Kategoria: Purjehduskausi 2021

  • lomalla suomessa – viimeinen viikko hangosta kotiin

    lomalla suomessa – viimeinen viikko hangosta kotiin

    Hangosta lähdimme auringon paisteessa ja vene hyvin bunkrattuna. Vielä kun koukkasimme sataman septilaiturille niin oli oikeat tankit täynnä ja oikeat tyhjänä. Laiturille luvattiin noin 2m syväys ja kirkkaassa vedessä se näyttikin matalalta, mutta hyvin kelluttiin. Satama-altaassa näkyi monin paikoin pohjaan vaikka kaikumme näytti +-4m syväyttä. Olo oli ihan kuin lapsena, silloin näki helposti pohjaan lähes kaikissa satamissa.

    Hiljaisen tuulen vuoksi konetimme hyvän matkaa ennen purjeiden nostoa. Merellä nyt melkoista vilskettä ja suurin liike näytti olevan vastakkaiseen suuntaan. Olemme keskellä helsinkiläisten paluukaistaa. Onneksi saimme nostaa myös purjeet ennen kuin suunniteltu satamamme Örö oli edessä. Öröseen navigoimme puhelimen Navionics-sovelluksella koska sekä paperinen kartta että plotterin kartta ovat ajalta jolloin Öröseen ei ollut mitään asiaa huviveneillä. Uutta paperista pohdimme menomatkalla Hankoon, mutta mietintä ei edennyt ostotapahtumaan. Johtuen varmaankin siitä, että ensi vuonna toivomme taas lomailevamme jossain eteläisen Itämeren kohteessa. Örö oli pettymys tälläkin kertaa – puoli kolmelta kun saavuimme oli satama jo niin täynnä ettei paikkaa herunut. Pohdimme kolmannen rivin ehdottamista ruotsalaismiehistölle, mutta johtuen Saaristomeri-sijainnista jätimme kysymättä (vaikka siihen toki olisimme varmaan päässeet). Onneksi Merikarhuilla on samoilla huudeilla ihana Ådskärin satama, jonne mahduimme vielä oikein hyvin. Satamassa kuulimme Öröstä vapautuneen runsaasti paikkoja puoli kymmeneltä aamulla, mutta saman aikaisesti liikennettä oli jo kovasti sataman suuntaankin. Jään miettimään, että hellekesänä ei paljon tarvitse purjehtia jos satamasta lähtee 7-8 aikaan ja seuraavassa satamassa on jo 10-12 aikaan. Tuuli kun tuntuu usein nousevan lähinnä keskipäivän jälkeen. Ådskäriin saapui illan aikana yli 20 venettä – onneksi MK-satama ei ole koskaan täynnä ja kaikille löytyi paikka satamasta.

    Sunnuntai valkeni vähätuulisena, kuten ennuste lupasikin ja meillä olikin suunnitelma päivälle valmiina. Örö saa meiltä olla käymättä vaikka ikuisesti kun ympärillä on monia muitakin hienoja kohteita. Me käännyimme takaisinpäin ja suuntasimme Rosalan vierasvenesatamaan myötätuulessa keulapurjeen avustamana. Tämä pieni satama on oiva vaihtoehto Kasnäsin hulinalle ja samat ellei paremmat palvelut tuntui satamasta löytyvän. Rannan kaupasta, jonne satamamaksu maksettiin, sai monenmoista elintarviketta sekä pienrautaa, kassarouvalta sai myös täydellistä opaspalvelua Rosalan matkailukohteista. Meillä oli suunta jo selvillä – Viikinkikeskus sai meiltä jäädä kiertämättä mutta Rosalan pienpanimon oluita voisimme kyllä pyöräillä maistamaan. Rousal Brygghus sai meistä asiakkaan siis jo iltapäivästä. Mielenkiintoisia olut-makuja, mutta yksikään ei valitettavasti ollut meidän makuinen. Onneksi ruoka oli todella hyvää. Suosittelemme siis ruokaa ja miksei myös olutta, jos IPA:t ja maustetut oluet ovat mieleisiä. Ravintolalla myös oma laituri johon saattaisi uida helpostikin hiukan alle 2m syväyksellä.

    Sunnuntai oli helteinen päivä merellä sekä maalla, pyöräily metsätiellä puiden varjossa tuntui yllättävän hyvältä. Satamassa kolikoilla suihkusta lämmintä – sujuvasti peseydyimme eurolla kimppasuihkussa. Maksaisin mielelläni kaikista palveluista satamissa juuri näin Etelä-Itämeren tyyliin. Perussatamamaksu kattaa laiturin, mutta jokainen palvelu (sähkö, vesi, suihku, sauna) on hinnoiteltu erikseen. Tällä tyylillä loppuisi lasten leikkiminen suihkun lämpimällä vedellä ja sähköä ottaisivat ne ketkä sitä tarvitsisivat. Uskon, että veneet tavoittelisivat myös helpommin sähköomavaraisuutta, joka olisi varsin ekologista. Maksuttomana pitäisin septi-tyhjennyksen, joka valitettavasti oli maksullinen joissakin Saksan ja Ruotsin satamissa. Toki maksullinen tyhjennys oli aina myös toimiva sellainen, jolle iso plussa.

