Kategoria: purjehduskausi 2017

Onnellinen kesäloma 2017❤

Kesäloma takana ja syksyn haasteita edessä, onneksi. Rantarilluttelua ja merielämää nyt koettuna yhdelle lomalle kylliksi. Millainen oli kesäloma 2017? Yhdellä sanalla – Onnellinen. Kun on tehnyt vähän kaikkea ja saanut nähdä ja kokea sydämen kyllyydestä, voiko enempää toivoa? Kulunut ensimmäinen työviikko on tehnyt ihmeitä myös lievälle henkiselle krapulalle, sekalaisten tunteiden kirjolle, joka aina liittyy loman loppumiseen. Sitä on yhtäaikaa onnellinen, haikea, yksinäinen sekä tietoisesti monta kokemusta rikkaampi. Nyt on jo hauska muistella kesälomaa 2017 .

Aluksi Kanoon Bra naisistomme vei Selenaa kohti Höga Kustenia letkein lantein. Miten voikaan kuuden naisen voimin mennä eteenpäin niin että vain yksi on välillä huolissaan. Huolehtimisen keskittäminen yhdelle on todella järkevää – muut voivat ottaa sitten rennommin. Rennosta menosta oivin esimerkki on lähtömme Uudestakaupungista Ulvöhön – pitkähkö avomerilegi onkin oivallista aloittaa rauhallisella sampanja-aamiaisella. Päivä paistoi ja me juhlimme, päivän sankaria. Sitten merelle kermakakun tekoon, edessä 180 meripeninkulmaa. Nautin suuresti naisten rohkeudesta olla miehistön jäseniä omalla tavallaan – on rohkeutta ottaa kokemattomana ruori, kokeilla myötämaininki ajoa ja onnistua loistavasti, yhtä suurta rohkeutta on myöntää etten jaksa ohjata muutamia minuutteja kauempaa eikä rohkeutta puutu myöskään häneltä, joka jättää kokeilematta, omat voimavaransa ymmärtäen. Rohkeutta on olla oma itsensä❤. Naisistolla näimme Höga Kustenin must see – kohteista kourallisen, jätimme hienoja kohteita kohteita odottamaan seuraavaa Selkämeren kierrosta. Kanoon Bra naisisto osoitti paikkansa myös tuulen yltyessä yllättäen myrskylukemiin. Surffasimme useamman tunnin ajan aallonharjalta toiselle ja saimme aikaiseksi myös uuden nopeusennätyksen. Kenenkään mielessä ei ollut mereltä peräytyminen tai leikin muu lopettaminen – lähinnä pohdimme mitä tästä voi kertoa kotona ja kenelle. Yön tunteina lukemani todellisen tuulen voimakkuus (yli 19m/s) laittoi arvostamaan naisistoa. Loistavaa purjehdusta ilman kitinöitä⛵❤.

Tukholman satamassa loikoilu, kaupunkimatkailua harrastaen antoi lomalle tasapainoittavan vaiheen. Olin kuin kuka tahansa normaali lomailija (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan). Kävin yleisötapahtumassa, shoppailin kuin heikkopäinen, viipyilin rantaravintolassa ja ehdin jopa deittailla – loistavaa kaupunkielämää kauniissa Tukholmassa. Ikimuistoista, todellakin.

Ihanat ihmiset ympärilläni ovat lomailun suola. Olen saanut nauttia naisistomme lisäksi omien teini-ikäisteni seurasta miehistönäni. Itsetehtyjä miehiä ja sen kyllä huomaa, niin hyvässä kuin pahassa. Nämä verbaalisesti äitiinsä tulleet ovat seuranani varmasti jatkossa aina vain vähemmän. Yllätys vierailulle saapunut työkaveri oli kuin osa perhettä, saimme nautiskella viikon mutkatonta yhdessäoloa hyvällä mielellä❤. Pojat nauttivat hyvästä palvelusta ja ehkä siitä, että äidillä oli seuraa. Lukuisat purjehdustutut rannoilla, joiden seurassa olen saanut viettää lyhyitä tai pidempiä hetkiä tekevät lomasta juuri sellaisen kuin voisi toivoa, muistorikkaan. On onni tutustua uusiin ystäviin, on onni tutustua paremmin ystäviin ja toisaalta joskus on yhtä onnellista olla yhteydessä, näkemättä. Lomalla on aikaa olla yhteydessä ja joskus apu on todellakin yhtä lähellä kuin lähin puhelin – autan aina mielelläni jos osaan ja toisaalta kiitos kaikille minua auttaneille. Taas on ohjeesta suihkittu silikonia ja saatu kaikenlaiset somen ihmeelliset maailmat tutummaksi.

Kesälomapurjehduksen lopuksi puunasimme Rasmuksen kanssa keulaosastoa puhtaammaksi. Patjavanhukset elävät viimeisiä aikoja, mutta rivakat tamppaukset kannella tekevät niille silti ihmeitä. Tehopesut punkkalevyjen yltä ja alta saivat tuoksun vielä paremmaksi ja vielä kun jostain lainattaisiin höyrypesuri niin saataisiin puhdistettua nuo rimojen alaisetkin alueet. Kyllä nyt kelpaa syyspurjehtijoiden tulla – askeleen puhtaanpaan veneeseen. Aurajoen rannassa on kotoisa olo… minä ja vene nyt kotona❤.

14/08/2017
Matkalla kotiin…

Maanantaina oli aika jättää hyvästit Maarianhaminalle. Henna hyppäsi laivaan ja me perusteellisten ostosten jälkeen merelle. Klassikoiden kerho sai täydennystä sillä siirryimme vain muutamia maileja etelämmäs Rödhamnin idylliseen satamaan. Kauniit punaiset meren huuhtomat kalliot ja suojaisa rauhallinen satama tuntui hyvältä. Saariston heikot nettiyhteydet tosin rasittavat nuorisoa -hämmästyttää ja kummastuttaa nuorta kulkijaa, miten kukaan voi asua täällä? Illan iloksi loputonta ähellystä Sim-korttien ja uuden mokkulan parissa, yhtä loputonta keskustelu on puhelimien eroista. Väitteeni siitä että eräs hedelmäyhtiön pelikone tuntuu sopivan paremmin kaupunkiolosuhteisiin tuntuu saavan vahvistusta. Toki koko reissulla paljon naurua olemme saaneet myös minun vain muutamia kuukausia vanhasta, todellisen pelikoneyhtiön puhelimesta. Kyllä on kätevä kun lähes puolet vuorokaudesta on kytkettynä varavirtalähteeseen – tämä on siis se johto taskujeni välillä. Kehitys kulkee vaan mihinpäin? Miten lainkaan selvisimme aikoinaan kokonaan ilman, siis oikeasti, kokonaan ilman puhelinta merellä?

