Kategoria: purjehduskausi 2016

Matkalla etelään…

Kauas on pitkä matka… joskus tuntuu siltä kun katsoo karttaa. Niin nytkin❤. Aamuyön tunteina kun katsoin karttaa Hudiksvallissa ja mietin etappeja niin millä muulla miehistöllä tahansa olisi tullut epätoivo. Liian pitkä matka… varsinkin täysin hulvattoman kovatuulisen ja siksi raskaan purjehduspäivän jälkeen. Aamulla kuitenkin esittelin vaihtoehtoja miehistölle ja mutkatomasti valittiin suorin mahdollinen reitti Öregrundiin – huolimatta, että matkaa on…

Aamulla tankki täyteen, vihdoin, sillä polttoaineen saaminen meriasemilta ei ollut Höga Kustenilla mitenkään mutkatonta. Ulvössä diesel oli loppu ja Härnösandissa koko polttoaine ponttooni oli uponnut, dieselin kantaminen maa-asemalta tuntui vähemmän isnpiroivalta.

Matkaan siis myöhässä ja tiedolla että likemmäs satamailia edessä. Miten aika sitten kuluu merellä… hienosti. Kirjastomme on kovassa käytössä sillä kaikenmaailman aikakauslehdet ruotsiksi ja suomeksi on luettu kannesta kanteen, Victorian syntymäpäivän kunniaksi luimme hänestäkin sivu kaupalla, eräillä riittää veneeseen liittyviä puuhdetöitä ja sitten on tietysti aina nukkumisen vaihtoehto. Pienet tupluurit kannella piristää kummasti. Ruuanlaiton merkeissä saa toki myös kummasti kulumaan aikaa, sekä laittaessa että syödessä. Matkalla Öregrundiin saimme lopulta myös maistaa kätevän emäntämme, Merin, valmistamaa lohisoppaa. Turhaa vaatimattomuutta hänessä – selviä kokkikolmosen aineksia naisessa – loistavaa soppaa! Tätä herkkua meille taas seuraavan tuhannen mailin kuluttua. Kuva hetkeltä kun olimme jo ahmineet loistosoppaa hengenhädässä… Huomenna loppukeitosta katkarapusoppaa❤.

Matkalla kerkesimme ihmettelemään Ruotsin merenkulkuhallituksen hoikkuuden ihannointia. Selväti anoreksiaan kallistuvilla ihanteilla luodut merimerkit jäävät oikeasti liian usein löytymätttä – niin nytkin. Pinnistelyistä huolimatta löysimme merellä merkeistä vain puolet. Öregrundin sisäänajossa jätin yrittämättä, tavoitteena oli ettei törmätä! Loistot ja majakat ovat taas Toppen, parasta A-luokkaa. Kaikki näkyvät hyvin ja valoja on riittävästi.

Luonnon väriloisto on huippua – illan hämärtyessä näimmekin sellaista väriloistoa ettei sitä pysty tallentamaan mihinkään kuvaan. Auringonlaskun hehku ja sen viimeiset kiivaat säkeet ennen mereen putoamista ja samalla meidän edessä näkyvä kaikissa pastelliväreissä loistava taivaanranta. Auringonlaskun jälkeen nousee merestä laavalampun lailla hehkuva kuu – käsittämättömän hienoa. Kuvaan tallentaminen vaan on täysin mahdotonta. Hienoa on myös Scandinavian yötön yö – auringon laskettua ei hehku lopu kokonaan lainkaan vaan siirtyy vain ilmansuunnasta toiseen. Pian taivas hehkuu jo idän suunnalla, samoissa väreissä ja siniseltä yötaivaalta loistaa kuu, kirkkaana kuin lamppu. Kaunista.

Parhaassa mahdollisessa valaistuksessa siis kiinnittäydyimme Öregrundin satamaan. Taitoimme 105 meripeninkulmaa hyvällä tunnelmalla. Toppen Naisisto!!!

Öregrundin aamuun oli ihana herätä – tuntui, näytti ja kuulosti kesältä.

