Helteisenä viikonloppuna oli hyvä suunnata viettämään yrittäjäviikonloppua Lilltervoon. Nyt ei pakattu mukaan valikoimaa hellevaatteita vaan kokoelma erilaisia työvaatteita ja tietysti moottorisahahousut sekä märkäpuku. Mukaan lähti tietysti myös pari moottorisahaa, viikate ja kitara. Varsinaiset isot työkalut meille toimitettaisiin paikan päälle kuorma-autolla. Selenalle on rantaan laitettu nyt oma kotisatama poiju. Vältymme ankkurijumpalta!
Vihreyden keskellä tuntuu hyvältä! ja sieltä pilkottaa myös Selena poijussa
Petri pääsi taas kaivinkoneen kahvoihin, koska on siinä ehdottomasti meistä parempi. Minulle jäi siis tuo sinne-tänne kulkeva ja pomppiva tärytin. Melko mahtava kaveri tuo tulikuuma aparaatti tällä helteellä. Paksut housut oli välttämättömät ja onneksi ne pidin, sillä kuuma kaverini kirjaimellisesti sulatti reiän housujeni reiteen (ei siis onneksi minuun). Siskon mukaan näytän kuvassa nätiltä, kuten aina… todellakin tuolla rehkitään melko söpöinä🙈🙈
Todellinen jumppaleiri! Ei tarvittu iltaohjelmaa, kitarakoppa jäikin avaamatta, ihme! Dee
Todella raskas viikonloppu, jota helle ei lainkaan helpottanut. Kolme päivää tärinää moottorisahahousuissa ja umpinaisissa saappaissa sai kropan huutamaan halleluuujaa! Petri ei päässyt hänkään vähemmälle vaan täysillä mentiin. Pari yötä tontilla uudessa poijussa ja lauantaiksi neljän mailin päähän Airiston Motellille saunomaan. Airisto Marinalla on hienot suihku&saunatilat, joissa kelpaa peseytyä. Minun onneksi saunavuorossa samaan aikaan oli toistakymmentä alle kymmenvuotiaana tyttöä, joten rauhasta ei siis tietoakaan. Olisinko sitä sitten kaivannut, jäätävän päivän päätteeksi?🤔
Onneksi pian alkaa kesäloma ja silloin vain seilataan! …ja onhan tässä vielä Jussikin, siis pelkkää riemua😀
Neljä viikkoa merellä on mennyt nopeasti, kuten aina, tuntuu että liian nopeasti. Korona sai meidät jäämään Suomeen, mutta onhan tämä ollut mielenkiintoista. Miksiköhän Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri olivat minulle ihan vieraita, vaikka olen purjehtinut koko ikäni. Matala väyläinen rannikko, miljoonilla kivillä ei sitten vaan ole houkutellut matkaa.
Hienosti kylläkin selvittiin, erityisen matalista väylistä huolimatta saimme vain yhden pohjakosketuksen ja senkin polttoainelaituria lähestyttäessä, tyynessä ja max. 1,5 solmunvauhdissa. Kiitokset tästä kuuluu tietysti tarkkaavaisille ruorihenkilöille ja tietysti erinomaisille väylämerkinnöille. Muistatteko kun vuosia sitten puhuttiin väylälinjataulujen poistamisestä? Kyllä vesijättömaalla kolit kolisisi jos näin olisi tehty.
Ehdimme vielä nauttia kolmesta ihanasta satamasta loman lopuksi.
Ukin rantabulevardin viisauksia – tätähän mä olen aina sanonut!
Uudenkaupunkin vierasvenesatama on aina ihana… Hyvät palvelut, saunat, rantabulevardi ja nyt saimme myös auringon.
Ukissa ihmettelimme myös… Miksi muiden Windex näyttää tuulen suuntaan ja meidän Pohjois-Karjalaan?