Rödhamnista sukelsimme melkoisesti keinuttavalle merelle ja saimmekin hienon purjehduspäivän kohti Kihdin reunaa. Matkalla väistelimme laivoja, jotka luonnollisesti ahdistelivat meitä väylien ahtaimmissa kohdissa. Samalla pohdimme, ettei tunnu oikein muita olevankaan liikkeellä. Elokuun eka viikko ja sen huomaa, on selvästi hiljaisempaa. Eteläinen tuuli puski meitä eteenpäin rivakkaa vauhti ja taas rantauduimme klassikkoon, mutta vähän erillaiseen sellaiseen. Husön vieraslaituri oli aikoinaa suosittu pysähtymiskohde, erityisesti sijaintinsa vuoksi. Kätevästi Kihdin laidalla sijainnut tukevahko laituri, syvärantaisessa lahdessa oli helppo saapumiskohde. Muistan tuolla erään iltagrillaushetken nuorena partiokipparina kun vannotimme saksalaisveneilijälle ettei vuorovettä tarvitse täällä ottaa huomioon ja että kaikki merimerkit löytyvät merikortista. Hieman epäilevälle lainasimme toki satamakirjat yölainaan niin sai kopioida niitä vapaasti. Onneksi me olimme tuolloin tulossa Amsterdamista ja meren pakeneminen rannoilta laskuveden aikaan oli hyvin mielissämme. Tiesimme siis mistä puhuimme, mutta nuori ikä taisi viedä uskottavuutta. Rannan kallioilla olevat vuokramökit olivat tuolloin vielä kuosissa ja vastasivat varmastikin myös ihmisten odotuksia. Satamamaksu maksettiin kahvilaan, jossa parasta oli näkymä merelle, sillä muuten palvelut olivat vaatimattomat. Kelpo saunan sai kuitenkin myös vuokrattua noina aikoina. Nyt vuosia on Husön laituri ollut suljettuna ja samoin kuin lähes kaikki vuokramökit, vuodet ovat raiskanneet rauhassa kenenkään häiritsemättä. Kallioilla hylättyinä seisovat mökit näyttävät surullisilta. Tänä keväänä Merikarhut sai vuokralle tuon laiturin ja niinpä pääsen kiinnittymään tuohonkin klassikkoon. Hiukan liian kovan etelätuulen ansiosta rantautumisemme on eräänlainen räpellys – onneksi nuoret miehet ovat taitavia loikkaamaan, jaksavat roikkua köydessä ja tottelevat käskyjä. Saimme siis keulan tuuleen ja ruuan tulille… Ehdimme jopa enemmän/vähemmän sopuisasti keräämään kukkasia – nykyaikaisesti toki virtuaalisesti. Pian on nuoremmalla kasvikollaasi kerätty.

Näin päivät vaihtelevat merellä – kovatuulinen päivä voi vaihtua tyyneen ja edessä on konevoimin marssia eteenpäin. Kihtiä ylitimme siis lähinnä aurinkoa ottaen, Lombardinin viedessä meitä eteenpäin. Olemme olleet onnekkaita, sillä vasta Kihdillä näimme paksumpia levälauttoja. Tähän menessä näkemämme levä on ollut ohutta ja vähemmän yhtenäistä. Kuuleman mukaan levää on tänäkin kesänä ollut runsaati vaikka meriveden lämpötila onkin pysynyt alhaalla. Levälle taitaa riittää pelkkä aurinko, surullista. Onneksi merien puhtaus selvästi on alkanut kiinnostaa ihmisiä ja meillä täällä on imuasemiakin melko runsaasti. Rödhamnin lahdessa, melko ripsakassa tuulessa kun itse keikuimme asemassa, huomasimme sen tuntuvan tukevalta tuulesta huolimatta. Konetimme Turun saariston huomaan ja venekeittiö oli kiinni – dinner ulkoistettu Houtskärin Skagenin rantagrilliin. Oli hyvää ruokaa ja ihana saunoa, todellakin!

05/08/2017
Klassikoiden kesä 2017 – Maarianhamina

Tänä kesänä perhelomalla kierrämme kaikkia klassikoita, selvästikin. Klassikot on turvallisia ja herättävät muistoja niin monilta vuosilta. Muistan Maarianhaminasta välähdyksiä lapsuusajoilta ja varhaisteinivuosiltani sen kun isäni veneen kamina aiheutti meille häkämyrkytyksen ja pääsin isäni ja poikaystäväni kanssa Maarianhaminan sairaalaan. Teiniaikojen partioreissuista mieleeni moniakin mieleenpainuvia juttuja, mutta edelleen nauran sille ”laidan yli hiustenpesulle” kun kallisteltaessa pesin hiuksia, jotta satamassa sitten HETI nättinä. Ensimmäisen veneen ostomatkalta Ruotsista saavuimme exän kanssa toukokuussa lähes tyhjään länsisatamaan ja nautimme ikimuistoisen ”syö niin monta pihviä kuin haluat”-aterian rantaravintolassa. Aika monta annosta jaksoimme Ahvenanmereltä nälkäisinä saapuessamme. Omien poikieni lapsuudesta muistan sen kerran kun seilasimme erittäin pitkän päivän päästäksemme Maarianhaminaan ja pojat jaksoivat nukkua. Nukkua todellakin, koko päivän, heräten vain tuntia ennen satamaan saapumista. Lohduttoman sateinen päivä oli illassa kun rantauduimme ja meidän lapset vastaheränneitä. Sinä iltana rannassa talutettiin hihnassa veneilijöiden koiria ja paria poikaa, kukaan muu ei sitten liikkunutkaan sateisessa satamassa. Väsyttävän meri-ilman ansiosta saimme ihmeeksemme nuppuset nukkumaan yöunta alle kolmen tunnin hereillä olon jälkeen. Lähivuosilta Maarianhamina tuo mieleeni sen ”eka saapuja omistaa laiturin”-miehen joka uhkasi minua oikeudella kun saavuin hänen viereensä luvatta. Kuulema juuri poijun kohdalla pitää kysyä lupaa ja puoli yhdentoista aikaan illasta ei tietenkään pitäisi edes saapua. Tuostakin selvittiin ja silloinen Saksaan kanssani seilannut +-10v miehistöni oppi miksi käskyjä otetaan rantaudettaessa vastaan vain veneen päälliköltä ei rannassa kirkuvilta henkilöiltä. Näillä aatoksilla Maarianhaminaan ja kuinkas mahtaa käydä – jääkö jotain mieleen ikiajoiksi?

