ikäänkuin kiireellisimpien asioiden tieltä. Kulkuvalot ja mastovalo palavat, mutta maston huipun ankkuri valo on jälleen pimeänä. Ennen maston nostoa puhdistin lampun ja testasin sen palavan, mutta pimeänä on. Samalla voisi laittaa uudet kaapelit kaikille ja lisätä maston valaistusta kaikenkaikkiaan. Oishan se mukava kun voisi rannalla pitää vaikka saalingeissa valoa, ei tarvitsisi kompuroida pimeällä kannella. Nykyinenleditekniikka mahdollistaisi tämän, virrankulutus on niin pieni kuitenkin. Toppiin voisin viedä ledi-trikolorin, oli se sitten ”sallittu” tai ei. Ulkomerellä seilatessa se säästäisi melkoisesti akkuja ja näkyisi myös aallon pohjalta laivoille. Viranomaisille voisin esitellä kannen tasossa olevia klassikko valojani.

Täällä siis ollaan ahtaassa satamassa ja melkoisen merkillisesti laiturin kulmassa. Paikkoja ei oikein tuntunut olevan, mutta johonkin sitten vaan mennään, eikö! Lähdimme aikaisin liikkeelle Hörvikistä ja ihailimme verkkohässäkkää, jonka olimme yöllä kiertänee. Onneksi emme sotkeentuneet siihen!. Alkuun tuuli liiankin kevyttä, mutta yltyi sitten puolen päivän jälkeen taas kympin paremmalle puolelle ja ihana länsi muuttui lounaaksi. Menokin muuttui siis sen mukaiseksi. Aallot nousivat melkoisiksi, melko nopeasti ja saimmekin kokea melkoista vuoristorataa. Aaltoa ylös ja alas, suuria huippuja väistellen. Roopen alkureissun kysymykseen: Äiti,saimmeko lisää vauhtia, kun meillä on uusi potkuri? löytyi nyt vastaus. Kyllä me saimme lisää vauhtia – tänään seilasimme sivuvastaista yli kahdeksaa solmua ja vauhtia useammin yli 8,5 kuin ali. Vauhtihuipput oli yhdeksässä solmussa, korkein näkemäni arvo oli 9,1 solmua. Vallan huikeeta menoa siis, harmi vaan ettei lapsista meno ollut niin hauskaa vaan lähinnä tuskaa, kalojakin ruokittiin. Haaveilin Hammerhavenin laguunimaiseen satamaan menosta, mutta muutin mieleni tuulen yltyessä. Saimme edullisemman kurssin suunnatessamme Bornholmin itäpuolelle ja aallonmurtajan ahdas sisäänajo myötäaallokossa ei myöskään houkuttanut. Näin päädyimme siis Allingen satamaan ja hyvä näin. Verkkojen kanssa saa olla kyllä tarkkana, meinasimme törmätä verkkomerkkiin noin 5 mpk:a Allingesta pohjoiseen. Mietin oliko siinä oikeasti verkko, vai oliko verkkomerkki karkuteillä. Niin kaukana rannasta verkko vaikutti olevan. Satamaan sisäänajo pimeällä ei vaikuta houkuttelevalta, koko sataman edusta nytkin täynnä verkkoja. Tänään söimme ulkona ensimmäistä kertaa koko reissun aikana – kylläpä ruoka maistui kaikille.

Satamassa yllättävän paljon tanskalaisia ja seuraavaksi saksalaisia ja ruotsalaisia, onpa joukossa yksi toinenkin vene Suomesta, kaunis Swan Helsingistä. Ensimmäistä kertaa törmäsin satamamaksuautomaattiin, luottokortti vaan heilumaan ja siinä se kuitti tulostui.. Tämäkö on tulevaisuutta?

Takana 11 päivää ja 636 mpk:a – vastatuulta ja kovaatuulta, sadetta ja ukkoskuuroja… Kesä, tule jo!

ajoimme sisään Hörvikin satama-altaaseen. Mikä oli ajellessa kun kolme paria silmiä näki kaiken ja yksi tiesi miten se menee. On se hurjaa miten näkö huononee vanhetessa… nuoriso näki viitat ja verkot, jotka multa olis todellakin jäänyt näkemättä. Myös sisäänajo valot löytyi todella nopeasti nuorilla silmillä ja sitten vaan käsky, seuraa valoa, että pysyy valkoisena! Keulatähystäjät huomasivat myös verkkomerkit ja toinen niistä olikin melko lähellä. Hienosti päästiin satamaan ja kylkilaituriin aallonmurtajaan. Satamassa on vain muutamia veneitä, oikeastaan siis melko tyhjää. Matka sujui joutuisasti tummien sadepilvien ympäröimänä. Näimme mstkalla muutaman laivan ja pari purjevenettä, oikeastaan ihan tyhjä meri. Puuhdetöinä korjasimme oviluukkujen säilytyspaikan ja kiinnitimme vihdoin hanskalokeron uuden kannen. Olipa hauskaa kun saatiin tehdyksi, Tommi onkin aika taitava ja innokas korjaaja. Mitäs sitten korjattavaa seuraavaksi keksisi? Tänään on muistettu myös Sareja  ja Saroja, onhan heidän nimipäivä.

