Kategoria: Purjehduskausi 2012

Sadepilviä, tuulta, mutta myös aurinkoa täällä Västervikissä. Lapset uineet altaalla eilen ja tänään, yhteensä varmaan neljä tuntia. Vesi on kylmää,mutta onneksi on sauna. Yhteissauna on muuten kiva juttu. Olen aina tiennyt, että purjehtijoiden miesten saunassa olisi mulle kiinnostavampia juttuja kuultavana. Valitettavasti en kiinnostavuus perusteella saunaa valita. Täällä kuitenkin yhteissaunassa kuulin taas kiinnostavaa tietoa Tanskan itärannikosta ja nyt heräsi mielenkiinto, ehkä menemmekin Legolandiin veneellä. Lähimmästä satamasta ei matkaa ole kovin pitkälti. Illalla saimme myös grillattua viimeiset Suomesta ostetut lihat.

Ilta meni mukavasti, pojat saivat onkia ja mullekin löytyi olutseuraa mukavasta saksalaismiehestä. Hailigenhafen on turisteille, mutta Lubeck on oikea ostospaikka. Saatammepa siis tehdä koukkauksen Lubeckiin ja sitten vasta Hailigenhafeniin… siellä on kuulema kyllä erinomaiset venetarvikeliikkeet eli sinne sitten alennusmyuntiä ihmettelemään..

Harjoitteluasteella tämä blogin kirjoitus – eilinen päivitykseni onkin kadonnut ja jostain syystä pikälähetys puoli takkuilee. Tuskin vika on ohjelmassa. Eilen kirjoittelin sadepilvien välistä, että köysihankinta sujui erinomaisesti Fyruddenista. Sain ostettua moninverroin vahvemman köyden hintaa 24Kr/m eli siis myös puolet halvemmalla kuin Suomesta. Nyt se täytyy sitten vielä asentaa, viimeksi takkuilin sitä paikalleen melko kauan, mutta harjoitus tekee mestarin. Ensi kerralla kun ostan köyttä olen kyllä tarkkana mihin se on tarkoitettu. Turusta ostamani köyden lujuus oli varmaankin luokkaa 300?N, mutta nyt sain yli puolet halvemmalla köyden jonka lujuus on 2000?N. Kauniin sinisen köyden riekaleilla voi solmia

Tavoitteena tänään Landsort -Haradskär, vaan haaveeksi jäi…. aamulla tuuli ihanasti wsw ja niin pääsinkin seilaamaan lähes etelään. Oikein ajattelin Landsortin jäädessä taakse, että nyt täytyy olla onnellinen suunnasta 175 ja onneksi olin, sillä montaa tuntia se ei kestänyt. Sitten tuulta taas aivan vasten näköä. Tuuli tietysti yltyi ja aallot sen myötä. Melko hienosti kuitenkin vielä eteenpäin, kunnes viisi seilauspäivää vanha rullapurjeen köysi kuoriutuu ja on vähällä pamahtaa poikki. Keulapurjeen reivaus on siis mahdotonta ja 140%:lla ei tässä tuulessa mennä. Myrskypurje on mukana, mutta vaihtamisessa tällä porukalla melkoisesti riskejä. Päädyn kääntymään Ja ajamaan sisään Arkösundiin. Harmitti, mutta minkäs voit. Tuulessa saimme kannelle myös osan antennistamme mastonhuipusta.. Roope havannoi yhtenä päivänä naakan siellä istuskelemassa ja ajattelin jo ettei mitään sattunutkaan, mutta toisin kävi kuitenkin.

Arkösundista tankki täyteen ja matka jatkuu…  nuoret masterchefit taikovat ruokaa kuin konkarit ainakin ja vähän ketsuppia niin kaikki hyvin, niin ja olutta tietenkin. Nyt siis suuntana Fyrudden ja sinne venetarvikekauppaan köysiostoksille ( äidille kiitos neuvosta)… pojilla menossa päivän eka leffa ja hyvä niin, ei tämä konetus sadepilvien välissä välttämättä kaipaa montaa miestä ja onhan mulla kaverina Leevi&Leavings niin ja tietenkin tämä tietotekniikka.