Ukista saimme reippaan koillistuulen jolla kiisimme kohti Kustavin ränniä kokka kohisten ja kovatuulisimman osuuden tietysti täysin purjen. Siinä on purjehduksen tunnelmaa…
Tässä hyvä kuva satamasta, jossa näkyy myös uufet laiturit ja levennetty väylä. Kuva Peterzensin Fb-sivuilta
Laura Peterzensin satama sai meidät lähes keskeyttämään mahtavan päivän ja tuikkasimme satamaan jo iltapäivästä. Monia mukavia uudistuksia Peterzenilla – sisäänajoväylä on ruopattu merkittävästi leveämmäksi ja ravintolan edustalle on tullut ns. vierailulaitureita. Nämä selvästikin myös isoimpien alusten mahdollisia kiinnittymispaikkoja myös yön ajaksi. Mukavaa oli myös että Wc-tiloja oli nyt selvästikin enemmän. Pisteet kotiin myös erinomaisesta septilaiturista, jossa erinomaisen tehokas pumppu. Erityiskiitoksen ansaitsee myös sataman vastaanotto. Sisäänajon jälkeen laiturilla seisoi nuorimies, joka todellakin on poikkeus ikäluokassaan. Hyvin kohteliaasti ja tietäväisesti hän opasti meille paikan satamasti ja riensi myös vastaanottamaan köydet. Täyden kympin toiminta hänellä👍. Olipa ihana lämmin perjantai, kesäloman viimeinen päivä.
Lauantaiksi tuuli hävisi ja me saimme koneajella…. Päädyimme Lammanin Merikarhusaunaan, viimeiseksi illaksi. Saunomista ja köyhiä ritareita, tähän iltaan on hyvä päättää tämä kesäloma.
Aamupäivällä ahkeroimme – ensin perinteinen saunan siivous (viimeisen saunojan oikeus), sitten pesimme veneen vesilinjaa ja pohjaa ja lopuksi pesimme myös sataman jollan. Tehdessämme mietittiin, että onneksi ollaan puuhakkaita molemmat ja kaksikätisiä (kännykkä ei ole onneksi liimaantunut toiseen käteen). Kun vielä Petri teki ruuan merelle valmiiksi, oli sitten hyvä irrottaa köydet.
Nyt kotiin, Turku näköpiirissä… Airistolla rauhallista😊, teinit sisällä ja perämies päivälevolla👍
Kristiinankaupungille sanoimme heipat aamu varhaisella. Kaunis aamu tuntui mukavalta. Ajatuksena meillä jatkaa niin kauan kun tuntuu mukavalta.
Koneella sumussa ja aurinkolasit otsalla heti-valmiina. Yläkuvassa viitta, jonka hädin tuskin näimme vaikka matkaa 200 metriä.
Lounas valmistui ja sumu laskeutui yllemme samaan aikaan. Tiheässä sumussa näkyvyyttä oli välillä vain pari sataa metriä. Nyt nauttii, että voi kytkeä päälle tutkan ja seurata ympärillä kulkevia. Hienosti sujuikin ja matalalla väylällä puikkelehtiminen. Juuri saapuessamme Poriin sumu alkoi hiljalleen hälventyä. Tuulimyllyt näyttivät hetken kuin pilviä kannattavilta pilareilta, pyörivien siipien olessa täysin piilossa.
Pilvet ovat saaneet tukipilarit, jotta jaksavat roikkua…
Päätimme pysähtyä Reposaareen. Matalaan satamaan ajo sujui jo luottamuksella, mutta totesimme myös ettei tuonne ole meillä matalalla vedellä asiaa. Menomatkalla meri oli +20 ja nyt +30. Sisäänajon matalimmassa kohdassa kölin alla juurikin noiden lukujen verran vettä. Täällä kehittyy kyllä kylmähermoiseksi matalan veden kuljettajaksi ja linjatauluille antaa suuren arvon.
Reposaaressa nähtiin tällainen idyllinen mökkilautta, jonka sisällä jyrisi vähemmän idyllinen dieseli. Ei matkantekoon selvästikään!
Iltakävely Reposaaressa oli kiva. Kävimme linnakepuistossa ihmettelemässä sodan aikojen karuja oloja. Reposaaren puukirkkoja oli myös pakko koukata katsomaan, onhan presidentti parimme vihitty siellä. Dinneriksi pysähdyimme entiseen Merry Monk-ravintolaan hampurilaisille. Ravintolassa saimme tosiaan naapurilta kuulla Merry Monkin muuttaneen ja paikalla toimivan nyt uuden yrittäjän. Erinomaisia oli myös Turo’s Holy Smoke hampurilaiset. Illan päätteeksi sataman saunaan.