Huomiseksi luvattu länsituulta alle 10m/s eli huomenna pääsemme siis Bornholmiin! Takana nyt kymmenen purjehduspäivää ja 576 mpk:a eli todella byvä vauhti meillä on ollut. Vestervikissä olimme sitä paitsi  yhden päivän satamassa. Nyt nukkumaan ja aamulla matkaan…..jee, Bornholm!

Taas tällainen vastennäköä päivä. Aamulla Kalmarista lähdettäessä päästiin seilaamaan kovaa, mutta sujuvaa länsituulta. Puolilta päivin tuuli kääntyi jälleen vastaseen ja alkoi koveta. Kaikki alle neljäntoista on ok, mutta kun mennään sen yli tuntuu tuuli oikeesti kovalta. Tänään kaksi viimeistä tuntia tuuli puhalsi 15 – 17 m/s ja siis vastennäköä. Pojista oli hauskaa kun tuli uusi enkka, äiti ei niinkään ole kiinnostunut tuuli ennätyksistä. Katsaus konehuoneeseen ja polttoainesuodattimessa lilluva vesi sai aikaan päätöksen. Tänään ei mennä Karlskronaan vaan seuraavaan satamaan ja niin päädyimme Sandhamniin. Tämä Sandhamn on mukava pikku kalastajasatama aivan etelä Ruotsissa, eikä lainkaan kuin Tukholman saariston vastaavanniminen chillailupaikka. Eteenpäin tänään kuitenkin runsaat 50 mpk:ta ja nyt syöty rantagrillin terveellisiä antimia. Rasmus olis kyllä mieluummin syönyt oikeaa ruokaa, kuin grilliherkkuja. Onneksi listalla oli myös katkarapuvoileipä… aika paljon terveellisempää – miten lapset voi olla niin terveystietoisia. Valtaosa lapsista hyppäisi sujuvasti ruokailujen ohi ja korvaisi ateriat herkuilla tai suolapaloilla, mutta ei nämä. Ruoka on ruokaa ja herkut herkkuja!.

Nyt siis rantaelämässä… pojat ehtivät ajella monta kierrosta kalastajien hauskoilla kärryillä ja sai äitikin istua kyydissä, ennenkuin meille huomautettiin ettei niitä saa lainata. Nyt pestään pyykkiä ja pojat kalastaa,  olispa nyt kaunis lämmin kesäilta!. Matkalla tänne ehdin kastaa kolmet  goretech housut  aivan läpikotaisin… nyt siis vene on kuin mustalaisleiri kun kaikki on kuivumassa.

Yhteydet toimii hauskasti… vielä muutama vuosi sitten ei Kalmarsundin keskellä ollut puhelinkenttää, mutta nyt on ja tällaisessa pikku kalastajakylässä on langaton internet. Maailma muuttuu… ja hyvä niin.Sitä voi samanaikaisesti olla kaukana kaikesta ja kuitenkin niin läsnä.

Tänään taas ihanaa vastatuulta, mutta voimakkaimmillaankin vain 11m/s eli siis ihan lällyä! Aamulla venyttelimme vuoteissa, vaikka aurinko paistoi ja naapurit kolistelivat lähtöä- me siis velttoilimme. Puolen päivän jälkeen matkaan ja illaksi Kalmariin… olisihan sitä voinut jatkaa, mutta huomiseksi olisi luvassa sivutuulta. Huomenna jos pääsemme Utklippaniin niin ylihuomenna voisimme olla Bornholmissa, se olisi aika kiva juttu.

Harry Potteria lapsille iltasaduksi lukiessa ei voi olla pohtimatta, mitä sitä toivoisi jos voisi taikoa. Sivumyötäistäkö? vaiko jotain villimpää? jos tietysti voisi taikoa niin sittenhän vois saada vaikka mitä….

Iltakävely rannoilla katsellen veneitä… melkoisia on Najad 570, Hallberi 53, Hanse 5? ja sitten on tietysti ikuiset mahonki kaunottaret, mikäli rannan suosituinta nimeä kysyttäisiin niin second life olisi voittaja.