15/07/2017
Syyspurjehdusta parhaimmillaan

Säkkipimeä syysyö on merkki syksyn saapumisesta. Säkkipimeys on tila, jossa on oikeasti vaikea erottaa rannan ja veden raja tai saaret taivaanrantaa vasten. Kuutamo näyttää tässä valossa aivan katulampulta, voi kunpa saisi tuon lampun katkaisijan omaan veneeseen. Sitä odotellessa, täytyy säkkipimeydessä rantautua ihan vaan hitaasti melkein kuin kopeloimalla… onneksi tuossa kopeloinnissa voi kehittyä. Jokainen ”perstuntuma” rantautuminen tekee seuraavasta vastaavasta helpomman. Kun joka vuosi syksyisin rantautuu pimeässä niin taito pysyy tallella ja jopa kehittyy. Pimeässä täytyy hyväksyä ettei voi nähdä läheskään kaikkea ja luottaa siihen mitä näkee sekä toisaalta välttää pulmallisia rantoja. Kilautinpa minäkin kaverille ennen rantautumista kun meriveden korkeus näytti matalalta. Säkkipimeässä ei houkuttele juuttua sisäänajon keskelle. Miinus viisitoista menettelee mutta miinus 45 olisi saanut minut harkitsemaan uudelleen Lillholmeniin menoa. Pimeää on vaikea kuvata, mutta kuvassa näkyvä maston ajovalo tuntui häikäisevän liikaa rantaa lähestyessä ja kokeilin jopa lähestyä ilman sitä… ehkäpä se kertoo paljon

Vanheneminen tekee viisaammaksi – ehkei joka asiassa mutta varautumista se opettaa. Nuorempana saatoin saattaa itseni pulmatilanteeseen jopa tietoisesti. Nykyisin nainen wc :n peilissä estää sen. Veneen ajovalojen tiesinkin olevan kunnossa mutta uudet patterit hain Led Lenseriin ja samalla ostin melkoisen kätevän punavalon itselleni. Näitä sai Clas Ohlsonilta kolme alle 12 euron. Seilatessa pimeässä aivan täydelliset. Punainen valo ei heikennä näkökykyä, mutta sen valossa näkee tehdä kaiken. Nyt tuli siis vain kehuja wc:n peilin naiselta…

Yksinpurjehdus on toinen mitä täytyy tehdä riittävästi, jotta se käy helposti ja toisaalta treenaaminen vuosittain pitää taitoa yllä. Rantautumisissa on aina tietysti haasteensa ja aina ei mennä ykkösellä rantaan – useimmiten kuitenkin viimeistään toisella kerralla. Korvaamatonta apua tuo myös vastaanottaja ja rannasta irrottaja, silloin oikeastaan rantautuminen on yhtä helppoa kuin kaverin kanssa. Overload- tilanteeseen meri on parasta lääkettä. Yksin merellä purkaa sata kertaa paremmin kuormaa kuin retriitti kotona, niitäkin kokeilleena tiedän. Kun on ylikuormaa niin aivoja on hyvä tuulettaa raikkaalla merituuleella. Kaikki näyttää tuuletuksen jälkeen niin paljon kirkkaammalta.

Säkkipimeä yö ja päivällä ihanasti lämmittävä auringonpaiste, syyspurjehdusta parhaimmillaan. Raikasta viikonloppua maalle ja merelle ystävät😄.

24/09/2016
Goodbye Estonia

Aamuöinen tuulen viima ja hurja sateenropina herätti meidät ensimmäisenä yönä kotimaassa. Viimeisen viikon on joka päivä ukkostanut ja satanut/ tuullut siihen liittyen hetkittäin voimakkaasti. Lämmin ilma on tuonut tullessaan ukkosrintamia. Jokaisessa rannassa on mielellään kiinnittänyt vielä sen ehkä tarpeettomankin springin, onpa voinut sitten turvallisesti kääntää kylkeä punkassa viuhunnan alkaessa. Eilen lähdimme Hiiumaalta Kärdlan satamasta kohti Ådskäriä, mielessä saunominen suomalaisessa saunassa… matkalla muutimme suunnitelmia. Nauhamainen ukkos/saderintama siirtyi Viron rannikolta kohti Suomea ja meidän kurssimme lähestyi tuota tasaisesti. Voimmehan toki käydä Hangossakin ja siellä kun näyttää olevan aurinkoista. Yöllä olin jo hetken ollut menossa ajatuksissani Maarianhaminaan, siellä kun en ole ollut pariin kesään lainkaan. Näin siis suunnitelmat muuttuvat, kesälomalla on mukava olla kuin tuuliviiri.

