Kategoria: Purjehduskausi 2015

  • Sandhamnista Lillikseen…

    Sandhamnin ihanasta atmosfäristä nautimme tuokion… muutama ihana kuva rannan taloista, kauniita naisia ja komeita purjehtijamiehiä. Illallinen ja yöksi merelle…

    Puskimme ulos merelle hämärän kanssa samaan tahtiin. Tuuli oli yltynyt kymppiin ja puskimme koneelle melko vastaista ulos Sandhamnista. Vaikutti siltä, että seilaamme lennossa yli Pohjois-Itämeren kohti Kökaria. Purjeet ylös ja kokka kohti pimeyttä. Mikä purjehduksessa on niin hienoa – kaikki.  Merellä on hienoa, myös silloin kun ei ole kaunista. Nyt surffasimme pimeydessä ja miehistö alkoi hakeutua paikoilleen.  Olinhan luvannut seilata itse tuon yön synkimmän ajan ja siirtää vastuuta aamun valjettua. Sitkeimmät seurustelijat olivat seuranani pitkälti yli puolen yön, mutta sitten tuli hiljaista. Yönhärässä kuului korkeintaan minun laulua ja aaltojen kohinaa. Synkin pimeyskin muuttui välillä kuutamoksi kun kuu löysi pilviverhon välistä aukon. Hetkellisesti tuntuikin kuin olisin sytyttänyt valot yön pimeyteen. Aamu valkeni neljän aikaan ja niin meillä alkoi aamiainen number one.  Taivaallisen kaunis auringonnousu oli seuranamme. Aamiaisen jälkeen nukkumaan – ihana tunne väsyneenä kömpiä omaan punkkaan ja vene jatkaa kulkuaan turvallisissa käsissä. Unessani havahduin vain hetkellisesti, kun tuulen loputtua Lombardini hörähti käymään ja jatkoimme peltigenoalla.

    Kökarin sivuutimme pilvisissä merkeissä – kotimaan vesillä tuntuu harmaalta. Pieni tihkusade toivotti meidät tervetulleeksi kotiin ja minun ympyrä sulkeutui. Itämerta on hämmennetty, ympyrä tehty vai kahdeksikko jää tällä kertaa tekemättä. Kihti tuntui miehistöstä pieneltä, kuulema on joskus ollut suuri. Meillä oli mielessä suomalainen sauna, siksi suuntana Lillholmen. Rantautuminen, saunavuoro varattu ja juhlistimme hetkeä kuohuvalla! Taas itkimme liikutuksesta, koska siihen oli nyt aihetta. Veneellinen vahvoja naisia, joiden erilaisuus on rikkaus. Meilä kaikilla on vahvuutemme ja heikkoutemme, hyvä niin, sillä yhtään täydellista ei mukaan halutukkaan.

    IMG_462588678170613

    Illalliseksi grillillinen herkkuja auringon lämmittäessä mukavasti, saunaan ja nukkumaan. Kesälomapurjehduksen viimeinen ilta ei voisi olla parempi. Kiitos!

  • Aamuvarhaisesta iltamyöhään…

    Byxelkrokista Nynäshamniin, 115 meripeninkulmaa nyt takana. Viime öisten, lyhyiden yöunien jälkeen hieno suoritus naisistolta.

    DSC_0551

    Olipa meripäivä – auringossa köllöttelyä avomerellä, nautintoa isolla N-kirjaimella. Ollaan syöty ja juotu, naurettu ja itketty – onnesta ja liikutuksesta, pohdittu mennyttä ja tulevaa, kuunneltu Abbaa ja juotu Mohitoja itse tehdyin jääpaloin. Ehdimme rentoutuakin kannella loikoillen ja puhdetöitä tehden. Köysitöinä on poistettu vappuhuiskia, siivottu kantta ja kätevä emäntämmekin tutustui virkkauksen saloihin ja saikin aikaiseksi kahdeksan ketjusilmukkaa. Nähtäväksi jää mikä tuosta virkkauksesta syntyy vuosien saatossa. Avomeren huikeissa maisemissa voi kannella pitää myös sokerointi-  ja jalkahoitostudiota, nyt on silukkaa. Avomerellä olemme yhteyksien tavoittamattomissa, mutta kun ranta alkaa näkyä tulee taas palkkeja puhelimeen. Siitä iloa kaikille – erityisesti olemme saaneet nauttia TinderDating tuomasta huvista – voi tuota valikoimaa…

    DSC_0561

    Merellä surkuttelimme Itämeren surkeutta – lähes koko päivän kuljimme jonkinlaisen kasvuston läpi, paksumman tai ohuemman. Mielessäni on tuo Puolan tilanne, yhtään septik-tankin tyhjennyspaikkaa en löytänyt. Miten tuolla purjehditaan veneellä, jossa mereen ei ole mahdollista tyhjentää mitään? Toisaalta Puolasta taitaa Itämereen mennä paljon muutakin sopimatonta – mitenköhän tuohon voisi vaikuttaa…