    Maanantaina irti ja koneella kohti länttä. Nyt aamiainen lennossa, tuulen heräämistä odotellessa. Aamiaisen jälkeen reippaana purjeet ylös sääennusteeseen luottaen – maanantaina tuulee reippaasti etelästä. Saimme suunnaltaan vaihtelevaa kevyttä etelänpuoleista tuulta, joka vain ajoittain liikutti venettä eteenpäin. Petri purjehti ja konetti vuorotellen, kolmiokin viritettiin keulaan kun isoa ei jaksettu laskea joka hetki.

    Minulla alkoi kansihuolto tiikkikannen proppujen uusinnan merkeissä. Tämä ikuisuusprojekti on joka kesäinen hauskuus, jolle ei tunnu olevan loppua, vanhan kannen vitsaus tosiaan. Onneksi Selenan kansirakenne ei ime vettä itseensä eli kannen alle ei kehity kahvinpuru-mätänemisilmiötä vaikka proput ei kunnossa olisikaan. Hauska meriaskare kuitenkin ja sain levittää Panasonicin ja Makitan työkalupakit.

    Matkalla näimme keskellä jäämurtajaväylää uivan rantakäärmeen, joka vaikutti olevan pahasti eksyksissä. Huolimatta meidän suuntaan kiirehtimisestä emme olisi kyenneet osallistumaan sen pelastamiseen – mahtoikohan joutua hauen tai merikotkan suuhun? Ohitsemme putputti myös moottorivene, josta rouva lauloi meille ”Vem kan segla förutan vind…”. Ei tiennyt rouva, että samoilla virkkeillä olin vastannut jo aiemmin Petrin moottorikäynnistys-kyselyihin. Selena ei ilman tuulta todellakaan purjehdi, mutta päivää merellä voi toi viettää myös kelluen, jos väki viihtyy. Illaksi Sänkörenin satamaan, kiinni pohjoispuolen kallioihin. Helteisen päivän kaunis ilta sai meidät nostamaan Cobbin pöydälle ja ensimmäistä kertaa viritimme myös aurinkosuojan pussilakanasta (ensi kesäksi tuunattava istuvampi). Cobb lämpenikin nyt niin terhakkaasti, että kuumenematon ulkokuorikin hieman vaurioitui. Nyt ymmärrämme miksi tuotekehittely on ajan saatossa muuttanut verkkomaiseksi Cobbin alarakenteen. Illalla saimme itseämme parempaa seuraa kun viereemme saapui Tapio Lehtinen seurueineen. Vierailu vanhassa Swanissa vakuutti, että kyllä vanhoissa veneissä on sielu, ei vain plastiikkia. Käsittämättömän hyvin olivat pärjänneet myös Swan-regatassa kun ottaa huomioon vastapelurit sekä s/y Galianan tämän hetkisen kisakunnon (monia parannuksia on kuulema suunnitteilla).

    Aamulla kohti Österkäriä, melkoisen epäonnistuneella lähdöllä. Hyvällä kelillä on näköjään helpompi epäonnistua kuin tuulilähdöillä. Merelle kuitenkin ja minulla vielä pientä kansihiontaa tarjolla. Petri seilasi, kunnes minä ”ehdin” muilta kiireiltäni ruorin taakse. Hiljainen seilaus ei koko miehistöä kaivannut ja ilmankos takakansi suorastaan kutsui osaa meistä tupluureille. Matkalla tähyilimme hylkeitä, joita syyspurjehduksella näkyi isona laumana. Nyt oli hiljaista – olivatkohan kaikki helteen uuvuttamina myös tupluureilla tai ehkä syvämeren kalassa? Österskäristä hyvä laiturin päätypaikka ja mahtavat avut rannasta. Kyllä on hienoa rantautua kun saa apuja! Kiinnittymisen päätyttyä Petri pääsi sukeltamaan mereen molskahtaneita aurinkolasejaan. Onneksi lasit oli värikkäät ja vesi todella kirkasta. Sieltä nousi toisella sukelluksella! Aurinkoinen hellepäivä taisi olla lomamme viimeinen ja siitä nautimmekin viimeiseen hetkeen, auringon laskua ihaillen. Yöllä tuuli kääntyi ennustusten vastaisesti koilliseen ja se todella tuntui laiturissa. Onneksi tiesimme poijujen olevan turvallisia ja keikkuminen tuntuikin lähinnä epämukavalta. Illan piukat yhteiset veneiden kiristelyt ”tuulen varalta” todellakin palkittiin. Aamuöinen sateen ropina kannelle oli poikkeuksellista, pitkän kuivan jakson jälkeen.