Hangon melko täyteen satamaan siis sisään yhdeksän jälkeen ja taas pääsimme katsomaan kaunista pilvi ja valonäytelmää taivaalla. Kauniit auringonlasku ja hienot pilvinäytelmät ovat ihastuttaneet reissuamme. Onhan nuo aika romanttisia kesäisellä taivaalla.

Baltiassa vietetty runsas kolme viikkoa oli mukavaa aikaa – satamat ja palvelut erinomaiset, ei moitteen sanaa niistä. Satamien siisteys myös erinomainen ja turvallisuudesta huolehti kamerat, aivan varmasti. Huoleni satamien syvyyksistakin osoittautui turhaksi – reissuamme onnistui ilman yhtään pohjakosketusta merellä ja satamassakin ainoa kerta kun tunsimme jonkin kolkkaavan oli siirtäessämme venettä kylkilaiturissa Ruhnussa. Veneemme kahden metrin ja nyt täydessä lastissa 2,10 metrin syväys ei ollut ongelma.

Merikortit kannattaa Viron matkalle kyllä hommata mukaan vaikka omistaisikin plotterin. Minulla mukana olevista kartakirjoista kaksi oli vuodelta 2009 ja kolmas oli viimeisintä mallia. Vanhoissa kartoista puuttui osa satamista ja merimerkeissäkin oli muutoksia. Ajantasainen kartta pitimelkein täydellisesti paikkaansa. Ajantasainen satamakirjakin oli ihana lisäapu sisäänajoissa, vaikka karttalehtiöissä melkein kaikki satamat olikin kuvattu oikein. Navioniksin karttaohjelma oli välillä hämmästyttävän erimieltä merimerkkien paikasta ja laadusta. Navioniksiin luottaminen olisi saattanut aiheuttaa ongelmia ja pohjakosketuksiakin. Ruhnuun satama-altaaseen emme olisi pelkällä plotterin lainkaan ajaneet ehkä lainkaan ja useissa muissakin satamissa tiedot/sataman sisäänajokuvaukset olivat melko vaatimattomat. Parhaiten plotteria pystyi käyttämään niin, että katsoi koordinatit kartalta ja teki siitä reittipisteen plotterin. Samalla tavalla kun merkitsi merimerkkejä plotterin kartalle niin sai ne kohdalleen.

Pärnussa oli kaunis satama ja ihan toimivat palvelut. Veimme pojat Pärnusta Tallinnaan ja matkailimme kätevästi Lux Expressin turistibussilla, joissa kaikilla on istuimen edessä näyttö kuten lentokoneessa – aika luxusta ja koko porukan biletit 22 euroa. Isot, pienet poikani ovat hankalan ikäisiä – heitä ei ihan kaikki laivayhtiöt huolikaan vastuulleen. Onneksi Linda Linen kantosiipialukselle pääsevät myös nuoret, ilman aikuista. Sillä sitten kätevästi Helsinkiin vauhdilla. Kaikenkaikkiaan varsin joutuisasti kävi miehistönvaihto Pärnusta, suosittelen. Pärnussa hauskaa iltaohjelmaa oli tarjolla keskiviikkokisojen merkeissä – kun konevastaava oli pää konehuoneessa suodattimienvaihdon merkeissä niin eipä aika käynyt pitkäksi toisellakaan, purjehduskisoja katsellessa. Lähimmät kilpaveneet kääntyivät melkein meidän veneen kylkeä hipoen.

Kuivastun satama on erittäin suojainen ja sisäänajo helppo, jopa hämärän laskeuduttua, kuten meillä kävi. Sataman suihku ja saunatilat saavat erityismaininnan, sillä niin kauniit ne olivat suurin laattoineen ja pitkulaisineen lattiakaivoineen. Kuvassa eivät ehkä edukseen ja ruskea jakaa mielipiteitä, mutta siistiä ja taidokkaasti tehtyä jokatapauksessa. Kuivastun satamasta vuokrasimme pyörät, hienot kolmivaihteiset sellaiset ja polkaisimme Lounarannan satamaan hakemaan menomatkalla ostosreissulla hukkaamiani tossuja. Sataman isäntä ihmetteli meille miksi kaikki viihtyvät betonisatamassa hänen tunnelmallisen sataman sijaan. Lounarannassa tosiaan pieni satama, yhdistettynä varsin kauniiseen camping -alueeseen. Pimeällä en arvaisi tuonne lähestyä, mutta satamaisäntä vakuutti syväyden riittävän. Tuolla olisi varmasti toivottu veneilijävieras ja satamassa toimivat palvelut pienimuotoista ravintolaa myöten. Lounarannassa maistelimme myös paikan omaa olutta – makeaa ja kotikaljamaista