    Nynäshamniin saavuimme samaanaikaan hämärän kanssa mutta ikäväksemme missasimme saunan – ei yösaunamahdollisuutta täälläkään. Aamulla aukesivat rannan kaupat – kiva juttu. Paikallinen Pelle-kauppa oli aivan kuin tilauksesta laskenut kaikkien tuotteiden hintaa -40%. Kyllä nyt on nättiä uutta kaikilla, minä pysyin piukkana ja yhtään uutta takkia en ostanut, koska itseasetettu ostokielto on neljän takin omistajana edelleen voimassa. Jotain kivaa kuitenkin ja yhtään Pelle-mekkoa ei vielä ollutkaan. Omiin suunniteltuihin ostoksiin kuului myös moottorin ilmansuodatin ja uusi lyysari kahden toimimattoman tilalle. Huikea palvelu rannan kaupasta. Suodatinta soitettiin läheiseltä Lombardini-myyjältä, valitettavasti olisin saanut uuden vasta parin päivän päästä. Lyysariakaan ei heillä ollut hyllyssä, mutta pyytämättä myyjä soitteli koko Nynäshämnin mahdolliset kaupat läpi ja lupasi myös pyytämättä auton lainaksi tarvittaessa.. Lopuksi myyjä lupasi tekohengittää vanhaa suodatintani paineilmalla, tietenkin pyytämättä. Perässäni ollut miesasiakas kertoi minulle ettei tuota ilmansuodatinta kovin usein tarvitse vaihtaa, hän ihmettelikin mistä päättelen vaihdontarvetta olevan. Yritin siis selitellä konehuoneessa havannoimaani harmaata ilmaa hänelle, mutta en tainnut vakuuttaa häntä. Kiitellessäni myyjää tekohengityksestä sain hänen arvioksi suodattimen olevan todellakin vaihdon tarpeessa. Oikeastaan mikään suunnittelemistani ostoksista ei onnistunut, mutta ostin kuitenkin varakulkuvalot ja silti poikkeuksellisen erinomaisesta palvelusta täyskymppi Nordberg Nilsson Båt och Motor AB:lle. Tuonne palaan varmasti ostoksille.
    Naisistomme on herättynyt jonkun verran ihmetystä ja olemme saaneet jonkin verran kysymyksiä. Nynäshamnin polttoaineaseman myyjä kyseli onko todella meitä veneellinen daameja. Hänen kysymyksensä osui kuin naulan kantaan – hän nimittäin arveli naisistossa olevan enemmän epäsopua kuin miesten kesken. Todistin hänen väitteensä vääräksi ja pääsin siis markkinoimaan loistavaa sovellustamme. Sain vakuutettua hänetkin sen erinomaisuuudesta, uskoi toimivan hyvin ja varmasti muillakin.
    Nyt vauhdilla Sandhamniin – näyttäytymään uusissa vaatteissa ja nauttimaan Nynäshamnin savustamon mainiota savukalaa. Illallisen jälkeen suuntaamme merelle – tavoitteenahan on olla yö merellä ja lauantai-iltana saunomassa suomalaisessa saunassa, kotinurkilla.

  • Mahtava Naisisto – nyt ymmärrän miehiä

    DSC_0544Mahtava miehistö – ymmärrän hyvin miksi miehetkin haluavat naisia gasteiksi. Matkasimme tänään 103 meripeninkulmaa eikä riitasoinnuista ole tietoakaan vaan päinvastoin. Olemme nauttineet naurusta ja hyvistä keskusteluista, oppineet toisiltamme ja toisistamme. Huumoria löytyi vielä jokaiselta väsyneenä haasteellisen satamaan tulonkin jälkeen. Tiiminä selvitimme sisään vaikka kaikki kartan sisäänajotiedot muuttuneet ja sitten nopea siisti rantautuminen. Miehetkin tietysti haluavat tällaista joustavuutta ja sopuisuutta heidän veneisiin, ymmärrän.

    Olemme tässä samalla kehitelleet sovellusta, jolla kaikkiin veneisiin saadaan sama hyvä tunnelma. Lanseeraamme tulevaisuudessa läpinäkyvän palautekuution ja lomakkeet – noiden yksinkertaisten apuvälineiden sekä seikkaperäisten ohjeiden avulla on hyvä tunnelma luotavissa jokaiseen aikuismiehistöön. Miehistöissä, jotka käyttävät alkoholia, uskomme sovelluksen toimivan erinomaisimmin ja jopa ehkäisevän riitasoinnut 99%:sesti.