    Keskiviikko aamun aikana matalapaineen pyörähtely yllämme sai tuulen tekemään tuuliennusteen vastaisia liikkeitä. Kollistuuli kääntyikin pohjoiseen ja tuntui jatkavan siitä länteen. Nyt oli aika lähteä oli koko sataman yhteinen päätös. Meidän irrottautuminen ekana oli kaikille parasta ja Selena lähti ehkä koko historiansa aika ensimmäisen kerran ensimmäisenä MK-satamasta. Olimme haaveilleet vauhdikkaasta purjehduksesta etelätuulella kohti Korppoota, josta seuraavan yön paikka oli varattuna. Valitettavasti vastatuuli muuttui pian tyyneksi ja saimme konettaa koko matkan Verkanille. Varattu paikamme laiturin ulkolaidalla ei meitä kovasti viehättänyt. Onneksi saimmekin hyvän paikan laiturin sisäpuolelta, sillä illalla noussut lounastuuli höykyttikin melkoisesti ulkolaidalla keikkuvia veneitä. Meidän kanssa lähes samaan aikaan saapui miehistön vahvistuksemme, Elmeri, bussilla Turusta. Verkan on oiva miehistön vaihtosatama sillä bussille vain 500m matkaa satamasta. Verkanin rantaravintolasta keskiviikko-iltaan dinneriä. Minun Ceasar-kanasalaatti oli oikein maukas mutta burger-annokset eivät saaneet kovin erinomaisia pisteitä. Kauppareissun kanssa päätimme vetkutella aamuun ja iltapalaksi siis pannaria. Venekeittiössä pannari onnistui yllättävän hyvin ja riittävän tummuuden sai pyöräyttämällä sen kerran paistoaikana vuoassa ympäri. Illan viimetoimina sekoitin veden, hiivan ja Sunnuntai-sämpylätaikinajauheen, tahmea lusikalla sekoitettu taikina sai sitten siirtyä jääkaappiin odottamaan aamua. Pakkauksen lupaus 5min illalla ja 5 min aamulla piti lähes paikkaansa. Illalla taisin suoriutua jopa nopeammin, mutta aamulla esteettiseen muotoiluun taisi kulua lähes 10 minuuttia. Hyvin paistuivat veneuunissa ja kohtalaisen maukkaita olivat, seuraavia taidamme silti hiukan tuunata . Näitä voi todellakin suositella ”leivättömiin” hetkiin, kiitos naisille tästä hankinnasta.

    Vierassatamien yleiset saunat ja suihkut saa aina välillä minut pohtimaan huomaavatko ihmiset mitä he puuhaavat. Hangon Itäsataman täysin alimitoitetussa suihku/saunatiloissa kaksi nuorta neitoa (siskokset/kaverukset) aivan surutta omivat neljästä suihkusta kolme. Jälkeeni suihkuun tullut nainen onneksi tiivisti tyttöjä kohteliaasti. Ahtaassa näköalasaunassa, aikuisten naisten kesken, tasapuolisuus toteutui onneksi hienosti. Valitettavasti satamissa näkee myös vedenlorotusta vailla järkeä, tällä reissulla mm. yksinään tyhjään pesutilaan valumaan jätetty suihku. Lasten suihkuleikit voivat ehkä sopia joidenkin perheiden kotisuihkuun, mutta julkisiin tiloihin ei missään tapauksessa. Verkanin saunassa sai jo ennen yhdeksää suihkusta vain kylmää vettä ja tässä kyllä kuuluttelen käyttäjiltä kohtuullisuutta. Tulevat sukupolvet toivottavasti arvostavat vettä enemmän ja ellei kolikko/kortti säätely hanaan pitää lorinat kurissa.

    Verkanilla heräsi uudelleen naisten viikolla keskusteltu ajatus, voisiko satamat pakata tiivimmin/fiksummin ja varsinkin kun henkilökuntaa on paikalla. Totesimme jo silloin, että kunnollisella kurinpidolla kyllä. Siinä olisi sitten sataman tunnelma lujilla kun kersantit siellä huutelisivat ja komentaisivat, epäilemättä tällä saattaisi olla vaikutusta myös sataman suosioon. Naisten kanssa arvelimme, että jo kuukauden ankara satamaohjastelu saattaisi aiheuttaa stressioireita ja esim. vatsahaavaa kersanteille. Ehkäpä se löysä ja vino pino on sitten vaan okey. Kävin kyllä satamahenkilölle ihmettelemässä tankkauslaiturin kyljelle, satamahenkilöiden avustamana, kiinnitettyä isoa motorbotia. Sen perä kun jatkui noin metrin verran laiturin päädyn yli. Ihmettelystäni huolimatta motorbot pysyi asemassaan. Lounaistuulen puhaltaessa suoraa satamaan tuo ei mitenkään lisännyt intoani poiketa tankille tuolla laiturin päädyllä. Samoin taisi todeta jokainen satamasta lähtijä. Onneksi on vaihtoehtoja ja siksi meidän päivämatkasta tulikin melko kepeä. Lyhyt purjehdus kohti Houtskärin Näsbytä. Siellä on lahden suulla oma septilaituri, jossa harvoin on tunkua (hiljaisesta tahdista huolimatta pumppu toimii!), polttoainetta myytävänä, rannassa ravintola sekä hyvät suihku/vessa palvelut ja M-market mäen päällä. Onnistuimme kiilaamaan taas kapean veneemme tyynen puolelle sopivaan löysään väliin ja siinä pysyy!

    Perjantaiaamuna säätiedotus lupasi iltaan tyyntyvää ja luoteeseen kääntyvää tuulta. Minulla taisi olla jo koti-ikävä kun Lilltervon oman tontin poiju tuntui mukavalta vaihtoehdolta kaikkien satamien jälkeen. Sivutuulipurjehdusta siis itään ja ilta-aurinkoon omaan poijuun. Aika ihkua ja kotoisaa, tässä killuessa on hyvä suunnitella tulevaa laituria. Olimme suunnitelleet Cobb-grilli-iltaa pizzan paiston merkeissä ja Elmeri oli varta vasten raahannut pizza-kiven mukanaan Turusta. Onnettomien kommellusten seurauksena grillin pohjan sisus päätyi kuitenkin Ahdin valtakuntaan, eikä noussut sukeltamalla (näkyvyyttä 30cm). Pizzan paisto siirtyi siis sisätiloihin – melkoisia herkkuja Petrin pizzapentrystä sitten syntyikin. Oli maukasta todellakin! Illalla Uno-peli-ilta, jossa nuoruus oli selvästi valttia.