Heltermaan satama on Kuivastun tapaan lauttaranta, josta jatkuvaa liikennettä mantereelle. Satamaan sisäänajoissa täytyy huomioida laivoja jotka kulkevat lähes jatkuvasti edestakaisin. Satama-altaaseenkin ajetaan sisään laivan kylkeä hipoen. Suojaisa satama tämäkin, tosin aisapaikkojen lyhyet aisat aiheuttivat hieman kekseliäisyyttä vaativaa aivojumppaa. Lopulta kiinnitys suht kelvollinen ja liikehdintä, laivan kaasutellessa kohtuullista. Suihkutilat Heltermaassa toimivat, mutta homeongelmaisen suihkuhetkestä olisi tullut lyhyt, niin tunkaisilta tilat tuntuivat. Suojainen satama siis, mutta palvelut heikohkot… tosin taisimme syödä lauttarannassa yhden reissun edullisimmista aterioista, aterian joka sopi kuin nenä päähän dagen efter- ateriaksi.

Viimeiseksi satamaksemme Virossa, tällä kertaa pysähdyimme Kärdlassa. Tuokin satama tuttu jo tuloreissulta, mutta kaunis ja toimiva satama jonne hyvä sisäänajo. Kauppoihin lyhyt kävelymatka ja rannassakin varsin mysig rantaravintola, jossa erittäin hyvä palvelu. Suihkutilojen laatoitus saa täälläkin erityismaininnan – valkoiset kirkkaat laatat saumattu virheettömästi kirkkaan sinisellä, tuota ei voisi tehdä jos laatoitus/saumat heittelisivät sinne tänne.

Hangon satamassa meillä sopivasti pientä askartelua. Laitoin lääkärin määräämän ”vahvan miehen”tiskaamaan ja miten kävi – kahva jäi käteen, kuulema ilman napsahdustakaan. Onkohan tässä ajatuksena, että kun kerran tiskaa huonosti ei toisten enää tarvitsekaan – niin tai näin nyt kiiltää uutuuttaan ja kahvakin on vahvempi. Kuvassa myös kesän tulppa numero kaksi, köytettynä kiinni, jospa näin tulppa numero kolmosta ei tarvittaisikaan, ainakaan tänä kesänä. Meillä joku syö tulppia ja ainoana kotieläimenä meillä yksi hiukan höpsö kärpänen, kummallista?

02/08/2016
Riika on kaunis kaupunki

Riikaa on nyt katseltu sieltä ja täältä – kävelty on kaupunkia ympäri ja edestakaisin. Kaunis on… ja varsin eurooppalainen kaupunki. Täällä kävellessä voisi olla on missä vaan Euroopan vanhassa kaupungissa. Kauniiden rakennusten lisäksi olemme nähneet lukuisia patsaita ja muistomerkkejä.

Kaupungin tunnelma on hyvä ja turvallinen, ainoastaan kävelyretkellä kaupungin laidalle näimme toisenlaisen Riikan. Lapseni toiveesta etsimme kalastuskauppaa ja lähin sijaitsi runsaan kahden kilometrin kävelymatkan päässä ostoskeskuksesta. Kävelimme sinne talojen keskelle, liike oli jo melkein suljettu ja myös ikkunoiden eteen tulevat luukut kiinni. Meille myytiin kuitenkin vielä ja taisikin luvattiin tilata. Jäimme odottamaan autoa kahdestaan, hiljaisen kadun varteen. Kulkijat kertoivat omaa kieltään alueesta. Näimme isoäidin, joka avoimesti kuritti pikkutyttöä, useamman humalaisen ja laitapuolen kulkijan. Liikkeen omistajan poistuessa kotiin hän kertoi taksin kuljettajan soittaneen vielä hänelle ja on siis tulossa. Hämmentävintä oli liikkeen englanninkielentaitoisen naismyyjän toiminta – hän jäi parkkipaikalle autonsa viereen odottamaan, uskomme hänen odottaneet taksin saapumista ettemme jäisi yksin laitakaupungin kadulle.