Lämmin ilta oli kiva viettää Reposaaressa. Idyllinen kaupunginosa, jossa voi soittaa puhelinkioskista (omalla puhelimella, tietty)
Keskiviikko aamu herätti sateen ropinalla ja tuulen viuhunalla. Nyt ei tehnyt mieli herätä. Odottelimme yli puolen päivän pahimpien sateiden ohittumista ja sitten suuntasimme tuuliselle avomerelle. Piukkaa kurssia ja melkoista keinutusta oli tarjolla. Teinitkin littyivät seuraamme ulos, sillä kannen ala oli kyllä nyt epämukavaa. Kalojakin ruokittiin. Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja viimeisen tunnin ajoimme koneella, isopurje ylhäällä saaden siitä mukavaa tasapainoitusta keinutukseen.
Kylmäpihlajan majakalle lopulta illan suussa. Suojaisassa satamassa oli hyvin tilaa ja riittävästi syvyyttä. Majakassa toimivassa hotellissa oli runsaasti väkeä ja saunavuorot tietysti jo missasimme. Uuden rantasaunan olisi saanut tilauksesta 75€/h. Aamulla kiipesimme majakan katolle huimia näköaloja ihailemaan.
Näkymä satamaan Kylmäpihlajan majakan katolla
Nyt matkalla kohti Uudenkaupungin satamaa, hyvin seilaa kevyessä tuulessa.
Olisiko tällaista purjehdusta voinut olla kesälomalla enemmän?
Kaskisessa venyttelimme aamua pitkälle, sillä olimme jatkamassa aivan nurkan taakse Kristiinankaupunkiin. Tällainen vuorottelu pitkien ja lyhyiden välimatkojen päivistä sopii hyvin meille. Ennusteen mukaan tuulta olisi luvassa vähäisesti ja suoraa vastaisesta.
Kristiinankaupungin sisäänajossa meri oli kuin Coca Colaa, suorastaan erikoisen ruskeaa
Jo laiturissa tiesimme tuuliennusteen olevan höpölöpöä – muutaman metrin tuuli olikin puhuria lähempänä kymppiä. Arvioitu konetusmatka nurkan taaksekin oli likimain 20 meripeninkulmaa – sinne kuitenkin Lombardin viemänä.
Aurinkoreitillä tarkoitetaan venereittiä, joka alkaa Kristiinankaupungista ja ulottuu aina Kokkolan edustan Ohtakarille asti. Alue on Suomen vähäsateisin ja Valassaaret – Tankar- akselin alueella on myös laskettu Suomen aurinkopäivien ennätysmäärä. Tänä kesänä aurinkopäivät jäivät kyllä vähäisiksi, valitettavasti.
Matalaa on länsirannikon vesijättömaa-rannikolla. Reippaan etelaisen tuulen puskemana saavuimme Kristiinankaupunkiin mehevässä myötätuulessa. Kaasun kun nosti niin matka jatkui edelleen 4-5 solmun vauhtia. Todella matala satama ja kova tuuli teki rantautumisesta haasteen. Hylkäsimme ajatuksen tankkauslaiturille menosta, onneksi, ja sukkuloimme suoraa kaupungin rantaan. Onneksi löysin netistä melko hyvän kartan rannan syväyksistä, sen avulla rantautuminen oli kyllä helpompaa. Reissulla paljon lukemamme Käyntisatamat 2020, Satamaopas on osoittautunut melko heikoksi tietolähteeksi, paljon puuttuvia tietoja ja kuvista on tuskin lainkaan apua – tästä täytyy varmastikin laittaa toimituskunnalle palautetta.
Tämä Solrutten.fi sivustolta löytyvä satamakuva syvyyksineen on kyllä erinomainen. Suosittelen sivustolla vierailua täällä veneileville
Kristiinankaupungin lahdella on kaunis suihkulähde, jonka pohjoispuolelta jyrkästi käännetään kaupungin rantaan. Terhakka etelätuuli teki suihkulähteestä meille tehokkaan suihkun juuri hetkeä ennen laituria. Suihkun raikkaina sitten olikin hyvä tuohon rantaan mennä, sillä tuolla puolen on satamapalveluja laiturin ja poijujen lisäksi tasan nolla. Tyvenempi ranta toki houkutti meitä enemmän.
Illalla avasimme Selenan diskon ja karaoke toimintoa mastosta todella kaivattiin. Hoilasimme vanhoja renkutuksia laidasta laitaan. Onneksi Selenasta äänet kantautuu varsin heikosti ulos ja rauhassa saimmekin hoilata ”tule lähemmäs beibi”…”Nothing else mather” kaltaisia klassikoita. lopulta Shakira sai meidät tanssilattialle. Melkoista menoa Selenan bunkkerissa aamu kahteen, ei mitenkään viisasta, mutta melko hulvatonta kuitenkin. Kaivoimme naftaliinista myös siskon tuomat purjelaivalasit ja kyllä niistä Caipiroska maistui erinomaiselta.