Tiedättekö mikä on maailman parasta ruokaa – lasten itse tekemä tietysti. Tänään kokkaili Rasmus, pasta bolognese oli loistavaa ja niin helppoa kun sen osaa. Jälkkäriksi kun vielä suomiklassikkoa, Uuno Turhapuroa ja  leffakaveriksi paketti keksejä niin huh siinähän se!

tosiaan aikaisin ulos merelle ja matkaan… tänään luvassa muuta kuin vastatuulta. Ulkona merellä tosiaan runsas kymmenen ja länsituulta, hyvä meno saatiin siis aikaiseksi.    Aamulla olin siis melko toiveikas koko päivän purjehduksesta – ja sadan mailin täyttymisestä. Keskipäivällä alkoi näyttää toisenlaiselta – taivaalle nousu tummia ja vielä tummempia pilviä ja tuuli alkoi nousta. Seilattuamme runsas tunti 14 – 16 m/s tuulessa, alkoi tuntua siltä ettei nöin voi jatkaa. Varsinkin kun välillä niskaan kaatui jäisiä sadepisaroita kuin ämpäristä. Ehdimme siis seilata noin 60 mpk:ta ennenkuin käännyin ajamaan sisään Påskallavikeniin. Tänään pahoinvoinnin suhteen hyvä päivä- Rasmus ja Tommi selvisivät ilman merkittävää huonovointisuutta. Tosin he pysyttelivät punkassa sisäänajoon asti. Rasmus ekaa kertaa jalkeilla tänään hiukan kolmen jälkeen iltapäivällä. Roope onneksi on tosi merimies – keikkui ruorin takana vaikka tuulta 15m/s. Ei edes kaikkien aikuisten puuhaa! Huomenna kuvaan Blå Jungfrun – mielenkiintoisrn ja silmiinpistävän saaren Kalmarsundissa, katsotaan jos saan kuvaa myös tänne blogiin.

Ilta notkuttu satamassa, syöty liikaa, katsottu lasten valikoimia ”opetusleffoja” ja tietysti juteltu naapureiden kanssa. Ihania nämä ihmiset täällä etelämpänä… taas yhtä käyntikorttia ”rikkaampi”. s/y Selenaa kaivataan Boströmien nettisivuille. Täytyy googletella!! Veneessämme on kaksi mielenkiintoista lehteä: lego-kuvasto ja Teknik Magasinetin kuvasto, niitä voi lärätä tuntikausia ja paljon on ostettavaa. Onneksi elämän realiteetit on kuitenkin jotenkin hallussa, harmi kun kaikkea mitää haluaa ei voi ostaa – hei Roope!ei koskaan voi ostaa ihan kaikkea korjaa Rasmus. No, kuvasto ostokset on onneksi ilmaisia…

niin ja tämä lämpö…. ihmetellä voi miksi merellä on niiiiin kylmä kun seilaa – helpohkon selityksen lämpötilaan saa meriveden lämpötilasta. Tänään meriveden lämpötila 10,5 ja 11,2asteen välillä. Kun siis seilaa jääkaappi lämpöisessä nesteessä on helppo ymmärtää miksi pipo on kiva juttu! Lämppäri on mun paras unikaveri – ne kun multa lasten mukaan puuttuu…

Rantapäivät on raskaampia kuin päivät merellä… vanha totuus. Nyt pojat punkissa ja mulla kynsihuolto, mitenköhän pärjäisin neljä viikkoa huoltamatta kynsiä. Asiakkaani ovat kyllä taitavampia kynsien kanssa olijoita kuin minä. Tänään kun vaihdoin uuden köyden Furlex-rullaan sain palan pois peukkukynnestä…. nyt korjattu. Jos jatkais yätä itsehoitopäivää vielä karvanpoistolla, oishan se sitten kiva kun olis siloista siellä sun täältä, mutta sääret täytyis ainakin.

Kova tuuli painoi tänään naapuriveneitä laiturille ja vedimme/vinssasimme niitä kauemmas yhden miehen kanssa. Sainkin sitten kahvikutsun hänen veneeseensä ja siinä se meni nopeasti iltapäivä kahvitellen. Taas sain uusia vinkkejä… Kalmarsundissa kannattaa pysyä Oolannin puolella – turvallisempaa vettä. Tulipa siinä pohdittua elämää, purjehdusta, terveyttä/sairautta, livlustia ja kaikkea muuta, ihan ventovieraan kanssa.  Melkoisen seurallista väkeä täällä etelässä. Viime kesänä lasten kanssa seilatessa sain olla melko itsekseen, nyt tuntuu joka päiväksi löytyvän aikuista juttuseuraa. Eilen englanniksi ja tänään ruotsiksi, mukavaa!

Huomenna etelään niin kauas kuin jaksan. Luvassa olisi länsituulta yli kymmenen, keskituuli 13 m/s eli kovaa mennään. Katsotaan minne ehditään, Utklippan olis menestys, mutta matkaa melkein 120 mpk:ta eli aika kaukana…