    Takana pitkä päivä auringossa, todella kauniista ilmasta nauttien. Saimme kuivaksi kaiken myrskyssä kastuneen. Poikkesimme Kalmariiin bunkraamaa ja tukimmekin erään Coopin itsepalvelukassalinjan pahanpäiväisesti. Nopeasti terassille ja jäätelölle – sitten matka jatkui. Ehdimme ihailla todella kaunista auringon laskua ja vielä häkellyttävämmän näköistä kuun nousua. Söimme matkalla herkullisesti, isot kattilalliset ruokaa – ruokakuvapäivitystä ei tuosta vaan voi laittaa kun ulkonäöllisesti huikeaa on vain määrä ja maku ei kuvasta päivittyisi. Fb:ssä on niin upeita kuvia ruuista, mereltäkin, mutta ne ei ole näiltä reissuilta. Pitkät päivät nälättää… Meidän kätevä emäntä tiskasi, siivosi aluksen pentryn ja pesi turkkilevyt sekä pudisteli matot…Kaikki tuo kädenkäänteessä – kyllä nimi on niin ansaittu. Nyt annamme hänelle paljon anteeksi ja aamun nukkumavuoro on enemmän kuin ansaittu.

    Hiljainen alus – kaikki toipuvat tavallaan. Miehistö nukkumalla. Minulla terapiaa vielä konehuoneessa – konemarssi jatkuu aamulla eli pientä tarkistusta ettei tule yllätyksiä. Huomenna Nynäshamniin, toivottavasti saunaan.

  • Naisisto purjehtii s/y Selenan kotiin

    Maanantaina teimme varsin hitaan lähdon Rönnen kauniista kaupungista – valitettavasti aamu kului käytännön töiden parissa eikä kaupunkia katsellen. Toisaalta saimme kaikki hyvän syyn taas palata Bornholmin kauniille saarelle. Suuntasimme kohti Christiansötä. Pysähdyimme vielä Rönnen Norra Marinaan tankkamaan, saimme kätevästi automaatista dieseliä ja rannalta vettä. Nyt on mukava jatkaa kun on tankit täynnä… Aurinko paistoi ja tuulikin yltyi niin, että pääsimme seilaamaan ja ihailemaan Bornholmin jykevän saaren maisemia. Vaikuttavaa katseltavaa ja se vasta olikin, että näimme kangastuksen, onneksi kaikki saman ja samaan aikaan. Bornholmin vierelle oli tullut uusi saari ja iso sellainen – tuo tuntui ainoalta järkevältä selitykseltä. Eikös nuo saaret kaikki ole vaeltaneet jostain päiväntasaajalta tänne  pohjolaan, ehkä tämä oli viivästynyt ekasta lähdöstä. Kun jo melkein uskoimme perustelujamme kangastus muuttui ihan vaan kauniiksi  maisemaksi. Hetken päästä meillä ei ollutkaan enää aikaan ihmetellä outouksia, sillä pääsimme luovimaan. Tikkasimme lukuisia kryssejä, söimme ja taas tikkasimme… valitettavasti plotteri kertoo karun totuuden, lähestyimme kohdettamme etanan tahtiin ja edessä olisi luovintaa myöhäiseen yöhön. Koska halusimme tutustua tuohon kauniiseen saareen päätimme laittaa Lombardinin töihin ja olimmekin perillä alle kahden tunnin. Tyylikäs laskeutuminen turkulaisen kauniin puuveneen kyljelle, sataman pohjalle. Kaunista, kaunista… todellakin, liikuttavaa.

    DSC_0525

    Aamulla meillä edessä pitkä legi kohti Ruotsia, jossa tavoittelimme Kalmariin ehtimistä. Aikaisin siis matkaan. Aamun lähtöjumpassa ihmettelimme saksalaista HR-purjehtijaa, joka avasi rullaison jo satamalahdessa vastatuuleen. kovasti näytti kiireiseltä jopa paniikinomaiselta. Toisaalta saimme itsekin ihmetteleviä katseita kun konetin satamasta ulos peräedellä vastatuuleen. Tiettyjen, tämähetkisten koneominaisuuksien vuoksi, tuo tuntui turvallisemmalta kuin ympyränteko ahtaassa altaassa. Rannalla olijoiden katseesta päättelin ettei kovin yleinen tapa, tuollakaan ahtaassa satamassa. He eivät tainneet tietää, että minun vene kyllä peruttaa ja voimalla. Sitten kohti Ruotsia.. valitettavasti kova kaakkoistuuli ei ollutkaan totta vaan tuuli puhalsi vielä voimakkaammin koillisesta. Meille siis piukkaa kurssia melkoisessa  aallokossa. Taitoimme yhteensa 86 mailia 9-14 metrin tuulessa, melkoisissa mainigeissa. Ruokimme kaloja ja aluksella oli enemmän huonovointisuutta kuin ehkä olisimme uskoneetkaan. Ruokailijoita ja päiväoluen juojia oli vähän… minulle maistuu aina. Illaksi perille Sandhamniin, turvallisesti laituriin. Illan kohokohta -I Love Sweden ja juoksevaa lämmintä vettä. Rajattomasti, ilman kolikoita tai kortia!