Särsöstä lähdimme kohti pohjoista kahta merkittävää tietoa rikkaanpana. Ensiksikin haasteellisesti keinuttavan sataman paras paikka meille on laiturin ulkolaidalla kylkilaiturissa, kunhan sivuveto läheiseen kiveen on kunnossa. Toinen mieliinpantava uusi tieto tuli sataman lapsiperheeltä – Tukholman saaristossa voi ruokakassin tilata myös laiturille 1-2 päivän toimitusajalla. Viiriompelun tuotosta sitten matkalla paikalleen laittaessani, Särsössä korjattuun naruun, oli iloni oli lyhytikäinen. Seuraavaksi pettikin sitten viirin ylälenkki ja taas oli illan ohjelmana puosuntuoli-leikkejä. Furunsundin satamaan aikaisin joten kyllähän meillä aikaa oli, mastoleikkeihin. Furusundin illassa oli hyvä tehdä myös töitä – näillä maisemilla tunnelma on työpositiivinen.

Valmiina ”Pahalle merelle ” – kuollaan sitten ainakin kauniina

”Pahanmeren meren ” ylitystä ohjelmassa olikin sitten perjantaina. Itämeren ympäri purjehtineille pojilleni tuo Ahvenanmeri on verenperinnön ansiosta ansiosta aina se ”Pahameri”. Yhtään ei auta tarinat miten paljon on matkaa Riikasta Ruhnuun tai vaikka Nynäshamnista Visbyyseen – Pahameri on ja pysyy pahana. Nyt valmistauduimme todella, että kuollaan sitten kauniina. Perus meikkien ja kynnenleikkausten lisäksi innostui Henna tosiaan panostamaan, kuten kuvasta näkyy… Huumorilla selvitään monista asioista ja tietysti hyvä ruoka ja aina parempi mieli. Henna on kunnostautunut keittiössä ja toisaalta ei ihme, onhan hän ravintola-alankin ammattilainen. Niinpä saimme nauttia keskellä Ahvenenmerta sellaista katkarapu-kasvisrisottoa että saatiin pahalta mereltäkin vallan positiivisia muistoja. Sadepilvien ja tummanpuhuvien pilvirintamien keskellä onnistuimme välttämään tuimimmat tuulet sekä myös ukkoset, mutta sade kasteli meitä useamman tunnin ajan. Lopulta ilta-auringon kajossa sisään Maarianhaminaan.

Jaksaa jaksaa… Purjetta sisään

Viehättävä Maarianhamina houkutteli taas rantanojailuun ja päätimme heittäytyä kiusaukseen. Lauantain ohjelmassa kepeää kävelyä keskustaan, auringon palvontaa, Uno-pelejä, ravintola illallista ja sitten tietysti aikuisten hauskaa Arkenissa Rock-Off tunnelmissa aamuyön tunneille. Sunnuntai aamun dagen efterissä sitten mietin mahtoiko suunnitelmassa olla laadullista heikkoutta kun juuri tämä päivä alkoi pyykkipäivänä ja kääntyi sitten pitkään työpalaveriin. Kassillisesta pyykkiä kuitenkin selvittiin ja pidimme aivoriiheä ja tuotekehittelyä kannella yksi, kaikesta huolimatta. Työasioissa etenimmekin aimo harppauksen, nyt on luvassa suuria. Naispurjehdus on ihanan yhdistävä juttu – satamapäivän aikana minulla oli myös mahdollisuus tutustua yhteen meistä seiloreista ja hänen mieheensä. Mielestäni ei lopultakaan lainkaan hullumpi saldo päivälle, joka alkoi niin alavireisenä. Päivän kruunasi rantaravintolan pizzaillallinen, josta toipumiseen kuluikin sitten loppuilta. Unoa sentään jaksoimme pelata…

Uno pelin mestari – looking cool!

31/07/2017
Tukholmaa sydämen kyllyydestä

s/y Selenan terhakkaasti alkanut lomapurjehdus muuttui Tukholmassa ostos- ja humputtelumatkaksi pohjoismaiden pääkaupunkiin. Teinien saapumisen jälkeen käytimme päivät kiertäen mm. kenkäkauppoja – ajoimme jopa kaupungin laidalle ostoksille Quality Outletiin. Onhan se sitten hienoa kun kasseissa on merkkivaatteita 70% alennuksella – eikö? Tällä hetkellä tuossa on imua. Vuosia sitten jo päätin, että joku varsinainen ”lastenhauskuus” täytyy kesälomaan upottaa. Aikoinaan Saksaan ja Tanskaan ulottuvalla purjehduksella se oli Legoland, Puolan reissulla taisimme keskittyä ravintolaruokailuun ja nyt tosiaan shoppailu on in. Näin ne ajat muuttuvat.

Tästä voisi tuntea annoskateutta…

Onneksi Tukholma on minustakin jotain mistä ei saa kyllikseen. Kauneus, kulkemisen helppous (kunhan SL:n kortit on ladattu), lukuisat nähtävyydet sekä ystävälliset ja avuliaat ihmiset tekevät vaikutuksen. Minulla saattaa olla myös erityistä lukkarinrakkautta Tukholmaa kohtaan, nuorena hoitaja tuolla vietetyn vuoden ansiosta. Shoppailun lomassa ihastelimme Tukholman rakennuksia, poikkesimme kuninkaan linnan kauppaan ja lounastimme erilaisissa paikoissa. Aquarium on ollut yksi kestovierailukohteistamme aina. Sijainti vierassataman vieressä saattaa vaikuttaa asiaan, vaikka onhan siellä oikeasti katsottavaakin. Sademetsähuone ei enää inspiroi, kun olemme lomailleet ihan oikeassakin sademetsässä ja akvaariokin, jossa voi kontata haiden ympäröimänä tuntuu hiukan nähdyltä. Viemäriinkään emme laskeutuneet, mutta lohiportaat ja lohien nousu lohiportaita pitkin sisään tuonne Aquariumin sisäaltaaseen tuntuu käsittämättömältä. Miten ihmeessä portaat toimivat ja miten lohet nousevat sisälle taloon. Kutemaan saapuvat lohet palaavat juurilleen joka vuosi eli jos joskus olen marraskuussa Tukholmassa niin tämä on aivan varma vierailukohde. Vikingaliv-näyttely oli myös melkein satamassa ja tuonne poikkesimme Roopen kanssa työnmerkeissä. Skandinaaviset viikinkijuuret saivat vahvistusta ja todellakin oli ne ihmeellisiä aikansa ihmisiksi – pesivät kasvonsa joka päivä ja kylpivät viikottain sekä omistivat kamman, melkoista sliippailua. Aikansa ihmisille oli tyypillistä peseytyä joitakin kertoja vuodessa, kuulema.