    Keula ankkurissa on hiljaista nukkua, mutta keula poijussa ei aina ole. Vietimme poijussa melko tyynen yön ja sen vuoksi Selenalla ja poijulla oli lukuisia kohtaamisia. Välillä köydet olivat suorana ja toisinaan taas roikkuivat kuin velttoina alas poijun sivuilla. Poijun varsikin kilkatti udeamman kerran kylkeen ennenkuin pehmustin sen räteillä. Tuplaköydetkin surraantuivat yön saatossa mukavasti sekaisin. Tässä oli sitten hyvä viettää unetonta yötä, poijuvahdissa😳.

    Lauantaina kolmen tunnin talkoot Lilltervossa. Nyt kaislikossa on soudettava aukko kun viikatemies hillui siellä märkäpuvussa. Minä haravoin näkyviin hiekkarantaa ja Elmeri oli kottikärry-mies.

    Elmeri sai meidän Droneen liikettä, alkuun ehkä hiukan villiäkin sellaista. Onneksi on kelluva malli, muuten olisi jo uponnut🙈. Tästä haaveilemme reissujen ikuistajaa tulevaisuudeksi. Meidän aikuistenkin pitäisi nyt siis ottaa ryhtiliike ja harjoitella tuota jossain aukealla paikalla.

    Sieltä se hiekkaranta paljastuu, hitaasti mutta varmasti. Meillä on jo valmiina myös meren tuomia leluja ”pikku-Mikon” hiekkarannalla. (Tätä nimeä vielä muokkaamme jatkossa).

    Lauantai illaksi vielä Härjänmaankarille viettämään viimeistä lomareissun iltaa. Illalliseksi pekoni-kanarullia ja italialaista risottoa – tämä ateria oli enemmänkin aikuisten makuun.

    Illan viimeinen, sinisen hetken saunavuoro. Kyllä on kaunista tämäkin👍.

    Härjänmaalla klassinen aamiaistilanne – ennen meidän aamupalan loppumista oli viimeinenkin vene lähtenyt rannasta. Arki on ehkä alkanut monella, koska rantavetkuttelukaan ( MK-jollan tyhjennys/siivous) ei saapuvaa venettä tuonut. Laskimme siis lipun ja lähdimme kotiin.

    Tällä lomalla on kierretty Ahvenanmaa, käyty Hangossa ja Ukissa, sekä muutamassa minullekin uudessa kohteessa lähialueella. On sanottu lähes joka ilta, syöty hyvin ja tavattu ystäviä. Päivämatkat oli ollut leppoisia, samoin seilaukset. Aurinko on hellinyt meitä ja sadeasu on ollut päällä vain loman viimeisinä päivinä pari kertaa. Maileja likimain 500, joka on noin puolet ”normaalin” kesäloman malleista. Kivaa on ollut ja rentoa, mutta mieleni halajaa kiertämään Itämerta…

  • Lomalla SUOMEssa – Ukista Hankoon

    Lomalla SUOMEssa – Ukista Hankoon

    Naisten kotoutuskyyti toi minulle vaihturina Petrin ja näin meidän ❤️ kesäloma voi alkaa. Sunnuntaina meillä vielä mahtava mahdollisuus kauppailla Kirsin Pasimarcolla ja näin Selenaan kerralla yli viikon ruuat ja juomat. Aivan mahtavaa 👍. Ilta kului samalla rantabulevardilla kuin naisten kanssa mutta tunnelma kuitenkin kovin erilainen – sitä se seura teettää.

    Maanantaina pienet pyörälenkit Salmerille ja Alkoon ja sitten merelle. Piukkaa kurssia alas ja pääsimme seilaamaan lähes Katanpäähän, ennenkuin tuuli kääntyi suoraa vastaiseen. Erinomainen paikka laiturin päästä ajatuksella, että siinä hiukan tuulisi, sillä helteet vaan jatkuvat ja veneessäkin on todella kuuma. Päätimme testailla Cobb-grilliä, joka pitkästä aikaa tuli pakattu veneelle mukaan. Toiveikkaina kasvikset sisään ja kuumennuksen aloitusta. Grilliohjeita löytyi netistä, mutta kaikissa korostui vain nopeus ja helppous. Saimme ruuan valmistumaan, mutta ihan ei tuotos ollut sitä mitä odotimme. Olimme liian hätäisiä, sillä grilli oli kuumimmillaan tunti lopettamisen jälkeen. Tästä päätimme ottaa opiksi, sillä on hauskaa todellakin grillata istumalaatikossa.

    Aamulla pientä tiskipaikka-jonoa, mutta kannatti odottaa, sillä simme hienosti Cobbin pestyä isolla tiskipöydällä. Tiskipaikat on kyllä hieno uudistus satamissa, kanssa veneilijöiden erilaiset tiskimetodit kyllä välillä kummastuttavat😳. Innokkaana pyörittäjänä minähän vatkaan jopa sähköhammasharjaa ( ei kuulema paranna tehoa), mutta tiskiharjassa väitän pyöritysnopeuden korreloi tuvan melko suorasti puhdistusnopeuteen.