Discomenoa salongissa…
Maanantaina keskipäivällä saimme miehistön täydennystä, kun Elmeri ja Minea liityivät seuraamme. Hyvä syy aikuisten ottaa ryhtiliike, nyt ei sitten diskoilla. Selkämerelle annettu kovantuulen varoitus (12m/s) piti taas yhtä huonosti kutinsa kuin useina muinakin päivinä, sillä iltapäivällä lahti tyyntyi täysin. Päätimme vaihtaa satamaa vastarannalle ja käydä samalla tankkaamassa.
En olekkaan ennen tankannut perä poijussa…
Varsin vekkuli polttoainelaituri kiinnittyminen siitä sitten syntyi. Luvatuista vedensyvyyksistä huolimatta kyykkäsimme laiturin edessä mutaan ja kylkikiinnitys jäi siis vain haaveeksi. Tässä kohden kiitin itseäni etten ajanut tuohon edellisenä päivänä roimassa myötätuulesa. Onneksi rannassa oli yli 20m pitkä polttoaineletku niin saimme tankattua myös poijussa roikkuen. Lopulta muutaman piruetin jälkeen olimmekin sitten kiinnittäytyneinä varsinaiseen vierassatamaan, jonka palveluista vastaa Hotelli Kristina.
Taas maisteltiin paikallista pilsneriä…
Suomessa on kyllä nyt matkailijoita ja se on tietysti hyvä. Kävimme sunnuntaina kysymässä ns. päivähuonetta tai suihkuhuonetta tai vastaavaa kaupungin rannan läheisestä hotellista. Olisimme käyneet vain siis suihkussa. Kuulimme, että molempien hotellin (kahdella hotellilla yhteinen reception) huoneeet on loppuunmyyty 130€ huonehinnalla. Ei siinä sitten tietystikään meidän suihkutarpeisuus kovastikaan kiinnosta. Kaupungin ainoa aukioleva iltaravintola, Crazy Cats, kuhisi myös asiakkaita. Yhdessä tarjoilijan kanssa ihmettelimme miksi kaupungin toiset ravintolat ovat päättäneet pitää ovet kiinni sunnuntaisin sesonkiaikana. Hyvä tietysti heille. Hyvä palvelu ja kelpo ruoka kerää kyllä asiakkaita.
Rauhallinen harmaa ilta. Iltapäivän ennusteessa luvattiin vielä 12m/s etelätuulta – nyt ilmatieteilijät ovat varmasti katsoneet ulos ikkunasta ja ennuste on muuttunut🙈
Iltapäivän aikana taivas harmaantui ja alkoi sataa, sitä ripottelua riitti sitten koko maanantai-illaksi. Onneksi rannan läheisyydessä sijaitsi S-Market josta saimme kaiken tarvitsemamme ja teinien avulla kantaminenkin sujui kuin tanssi. Huomenna aamulla merelle ja suuntana etelä… Olisipa kiva tietää onko meillä tuulta ennusteen mukaisesti max 12m/s vai jotain aivan muuta – vahva veikkaus, että jotain aivan muuta!
Aurinko ja sinitaivas, takana Kristiinan kaupunki.
Tiistai aamu valkeni aurinkoisena ja lähes tyynenä. Tätä käytämme nyt hyväksi ja eteenpäin!
Mässkäristä Raippaluotoon saimme hienon purjehduspäivän. Alkuun avomeri tuntui keinuttavan meitä enemmän kuin vievän eteenpäin, mutta päivän edetessä tunnelma muuttui.
Tummat pilvet olivat seuranamme, mutta tuuli oli meille suotuisa
Sisäväylillä pääsimme jo vauhtiin ja hienosti tuntui myös kuin tuuli olisi ollut puolellamme kääntyen juuri toiveidemme mukaisesti. Näimme myös paljon kivihylkeitä, ihan väylän vieressä.