Pääsimme lopulta liikkeelle Tukholmasta kun miehistömme sai naisvahvistusta hoitolamme Hennasta. Koukkasimme Höyhensaarille tankkaamaan ja konetimme Tukholmasta etelään kohti Saltsjöbadenia. Kauniit talot ja ajoittain kapea kanava sai miehistön huokailemaan. Solsidan kaupunki otti meidät vastaan kuten aina – äärettömän ystävällisten satamahenkilöiden osoittaessa paikkoja. Paistattelimme sitten auringossa, keula melkein terassilla. Muutamien tavaroiden puuttuminen innosti meidät iltalenkille keskustan Icaan – ei mennyt siis koko ilta istuskellessa.

Saltsjöbaden houkutti hitaaseen lähtöön, auringon lämmittäessä niin kauniisti. Täydellinen paikka nautiskeluun. Katselimme sataman tyhjentymistä ja täyttymistä kaikessa rauhassa. Yön tunteina mereen laskeutunut, Rasmuksen rakas katiska tuntui nyt haasteelta nostaa ylös. Oliko siis järkevää edes laskea se, varsinkin kun totesimme meidän jopa saaneen saalista. Lopulta autoimme pienet fisut mereen ja nostimme kala-aromivahvisteisen hässäkän kannelle. Tukholmapäivien jälkeen oli myös Selena pesun tarpeessa – rannasta lähdön jälkeen alkoikin melkoinen puleeraus. Henna ja Roope sai kannen kiiltämään ja minun oli sitten helppo siivota uusimmat sotkut istumalaatikosta, jota olin tehopessyt jo Tukholmassa. Vielä maton tampaus ja turkkilevyjen pyyhintä niin kyllä kelpaa.

Tukholman saariston purjehtijoiden mekka – Sandhamn oli suunnitelmissamme seuraavaksi, mutta toisin kävi. Satamaan saavuimme ilta kuudelta vain huomataksemme siellä olevan aluksia redillä – på väntelista kuten meille kerrottiin. Innokas sataman värdinna ohjasi veneitä ja tuntui samalla organisoivan jonotusta… hullunkuriset kylkipaikat, joita olen joskus suosinut hyvällä menestyksellä jäivät nyt haaveeksi. Olisi pitänyt tulla aikaisemmin tai selkeästi myöhemmin, illan viimeisinä tunteina, jolloin olisin voinut vai asettua kasan päälle. Melkein valmis ruoka oli varmasti kaikkien mielessä, mutta matkan jatkaminenkin houkutti ja voihan lennossakin syödä, tietenkin. Jatkoimme matkaa päivällistä nauttien kohti saunaa… sauna tuntuikin nyt erityisen houkuttelevalta. Merikarhujen Tukholman keidas sijaitsee Särsössä, jossa on voi nauttia erityisen vanhanaikaisesta saunasta ja poikkeuksellisen tehokkaasta keinutuksesta laiturissa. Saavuimme viimeisenä vain todetaksemme poijujen jo olevan varattuja – päätimme rantautua omalla ankkurilla isoimpaan mahdolliseen väliin. Ideana kokeilemisen arvoinen, mutta rannassa kun totesimme saalinkien yhteentörmäämisriskin olevan todellinen naapurin samankaltaisen rikin vuoksi, jouduimme perääntymään. Päätimme yrittää toiselle puolelle ja kiitos ”rantaohjauksen” emme kolistelleet kiville. Lopulta päätin kokeilla kylkilaituriin tuloa, koska sataman isännänkin olen joskus nähyt näin toimivan. Saimme sataman parhaan paikan ja kiitos ystävällisten ihmisten, kiinnittäytyminen meni täydellisesti. Läheiseen kiveen soudettu tukiköysi pitää meidät irti laiturista ja joustimelliset springit ja endat vaimentavat liikettä pehmeästi. Rannassa pohdimme vielä ankkuroitumisen kikkoja, ankkurivastaavien ”käsivammoja” laskiessa. Jouduimme myös puosuntuoli puuhiin rikkoutunen kohteliaisuusviirin vuoksi. Rasmus on tottunut mastoapina ja pian uusi naru oli jo paikoillaan. Illalla ohjelmassa siis viirin ompelua. Lopulta istumme saunassa, pehmeistä löylyistä nauttien.

Heinäkuu luo haasteita satamille – tyhjästä kun on vaikea paikkaa tehdä. Usein lisäpaikkoja löytyykin vain sinnikkyydellä ja hyvällä tahdolla. Muistelin erästä Särsööhön saapumista elokuun ekalla viikolla, olessani yksinpurjehduksella. Yö oli jo laskeutunut eikä edes rannan ja veden rajaa erottanut. Saavuin Särsööhön tutkan ja plotterin avulla niin tyynessä, että vanha tutkani erotti jopa verkon kohon/ linnun meressä. Mietin miten onnistun saapumaan rantaan ketään herättämättä yksinäni. Vasta rannan välittömässä läheisyydessä huomasin pelkoni aiheettomaksi, sillä Särsöön laituri odotti minua täysin tyhjänä elokuun ekoina päivinä. Sinä elokuisena yönä sain sataman ensimmäisen ja viimeisen saunavuoron.

27/07/2017
Stockholm – efter en lång tid

Todellakin, siltä tuntuu – siitä kun viimeksi keikuin Wasahamnissa on aikaa. Tukholma on kuitenkin aina yhtä kaunis ja yhdistettynä ruotsalaisten ystävällisyyteen saadaan paketti, jota on mahdotonta jäljitellä.