  • Kesäloman viimeinen viikko – miehistönvaihtoa lentokentällä

    Selena jätti hyvästit Puolan hiekkarannoille lauantaiaamuna – aurinko paistoi ja meri keinui kevyesti. Letkeää menoa – aamupäivän jopa seilasimme, mutta iltapäivällä tuuli hiljeni ja nopeuden pysähtyessäalle neljän lähti Lombardini käyntiin. Pitkästyttävää menoa, onneksi veneessä on aina puuhaa – siivoamista ja korjailua. Pojat pelasivat shakkia, tietokonetta ja tietysti auttoivatkin siivouksessa ja ajamisessa. Tyynessä konettaminen avomerellä on tylsintä ikinä – hetkiä jolloin toivoisi autopilotin osaavan tähystää.

    Illalla saavuimme pitkän päivän päätteeksi Rönnen satama-altaaseen. Etsiskelimme paikkaa ja harmittelimme veneiden välejä…onneksi auttavainen saksalainen otti meidät kyljellemme. Rantautuminen meni niin poskelleen kuin mahdollista, onneksi pääsimme ehjänä kuitenkin hänen kyljelle. Tuli siis vain henkisiä ruhjeita…. sitten etsiskelemään aamun lähtöpaikkaa. Mikä ihana fiilis kun ystävällinen satamatyttö vastasi Roopen kysymykseen, puhutko englantia suoraa sujuvalla englanninkielellä. Saimme kaiken tiedon nopeasti ja oikein… saimme jopa printattua tuon matkalipun paperille,, kuten kotisivujen ohjeessa varsin vanhanaikaisesti sanotaan.

    Bornholm on Visbyn tavoin miehistönvaihtopaikkojen aatelia – kaukana merellä, mutta erinomaisten yhteyksien päässä. Aamulla starttasimme poikien kanssa Rönnestä klo 8.30 lautalla. Runsaan tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Ystadiin  jossa siirryimme terminaalin edessä seisovaan bussiin. Runsas tunti Skånen  maisemia ja  pääsimme myös tuolle sillalle, jonka ”päältä” seilasimme kesällä 2012 matkalla Kööpenhaminaan. Nyt siis sukelsimme sillan päästä bussilla tunneliin ja hups olimme Kööpenhaminassa. Perillä kaupungin keskellä olimme klo11.30 eli varsin kohtuullisessa ajassa. Kööpenhaminan kentältä onkin sitten yhteys melkein minne vaan – tosin ei Turkuun, ainakaan kohtuu hinnalla. Omat pienokaiseni, tosin jo melko varttuneet, lähtivät sieltä kahdestaan lentokoneella Helsinkiin. Miten nuo lapset kasvavat ja kehittyvät, oikeastaan viisastuvatkin melkein silmänräpäyksessä.

    Nyt siis odottelen Naispoweria saapuvaksi… mikäs on ootellessa auringonpaisteessa ulkosalla. Täällä on kaunista ja lämmintä, ihan sellaista kuin olen toivonut lomani viimeiselle viikolle.

  • Kesälomapurjehdusta Puolassa – tykkään ja suosittelen!

    Puola on ylittänyt kaikki odotukseni, monella tavalla. Olen nyt viettänyt yli kaksi viikkoa lomastani täällä ja voisin toki jatkaa lomailua, mutta nyt aikataulut alkavat ahdistella. Runsaan viikon päästä alkaa arki ja työt, mukava niin, sillä pää on täynnä suunnitelmia – ihan vaan töihin tiedoksi, että nyt laitetaan tuulemaan. Ennen töihin paluuta on luvassa vielä viikko naisenergiaa – sunnuntaina pojat lentävät kotiin ja veneen miehistö muuttuu naisistoksi. Naispowerilla Bornholmista kotiin viikossa, letkein lantein.

    Mikä Puolassa on erityistä – tietysti täytyy mainita edullisuus. Tänään söimme kaksi isoa pizzaa ja yhden ison hampurilaisen kolmella juomalla 51 zl hintaan. Ravintola sijaitsi lähellä rantaa eli kauniina kesäpäivänä kaiken keskellä. Olemme syöneet tällä reissulla myös neljän hengen voimin, kolmen ruokalajin aterioita runsailla juomilla (olutta, colaa, laatuviiniä ja kahvia) Ustkan rannan parhaimmassa valkoisten liinojen ravintolassa  ja laskua on kertynyt 80 euron verran. Parhaimmat ateriat pitkään aikaan olemme myös syöneet täällä – Sopotin White Marlinissa. Ruoka sielläkin oli edullista, mutta erityisen laadukkailla juomilla saa täälläkin laskua aikaiseksi enemmän. Jokaine sentti oli kuitenkin sen arvoista. Kaupasta ostaminen on sitten vielä edullisempaa – eiliset iltaostokset eli leipää, 6 x 550 olutta, munia, karkkia, jääteetä ja juustoa maksoivat noin seitsemän euroa. Hinnat siis varsin kohtuulliset – viina on huokeaa ja olut suorastaan halpaa, mutta erityisen mahtavaksi viinimaaksi tätä ei voi kutsua. Pari päivää olen nyt etsinyt viinikauppaa, jossa olisi laadukas valikoima huokein hinnoin. Lopputulos on surkea – vain muutama tuntemani merkki ja niisssä jo hieman laadukkaampi hinta. Jos testiryhmä olisi suurempi voisi toki ostella edullisia koeviinejä – omat testivalintani menivät ainakin todella metsää, niin pöpelikköön että toinen valinnoista jää juomatta… s/y Selena palaa siis kotiin lastattuna hyvällä oluella ja muutamilla viinipulloilla, menneiden vuosien viinivarastoiden täytöstä voi nyt vain haaveilla…