Välillä näitä kivihylkeitä ui väylän vieressä ihan jonossa…
Raippaluodon sillalle saavuimme jo alkuillasta, vaikka olimme tulleet 56mpk takaa ja rantaravintola saikin meistä illalla asiakkaan. Herkulliset ateriat ja pullo viiniä erinomaiselta viinilistalta. Pisteet kokonaisuudesta Berny’ Cafe&Restaurant, todellakin👍.
Se näyttää kuvassa niin kesyltä, vaikka tässäkin tuulee lähes 13m/s
Yöllä alkoi tuuli alkoi viuhua mastossa, onneksi olimme turvaisan aallonmurtajan takana keula tuulessa. Pidimme hitaan aamun sillä päätimme mennä Vaasaan pariksi päiväksi tuulta ja sadetta pitämään. Vaasaan on Raippaluodosta vain kivenheittämä, joka tällä kertaa oli kyllä varsin kuoppaisa ja vaahtopäinen. Merellä tuulta oli puuskassa 15m/s ja ennusteet olivat vielä kovemmistakin tuulista.
Wasa Segelförening on yksi Suomen vanhimmista yhdistyksistä, sillä se on perustettu 1878
Tuntui mukavalta, melkoisen pujotteluradan päätteeksi, löytää hyvä alkurivin paikka WSF:n laiturista Vaskiluodosta.. Hätäisempänä olisin saattanut jäädä ulkolaituriin kyljittäin, mutta onneksi etsimme enemmän. Olihan toisaalta luvassa että yllämme olev matalapaine tuo seuraavaksi tuulta idästä ja samoilla 15-20m/s lukemilla. WSF:n satamassa on hyvät palvelut ja satamassa aina joku paikalla. Täydellistä oli kun torstaina vielä epävarma saunakin muuttui todeksi perjantaina.
Nämä länsirannikon väylät on todella hienosti merkitty linjatauluilla, onneksi sillä väylän sivussa on yleensä vähän vettä
Onneksi on olemassa kunnolliset purjehdusasut ja saappaat sekä erilaiset välikerrastot ja pipot&hanskat. Ilman näitä olisi tänä kesänä huumori loppunut. Kävellessämme lähikauppaan näin sillalla lumiauran kiiruhtamassa kohden Vaskiluotoa. Hetken mietin olimmeko missanneet jotain säätiedotteesta? Onneksi satoi vain kuitenkin vain vettä, sitä kyllä sitten ämpärettäin.
Kyllä on Suomen suvi 2020 kylmä ja märkä, mutta onneksi vähäluminen
Perjantaina ei tarvinnut nousta tietääkseen, että tulee kovin. Sellaista mastojen pauketta kuului laiturilta. Onneksi Selenalla oli jo neljä köyttä laiturissa ja maston kaikki köydet sidottu tiukkaan. Lämppärin henkäillessä lämpimästi oli sisällä oikein letkeää. Aloitimme päivän äänenavaus puhelulla Roopelle – synttärisankari 19v oli onneksi jo herännyt, ettei pelästynyt lauluamme.
Kahdestaan on kätevää kun pyörillä on oma hytti
Tylsänä satamappäivänä päätimme tehdä ostosretken pyörillä Vaasan keskustaan. Täysvarustein pärjättiin hienosti ja kun ostoskeskuksessa paljastettiin kurahousujen alta farkut, näytettiin melko normaaleilta. Katseita saatiin kyllä kun vermeet taas vedettiin ylle Citymarketin aulassa. Taittopyörät ovat kyllä kätevät ja kahden viikon ajan he ovat saaneet seilata keulapunkassa. Tuolta he nousevat kahdestaan melko kivuttomasti kannelle.
Kaksi illanviettoa on kulunut piukasti salongissa, sateen piiskatessa kantta. Nyt on tehty popcorneja ja katsottu leffaa, vene-elämä on melko erilaista kuin 20 vuotta sitten👍.
Lauantaina näimme myös auringon pitkästä
Lauantaina kohti etelää vaikka saimmekin kivan illanvietto- kutsun. Tuulten ja kelin oltua niin epävarmoja miettimme, että on parasta edetä kun se on mahdollista. Nyt viittapujoittelua kohti etelää ja tänään myös seilataan. Kapeilla väylillä on vaikea luovia, mutta hiukan kun avitimme välillä koneella niin johan kulki hienosti.