Näkymä Skansenilta

Saavuimme Merin kanssa parhaimpaan mahdolliseen aikaan – jouduimme odottelemaan ulkopuolella, mutta vain siksi että masto toisensa perään liukui ulos allonmurtajasta. Perfect timing, kanoon bra! Huh mitä hehkutusta kun pääsimme erinomaiseen väliin sisäriviin… Jonkinlaista taisteluväsymystä rantautuessa ilmeni köysien kanssa sekä edessä että perässä, mutta nyt ei takerruta yksityiskohtiin. Parin tunnin kuluttua vene oli jo ihan täydellisesti kiinnitetty, springejä myöten.

Todella tarpeellinen siivouspäivä 😀

Onko Wasahamnissa tilaa on aina Bra fråga – jotain yhdenmukaisuutta tässä kuitenkin on… Paras aika saapua on ko 11 – 13 välissä eli tänne on turha yrittää ennen tuota. Kaupunkisatamasta, jossa kaupat on kohtuullisen kaukana ihmiset lähtevät myöhemmin ja onhan heillä suuntana saaristo jonne mahtuu kyllä. Tuulilla on myös vaikutusta Wasahamnin paikkatilanteeseen. Me saavuimme varsin kovatuulisena päivänä ja satamasta siis vapautui paikkoja mutta ne menivätkin samantien. Iltapäivällä oli jo aivan täyttä. Sama tilanne jatkui seuraavana reipastuulisena päivänä – satamasta vapautuvat paikat täyttyivät nopeasti. Tuulen tyyntyminen eilen sai sitten aikaan massalähdön – satamasta lähti enemmän veneitä kun tuli ja paikkoja oli vielä illallakin vapaana. Kevyiden tuulien jatkuminen näyttää taas täyttävän satamaa – nyt on jo täyttä. Nykyaikainen ratkaisu tähän on tietenkin satamapaikan varaaminen netistä – sitten saa rauhassa saapua ja tälläkin hetkellä vielä viisi poijua odottaa varauksen tehnyttä purjehtijaa. Kiitosta Wasahamnille uusituista suihkuista ja vessoista – hyvin toimiva rannan WC keventää septic-tankin paineita merkittävästi.

Miten tätä tavaraa vaan

Puuhakas purjehdus on nyt muuttunut rantanojailuksi – ensimmäisenä aamuna kun katsoin ympärille ei tosin ollut vaikea päättää mitä on ohjelmassa. Runsas viikko merellä kuuden hengen miehistöllä näkyi istumalaatikossa. Jos ei muualta niin siitä voi päätellä että reissussa on syöty ja juotu, todellakin, rannassakin on rampattu, hiuksia harjattu ja jotain taisi tulla merestäkin eräänä purjehduspäivänä. Kolme tuntia kuurausta, trallien pesua ja lopulta puleerausta vahalla. Niin se vanhempikin nuortuu. Sisältäkin löytyi vastaavia ilmiöitä – santaa, hiuksia, leivänpaloja, liimaantuneita tomaatteja, naposteltavia ja jotain tahmeaa yhdistettynä punaviinitahroihin. On eletty ja roiskuu kun rapataan , sanotaan. Tehokasta siivousta siis tiistain kunniaksi, Merin ja aamulla saamamme miesvahvistuksen lähdettyä kaupunkikierrokselle. Täydellinen päätös siivouspäivälle oli ammattitason salaatti omassa veneessä, kiitos Joni-Henrik! Kiitos myös Merille erinomaisesta seurasta – hienosti hoidettiin pari piukkaa satamasähellystä. Nyt on siis viimeinen naisistosta kotiin ja kiitos kantoavun, kevyemmällä punnerruksella… mistä tuota tavaraa kertyy?

Ensimmäinen yksinäinen iltani sai mukavan käänteen kun Naps-ystävä ja s/y Nicotinan muu miehistö kutsui minut mukaansa Allsång på Skansen illanviettoon. Vietimme ensin pienen askarteluhetken Selenan istumalaatikossa TV-kameroiden vangitseiseen tarkoitetun kyltin parissa. Taitavasti valmistui hieno kyltti ja jo toistamiseen tällä reissulla tarvitsimme serpenttiiniä. Televisionkin välittämä tunnelma on juuri oikea – Skansen on täpötäynnä iloisia ihmisiä laulamassa iloisia lauluja. Me jatkoimme iltaa vielä ravitsemuksen parantamisen parissa – oli mukava ilta ja hauska tutustua, hyviä seilauksia s/y Nicotina.

Keskiviikko olikin sitten omistettu itselle – ohjelmassa oli kielikylpyä heti aamusta usean tunnin ajan. Iltaihmisenä huomasin, että aivoni toimivat kyllä aamullakin nopeasti kunhan motivointi on kunnossa. Jotta päivä jatkuisi samalla moodilla oli päivällä vuorossa jalkahoito, jonka olisin tarvinnut jo kaksi kuukautta sitten. Nyt on sitten pehmeää ja punaista. Kunnon lenkkikenkä pyrähdys kaupungille tuntui myös hyvältä – liike on lääke vai mitä tytöt. Jotta itsehoito ei jäisi nyt vallan vailinaiseksi niin illan suussa ohjelmassa vielä Candyingia, kasvohoitoa ja lopulta myös askartelin kynsiin uudet pinkit pinnat💅ja timantitkin pääsivät paikoilleen. Kun yömyöhällä nautin parin ohjelman verran lymfaboots- hoitoja Lungna Favoritejä kuunnellen niin itsehoitopäiväni oli täydellinen. Päivää täydensi lukuisat puhelut, osa tarpeellisia ja osa aivan höpölöpöä – tosin höpölöpö on elämän suola ja kuka sitä täysin suolatonta nauttisi. Perfect day oli jo vahvasti seuraavassa aamussa kun Selenassa sammui radio, valot ja kippari. Onnellinen päivä ja onnellinen ihminen – onnellinen kaikesta, kiitos siitä

Katkarapuja… jälleen😃

Tänään tulee elämäni tärkeimmät❤❤ – nyt on jo ikävä. Saamme myös miehistön täydennystä ensi viikolla – tervetuloa saaristoon lystinpitoon ja kielikylpyyn. Merellä kaikki on mahdollista⛵ ja Ruotsissa🇸🇪….

20/07/2017
Tukholman saaristossa on vilskettä

Öregrundin viehättävästä satamasta jatkoimme matkaamme kohti Tukholman saaristoa. Tavoitteena olla lähellä Kapellskäriä, josta arvelimme mutkattomimmin Toiminnanjohtajan ja Puhaltajan kotimatkan alkavan. Tässä asiassa olimme väärässä, mutta arviointi virheitähän nyt sattuu.