    Puolassa minua on ihastuttaneet myös ihmiset. Kovasti ovat auttavaisia ja pääsääntöisesti ystävällisiä. Yleisesti puolalaisia voisi sanoa myös rauhallisiksi, myös humalassa ja humaltuneiden miestenkin yleisin möykkä on sitten yhteislaulaminen. Ei ehkä niin tasaäänistä, mutta tunnelmallista. Eläintarhassa kiinnitimme myös huomiota ettei ruotsalaislasten tyyppistä kirkunaa ja huutamista ollut lainkaan ilmassa – lapsille ei täällä huudeta eivätkä hekään huuda. Kotikasvatusta on siis olemassa. Toisaalta puolalaiset ovat avoimen kiinnostuneita häpeilemättä – Utskan laiturissa Selena oli monien potrettien taustakuvana vaikka me istuimme jopa istumalaatikossa. Slaavilaiseen huolettomuuteen ja manoveritaitojen heikkouteen olemme täällä törmänneet sekä leväperäisyyteen veneiden kohtelussa mutta lähinnä tuo on ilmennyt heidän omien vuokraveneiden kohtelussa. Toisaalta kun Ustkassa satamatilanne alkoi kärjistyä ja veneiden kohtalo oli vaakalaudalla tuli pikalle useita paikallisia toimijoita, jotka auttoivat sekä käsi sydämellä osoittivat miten pahalta veneen ryskiminen vasten rannan kumisuojia tuntuu. Meille sitten osoitettu paikka oli täydellinen eikä meitä mitenkään ahdisteltu poistumaan edes tilanteen rauhoituttua vaan oikeastaan päinvastoin. Kielitaidottomuus on isoin miinus – saksankielen taitoisen miehistön jäsenen poistuttua olemme ruokalistojen kanssa hukassa. Menyyt ovat tasan puolaksi ja usein saksaksi ja englanninkielentaitoa ei ole välillä koko ravintolassa. Vessan peilistä löytyy kyllä myös syyllinen hukassa oloon – ennen reissua suunnittelin ravintolasanaston printtausta paperille suomi-puola-englanti asetelmalla. Suunnitelmaksi jäi ja siksi harrastamme nyt bingolottoa – onneksi söimme kymmenen päivää tietoisemmin ja jotakin olemme toki oppineetkin.Ei

    Turvallisuuteen olen myös enemmän kuin tyytyväinen täällä – lähes jokainen satama on ollut vartioitu 24h ja lopuissakin on ollut kameravalvonta. Gdanskissa satama-alue oli kameroitu, aidattu ja silti vartioitu 24h, Sopotissa laiturit olivat kameravartiossa sekä 24h vartioitu, satamahenkilökunta antoi tuolla myös opstusta laiturille mikrofoneilla. Gnydiassa valvontaa oli myös yön läpi ja kamerat kertoivat loput, siellä havannoimme myös että kameroiden mikrofoneilla voi myös kuunnella menoa laiturilla – mielenkiintoista varmasti ajoittain. Parhaillaan täällä Kolobrzesissa olemme kuin herran kukkarossa – laiturin päässä olevassa satamatoimistossa istuu mies ja katselee satamaa 16 erilaisesta kamerakulmasta. Liekö täällä siten joskus levotonta – nyt ainakin on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Hämmentävän valvottua, todellakin. Osissa satamista yövartiointia tekivät valvontaliikkeen miehet – heidät tunnisti siitä, että minkäänlaista rahaliikennettä he eivät hoitaneet. Saapuessamme illalla Gdanskiin saimme kaiken tarvittavan informaation, mutta maksaminen tuli suorittaa päiväaikana. Satamamaksujen maksaminen on täällä myös erilaista, kukaan ei yleisesti kerää maksuja vaan velvoitteet hoidetaan toimistossa. Maksut voi maksaa etukäteen, mutta usein myös viimeisenä päivänä poistuttaessa.  Samaan törmäsimme muissakin palveluissa – maksaa myöhemminkin. Rehellisiin ihmisiin ovat törmanneet – hyvä niin, toivottavasti tämä säilyy tällaisena.