Maailma muuttuu ja näin yrittäjän voin sanoa, että onpa hauskaa olla lomalla ja kuitenkin tavallaan ulottuvilla. Asiakaspuheluita vähän skippailen, mutta esimerkiksi bravan sivuston hakkerointien purkukin hoitui hienosti täältä. Tietysti kiitos asiassa auttaneille, mutta kuitenkin mä olen MERELLÄ !

Nyt jatkuu merenkulku…

Eilen pyöräilyä ympäri Nynäshamnia ja jälkiruuaksi pizzaa ja salaattia sekä leffailta… ihanaa poikien elämää.
Eilen ei sitten tuullut yli 14 m/s, korkein näkemäni luku oli 13,8 m/s Katsotaan miten tänään käy. Nyt ulos merelle ja purjeet ylös!

Rantasota saa nyt jäädä unohduksiin, tänään vielä kiitän ”korjaajaa” ja sitten unohdamme ikävän ja täysin poikkeuksellisen tilanteen. Ikäviin ihmisiin ei kannata takertua ja heihin ei kannata hukata aikaa eikä energiaa.

Eilen tosiaan ylitimme Ahvenanmeren täysvastasessa ja tuulta taas enimmillään 14 m/s… haastavaa keliä siis. Ruokimmekin siis kaloja, mutta Roopesta on tulossa varsinainen merimies. Hänen oksennuskiintiönsä on nyt täynnä ja kokenein ottein hän voi ohjata, toimia sisällä ja vaikka huolehtia toisistavaikka vene keinuisi miten paljon. Ahvenanmeren keinutus oli tylsää, mutta aina tässä kohden palaamme kokemukseen asiasta moottoriveneessä. Lapsille Ahvenanmeri moottoriveneen hytissä pahoinvoivana on pahoinvoinnin pohjaluku. Koskaanei purjeveneen kannella merta katsoen ja välillä vaikka kasvoja roskevedessä huuhtoen voi olla noin niin kurjaa.

Rasmuksen toiveesta vietimme idyllisen illan Fejanissa ja aamulla aikaisin liikkeelle. Vastatuuli siis jatkuu ja kova sellainen, tänään maximi 13 m/s. Tunnin sisällä olemme Nynäshamnissa…

Saimme muuten Maarianhaminassa selvitettyä pilssiin valuneen veden tulopaikan. Vuoto oli painevedessä pentryn lattian alla ja nyt siis korjattu.  Tommi korjasi myös minun pyöräni etujarrun… aika tehokasta siis!

Naapurini lähdettyä laiturille saapui uudelleen korjaaja( oikealta ammatilta vallan muuta, auttaa sataman asiakkaita tarvittaessa) ja kyseli sainko naapurilta ennen lähtöä oluen? jota en siis tietenkään saanut. Korjaaja oli tehnyt naapurini kanssa herrasmiessopimuksen, että hän korjaa vaurion ja opettaa omistajaa itsekin korjaamaan, jos naapuri tarjoaa minulle oluen ja sovittelee asiaa. Korjauksen hinnaksi oli näin sovittu yksi euro. Korjaaja taisikin olla samalla asenne kasvattaja ja varmasti tässä se olikin tarpeen. Mukavaa oli kuitenkin kuulla myös häneltä, että naapurini toiminta ei todellakaan kuulunut merelle. Lapsilleni oli myöskin kiva kuulla asia vielä ulkopuoliselta, sillä varsinaista sättimistä he saivat kuulla naapurin taholta. Herrasmiessopimuksesta kiinni pitäminen oli selvästi korjaajalle tärkeää ja naapurini saakin häneltä lupauksen pettämisestä palautetta.