Turvallisuudesta täällä pidetään huolta, mutta hämmästelemme miten lähes jokainen asiakaspalvelijoista voi olla niin työhönsä kyllästyneen oloinen. Kassahenkilöillä negatiivisuus on hiottu huippuunsa – hymyä on aivan mahdotonta saada ja yleensä tervehdystäkin. Ravintoloissa palvelu on samanlaista, melko tylyä ja ilmeetöntä. Satamatoimistossamme toki palvelu on kyllä iloista ja auttavaista, jopa antamani negatiivisen feedbackiä jälkeen.

Alkuviikosta saimme konekorjaajan s/y Selenan koneen kimppuun. Nyt matkaa jatketaan uusituilla kaasu- ja vaihdevaijereilla. Kuivastussa hitsaamalla korjattu kaasuvaijeri toki kesti hienosti matkan tänne, mutta pidemmän ajan takuutahan sille ei annettu. Korjattu on myös tiputtelevan merivesipumpun tiivisteet ja samalla pumppu on kiillotettu kuin uudeksi. Onneksi korjaantui näin, sillä Turusta moottorini myyneestä liikkeestä (jossa olen kyllä tunnettu) hommattu varapumppu osoittautui täysin sopimattomaksi. Virheitähän sattuu – inhimillistä, tuosta sanotaan… Koskaan en vain toivu siitä, että kaikissa muissa ammateissa, paitsi terveydenhuollossa, isot tai pienet virheet ovat inhimillisiä. Väärä pumppu – väärä lääke, what’s the difference?

Viikko samassa satamassa voi olla kyllästyttävätai hyödyllinen. Meillä tänne jäämisen tärkein syy oli tylsä pohjoistuuli, joka puhalsi enemmän tai vähemmän puuskaisesti jopa satamaan. Samanaikaisesti on miehistön jäsenistöstä yksi painiskellut tylsien vatsan väänteiden kanssa, joten väkisin vastatuuleen ryskiminen ei tuntunut motivoidulta. Olemme nähneet monenlaisen Riikan, syöneet ja juoneet hyvin sekä veneessä että ravintoloissa, käyneet eläintarhassa, piipahdimme myös uimassa ja nukkumassa hotellissa, olemme shoppailleet vaatteita ja tietysti olutta sekä viiniä.

Puuhdetöinä siivosin myös miljoonalaatikon – löysin sieltä koko joukon arvotavaraa, jonka olemassa olon olin unohtanut. Siellähän on mm. yksi toimiva moottorilaturi sekä kaksi erilaista pilssipumppua. Inventaario on välillä paikallaan, todellakin

Riika on lähempänä kuin uskoisi, mutta hämmentävän vähän näimme satamassa vierasveneitä. Mielessäni olin ajatellut laitureiden olevan täynnä veneitä koko Itämeren alueelta. Todellisuudessa vai sataman yhden pistolaiturin pohjoisempi puoli on vierasveneille. Muut sataman paikat on paikallisten omien veneiden ja/tai charter veneiden käytössä. Suomalaiset ovat toki satamassa hyvin edustettuina. Hyvin vartioitu ja melko rauhallinen satamassa, jossa ainoan häiriön aiheuttaa läheinen rautatie sekä viikonloppupuolen öinä satamaravintoloiden dunka-dunka. Nuo molemmat äänet ovat toki sellaisia, jotka eivät häiritse väsyneen unta ja virkeähän voi niitä toki kuunnellakin. Satamassa olemme hämmästyneinä seuranneet hääparien määrää laiturilla. Täällä taitaa olla trendikästä otattaa itsestään hääkuva, veneiden ympäröimänä. Onpa s/y Selenakin päässyt kuvien taustaksi, huolimatta lasteni askartelemasta, hieman epäesteettisestä äänenvaimentimesta keulakannen aurinkokennoventtiilin päällä.

