Blogihiljaisuutta – rantaelämä on raskasta, kokoajan puuhaa ja katsottavaa.
Torstaina vaihdoimme miehistöä ja niin perhe Servanto matkusti kotiin, väsyneinä mutta onnellisina. Onnistunut purjehdusviikko takana ja raskainta taisi eräillä olla rannassa. Liekö niin, että raskas elämä vaatii raskaat huvit.
Lähes samanaikaisesti saimme miehistön vahvistusta – nyt matkassa kaksi purjehdustaitoista aikuista ja manooveritaitoiset pojat – hyvä miehistö siis.
Romanttinen Gdansk viehätti kaikkia – turvallinen satama keskellä kaupunkia, erinomaisilla palveluilla. Läheisestä venetarvikekaupasta hankimme kunnon merikortin alueesta ja nurkan takana olevasta kaupasta saimme kaiken tarvittavan ruokatavaroista hygieniatarvikkeisiin. Ravintoloissa syö huokealla, mutta ruokakauppa on suorastaan puhuttelevan edullinen. Täällä kun kokkaa veneessä elämä on todella edullista. Koko perhe syö ravintolatasoisen kanttarellikeiton alkuruuaksi ja naudansisäfileen kanttarellimuhennoksella pääruuaksi yhteensä alle 20 eurolla.Kävimme toki ihailemma Gdanskia yläilmoista maailmanpyörässä ja 3/4 meistä ajeli vielä törmäilyautoilla. Ihana kaupunki toden totta.
Lauantaina lähdimme kohti Sopottia, Gdanskin kupeessa olevaan rantakaupunkiin. Saimme naapuriveneeltämme varsin negatiivista palautetta paikasta, mutta siitä huolimatta – Sopottiin, onneksi. Gdanskin sataman läheisyydessä olevasta Lotos-asemasta saimme vielä dieseliä, mutta septic- tyhjennystä heillä ei ollut. Gdanskin vierassatama kertoi lähimmän septic-tyhjennysaseman olevan heillä ja he taas tyhjennyksen olevan satamassa. Aivan ajattelemani kaltainen tilanne – septic-tankkia ei voi tyhjentää missään.
Sopottiin pääsimme mukavasti, sillä olimme soittaneen paikkavarauksen etukäteen. Rantauduimmekin mukavasti kylkikiinnitykseen ja ihmettelimme saksalaisten arviota paikasta… loistava paikka ja sataman ahtaudesta ei ollut tietoakaan. Rannan ihmisiä katsellessa huomasi heidän olevan hyväosaisia Puolalaisia. Satamatoimisto palveli meitä huikean hyvin – myöhemmin meille selvisikin sataman olevan ruotsalaisten omistama.
Sopotissa vietimme illan läheisessä eläintarhassa, kaunis hoidettu puisto ja runsaasti eläimiä. Harmittavinta oli opasteet, jotka kaikki olivat puolaksi. Näimme läheltä mm. suden, saalistavan gepardin (vaistot ne on eläintarhan kissaeläimilläkin) ja aina yhtä liikuttavat mangustit. Sopotissa viihdyimme kahden päivän ajan – reissun tähän asti paras ravjntola löytyi myös sieltä – White Marlin, aivan täydellinen löytö.
Tuuli tuiversi ja sade vihmoi toisena Sopot-päivänämme. Illan tunteina lisäsimme kiinnitystä niin, että lopulta kyljeltämme löytyi kuusi kiinnitysköyttä. Nyt tuntui turvalliselta… vielä kun pyysin tuulen yläpuolella olevan veneen lisäämään ainoan köytensä lisäksi toisen köyden niin voin mennä nukkumaan. Kovin ystävällisesti suhtauduttiin – kysyttiin vain, että mihin haluaisin tuon köyden ja siihen tuon veneen kippari sen sitten kiinnitti, hymyillen. Puolalaisten välinpitämättömyys ja taitamattomuus veneiden kiinnityksessä herätti kyllä huomiota. Tuulisen yön jälkeen kuvattiinkin venevaurioita… eikä ihme, katsoessamme itse kuvauksen kohdetta huomasimme sen makaavan kiinni rannan laiturissa. Onkohan nyt kyseessä joku vakuutusyhtiön maksatusjuttu vai miksi veneen ja rannan väliin ei kannata asetella fendareita. Itse en voinut vain katsella miehittämättömän veneen tilannetta – lasikuitu vasten laituria tekee pahaa jälkeä, aina. Puskimme siis väliin heidän fendareita, paremmin aseteltuina.
Kovan tuulen viuhuessa vastaisesta päätimme katsastaa vielä Gdynian, sataman Sopotista pohjoiseen. Isohkosta satamsag emme saaneet vastausta, mutta päätimme löytää sieltä paikan joka tapauksessa. Lähestyessämme satamaa väistelimme kymmeniä jollailijoita ja heidän apuveneitä – jouduimme oikeasti odottamaan satamaan saapumista. Sisäänluovivat jollat vilistivät villisti… edessämme. Satama oli täysin vailla opasteita vierailijoiden suhteen, eikä kukaan oikeastaan ollut meistä kiinnostunut. Jouduimme oikeasti vaihtamaan jopa paikkaa ja lopulta rantauduimme turvallisesti ruotsalaisveneen kyljelle. Rannalla olikin melkoinen meno – jollailijoita koko rannan täydeltä. Ruotsalaisveneilijä kertoi kokemuksiaan Puolasta ja häneltä saimme myös loistavan 4G- verkon, josta nautimme parhaillaan, kukin tavallamme.
Huomenna aamusta kohti länttä – tuulen suuntana toivottavasti luvattu S – SW. Suunnitelmana on Wladyslawowo tai sitte Leba, jos siltä tuntuu…
Karonmatkassa 