    Lähes tuuleton meri, mutta nostimme purjeet kuitenkin. Seilasimme kaksi tuntia ja etenimme neljä mailia. Hyvää aikaa Petrin soitella kitaraa ja minun korjata varpaankynsiä. Iltapäivästä lähes täyteeen, mutta rauhalliseen Karhunmöljaan. Saunaa ja uimista, jopa minä tein veneen perästä uimaliikkeitä. Meri nyt 24,6 astetta. Onnellista❤️.

    Herättyämme tiistaina hämmästelimme ensin muiden kiirettä ja sitten sitä miksei kukaan tule aamusta satamaan. Siivosimme saunaa ja klapikone-Arokin käynnistyi, lopulta kahdentoista jälkeen luovutimme ja laskimme lipun sekä suljimme ovet. Ennenkuin ehdimme irti rannasta oli satamassa-altaassa jo kuitenkin neljä venettä 😳. Olimme siis hätiköineet muutamia minuutteja😂. Tuuletonta ja hellettä – nyt jatkoimme koneella kohti Gullvivania. Sieltä hyvä kylkipaikka syvästä satamasta, mutta rantavierailun jälkeen hylkäsimme ravintolaruokailusuunnitelmat. Onneksi Selenan pentrystä puhisee aina ties mitä herkkuja. Naisten viikon ihanat Pipsa &Sikke kokkihatut sai Petrinkin innostumaan😂ja herkullista Pasta Carbonaraa syntyi hetkessä. Kuva kaappaus on Petrin ruuanlaittoon liittyvästä kokkimusavideosta, jossa taustalla soi Kokki Kolmosen ihana tunnusmusiikki kukkopilleineen. Näitä katsellaan videoita nyt kerätään ja säästellään, on sitten jotain mitä kiikkustuolissa katsella.

    Keskiviikkona edelleen heikkoa tuulta ja niinpä Kihtiä koneella alas muutamia maileja kohti Lappoota. Sieltä kovenevan tuulen varalta erinomainen kokka pohjoiseen paikka aallonmurtajan takaa. Saimme saunavuoron ja ruokailu ulkoistettiin Restaurang Galeaseen. Siellä konstailematonta ruokaa ja mahtava tarjoiluhenkilökunta. Matkalla olimme soittaneet Hyppeisiin, jossa ruoka varmastikin olisi ollut korkealaatuisempaa, mutta sieltä ei paikkaa irronnut. Tämä oli siis hyvä vaihtoehto👍. Saunavuoromme alku oli takkuinen koska joku lukutaidoton äiti oli tuonut lapsensa pesulle juurikin tuohon saunaan. Kyllä he siitä nopeasti sitten hävisivät kun Petri astui sisään tasan klo 21. Jos kaikilla olisi sisälukutaito kunnossa näiltä vältyttäisiin, mutta helle tietysti saattaa sekoittaa ihmisiä 😃.

    Yön aikana tuuli todellakin nousi ja alkoi vinguttaa mastoja satamassa. Mahtava paikka takasi yöunet. Kovasti keikkuvat veneet sataman pitkän laiturin ulkolaidalla – siinä olisi voinut jäädä jopa nukkumatta. Meillä aamun eka pesutupa ja sainkin kaikki pyykit pestyä, mahtavaa. Sitten merelle! Toiset tuuli sai jäämään satamaan, mutta meille oli luvassa sivu/sivumyötäistä 10-13 m/s niin emme todellakaan jääneet rannalle. Rannasta erittäin vauhdikas lähtö, onneksi onnistunut, sillä moni ehti tuota katsomaan. Monesti todistettu tosiasia valkeni heti rannan ulkopuolella, rannassa puhaltava ”SuperWindy” tuntuu harvoin niin superilta merellä. Päinvastoin tämä Windy antoi meille erinomaista purjehdusta ja matkan etenemistä. Kiisimme Lappoosta suoraa Särsöhön 42 mpk:ta. Elämä on onnellista ja mietin mitä muuta voisikaan päivältä enää toivoa – kaikki vaatteet on puhtaana veneen kaapissa, saimme mahtavaa purjehdusta, hyvän laituripaikan ja saunavuoron? Illalla tuumailtiin satamapaikkoja – luvassa hellettä ja heikkoa tuulta. Mennäänkö Lombardinilla vai hissukseen nurkan taakse purjeilla? Särsössä mittarissa meidän tämän kesän meriveden lämpöennätys 25.3 astetta.

    Aamulla kohteeksi valikoitui nurkan taakse meno ja niin päädyimme runsaan kymmenen mailin päähän Tunnhamniin. Siellä emme ole kumpikaan ennen olleet ja kartalla/netissä näyttää mielenkiintoiselta. Satama jo ennen kahta melko piukassa, mutta ystävällinen kippari rannasta huhuili meitä samaan poijuun. Saimme mahtavan paikan hiukan lahon laiturin kulmasta. Satamamaksu maksettiin tilan kodin yhteydessä olevaan putiikkiin, josta sai myös kalaa, leipää ja erilaisia käsitöitä. Meille molemmille matkamuistoksi huovutetut villapohjalliset turvakenkiin. Saaressa on luontopolku, jolla mahtavat maisemat ja pientä väkeä kiinnostavia erilaisia figuureja tasaisin väliajoin. Meidän mielenkiinnon herätti luontopolun varrella oleva uudisrakennus projekti. Komealle paikalle nousee uusi talo. Tunnhamn on mielenkiintoinen saari, joka on ainakin 270 vuotta ollut saman suvun hallussa. Sataman perimmäinen laituri oli suoraa tilan pihassa ja muutenkin melko mutkattomasti veneilijät otettiin vastaan