Huippu tänään 9,4 vaan eihän noista huipuista koskaan saa kuvaa😄
Seilasimme myöhäiseen iltaan kohti Kaskista, mutta ei hätää ystävällinen sataman hoitaja kätki meille saunan avaimen. Näin pääsemme vielä päivän viimeisenä tuntina saunaan…
Lähdettyämme Kokkolasta oli seilattava ohi Kalajoen ja muutaman muun pikkusataman, sillä 2 metrin syväys rajoittaa satamavalintoja. Harmillista, sillä Kalajoelle olisi kyllä kiva poiketa. Pitkän ja hyvätuulisen päivän päätteeksi ajoimme sisään Raaheen. Päädyimme Raahen pursiseuran ”Terässatamaan” palveluiden perusteella. Satamaan meni hyvin merkitty 2,1m väylä – tarkasti väylällä kun pysyi niin kokoajan oli kölin alla vettä riittävästi. Iltakävelymaisemat olivat rauhallliset samalla harmittelimme rannalla nököttäviä veneitä. Huonosti menee vanhat kaupaksi kertoi erään veneen omistaja – merelle tekisi mieli vaan ei enää kunto salli. Tämä muistuttaa siitä, että nyt on painettava sata lasissa – vanhana sitten rauhoitun😊
Svenska Kryssarklubbenin vuosikirjasta 2014 on ollut paljon hyötyä tällä reissulla
Aurinkoinen aamu sai meidät verkkaiseksi. Aamiainen istumalaatikossa, kaikessa rauhassa tuntui kivalta. Elämä on ihanaa juuri nyt! Hidas aamu vei meidät rauhalliselle merelle, tuulta 2-3m/s suoraa vastaisesta. Onneksi Lombardinin laulamalla saavutimme Hailuodon, Marjaniemen sataman. Suojainen syvä satama, jossa kaikki palvelut vaikkakin mitoitukseltaan riittämättömät tähän Corona-kesään. Veneiden lisäksi palvelut olivat kymmenien auto matkailijoiden käytössä.
Iltaa istumassa mahtavissa maisemissa. Kiitos Merja ja Kaitsu❤️
Olimme saaneet mökkikutsun ja saimmekin viettää ihanan illan Merjan ja Kaitsun mökillä saunoen, syöden js maisemista nautiskellen. Aivan ihana ”kalavaja” mökki kaikilla herkuilla. Tunnelmallista, kodikasta ja ihalla tavalla yksinkertaista ja kaikki tämä mahtavassa ympäristössä. Kiitos vieraanvaraisuudesta❤️.
Pitkospuut muodostavat melkoisen ”highwayn” Hailuodon hiekoille
Vietimme ihanan päivän Hailuodon maisemissa. Kävelimme rannan pitkospuilla aamupäivä reippailuna, kerättyämme janoa maistui paikallinen olut.
Iltapäivällä pyöräilimme 20 kilometriä päästäksemme tutustumaan Hailuodon keskustaan, metsähautausmaahan ja Hailuodon Panimoon.
Kesäloma tunnelmaa idyllisessä Hailuodossa…
Sitten pistikin kiireeksi, että ehdimme aikanaan hotellin ravintolaan. Kiireet loppuivatkin sitten siihen, sillä näköalan perusteella valittu ravintola oli kyllä melkoinen kokemus.
Voiko ravintolan ikkunanäkymältä enempää toivoa?
Täydellinen näköala ja atmosfääri, mutta henkilökunta ei kyllä ystävällisyydestään huolimatta saanut montaa pistettä. Miten ihmeessä kylmän alkusalaatin saaminen voi puoli tyhjässä salissa kestää yli tunnin?🙈 Pääruokaan menikin sitten toista tuntia, harmi että tulimme nälkäisinä. Meinasi huumori loppua, vaikka tarjoilija nauroikin meidän puheelle – olimme kuulema verbaalisesti huvittavia. Ei ollut Turun murre hälle kotoisaa. Lopulta tuli vipinää kun annettiin aikaraja jälkiruoka-kahvi yhdistelmän toimittamiselle. Tarjoiluun ryhtyi myös ”yks’sieluinen” kokki, kuten hän itseään kuvasi. Ruoka sai kyllä hyvät pisteet, makoisaa oli. Kehitysehdotus – asiakaspalvelun pitää olla numbaone ravintolassa. Pöytien tyhjennyksen/ paperien pyörityksen voi kyllä jättää, mutta olemassa olevat asiakkaat pitää palvella 110%. Mehän oltais voitu ostaa vaikka enemmänkin, nyt sen sijaan hyvittelivät meitä usealla kympillä.