Sellaista se on – purjehtijaäidin lasten elämä. Minulle on kerrottu, että niin tylsää, että aikaa on täytynyt kuluttaa pitämällä sormea tuuletusventtiilin siipien välissä. Nyt sitten tuulettimen ajan saatossa vääntynyt akseli, hyvässä auringonpaisteessa, ulvoo ja ulisee melkoisesti. Toisilla lapsilla on ollut lapsena kaikki palikat patterin välissä ja meillä ei täällä ole ollut edes pattereita saati palikoita. Onneksi purjehtia voi vain kesäisin☺ ja talvella pääsee kouluun.

Huolimatta epävakaisista ilmoista, olemme saaneet nauttia joka ilta eritavalla kauniista valoilmiöstä -auringon laskiessa sataman taakse. Kesäinen ilta on kaunis…

22/07/2016
Tänään Hiiunmaa ja Kärdla

Polkaisten käyntiin – onneksi Selenassa on matkassa kaksi nahkavekkaria ja niin toteutui tavoitteemme eli irti kello seitsemän. Naapuriveneemme oli saattanut hetken asiaa pohdiskella, ehkä johtuen ”sinikinttujen” yöpalaverin venymisestä yli kahden. Naapurimme erehtyi – meidän veneessä on toimintaa lähes 24/7. Hienosti irrottauduimme veneiden keskeltä, naapurin auttaessa poijukoukkurumpassa – olimmehan sumputettuna keskimmäisenä poijussa. Lähdön tunnelmissa tuli jopa peruskoulu mieleen, välitunnithan on aika valvottuja tilanteita, eikö?

Ihmeellistä sinerrystä ilmaantunut jalkoihin jo kahdelle miehistön jäsenelle, pitäisikö olla huolissaan? Ilmeisen vaarallisia tuollaiset saariston sydämessä olevat saunapolut – yhden saunareissun jälkeen toisella sinertyy varvas ja toisella jälkaterän sivu. Merkillisintä vammoissa on että nuo ilmaantuivat lähes huomaamatta – todellisten vaurioiden selvittyä vasta seuraavana päivänä. Sanoisin saunapolun olevan suorastaan salakavalan vaarallinen… millään pirtelöillä ei tietenkään ole osuutta asiaan.

Aikainen aamu oli tyyni ja meri rauhallinen. Konemarssia siis – kohti Kärdlaa. Norjalaisten ylläpitämä yr.no sääpalvelu kertoi onneksi tuulen nousevan niin, että viimeistään kello kolmetoista pääsemme purjehtimaan. Näin tosiaan kävi – pääsimme nostamaan seilejä heti kahdentoista jälkeen ja sitten seilasimmekin hienoa vauhtia perille. Purjehdus saa miehistön liikkeelle, aamupäivän enemmän tai vähemmän latausasennossa ollut miehistökin siis virkosi toimintaan. Purjeiden laskun hetkellä oli jo varsin kipakka tuuli ja saimme jumpata jopa hiukan tosissaan purjeita pakettiin. Paikallinen viranomainenkin ajoi meitä katsomaan, mutta ei jaksanut jäädä odottamaan puheenvuoroa purjeidenlaskun ajaksi. Kärdlaan sisään hyvin merkattua väylää, tosin Navionicsin kartan mukaan pari kaapelia väylältä sivussa – elävä todellisuus ja digitaalinen maailma ei aina tuota samaa totuutta.

Leppoisaa iltaa vietimme täydenpalvelun satamassa, loistava ruoka rantaravintolasssa ja aterian päälle makoisat unet. Kyllä näin voi elellä – kesälomalla

11/07/2016
Nautiskelua saariston rauhassa – ihana Ådskär

Kesäloman eka päivä ei voisi olla parempi. Naisten kanssa nautiskelua, rauhaisaa lähtöä, keskipäivän drinkkejä, sisäänajo väylän etsintää kivien keskeltä ja jutustelua jossa on kaikilla ajatuksilla tilaa.

Hiittisten saaristoa kauneimmillaan, Ådskärin merikarhusatamassa. Sisäänajo kätevästi kivien keskeltä, mutta lopulta rannassa/ satamassa mukavasti kauniissa luonnon rauhassa. Saavuimme lähes täyteen satamaan, mutta tämän jälkeen satama on täyttynyt vielä lukuisilla veneillä. Meidätkin on mukavasti blokattu poijuköysillä kaiken keskellä.