Pientä hiukopalaa – yksi monista

Pääsimme taas konettamaan – koitimme kyllä luoviakin mutta se on niin tuskaista kun matkaa on lähes 30mpk:ta jäljellä ja clousing nopeus on alle kaksi solmua. Eikä joka yö edes naisten kanssa voi matkata aamuyöhön. Saapuminen Tukholman saaristoon muutti merenkulun tarkkuutta vaativaksi, sillä porukkaa on todella paljon. Hyvin erilaisia kuin pohjoisempana, sillä koko runsaan sadan mailin matkalla Öregrundiin kohtasimme yhden vastaantulevan purjeveneen ja taivaanrannassa näimme joitakin laivoja. Siksi tuntui todelliselta vilskeeltä ja näimme jopa uniformupukuisia ja meripelastajia – kyllä on saaristoilla eroa.

Yövyimme Gräddössä ja siellä aukesi myös pitkästä aikaa Selena diskoteak – onneksi vain sisätiloissa, sillä paikalla oli paljon suomalaisia. Miten tilanteet liusuvatkaan tällaiseen menoon jää minulle usein hämäräksi, mutta oli lystiä. Huipennuksena ilonpidolle alkoi myös tankotanssi, josta papparatsi onnistui saamaan jopa muutaman kuvan. Onhan tuo puiden halaaminenkin tervehdyttävää, miksei sitten myös maston rakastaminen. Päivällä mietimme erään hermoja – miten on mahdollista nukkua kun meillä on disko? Voisiko joskus olla paikallaan kohtelias kehoitus – nyt tytöt musiikki seis ja nukkumaan!

Laiva on satamassa – käynti terminaalin kautta

Diskosta huolimatta aamulla matkaan sillä Toiminnanjohtaja ja Puhaltaja lähtevät kotiin. Kapellskär tuntui hyvältä yhteydeltä Tukholmaan – meneehän sieltä bussi ja siellähän on laitureita, todellakin! Ajoimme satama-altaaseen ja valitsimme matalimman laivalaitureista, sillä emme uskaltaneet karauttaa viranomaislaitureihin. Päädyimme laiturille, josta ei päässyt minnekään sillä laiturin päässä oli portti, jossa uhattiin lakiin nojaten. Laittomuuksiin emme tahtoneet sekaantua, mutta Toiminnanjohtaja uskoi viereisen viranomaisalueen portin kyllä aukeavan viranhaltijan toimesta. Kassit laiturille ja viimeiset halaukset ja sitten me karautimme pakoon, jota pakkorako auttamiseen muodostuu. Todellakin tyhmiä naisia manaten oli viranomainen porttia raottanut ja Hilkka oli luvannut meidän jatkossa toimivan kuten kuuluu (melko iso lupaus, meistä)… Terminaalissa hyväntahtoisuuteen vetoaminen oli saanut jatkoa kun paljastui, että linja-autoon lippuja oli tarjolla vain Viking-Linen matkustajille. Kaikki järjestyi, mutta mikään kätevin paikka tämä ei ole miehistön jättämiseen. Karauttaessamme lahdesta huomasimme niemennokassa laiturin, jossa landaus olisi ollut sallittua… Mutta tänään siihen tuuli merkittävästi, sanoisinko jopa liikaa turvalliseen manoveriin. Satama-altaassa oli tyynempää. Linja-autoa odottaessa Toiminnanjohtajan valvova silmä oli havainnut terminaalin ikkunasta jonkun yrittävän meidän kaltaista iskua laiturille. Lyhyeen oli loppunut yritys, Securitaksen häätäessä tunkeilijat pois. Timing is everything!

Onnellisiin ajoituksiin on luottaminen kun sukelsimme sisään sateisen Vaxholmin satamaan. Löysimme paikan välittömästi, mutta erikoisen vastuu- ja rahakeskustelun päätteeksi paikka peruttiin. Söpön satamapojan ja naapurimme yhteinen päätös oli ettemme voi jäädä roikkumaan naapurin kylkeen ja siis yhteiseen mooring- köyteen. Ilmeisesti naapurimme olisi kestänyt hänelle lankeavan vastuun(?) 300 kruunulla ja viskipullolla – satamamaksu olisi jäänyt sitten vielä meidän maksettavaksi. Satamapoikien kuuman linjan tuloksena meille löytyi kuitenkin erinomainen paikka, jossa voimme kiinnittyä omaan mooring-köyteen, omalla vastuulla ja riskillä. Meidän vastuukeskustelut ulottuivat vielä ravintolapöytään kun tutustuimme sataman sääntöihin. Dygnet runt aluksen siirto valmius estää kipparilta kaiken kaltaisen läträämisen – vesi selvänä vesillä 24/7 on siis tulevaisuutta.

Disko ja baari olivat illalla Selenassa kiinni, sillä ravitsemuspalvelut oli ulkoistettu rantaravintolaan. Heikentyneen palvelutason vuoksi suoriuduimme nopeasti nukkumaan. Hyvä niin sillä aamulla edessä varsinainen timing, timing tehtävä. Stockholm här kommer vi❤.

17/07/2017
Matkalla etelään…

Kauas on pitkä matka… joskus tuntuu siltä kun katsoo karttaa. Niin nytkin❤. Aamuyön tunteina kun katsoin karttaa Hudiksvallissa ja mietin etappeja niin millä muulla miehistöllä tahansa olisi tullut epätoivo. Liian pitkä matka… varsinkin täysin hulvattoman kovatuulisen ja siksi raskaan purjehduspäivän jälkeen. Aamulla kuitenkin esittelin vaihtoehtoja miehistölle ja mutkatomasti valittiin suorin mahdollinen reitti Öregrundiin – huolimatta, että matkaa on…

Aamulla tankki täyteen, vihdoin, sillä polttoaineen saaminen meriasemilta ei ollut Höga Kustenilla mitenkään mutkatonta. Ulvössä diesel oli loppu ja Härnösandissa koko polttoaine ponttooni oli uponnut, dieselin kantaminen maa-asemalta tuntui vähemmän isnpiroivalta.