Illan viimeisinä tunteina, taustalla Hailuodon majakka
Illalla saatiin mies seuraa tutustumaan veneeseen ja päästiin avaamaan jopa lorupussi. Mukava iltahetki👍
Perämeri tyyntyi hetkessä…
Aamulla päätimme, etta nyt lähdemme kohti etelää. Lounainen tuuli laittoi meidät luovimaan hitaan varmasti etelään. Aikamme seilattuamme meno loppui perämerrn tyyntymiseen. Selena ei seilaa tuuletta, vaan sitten on Lombardinin vuoro.
Smurffi tarjoilee…
Onneksi grilli on kuitenkin auki ja sieltä tulee burgeria kannelle…
Perjantai-illan huumaa täydensi maukkaat Mojitot…
Riittävän syvien satamien vähyys tekee menosta täällä erilaista.Päädyimme siis toistamiseen Raaheen. Nyt menimme Raahen keskustaan, museon rantaan.
Museon rannassa on kevyt ponttoonilaituri ja joitakin poijuja. Syväyttä riitti rantapenkereeseen asti.
Kiinnittäydyimme rantapenkereessä olevaan ponttoonilaituriin. Syväyttä oli riittävästi ja rannassa olevan ravintolan, Ruiskuhuoneen, takahuoneesta oli käytössä suihku/wc. Mikä siinä oli ollessa keskellä menoa! Raaheen pysähdyimme kahdeksi yöksi, koska merelle oli luvassa vastaista tuulta yli 10m/s. Satamamme oli suojaisa, mutta kova tuuli laittoi meidät silti köysileikkiin. Kevyt purtemme onnistui nimittäin vuorokaudessa tuuppimaan laituria metri verran sivusuuntaan. Lopulta meidän paino roikui rantapenkereessa ja laituri oli kiinni meissä. Onneksi ei ollut ruuhkaa laiturissa, mitäköhän sitten olisi tapahtunut?
Mahtavia miehiä kuvissa…
Pyöräilimme Raahen nähtävyyksiä, täältä löytyy sekä Kekkosen etta Pietari Brahen patsaat. Iltaohjelmasta vastasi Ruiskuhuoneen live-esiintyjät. Oliver rokkasi meille oikein hauskan lauantai-illan.
Ruiskuhuoneen esiintyjiä voi kuunnella myös veneen kannelta, mutta me ostimme oikein tiketit
Sunnuntaina on loma puolessa välissä ja me jatkamme kohti etelää. Luvassa luovia avomerellä alle 10m/s tuulessa…
Pitkästuttävä konetuspäivä toi meidät Raumalle, melkeimpä samaan tahtiin tummenevien pilvien kanssa. Selviydyimme sisäänajosta kolistelematta, vaikka jokainen informaatio oli erilainen. Kartan esittämät linjat puuttuivat puuttuivat kokonaan ja kardinaaliviitat olivat muuttuneet lateraaliviitoiksi. Plotteri oli myöskin ihan pihalla, sillä sieltä viitat, linjat ym. puuttuivat kokonaan. Sade ropisi päällemme jo heti rantautumisten (2 kpl) jälkeen, mutta emme antaneet sen dropata tunnelmaa.
…ja niin saavuimme Raumaalle sateeseen
Rouva Selanne ja hanen seurueensa saapui jo alkuillasta seuraksemme ja nyt miehistöä oli kokonaisuudessa 7 henkeä. Tämä vetää nyt tiiviiksi kun hellekin jäi haaveeksi. Mahdutaan toki varmasti.
Pääillan juhlallisuuksia❤️
Ensimmäinen ilta, ” pääilta” sisälsi monia juhlallisuuksia – morsian sai riisiä päällensä ja tiaran kutreille. Prinsessalle selvisi yksisarvisen salaisuus ja hänen viimeiset hetket olivat melko brutaalit. Pinjata ei selvästi ole kaikille tuttu juttu, mutta hauskoja yllätyksiä se sisälsi. Kauniit muistokorut koristavat nyt 50v-juhlavuotta viettävien kauloja. Kiitos!
Juhlaillan puhallinorkesteri
Jälleennäkemisen riemu oli suuri ja onnistuimme hienosti juhlimaan aamuvarhaiseen.