    Puolan rannikon kauneus on myös puhuttelevaa. Olin kuullut Sopotin lähellä olevan täydellisiä hiekkarantoja, mutta en tiennyt koko rannikon olevan yhtä suurta hiekkadyyniä. Lähdettyämme Gdanskista olemme seuranneet rannikkoa eli yhtäjaksoista hiekkarantaa tänne Kolobrzegiin. Jokaisessa kaupungisa on hoidetut rannat ja turisteja kuljettavat merirosvoaiheiset alukset merelle. Hiekkarantoja rakastavalle unelma kohde. Mukavaa on sekin, että rannikolla on satamia riittävästi. Päivämatkat eivät välttämättä ylitä 30 meripeninkulmaa, leppoisaa lomapurjehdusta on siis mahdollista harrastaa. Täältä tietysti puuttuu tuo saaristo eli lähimpään satamaan on sitten tuulen yltyessäkin ehdittävä, toisaalta tyyni meri ei tee purjehtijaa eli välillä on hyvä mitellä taitoja ja voimia. Meidän mittelyt tehtiin jo alkumatkasta ja nyt otetaan turvallisin vaihtoehto – lähdemme siis vasta tuulen ja meren rauhoituttua eteenpäin. Rönneen vasta lauantaina kertoo http://www.yr.no

    Puola on siis puhunut puolestaan – tänne varmasti uudestaan, ehkä jo ensi vuonna Ustkan Hubertia tapaamaan. Kesäloman aikana tänne ehtii mukavasti ja aloituksena tuollainen rykäisy – yhden pysähdyksen taktiikalla 480 mpk:ta Gdanskiin on erinomainen. Todellinen loma alkaa jo muutaman päivän kuluttua ja arkihuolet voi unohtaa. Tuntee olevansa muualla, todellakin. Pienellä kaihomielellä luin tänään erään naispurjehtija kolleegani blogia, hän oli irroittanut köydet Suomesta ja mahdollisesti seuraavaksi kiinnittää köysiä Suomeen vasta kolmen vuoden päästä – onnellinen eläkeläinen. Minun aikani ei ole vielä vaan vasta joskus – nyt vielä työelämä tuntuu mielenkiintoiselta ja nuorisoni kaipaavat peruskalliota. Ehkä sitten joskus kun tunnelmat ovat erilaiset – silloin Puolakin tuntuu jo kotoisalta, varmasti.

  • Ustkasta Kolobrzegiin – proomun kyljeltä palvelusatamaan

    Sunnuntain vietimme Ustkassa, joen perukalla proomun kyljellä, tarkassa vartioinnissa teollisuusalueella. Yöllä alueella oli myös koiravartio eli turvallista todellakin, vaikka maisema ei järin viehättänyt meitä. Aamulla matkaan ja kävimme vielä tervehtimässä satamaisäntää, Hubertia ja maksamassa vierailumme satamamaksut ja kuluttamamme sähköt. Yhteensä maksettavaa oli kertynyt 56 zl eli noin 15 euroa. Kerroimme Hubertille, ettemme löytäneet suihku ja wc-palveluja – johon hän varsin neuvottelevasti vastasi tulevaisuudessa palveluiden olevan paremmat kun uusi satama valmistuu. Sataman loppulaskun nähtyämme tuntui entistä paremmalta ajatus, että olimme viettäneet aikuisten kesken vielä toisenkin illan saunassa&jacuzzissa – 50 zl ylellisyydestä on todella vähän.
    Suuntasimme merelle ja suuntana yli 50 mpk päässä oleva . Merellä ihmetelimme taas tyhjyyttä – hyvin vähän laivoja ja todellakin vähän huviveneitä, nythän on heinäkuu, missä kaikki ovat? pääsimme seilaamaan jopa 8 solmua kunnes illaksi tuuli kuoli pois ja niin alkoi Lombardini laulamaan. Matkalla ihastelin saksalaisen satamakirjan kuvaa Kolobrzegin uudesta satamassa, joka valmistuu ensi vuodeksi. Ennakkotietona meillä oli, ettei ilman keulapotkuria tuossa satamassa pärjää sillä niin ahdas satama on. Eipä tiennyt kertoja, ettei meillä aina ole oikein kunnolla potkua edes eteen…taakse aina varmimmin. Huutelimme satamaa ennakkoon VHF:llä – saamatta vastausta, mutta laiturilla meitä oltiin kuitenkin vastassa eli kuultu oli. Saimme erinomaisen paikan, johon hienosti rantauduimme ilman keulapotkuria vaivatta. Ahdas toki satama oli, muttei missään nimessä ahtain näkemäni ja vapaita paikkoja oli runsaasti. Satama oli erinomaisen suojainen ja se oli hyvä tieto, sillä tuulta ja tuiverrusta oli luvassa.