Matkaan siis myöhässä ja tiedolla että likemmäs satamailia edessä. Miten aika sitten kuluu merellä… hienosti. Kirjastomme on kovassa käytössä sillä kaikenmaailman aikakauslehdet ruotsiksi ja suomeksi on luettu kannesta kanteen, Victorian syntymäpäivän kunniaksi luimme hänestäkin sivu kaupalla, eräillä riittää veneeseen liittyviä puuhdetöitä ja sitten on tietysti aina nukkumisen vaihtoehto. Pienet tupluurit kannella piristää kummasti. Ruuanlaiton merkeissä saa toki myös kummasti kulumaan aikaa, sekä laittaessa että syödessä. Matkalla Öregrundiin saimme lopulta myös maistaa kätevän emäntämme, Merin, valmistamaa lohisoppaa. Turhaa vaatimattomuutta hänessä – selviä kokkikolmosen aineksia naisessa – loistavaa soppaa! Tätä herkkua meille taas seuraavan tuhannen mailin kuluttua. Kuva hetkeltä kun olimme jo ahmineet loistosoppaa hengenhädässä… Huomenna loppukeitosta katkarapusoppaa❤.

Matkalla kerkesimme ihmettelemään Ruotsin merenkulkuhallituksen hoikkuuden ihannointia. Selväti anoreksiaan kallistuvilla ihanteilla luodut merimerkit jäävät oikeasti liian usein löytymätttä – niin nytkin. Pinnistelyistä huolimatta löysimme merellä merkeistä vain puolet. Öregrundin sisäänajossa jätin yrittämättä, tavoitteena oli ettei törmätä! Loistot ja majakat ovat taas Toppen, parasta A-luokkaa. Kaikki näkyvät hyvin ja valoja on riittävästi.

Luonnon väriloisto on huippua – illan hämärtyessä näimmekin sellaista väriloistoa ettei sitä pysty tallentamaan mihinkään kuvaan. Auringonlaskun hehku ja sen viimeiset kiivaat säkeet ennen mereen putoamista ja samalla meidän edessä näkyvä kaikissa pastelliväreissä loistava taivaanranta. Auringonlaskun jälkeen nousee merestä laavalampun lailla hehkuva kuu – käsittämättömän hienoa. Kuvaan tallentaminen vaan on täysin mahdotonta. Hienoa on myös Scandinavian yötön yö – auringon laskettua ei hehku lopu kokonaan lainkaan vaan siirtyy vain ilmansuunnasta toiseen. Pian taivas hehkuu jo idän suunnalla, samoissa väreissä ja siniseltä yötaivaalta loistaa kuu, kirkkaana kuin lamppu. Kaunista.

Parhaassa mahdollisessa valaistuksessa siis kiinnittäydyimme Öregrundin satamaan. Taitoimme 105 meripeninkulmaa hyvällä tunnelmalla. Toppen Naisisto!!!

Öregrundin aamuun oli ihana herätä – tuntui, näytti ja kuulosti kesältä.

15/07/2017
Kanuuuun Bra!

Takana melkoinen päivä – purjehdusta parhaimmillaan tai pahimmillaan, ihan miten asian näkee. Jätimme aamulla Härnösandin taaksemme ja samalla huikkasimme hyvästit tältä erää Höga Kustenille – on aika suunnata Tukholman saaristoon miehistövaihtoon.

Lähdimme sateiselle ja melko vähätuuliselle merelle ennusteella sivu-sivumyötäinen tuuli 7-11 m/s (tämä SMHI:stä, yr.no antoi vieläkin kesympiä lukuja 5-7m/s). Taisi olla tyyntä myrskyn edellä sillä tuulen yltyessä tuntui ettei se lopukkaan. Pian surffasimme huikeasti aalloilla, meno oli huikeaa mutta pysyi hallussa. Puuskaisuus lisäsi jännitysmomenttia ja nyt katsoessani SMHI:n tuulimittaus tilastoja en ihmettele asiaa. Seilauksemme puolivälissä olevan Brämön saaren mittausasema kertoi päivän korkeimman keskituulen olleen 14,1 m/s mutta korkein puuskalukema taas on oli 19,3 m/s juuri silloin kun itse sivuutimme saarta. Luvut selittävät menon laatua ja myös huikean surffiaallossa mitatun nopeusennätyksen 12,2 solmua. Melkoista menoa, todellakin TOPPEN!!!

Surullisen nyanssin päivään loi hetki kun menetimme jollamme – samalla se oli myös päivän pelottavin hetki. Sportyak jolla oli kiinnitetty takastaakiin melko pitkällä ja joustimellisella köydellä. Seurasimme jollan huikeaa menoa takanamme ja oikeastaa ihailimme hänen suorituksia – kertomuksien mukaisesti jolla tuli todellakin vaivattomasti mukana. Muutaman kerran hän kääntyi myös nurinpäin, mutta yllätykseksemme selviytyi tilanteesta nopeasti ja melko vaivattomasti takaisin oikeaan asentoon. Jollan nostaminen kannelle kävi mielessä kun pienensimme keulapurjetta, mutta tuolloinkin oli jo liikaa tuulta turvalliseen keulakansi askarteluun. Tuuli nousi nopeasti ja todellakin merkittävästi ennustetta kovemmaksi .Uskoimme jollan selviävän, sillä niin hienosti hän meitä seurasi. Toisin kävi…yht¨äkkiä tunnen jonkun jarruttavan hurjaa meno ja samalla ravistavan ankarasti mastoa, riki tärisee ja kuuluu erikoista kilkettä. Nopea katse mastoon ja purjeisiin – kunnossa ja kun käännän katseen nään takanani edelleen värisevän takakaiteen. Jollan kiinnityskohta on pettänyt, sillä muovi on antanut periksi ja näin takanamme hyppii vain pitkä köysi muutamilla sakkeleilla ja solmulla. Jollan pelastaminen oli mahdotonta ja mikäli kiinnityskohta repeytyi pahasti, mitä epäilemme, saattaa jolla jopa upota nopealla aikataululla. Surullisena sanoimme heipä hei, mutta jatkoimme matkaa. Nopea tempaisu todellakin ravisti mastoamme, huomasimme vielä jälkeenpäin, mutta onneksi isoimmilta vahingoilta säästyttiin. Onkohan takastaaki sittenkään hyvä vetokohta?

Hudiksfalliin saavuimme illan jo hämärtyessä ja tuolloin takana 88 meripeninkulmaa purjehdusta kylmällä ja ajoittain sateisella merellä, onneksi parhaassa seurassa tietenkin. Naisiston huumori oli säilynyt ja Selena purjehtinut kuin unelma. Olimme nälkäisiä ja väsyneitäkin… kuitenkin nautimme suorituksestamme. Hienoa purjehdusta ja loistava porukka, tämä keli ei sovi kaikille.