    Aamulla satamassa tarjolla uunituoreita leipää suoraa laiturille. Huolimatta lahden suojaisuudesta onnistui sivutuuli puhaltamaan epämukavasti laituriin ja tämä teki monien lähtomanovereihin ongelmia. Ensin poijuihin takertui isohko moottorivene, jonka irrottaminen vaati lopulta sukeltamista. Sitten vierestämme lähtevä vene sai meidän köyden kölinsä taakse, monista estotoimista huolimatta. Siinä rytäkässä laiturin kulman tolppa antoi periksi, onneksi, eikä meidän knaapi tai köysi. Vahva pääsi kuvaan tolpan kanssa 😂. Uitimme sitten meidän veneen laiturin kyljelle, heidän kanssaan ja saimme paineen pois poijuköydestä. Sieltä se sitten nousi, poiju pinnalle, onneksi. Pientä tragediaa vähin vahingoin 👍.

    Meidän matka jatkui Vänön kylälaituriin, kepeästi keulapurjeella. Vajaa kymmenen mailia taittui nopeasti ja pian sukelsimme jo kuin tilauksesta meille löytyvään paikkaan ruotsalaispurjehtijan Mälö 45:n vierelle. Hänestä huokui vuosikymmenten tietotaito ja rantasosiaalisuus, ystävällisesti ohjaten hän järjesti ja pakkasi rannan sopuisasti täyteen. Teimme kävelyretken Vänön kappelille ja uimarannalle.

    Illalla meillä Cobb-grilli-ilta numero kaksi. Nyt grilli sai pöhkiä itseään kuumaksi 75 minuutin ajan ja 10 briketin voimalla ennenkuin laitoimme ensimmäisiä kasviksia sisään. Aloittaessamme grillilevystä kuuluikin suorastaan sihinä, kuten tietysti grillistä kuuluukin. Saimme maukasta grilliruokaa kätevästi istumalaatikossa. Päätimme tilata Cobbin pizzalevyn sekä Cobbin omia brikettejä testiin. Ruotsalaisnaapurimme olivat onneksi innoissaan näin erinomaisesta grillaustavasta eikä tuoksumme häirinneet heitä. Cobb savuttaa syttyessään hieman, mutta sen jälkeen tuoksua syntyy lähinnä ruuasta. Illaksi varasimme tilaussaunan kilometrin päästä, joka oli kyllä kokemus. Siellä sitten istuimme kuivin suin (meidän moka😳) saunalla ja pohdimme mitä saisimmekaan siihen ryteikköön aikaiseksi lyhyessäkin ajassa moottorisahoilla. Ei mikään viihtyisä kokemus tämä tilaussauna.

    Maanantaina irti Mälö-miehen avustamana, tusen tack hänelle👍. Konevoimin kohti Kasnäsiä ja matkalla pilssin pesua sekä mattojen tamppausta. Kasnäsistä hyvä paikka, mutta melkoisella keinutuksella varustettuna. Sataman laitureita Kasnäsissä uusittu ja myös sataman saunat uusittu. Nyt on tilaa saunojille😀!

    Tiistaina lyhyt purjehdusrupeama Kifskärin MK-satamaan. Puolilta päivin olimme jo työkalujen keskellä satamassa pohtimassa akkujen latausongelmaa. Kytkeydyimme myös sähköön ja latasimme starttiakkua, jonka luulimme kyykänneen. Iltapäivän saunavuoro keskeytti sähköhommat ja siitä olikin sitten mukava aloitella rentoa iltapäivää👍, joka jatkui siitä kepeästi rilluttelu illaksi. Selenan pentrystä illan iloksi paistettua riisiä täytettyjen kananyyttien kera. Satama täyttyi illan mittaan, melkoisen hieno satama tämäkin ja nyt kun sisäänajoa on syvennetty sujuu sekin vähemmällä tykytyksellä.

    Keskiviikkona Hankoon kovenevalla pohjoistuulella. Alkuun seilasimme tuulta etsien, mutta Hangon lähetessä saimme päälle kunnon puhuria. Paljon oli kanssakulkijoita ja muilla seiloreilla oli jo reiviköydet kiristyneet. Täysillä purjeilla vauhti säilyi myös kurssin muuttuessa ja näin saimme ohitella perä edellä vastaan tulevia. Hankoon samaan aikaan lukuisten muiden kanssa ja paikkaralli oli juurikin sen oloista. Me tiesimme mihin tahdomme, keula tuuleen ja mantereen laituriin, ja sieltä se paikka löytyikin. Onneksi on kapea ja helposti kiilattava alus tämä Selena.

    Matkalla huomasimme huviakkujen virran laskevan startatessa ja silloin jännite ongelman syyllinen kohdentui. Akkujen välissä oleva diodi oli tiensä päässä. Hangon Auto ja Venetalosta onneksi sellainen löytyi hyllystä pyörämatkan päästä. Illaksi diodi paikalleen ja rantamakasiinelle Classic Pizzaan syömään, oli erinomaista sekä pizza että tarjoilu.

    Erikoinen meriveden lämpötilailmiö tuli ensi kertaa vastaan Hangossa. Kun rannikolla tuulee pitkään merelle siirtyy lämmin pintavesi Viron rannikolle ja pohjasta nousee kylmää merivettä tilalle. Näin meri jäähtyy hetkessä ja sen todellakin tunsi. Veneen sisällä oli koleaa kuin keväällä, turkkilevyt aivan kylmät ja pilssissä juomat jäähtyneitä kuin jääkaapissa. Ennätyslämpimän meriveden jälkee 10,4 astetta tuntui vitsiltä, mutta ei sitä ollut. Lämppärillä lämpöä iltaan ennen nukkumista.