    Virtuaalikuva KOLOBRZEG uudesta satamasta
    Kolobrezin uusi satama

    Kolobrzegin satamassa on kaikki tarvittavat palvelut – hyvät suihkut ja WC:t, pyykkitupa ja sekä laiturilla sähköä ja vettä. Satamamaksu on alhainen 40 zl, mutta kaikesta (paitsi wc:stä) maksetaan sitten vielä 5 zl tykö. Toisaalta sähkösta maksaminen kulutuksen mukaan on reilua – meillä kun ladataan vain akkuja tuo 5 zl kestää yli vuorokauden, jääpalakoneen ja lämminvesivaraajan käyttäjät maksavat sitten enemmän vuorokaudessa. Satamassa saksa on toinen kieli, kuten vähän koko Puolassa, mutta huomasimme osan henkilökunnasta puhuvan jopa erinomaista englantia. Tästä olikin meille hyötyä, sillä miehistömme saksantaitaja hyppäsi aamulla junaan ja lensi Gdanskista Turkuun. Työt kutsuivat, valitettavasti. Matkustaminen junalla on myös Puolassa edullista, ykkösluokan junalippu Gdanskiin maksoi 56zl ja matkaa oli yli 300 kilometriä.
    Satamapäivämme oli puuhakas. Tarkistimme makeavesijärjestelmämme vuotokohdat, joita löytyikin muutama. Siivosimme kannen ja sitsloodan trallinalauset hiekasta ja roskista, pesimme lähes kaikki pyykit ja aloitimme koneen huollot. Pojat putsasivat vielä takapilssin ja myrkyttivät wc:n huohottimessa elävät hämähäkit. Kiersimme vielä kaupunkiakin useamman tunnin pienten ostosten merkeissä ja ehtipä pojat pelata vielä jalkapalloakin. Palloilu sai kostean lopun kun lopulta pojat jahtasivat palloa joesta, iltahämärässä. Poikien hämmästykseksi en ilostunut tuosta uimaretkestä – märkä, kylmissään oleva jalkapalloilija pääsi onneksi suoraa suihkuun ja vaatteet pesuun.

    Kolobrzegin satama on todella mukava – kuitenkaan en ilostunut kun tutkailin loppuviikon säitä.Luvassa on seuraavina päivänä yli 13 m/s tuulta eli melkoista keikutusta runsaan 60 mailin matkalla. Onhan täällä mukavaa, mutta ei ehkä näin kivaa ja suunnitelma miehistön vaihdosta Rönnestä olisi haaveissa. Nyt täytyy toivoa parasta, ettei miehistönvaihto vaadi autonvuokrausta.

  • Myrskyä ja mylväystä Ustkassa

    DSC_0418Perjantaina saavuimme Ustkaan kauniissa auringon paisteessa. Päivä sujui dyynejä ihastellen lempeässä tuulessa edeten. Näkivätpä eräät jopa pyramidin mallisen hiekkadyynin – liekö ollut kangastusta.
    Ustkaan ajoimme sisään valtavan merirosvoaluksen perässä – isojen aallon murtajien välistä. Kääntösilta oli sopivasti auki ja pääsimme suoraa satamaan. Kartan ohjeiden mukaisesti yritimme sijoittua sataman viereiseen poukamaan, mutta jouduimme kääntymään ympäri kalastusalusten joukosta. Jatkoimme jokea alaspäin ja sieltäkin meidät ohjattiin ympäri. Lopulta kiinnittäydyimme kauniiseen joenrantaan hotellien edustalle. Ystävällinen satamaisäntä Hubert saapuikin pian paikalle tarjoten mahdollisuuden sähköön ja antoi kaupungin esitteen vierassataman väelle. Olemme Puolassa – satamamaksu 20zl/yö ja kuukausi 105, tuo 20 zlotia on siis viisi euroa. Esitteessä jännittävintä on, että hinnat ovat erit englannin-, puolan- ja saksankielellä. Sähköstä maksamme kilowattihinnan kulutuksen mukaan. Satamaisäntä muisti myös kertoa tulevasta myrskystä sunnuntaina ja varoitteli keinumisesta satama-altaassa. Kuulimme myös satamatilanteen tulevan paremmaksi kunhan he saavat valmiiksi vierassatamana, joka on rakenteilla sisäänajon DSC_0429vasemmalle puolelle .IMG_1998Illalla vietimme Roopen 14-vuotissynttäreitä tunnelmallisessa ravintolassa ja illan lopuksi ihastelimme kaunista auringonlaskua Ustkan majakasta.
    Lauantaiaamuna heräsimme kovaan ukkoseen ja sateeseen – sadetta, ukkosta ja tuulta riittikin iltapäivään asti. Meille oli siis tulossa kaksi satamapäivää – onneksi olimme kauniissa kaupungissa ja hyvin palvelujen keskellä – tosin sataman palvelut olivat melko onnettomat… pesu- ja wc-tiloja emme koskaan löytäneet ja hiukan epäilimme niiden olemassa oloa.