Minusta surullisinta on, että naapurini jäi varmaankin edelleen siihen uskoon, että on hyvän merimiestavan mukaista pyytää lupa naapurilta ennenkuin kiinnittäytyy laituriin toisen viereen. Kaikkien tulisi siis huutaa ennen poijua saako siihen kiinnittyä vai ei. Ekana saapunut siis ikäänkuin omistaa paikat ympäriltään. Ilmankos näillä heinäkuun sunnuntaipurjehtijoilla on kiire! Tähän uskoon naapurini siis varmaankin jäi. Olisin halunnut hänen ymmärtävän, että hyvää merimiestapaa on auttaa tulijaa kaikin tavoin ja esimerkiksi siirtää poijuköyden kiinnitys samalle puolle, jotta molemmat voivat tukeutua poijuun yhtä tukevasti. Hänen tulisi myös ymmärtää, että paikka mihin saapuva alus kiinnittäytyy on täysin saapuvan päätettävissä ( ellei satamalla ole tähän jotain sanottavaa).  Paikan valinnan perusteena  voi olla aivan hyvin se, että miehistöni oli väsynyt ja tarvitsimme keula tuuleen paikan. Valitsin myös rannan kaukaisimman poijun, missä oli vain yksi kevyt vene. On hyvää päälikkyyttä arvioida tilanne saapumishetkellä. Ketään ei tietenkään saa vaurioittaa eikä miellään herättää, mutta on myös aivan luvallista saapua satamaan kymmenen jälkeen tai vaikka aamuyöstä. Monta asiaa jäi siis tälle merten sankarille sanomatta, mutta tuskin toisaalta hän olikaan valmis ”opetusta” minulta vastaanottamaan.

Blogissani on ollut hiljaisuus kun olen siirtynyt tänne Ruotsin puolelle ja tekniikan ihmelapsena en ole saanut kaikkea toimimaan ihan jouhevasti. Täältä kuitenkin heräilen! 

Käsittämätön rantasota naapurin kanssa sai tosiaan hiukan uskomattomat mittasuhteet kun veneeseen saapui oikeasti gelcoat-korjaaja. Siinä vaiheessa olin melko kypsää kauraa, mutta myöhemmin paljastui, että ehkä syyttä. Sataman vastaava sanoi minulle melkein heti tilanteen tajuttuaan, että ta lungt, vi ska fixa det här, joten poistuin tilanteesta etten vaikka saisi jotain primitiivireaktiota. Aamuherätys poliisilla ja rikosilmoituksella uhkaamalla oli hiukan liikaa jopa minulle. Naapurini näennäinen vaurio sitten korjattiin ja he lähtivät matkoihin poikieni auttaessa heitä.