    Torstai aamun aloitin Skin Candy koulutuksella Uuteen Seelantiin. On tämä yhteyksien maailma ihmeellinen – veneestä voi lähettää kuvaa ja ääntä sekä jakaa tiedostoja ja videoita maailman toiselle puolelle. Todellakin nykyaikaa! Illaksi saimme veneelle vieraaksi Heidin ja Teron, eksyimme myös hetkeksi rantaravintolaan live-esitystä seuraamaan. Ravintolan alkaessa täyttyä ”vanhukset” poistuivat turvallisuussyistä nukkumaan.

    Perjantaina meillä oli henkilökohtainen chaufför, jonka avulla Selenan bunkraus onnistui kuin tanssi. Rauhallinen kuljettaja ei hermostunut edes pitkistä odotusajoista eikä samassa kaupassa tuplavierailuista. Todella Superia! Iltapäiväksi pääsimme täyden palvelun mökkivierailulle Heidin ja Teron hoiviin. Erinomaista ruokaa, viiniä, saunaa ja kävelyä Hankoniemellä. Kyllä on Hangossa kaunista. Kiitos ystävät ihasta päivästä ja illasta👍🥂. Lauantaina hyvillä mielin kohti saaristomerta⛵, vielä on viikko lomaa jäljellä.

  • Naisten Ahvenanmaan kierto aloitti kesäloman

    Naisten Ahvenanmaan kierto aloitti kesäloman

    Kesä 2021 on todellakin tehnyt parhaansa – aurinkoa on nyt riittävästi. Lomani alkoi naisten viikolla, joka vähemmän perinteisesti ei alkanut perjantaina vaan vasta lauantaina. Minean rippijuhlat kun saatiin juhlittua niin sitten merelle – loma voi alkaa!

    s/y Selena lastattiin jo kotisatamassa niin täyteen ruokaa ja juomaa, että hetken mietin miten kauan olemme reissussa. Meri&Kirsi hankintatiimi oli todellakin pannut parastaan. Onneksi kaikelle löytyi paikkansa ja pääsimme merelle, vihdoin, vain noin pari tuntia suunniteltua myöhässä. Ruissalossa koukkasimme tankkauslaiturille ja siellä onnistuimme kolmen naisen voimin pitämään kolmessa tankissa yhtä aikaa toimintaa. Melko tehokasta!

    Illaksi Härjänmaankarille, jossa Hanna-Marillla olikin jo sauna varattuna. Teimme rannassa pienen ankkurointinäytöksen ja ihan vaan jotta Kirsillä riitti kahvakuulailtavaa😉. Yötä piisasi naisten saunassa ja toi jatkoimme Selenassa – mistä ihmeestä sitä juttua riittää?

    Aamulla hidas aamu, koska loma❤️. Yhteisesti illalla varmistettu ”herätyskellottomuus” oli oiva juttu – ei pirinää tähän sunnuntaihin. Sitten kokka kohti Laupuisten satamaa, karaokea ja sinkkupöytää! Seilasimme ja konetimme… ja matkalla muutimme kohdetta. Monien hyvien perustelujen vuoksi päädyimmekin sinkkupöydättömään Laura Peterzenin palvelusatamaan. Rannassa alkoi juhlakoristelu ilmapallon ja myös tiimiasut paljastuivat.

    Saimme naisiston lisäystä – vauhtisiskot Henna ja Kaisa kuljetettiin kohteeseen. Nyt voi reissu alkaa!

    Maanantaina oli mahtava seilauspäivä⛵. Puolilta päivin liikkeelle ja päätimme konettaa väyläkapeikot kevyen tuulen takia.. Päästyämme Kihdille alkoi purjehdus ja pääsimmekin lopulta seilaamaan hienon päivämatkan aina Rödhamniin asti. Pentryssä ”Sikke &Pipsa” tuunasi pöperöä aina kovimmassa windyssä, mutta kalteva keittiön herkut oli aivan mahtavia. Kevyesti meni monta karttalehteä (= 62 mpk:a) ja näin oltiin lähes Maarianhaminassa.

    Tiistai aamuna teimme puuhdetöitä – Kaisa kävi maastossa, Henna pesi jollan ja muut kunnostautuivat sisätilojen pulerauksessa. Kävimme myös saarikierroksella aivan ihanilla Rödhamin kallioilla. Maarianhaminaan lyhyt, hieno purjehdus. Rantautuminen muodostui hyvin ”tyttömäiseksi” = monista vapaista paikoista huolimatta etsimme hartaudella ja lähetimme rantaan myös ulkolähetin. Lopulta aivan mahtava paikka keulatuulessa, ravintolan edestä. Kannatti etsiä😃

    Maarianhaminassa näimme tuttuja mm. Petran ja Sarin Helgalla. On se puuvene ihana… tunnelma on niin erilainen, oisko jotenkin aidompi? Oma rakas ensimmäinen veneeni mahonkipiironki Solros (Vindö28) on aina mielessä kun puuveneessä. Lisää puuvene aatoksistani vuosien takaa löytyy mm. tästä. Tiistai ilta menikin sitten Jallun ja juttelun merkeissä ❤️, loru pussikin aukaistiin. Tietysti myös rantaravintolan antia maisteltiin. Seuraavan päivän ohjelmassa oli kaupunkipäiväilyä ja kauppailua – ja sekin tuntui monista raskaalta, koska retken jälkeen päiväunet maistuivat. Iltapäivällä saimme päällemme sadetta, joka on harvinaista tämä kesänä.