     

    DSC_0432Kielitaitoisin miehistönjäsenemme metsästi niitä monikielisesti, löytämätta, lopulta ohjattiin sataman viranomaisten toimistoon, Ustka Porto Kapitano… siellä olimme jo käyneet ja siellä oli palveluita varmasti vain viranomaisille. Päätimme siis peseytyä hotellin saunassa – sauna ja jacuzzi 25zl/hklö. Nautimme saunasta ja poreammeesta koko miehistön voimin ja sitten syömään…
    Sunnuntaiaamuna satamassa oli melkoinen mylläkkä – vene ryski pisin laituria. Aamu kuudesta alkaen korjailin köysiä ja asensin fendareita paremmin, heikoin tuloksin. Lopulta kaidevaijerin kiinnitys petti yhdeksän jälkeen ja niin koko miehistöön saatiin liikettä. Lukuisten yritysten jälkeen onneksi luovutimme ja toimimme meille suositellun vaihtoehdon mukaisesti… siirsimme veneen suojaan joen perälle, erään proomun kylkeen. Meno joen rannassa oli mahdoton – vesi nousi ja laski lähes metrin verran maininkien tullessa sisään aallonmurtajasta. Selena keinui kuin lastu laineilla ja meiltä ehti jo katketa yksi köysi sekä rikkoutua yksi fendari ennen lähtöpäätöstä. Irrottauduimme hienosti ja saimme hyvän valvotun paikan teollisuusalueen keskeltä… meno veneessä muuttui rauhallisemmaksi eli siedettäväksi.

  • Leba – suojaisa satama Puolassa

    Keskiviikkona iltapäivästä kohti Lebaa – suojaisaa satamaa, jota kaikki olivat kehuneet. Aurinkoinen purjehdus muuttui pian koneajoksi, sillä tuuli oli aivan vastainen ja selvästi hiljenevä. Muutamassa tunnissa tuuli kuolikin kokonaan pois ja sitten myös meri tyyneni. Konetimme siis lähes koko 35 meripeninkulman matkan.
    Konettaessa katselimme rannan hiekkadyynejä ja ihailimme maiseman kauneutta. Valitettavasti Lebaa lähestyttäessä näimme myös ensi kertaa leväkasvustoa meren pinnalla. Pojat näkivät myös meduusoja – normaalikokoisia eli ei vielä niitä muovipussin kokoisia, joita näimme viimeksi Saksan reissulla. Tämän päivän ansiosta sain pestyä takahytin pilssin Naantalin kylpylän tuoksuiseksi. Sama tuoksu on vallannut myös veneemme toiletin, kaikkien iloksi.
    DSC_0398Lebassa konetimme sisään merirosvoaluksen perässä, satamakapteenin toivotettua meidät tervetulleiksi VHF:llä. Hyvä satama ja saimme erinomaisen aisapaikan sataman keskeltä. Viihdyimme satamassa kaksi yötä. Saksankielentaito on varsin hyödyllinen Puolassa. Kielitaidottomatkin puolalaiset osaavat usein saksaa vaikka englanniksi ei tunnisteta edes numeroita. Joukolla siis saksan opintoihin…

    IMG_1985Koko torstain tuuli viuhui ja merellä olikin melkoiset mainingit. Dyyneillä kävellessä hiekkä lensi ja pisteli säärissä kävellessä, aallot iskivät myös yli aallon murtajan. Wladyslawowon satamatoimistossa katsoimme erinomaista sääkarttaa http://www.yr.no sivulta. Tuota nyt illalla katsellessa päätimme perjantaina aamuna jatkaa eteenpäin vaikka meneekin todennäköisesti konettamiseksi. Sunnuntaiksi on luvassa melkoista myrskyä, tuulta yli 17 m/s ja kovimmillaan jopa hurjaa myrskyä eli violent stormia.

  • Gdyniasta Wladyslowowiin – ihana purjehduspäivä

    Tiistaina hieno, aurinkoinen purjehduspäivä Gdyniasta Wladyslawowowiin. Seurailimme rannikkoa karttamerkinnöistä huolimatta. Pohdimme kyllä hetken miten suhtautua kartassa mainittuihin ampuma-alueisiin varsinkin kun plotterin kartta mainitsi samalle alueelle täyskiellon ulkomaalaisilta aluksilta. Plotterin kartassa teksti tosin oli täysin saksaksi eli sen olisi voinut jättää vaikka huomioimatta, kipparin saksantaitamattomuuden vuoksi. Matkalla Liepajasta Gdanskiin purjehdimme sujuvasti läpi vastaavilla merkinnöillä olevan merialueen, jota hallinnoi Venäjä. Tuolloin meitä tultiin katsomaan lentokoneella, ei kuitenkaan ammuttu eli tuskin tuon huonompaa kohtaloa voi olla Puolassakaan. Taitavat nuo merkinnät olla menneen talven lumia, kokonaisuudessaan.
    IMG_1965Wladyslawowovissa saimme hienon paikan syvältä satamassa – taas ennakkovaroitukset olivat paikkaansapitämättömiä. Satama ei ollut mitenkään ahdas. Aamulla ostamamme jalkapallo pääsi illalla käyttöön – jalkapalloa hiekkarannalla ja menipä Rasmus vielä uimaankin pelin päätteeksi, vapaaehtoisesti.
    IMG_1967Aamulla katsoimme merta toisesta vinkkelista eli kävimme Rib-veneajelulla – olipa hurjaa menoa. Saimme matkaan myös rannan kaupoista kaiken tarvitsemamme kalasta perunaan. Sitten kohti Lebaa…