Tämä päivä rauhaisaa oloa ja huomenna vaihtuu maa – aamu varhaisella kohti Viron Kärdlaa.

09/07/2016
Kesäloma alkaa-matkalla Riikaan

Jokainen kevät on erilainen, mutta ympyräeläjänä huomaan asioiden toistavan itseään. Puuhakkaan kevään ja erityisen puuhakkaan kahden viikon jälkeen tuntuu ihanalta nostaa tavaroita veneen kannelle ja irrottaa köydet.

Kesälomani alkaa naispurjehduksella Riikaan. Viikon aikana toivottavasti ehdimme koluta myös Viron saaria ja löytää uusia hienoja satamia. Maileja tuonne määränpäähän on vain runsaat 300 mpk:ta eli ei kiirettä, saamme ottaa rennosti.

Veneily hän on ongelmanratkaisukeskeistä puuhaa… niin tälläkin kertaa. Tehtyäni kaiken moottorihuollon, siipipyörän vaihdosta suodattimiin ajattelin lähteä matkaan huolettomin mielin. Varsinkin kun matkassa on muovikassillinen suodattimia ja muita varaosia kuten vesipumpun tiivisteet ja uusi vesipumppu. Välittömästi startin jälkeen huomasin moottorin jättävän nostamatta vettä. Pikainen uusi rantautuminen ja kaikki tuhannet ongelmanratkaisut ja kysymykset mielessä… Onneksi kuitenkin aloitimme siitä helpoimmasta – koitimme vaan startata uudestaan, ehkä vesikierto oli alipaineinen? Näin tosiaan onneksi oli ja matka jatkui. Pääsimme sivuttain rokkaajatkin turvallisella etäisyydellä ja näytti kyllä turvalliselta – Meripelastus tarkkana.

Moottorin osat ovat kuluvia, tietenkin – ymmärrän. Mutta onko runsaat 600 tuntia vedenpyöritystä paljon vai vähän? Omani tiputtelee nyt vettä ja ongelmana on tiivisteet tai pahimmassa tapauksessa akseli. Turun paikallinen valtuutettu Lombardini kauppa on myynyt tänä keväänä ennätysmäärän tiivisteitä näihin Jonssonin vesipumppuihin. Minulle on nyt kerrottu että pienikin roska meriveden joukossa riittää rikkomaan tuollaisen pumpun. Riittääkö siis meriveden suodattamiseen pelkkä tavallinen suodatin vai pitäisikö asentaa siis joku hiukkassuodatin. Tällaisen ”kahvisuodattimen” antamisen jälkeen pääsisin konehuoneeseen joka neljännen ajotunnin jälkeen enkä vain joka neljäs päivä. Kehitys on siis tehnyt pumpuista hienompia js nyt siis tavoitteena myydä paljon pumppuja vai mitä? Purjehtiiko kaikki muutkin varapumppu miljoonalaatikossa? Minusta tuntuu, että miljoonalaatikkoni alkaa muuttumaan tällä menolla miljardilaatikoksi miljardilaatikoksi… Siskoni miehen sanoja lainatakseni, puhutaan tietenkin vain omistavan luokan ongelmista.

Rento eka kesäloma-aamu ja aurinko paistaa, tietenkin☺. Tänään kohti Hiittisten saaristoa, jospa sitten sunnuntaina kohti Viroa.

09/07/2016
Naismiehistöllä merelle – kesä 2016 avattu

Lieneekö parempaa hetkeä tai aikaa aloittaa kesä, kuin Naispurjehtijoiden kesätapaaminen. Vihdoin siis kevätkunnostusjumpat melkein kunnossa ja pääsen merelle.

Viikonlopun viettoon siis hullun hauskalla nelikolla, jossa nauru ei helpolla lopu. Tarkoituksena tietenkin tavata toisia, purjehduksesta innostuneita naisia ja onhan joukossa aina muutama mieskin, naispurjehtijoiden kumppaneina.