ja tänään tuli kyllä idiotismin pohjalukemat saavutettua kanssaveneilijän täholta. Saavuimme Maarianhaminaan 22.15 Satama oli kevyesti täynnä. Uloimmasta laiturista meille viittoiltiin paikkaa sillan kohdalta, ilman poijua. Ystävällinen veneilijä olisi ottanut meidät kyljelleen poijuttomaan paikkaan ja me torjuimme tarjouksen ja näin valitsimme väärin. Kääntäessäni venettä kohti valitsemaani paikkaa sanoin lapsille viereisen veneen omistajan laittaneen veneensä kyllä niin ettei vierelle odoteta/toivota tulijaa. Laiturin päässä kuitenkin oli vielä paikka ja saisimme keulan laituriin. Kunhan koukkaan hakemaan poijua veneen perästä ja sitten koukkaus ulos. Kun sitten lähestymme poijua, nousee veneesta kuulema nukkumassa ollut mies ( villapaidassa ja shortseissa) ja kysyy piukkaan sävyyn, etkai tosissasi aio tulla tähän. Vastasin, että näin teen ja jatkoimme rantautumista. Hänen lainkaan auttamatta pääsimme ulkokoukkauksella kiinni laituriin ja sitten se alkoi…. sen päiväinen sättiminen miten veneeni painaa häntä ja koko kasaa, olenko lainkaa katsonut tuulitietoja? (huomenna 6-8 m/s lännestä eli siis sivusta mrihin nähden), hyvää ja kohteliasta merimiestapaa olisi ollut neuvotella heidän kanssaan sopiiko vierelle tulla…. näin oli kuulema naapurikin tehnyt tullessaa ihan vapaalle paikalle heidän toiselle puolelle. Oletko lukenut fysiikkaa veneen kiinnittämisestä? Hänen veneensä köydet muodostaa kaaren estäen hänen liikkumisen kasaa päin ( perässä siis poiju, ei tolppa… Poijuhan ei tietenkään anna sivulle periksi, eihän?) Sättiminen sitten jatkui ja minun olisi pitänyt vetää veneeni matalan ponttoonilaiturin päähän kyljelle… Kun kerroin valinneni oikeastasn vapaista paikoista parhaimman ja sanoin, että tässä oli paras poiju, kaukana ja siinä kevyt vene (hänen 34-jalkainen) niin siitähän se repesi….. Tähän tulit sitten itsekkäästi muista välittämättä kasaa painamaan…. Kerroin kyllä uloimman laiturin epäitsekkään tarjouksesta ja harmittelin etten mennyt siihen ilman poijua, niin olisi heiltä välttynyt tällainen paha kriisi. Sättimistä sain tietysti vielä tuloajasta, huonosti käyttäytyvistä lapsista ja lopulta siitä mikä ongelmista oli suurin todennäköisesti. Tällaista se sitten on kun nainen lähtee yksikseen merelle! Pyysin häntä heti alkuun soittamaan satamatoimiston päivystysnumeroon ja pyytämään sieltä jonkun arvioimaan olenko ”luvattomassa” paikassa. Mikäli satama näin päättää siirrän veneeni toisaalle, mutta hänen käskystään en sitä tee. Aamu neljältä täällä sitten alkaa paniikki kun tuuli kääntyy…. Lupasin herätä katsomasn miltä näyttää- odotan lasikuitutikkujen lentävän näölle kun sivusta tuulee Max 8…
Mistä näitä kuplassa eläjiä oikein nousee näin heinäkuussa? Kehoitin häntä välttämään heinäkuun ruuhkia ja kerroin olleeni monta kertaa melko paljon täydemmässäkin länsisatamassa ja kerroin myös olleeni heinäkuussa Sandhamnissa niin, että koko laiturien välit oli täynnä veneitä. Laiturilta toiselle pääsi siis kulkemaan veneitä pitkin. Se on kuulema sitten eri asia. Ehdottivatpa he sitten vielä ankkurin käyttöä, pikkuvaimokin vallan tuohtuneena kädet puuskassa. Kerroin ettei tässä rannassa sitä missään tapauksessa voi tehdä, pohjaan ei tartu mikään ja jos johonkin tarttuu niin kaapeliin, kokemusta on! Oikeasti tilanne oli koominen – hän koki tulleensa kohdelluksi huonoimmin koko 30 vuotisen purjehdushistoriansa aikana ja minä voin sanoa ihan vaan, että kiitos samoin. Tämmöistä ei ole koskaan vielä tapahtunut. Oikeastaan en voinut kuin nauraa runsaan 70 mpk:n ja kaikenmaailman vuotosouvien jälkeen ja sekös häntä sitten vaan raivostutti enemmän. Kun sitten tulimme poikien kanssa suihkusta en voinut olla kertomatta edellisestä kerrastani Maarianhaminassa. Silloin tulin yksin Ahvenanmeren yli ja liian kovassa kelissä, kun sitten yritin rantautua niin en siinä onnistunut ja jouduin ottamaan uudestaan ulos. Ystävälliset saksalaiset, jotka tulivat samalta suunnalta samaan aikaan sitten viittoilivat jotakin ja jäin odottamaan. Pian minua viittoiltiinkin heidän viereensä ja oikeastaan he kiinnittivät veneeni – olin ihan poikki ja ymmärsivät sen ja toisaalta en edes hävennyt. Kerroin pojille, että mielestäni tämä on oikeaa hyvää merimiestapaa. Naapuria autetaan niin paljon kun voidaan ja aina voi ajatella, ettei voi tietää mistä toinen on tulossa ja missä kunnossa. Toivottavasti kuului naapuriin tämä hyvät merimiestavat koulutus. Kerroin myös ettei naapurilta missään tapauksessa tarvitse lupaa kysyä, varsinkaan jos voi kulkea rantaa/laiturille ihan oman veneen kautta. Ensimmäisenä saapunut ei omista rantaa, poijua tai laituria. Pojat olivat aika tohkeissaan ja sain erityistä komppausta lainalapselta – oli kuulema hyvä, että pystyin oikein vääntämään asiaa, etten vaan hiljentynyt ja vältellyt heitä.
Nyt menen yövartioon, jostain kumman syystä käyn vielä tsekkaamassa fendarit, idiootin kanssa ei olisi kiva päästä vahingonkorvauksista tupaan. Sitten kyllä aion nukkuakin, vaikka tuuli kääntyykin… Hui pelottaa!