Naisistomme ihanat sisarukset heittivät hyvästit meille jo Härnösandista ja suuntasivat kohti kotia ja arkea. Saimme viettää heidän kanssaan ihanat purjehduspäivät ja kovin mielellämme olisimme vielä jatkaneetkin. Ensi kesän seikkailut on nyt kuitenkin jo suunniteltu ja silloin hekin täysillä mukana.

Koko miehistön viimeisenä yhteisenä päivänä, keskiviikkona, koukkasimme Höga Kustenin yhdelle tunnetuimmalle nähtävyydelle eli sillalle. Mielettömät näköalat ravintolasta ja huikea silta, todellakin. Tarmokkaan naisistomme touhuessa sattuu yhtä jos toista ja näin nytkin… oli todella pienestä kiinni ettemme joutuneet laskemaan tuon reissun tappioiksi kaksia aurinkolaseja, mutta yhdet nyt kuitenkin hukkaantui… Kauneuttakin saimme mukaan korumyymälästä ja tästä sormuksesta kiitos naisistolle – #ihanmunnäköinen

Seikkailua – suolaista ja makeaa, onnellisessa seurassa, niin on mitä joskus muistella.

14/07/2017
Retkipäivä

Terhakkaan aamun jälkeen, jätimme iloiset hyvästit kauniille Ulvöhamnille. Huiman korkeaa, jylhää ja kaunista.

Toiminnanjohtajamme oli selvittänyt läheisen majakkasaaren aikatauluja ja yhteyksiä – siis kokkakohti Bönholmenia. Tuosta pikkuisesta kyläsatamasta saimme lauttakyydin läheiselle Högbondenin majakkasaarelle. Omalla veneellä saaren on mahdotonta kiinnittyä, sillä saaren ympärillä on 60m syvää. Kuulimme, että yhteysalus laituriin saa kiinnittyä kun lauttaliikenne pysähtyy mutta täysin suojattomana satama on melko turvaton.

Högbonden on Ruotsin toiseksi korkeimmalla oleva majakka ja maankohoamisen ansioista tulevaisuudessa ehkä korkein. Tätä Höga Kustenin helmeä lähdimme siis tutkailemaan. Huikeat näköalat ja kaunis luonto, saimme upeita kuvia ja vielä kauniimpia kuvamuistoja omiin kuvapankkeihimme. Valokuva latistaa sillä täällä on kauniimpaa kuin kuvissa. Millaistakohan olisi Högbondenin Vandrarhemmissä syysmyrskyn mylviessä?

Elävää luontoa olemme nähneet läheltä ja Högbondenin korkeudessa videoimme myös pikkuisen päästäisen vipotusta kalliolla. Raukka parka pelästyi tätejä.

Illan iloksi toiminnanjohtaja ahersi meille pizzaillan sataman kajenilla. Kyllä oli loistavia lohi-mozzarella-rukola pizzoja ja sataman yhteiskeittiö antoi illallisen valmistamiseen loistavat puitteet. Kuva puuttuu, koska toiminnanjohtaja oli muka kiireinen… selityksen makua. Tässä taidonnäyte Högbondenin keittiöstä

Selenan ”lorupussiin” on nyt myös kurkkailtu ja sen innoittamana harkintaan jopa yrttimaan perustamista. Mitenköhän sopisin yrttimaan hoitajaksi? Terveysjuomien tarjoilun turvaaminen on siis mielessämme yhteiseksi hyväksi.

Ihanat siskokset pitävät huolen liikunnasta ja sen kyllä huomaa…. ja uva kertoo loput.

Bönholmenin sataman suojassa oli hyvä olla jopa löysässä ankkurissa. Aamulla sitten sekin vähäinen pito loppui ja lähtöhetki löi.

12/07/2017
Selkämeren aalloilla

Pääsimme jälleen kokemaan kerta kaikkiaan loistavaa menoa – yli aavan meren. Naisisto selviytyi hienosti runsaan 28 tunnin ja 190 mpk:n rupeamasta. Avomeri ensikertalaisemmekin paljastuivat kelpo ohjailijoiksi haastavassa myötätuulessa.

Lähdimme kohti Höga Kustenia luottaen yr. no – säätiedoitukseen. Suurta luottoa tarvittiinkin kun Isokarilta merelle suuntasimme, sillä avomeri odotti meitä peilityynenä. Peltigenoalla siis eteenpäin tietäen että tuuli nousee yöksi.

Tyynellä avomerellä on aikaa ja puuhdetöitä on keksittävä, onneksi olemme kekseliäitä. Olemme hoitaneet kauneutta sillä karvanpoisto kannella on ollut suosittua tälläkin reissulla.

Candying on board – love Skin Candy❤

Avasimme peliringin ja mittelöimme myös Unon mestaruudesta. Kirjastontätimme oli erityisen kiireinen luettavien suuren vaihtuvuuden vuoksi ja laadukkaiden aikakausilehtien ansiosta tietotaitomme ”julkkisten” elämästä on nyt topissa. Jatkossa turvaamme tämän tiedon kätevällä tilauksella…

Onneksi tuuli alkoi nousta ja Lombardini pääsi lepovuoroon. Hiljalleen nouseva myötätuuli keikutti Selenaa yön tunteina ja siedimme kukin tavallamme tätä höykytystä. Lopulta aamun kirkastuessa tuuli oli jo navakkaa ja etenimme jo lähes surffaten.

Hämmästykseksemme seilasimme taas tyhjällä merellä – ei laivoja, ei muita huviveneitä. Merellä tapasimme vain hylkeen, lokkeja ja erään vapaamatkalaiseksikin hetkeksi ryhtyneen pikkulinnun.

Somemahdollisuuksien palautuminen paljastaa meille lopulta mantereen lähestymisen. Puhelimemme kilahtelevat – olemme verkossa. Jylhänä nouseva Höga Kustenin rannikko siintää edessä vaikuttavan näköisenä. Lopulta seilaamme vauhdikkaasti sisään Ulvöön lähteen ja purjeen laskun ohessa emme malta olla ihastelematta näkymää, kaunista.

Lotsberget Ulvöhamn

Illallinen paikallisessa oli kerrassaan loistava – Lax i papper vei miehistömme melkein sanattomaksi. Täydellinen vuorokausi takana, kiitos Ladyt, tytöt, naiset vai miten se nyt meni 😉🌞.

Olemme perillä ja taulun paikan valinta bileet ovat siis tulossa…

11/07/2017