Hurjan kovatuulisen viikon perjantai ei olisi voinut olla kauniimpi – aurinko pilkisteli pilvien takaa ja tuuli oli lempeää sekä suunnaltaan vaihtelevaa. Olimme kovasti pohtineet turvallista satamaa, jos tulee kuitenkin ja päätyneet Turun Moottorivenekerhon Härjanmaahan. Olipa hieno satama ja suojaisa. Rannassa meidän neljän veneen lisäksi vain pari muuta venettä. Kuulimme toisen veneen herrasmiehiltä, ettei tuossa satamassa ole koskaan ennen ollut neljää veneellistä pelkkiä naisia.Totta vai tarua – tiedä häntä, mutta kyllä nyt oli sitten korkea aika tällaisenkin ihmeen sitten tapahtua tuossa satamassa.

Lauantai valkeni kirkkaaseen auringon paisteeseen ja huolimatta hieman pitkälle venähtäneistä iltatoimista s/y Selenan miehistö kykeni älykkääseen lähtöön heti yhdeksän jälkeen. Nopea huikopala/mehu tarvittaessa ja köydet irti – sitten aamukahvin nautiskelua rauhassa ja kun ollaan valmiita tosi toimiin, purjeet ylös. Yön kulutus akuissa tulee ladattu takaisin ja vneen siivoamiseen on aikaa ja lämmintä vettä. Näillä toimilla rantauduimme Peterzenille Kustaviin jo ennen kahta, luovimisesta huolimatta. lltaan oli siis vielä aikaa ja kukin meistä rentoutui tavallaan ja pääsipä joku filmitähdeksikin – niistä sitten kesällä enemmän.

Iltapäivän aikana saapui kaikkiaan seitsemän naispurjehtijavenettä Peterzenille ja yhteisen juhlaliputuksen sekä skumppalasillisen kohotimme ilta kuudelta, kommondorin sanojen jälkeen. Siitä sitten iloista iltaa polkaisimme käyntiin… grillausta ja saunomista, nuotiopiiriä, lintukaraokea ja tietysti ihan vaan höpötystä sekä tietysti naurua ja sukkeluuksia. Kuulin meitä olevan haasteellista kuunnella koska puhumme kaikki yhtäaikaa – really? Illan viileys ja nukkumatti tainnutti ihmisiä – väki nuotiopiirissä siis väheni. Juhlien lopettaminen ilman valomerkkiä on toisille haasteellista ja siksi, ihankuin pelastukseksi, päätimme perustaa discon – s/y Selenan Discoteakin. Onneksi kuitenkin kannen alle eikä oikeasti teakille. Letkein lantein ja melkoisin volyymein viihdytimme itseämme musiikilla vuosikymmenten takaa. Musiikkimakuun vaikutti varmasti kellonaika ja nautitut juomat, sillä Tapani Kansa, Kikka tai BoneyM tuskin kuuluvat arkipäiväämme. Päiväkodista tuttua, perjantai-illalla uudistettua loruakin käytettiin ja Kuka saa, kuka saa viinaboxiin kukistaa antoi meille kaikille luvan discojuomiin. Onneksi lopulta kello oli 3.30 ja silloin Suomessa sulkeutuvat viimeisetkin anniskelupaikat ja siksipä Selenankin discon oli sulkeuduttava.

Sunnuntaiaamun ensimmäinen ajatus oli äänentoistossa – lieneekö hanat kaakossa asento vaivannut naapuriveneilijöitämme. Suureksi hämmästykseskseni kuulema ei – lieneekö kaikilla niin hyvät unenlahjat vai ovatko he kovin kohteliaita. Toivottavasti emme häirinneet! Musiikki yhdistettynä sekakuorokaraokeen on kuulostanut varmaankin hurjlta.

Päädyimme taas, älylähtöön. Nopeat suihkut ja banaanit ja sitten merelle. Tuulinen aurinkoinen meri odotti meitä ja huh mitä kyytiä saimme. Ei voisi parempaa purjehdusta toivoa – 40 mailia hiukan alle 7 tuntiin. Toki ehdimme matkalla tehdä pukeutumisanalyysejä ja suunnitella vaatekaapin sisällön täysremonttia, syödä kipparin tortilloja ja nauraa… Rantauduimme jo ennen puoli viittä Aurajokeen ja sitten oli haikeiden halien paikka, olipa meillä kivaa – todellakin, todellakin!

14/06/2016