Aamulla varsin lennokas lähtö, sivutuuli painoi venettä melko kovaa ja rannan miehillä olikin mielessä kaikenmaailman köysihässäkät. Kerroin meidän kyllä peruuttavan kovaa ulos ja ainoa huoli on, irtoaako poijukoukku? Miesten tuupatessa viereisestä irti saimme hienosti itsemme poijusta irti. Hyvä miehistö meillä!
Veneessä kun alkaa sattuman niin kaikki tapahtuu yleensä yhtä aikaa, niin meilläkin. Tuulta tänään 11-13 m/s ja puuskissa 14+. Päätin meidän jatkavan Maarianhaminaan ja tuulen keskiviikkona keventyessä pääsemme ulos ja eteenpäin. Gotlanti jää siis tänä vuonna näkemättä!.Seilatessamme keskellä Kihtiä melko piukkaa kurssia länteen huomaa Tommimeidän keulatikkaiden pudonneen mereen kannelta (miksi en käskenyt tuoda niitä pois?!?) Kun sitten hain turvavaljaita huomasimme Roopen kanssa toiletin lattian lainehtivan… Pilssissä vettä oli sitten paljon enemmän…. Nopea makutesti, ainakin osittain suolaista eli jostain vuotaa!! Käytyäni siis keulakannella sukeltamassa aaltoon tikkaiden pelastusretkellä aloin etsiä mistä vuotaa? Kaikki pahimmst skenaariot mielessä tutkin nopeasti pakoputken, koneen S-vetolaitteen tiivisteen, koneen vesioton jne. Aikani tutkailin ja suljin hanoja…selvää vastausta ei löytynyt. Onneksi korjasimme toisenkin pilsipumpun kuntoon ennen lähtöä. Melko pelottavalta tilanne lapsista taisi tuntua ja Roopelta taisi tulla ihan krokotilin kyyneliäkin. Eivät muista lapset puuveneaikaa, jolloin pumppu saattoi pumppailla moneen kertaan yössä. Syy edelleen siis selvittämättä, mutta vuoto on kuitenkin rauhoittunut hanoja sulkemalla.
Nyt meillä on jälkkärikahvienaika…. Maarianhaminaan saavummemelko myöhään, mutta aina ollaan mahduttu ja niin varmasti tänäämkin

Iltapala pöydässä kuulin tänään mitä teen öisin, kun pojat nukkuvat. Laskeudun kuin Ninja alas parvekkeelta ja siirryn juhlimaan eräiden pojille nimituttujen miesten kanssa. Toisaalta voihan se köysi olla lakanastakin… tai sitten voin tehdä sen FBi-tyyliin helikopterilla. Yöt vietän siis bileissä en kotona sängyssä -ilmankos joskus väsyttää. Voisinkohan hyödyntää noita Ninjataitoja muussakin elämässä tai vaikka täällä merellä?
Akvaariokalojemme viihdyttäjälle tiedoksi – jääkaappi jäi sitten tyhjentämättä eli hyödynnä vapaasti jos kalojen hoidolta ehdit. Aamulla Korpoströmin kauppaan ostamasn voita ja pikkelsiä – harkinnassa on myös termospullo, joka jäi kotoa ottamatta. Jos edessä on 30+ tuntia luovintaa, voi lämmin kuppi tehdä terää.

Edessä siis reipasta vastatuulta – olisin kyllä toivonut jotain muuta. Nyt siis pohdinnassa vaihtoehdot, joita on kolme. YKSI: Huomenna kohti Utötä ja eteenpäin jos näyttää siltä. KAKSI: Huomenna Utöseen ja seuraavana aamuna aikaisin ulos kohti Gotlantia. KOLME:Huomenna Marikseen ja keskiviikkona suoraa yli tai Sandhamniin.
Pohtiessani asiaa punaviinin kanssa (huom. Illan eka lasi) olen mieltynyt vaihtoehto kakkoseen – huomenna hyvä laskettelu toukkaleikeistä purjehtimiseen ja sitten keskiviikkona aikaisin liikkeelle niin vältetään purjehtimasta kahta yötä ja myöskin nähdään mitä se tiistain ökande tarkoittaa kun lupaus on11-13 m/s.
Tätähän oli varmasti luvassa – luovintaa ja reipasta tuulta, meille se vaan tulee nyt heti.
Pojat sammuivat kuin kynttilälyhdyt iltasadun jälkeen ja yksi taisi siirtyä höyhensaarille jo Harry Potterin aikana. Hyvä niin, nyt vielä viime silaus kynsiin (työkynnet on pakko geelata purjehdus asentoon) ja sitten myös nukkumaan.