Mitäpä muuta sitä satamapäivänä tekisi – ulkosäilytyslaatikon pesu ja desinfiointi👍
Rauman Merijakamo tarjosi erinomaisen sataman, jossa viivyimme maanantai päivän. Merellä pauhasi yli 20m/s lounaistuuli ja se sai meidät pysymään aloillaan. Käteviä satamapuuhia onneksi löytyi tosi helposti ja kummallisesti minä pääsin taas toalettipuuhiin. Jäykän kahvan selitys löytyi täydestä P-tankista. Tehdyt tyhjennykset ovat jääneet vajaiksi voi tästä todeta. Onneksi aloin selvitellä sitä irrottamalla huohottimen suodattimen🙈🙈🙈…siitä sitä siivottavaa sitten syntyi. Suljimme siis tilapäisesti toaletin, aamullla sitten tankille! Venettä siivottiin myös muuten sisältä ja pyöräytimme yhden pyykkikoneen, koska jotkut vaan rakastaa sitä hommaa.
Toaletti suljettu tilapäisesti
Iltaohjelmaksi oli jo päivällä valittu Karaoke. Laitoimme siiis lilaa luomeen ja kiidimme Poroholman karavaanarialueella olevaan purjelaiva Gardaan. Siellä kapuusin suojassa olevassa baarissa oli heti tunnelma katossa. Kaikki mahdolliset biisit tuli laulettua…. Tauskia, Leevia, Kikkaa ja tietty ”aikuinen nainen” Paavolle. Lauloimme Karavaanareille karavaanaria ja meille tietty kailotettiin ”mahtava peräsin ja pulleat purjeet🙈. Samalla tutustuimme Tamperelaisiin naiskaravaanareihin, jotka myös nauttivat karaoken iloista. Aivan mahtavaa lystinpitoa. Mahtoi olla henkilökunnalla ihan normo maanantai🙃. Kyllä maistui humpan jälkeen yöpala kun lopulta kotiuduttiin.
Karaokea täysin rinnoin❤️
Tiistaina tuuli jo melkoisesti rauhoittui ja hitaan aamun jälkeen mekin selvisimme merelle. Saimme henkilökohtaista tiedonantoa merenkulkijoille, kun edeltä lähtenyt laiturinaapurimme viestitti tietoa mereltä. Ulosajo merelle oli todellakin tylsää ja löysimme myös hänen mainitsemansa verkot reitiltämme.
Merimenoa – sadetta ja
Kohti Poria seilatessa vanha maininki keinutti epämukavasti ja huonovointisuuttakin ilmeni. Saimme päällemme sadetta ja usvaa ja lopulta myös tuulta. Avomerireitti on kätevä, mutta suurin osa merkeistä jäi taas näkemättä, onkohan nämä ulkoviitat efes täällä???. Meriruokana taiottiin ihania hampurilaisia, kätevä kokki taikoo herkkuja vaikka ollaankin lippa vinossa. Onneksi merellä syntyy myös hauskoja tarinoita ja tietysti piisasi myös Karaoken jälkipyykkiä – miten ihmeessä emme ole keksineet Karaokea aikaisemmin. Nyt suunniteltiin jo Selenan ”karvalakki” versiota, jossa tiedetään ettei tarvitse olla äänentoistoa mikrofoneissa🙉.
Kaltevan keittiön hampparikokki – aivan mahtavaa…
Reippaassa tuulessa lopulta saavuimme Poriin. Lopulta jännittävä sisäänajo kahden metrin väylää Reposaaren vierassatamaan. Matalaa on kaikkialla, nyt oli mukavaa jos Selenan syväys olisi vaikka 1,5m.
Kahden metrin väylää (kartassa 1,2) hissukseen sisälle…
Ulkolähetin ansiosta saimme hienon paraastipaikan laiturista. Vierasveneitä täällä vain kolme ja pääsimme rantasaunaan aivan keskenämme. Onpa mielenkiintoinen paikka. Iltaohjelmana mahtavaa illallista salongissa ja lopulta päädyimme lämppärin lämmittämään punkkaan.
Keskiviikon aurinkoinen aamu sai meidät aikaisin hereille. Jouduimme jättämään hyvästit myös Kirsille, joka suuntasi kohti kotia.
Ykkönen jyrisi ja salamoi, mutta me kiiruhdimme avomerelle turvaan!
Merelle lähdimme ukkos- ja saderintaman varjossa. Melkoista jyrinää ja räiskettä, avomerellä mahtavaa katsottavaa.
Karonmatkassa 