    Seuraavana päivänä kohti Jomalöä. Kevyttä kryssiä avomerellä, kunnes tuuli häiveni. Ruuan laitosta opimme uuden asian – helteestä huolimatta uunin luukku kannattaa sulkea😳 😂. Konetimme sisäväylää ja ihailimme mahtavia kallioita.

    Kauniita kallioita, jotka eivät kuvissa näytä samalta

    Illaksi MK-satamaan, toiseen riviin,sillä Siikasoppa- juhlia edeltävät talkooporukat olivat jo kunnostautuneina paikalla. Pitkä päivämatka sujui letkeästi ja keittiö kuumeni tasaisesti. Harvoin on rantauduttua päästy suoraa syömään, mutta nyt Merin kokkailut valmistuivat todellakin hyvällä ajoituksella. Vielä kun saimme saunavuoro parhaimpaan aikaan, mitä muuta voi toivoa?

    Aamulla Kaisan kirittämänä pyörillä Getabergetille, muiden vielä nukkuessa. Hikinen hellepyöräily tuntui uskomattoman hyvälle👍. Mahtavan 15 km lenkin jälkeen kannoimme samalla hiellä talkooväen avuksi tunnin verran halkoja ja pattinkeja. Sitten tyynelle avomerelle.

    Konetimme hylkeitä tähyillen Isokarille viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Laiturista hyvä kylkipaikka ja poksis illan vietto voi alkaa. Täällä todennettiin myös pilaantuneen alkoholin olemassa olo, jota joskus joku on epäillyt, kun olen aamun huonovointisuutta sillä selvittänyt. Todistetusti pullollinen tällaista meni laidan yli. Pääsimme myös extra-vuorolla saunaan, kun lupasimme olla ihan hissukseen. Melkoinen hyttysarmeija olikin innostunut tästä meidän iltajuoksusta.

    Tällä reissulla pilaantuneet viinit kaadettiin laidan yli ja kellään ei tullut dagen efteriä😀

    Lauantaina Uudenkaupungin satamaan, kaikkien tankkien kautta. Meille löytyi tietysti paras paikka Pakkahuoneen edestä. Pian jouduimme sanomaan heipat Anttilan sisaruksille, jotka noudettiin kotiin lepäämään👍. Meidän aurinkoinen lauantai- ilta kului viihtyisästi Ukin rantabulevardin terassilla, sisarusten tavaroita kokoillessa ja askarrellessa. Yön tuotteena, kuin huomaamatta valmistui Toblerone-Taittingersinkkupöytäkyltti. Löysimme sille oivan paikankin, mutta aamulla se oli hävinnyt.😔.

    Aamulla saimme nukkua pitkään, sillä kotoutuskyyti Turusta saapui vasta puolen päivän paremmalla puolella. Ankaraa pakkausta ja siivoamista… melkoinen kuorma olikin sitten Pasimarco Poloon ahtautumassa. Kyyti toi mulle Petrin ja hienosti mahtui tyttäret ja tuhannen ja yhden yön tavarat Pasimarcoon. Loppumetreillä löytyi myös kallisarvoinen askartelumma jätekartonki laatikosta. Voi löytymisen riemua🥰.

    Aurinkoinen ja suorastaan helteinen naisten viikko vierähti nopeasti. Monet naurut naurettiin, syötiin ja juotiin hyvin. Ruokaa tuunattiin osittain ihan ohjeista ja sen myötä tutustuimme uusiin ja erilaisiin makuihin. Ihanaa vaihtelua😀. Seilaamaankin päästiin ja osa kuntoilu, tietty👍. Loistava viikko!

  • JUHANNUsta klassikosti

    JUHANNUsta klassikosti

    Juhannusjuhliin tietysti jo torstaina💗, yksi teini rippileirille ja toinen pääsi meidän matkaan. Matkassa tietysti myös Satu ja Timo. Hämmästykseksi oma 19v teini ei lupautunut jussia kanssamme juhlimaan vaikka vaihtoehtoa hänelle kauppasin😳.

    Tuulta hiljaa vastaisesta oli torstain teema. Konetimme ensin Airistoa etelään, vastaiseen ja sama vastatuuli toistui kun lähdimme Nauvosta pohjoiseen. Kätevä kauppareissu Nauvoon tuli torstain ohjelmaan, kun havaittiin että perhe Helmin ”tärpättikassit” olivat jääneet autoon. Nauvon satamassa pikapysähdykselle ostoksille osoitettiin oma paikka ja henkilökunta tuli vastaan laiturille. Timon hoitaessa kilinäostoksia muut tutustuivat vaatetarjontaan. Tarttuipa mukaan yksi hupparikin.

    Nauvosta Härjänmaankarille ja saimme seuraa ihanasta Fun4Us:n naisistosta. Saunoimme yö myöhään…

    Aamulla kokka kohti Mossalaa, joka tänä vuonna oli valittu juhannusaaton bilesatamaksi. Heikko vastatuuli jatkui ja Lombardini sai louskuttaa meidät perille. Saimme vierelle Fun4Us:n aikuiset naiset ja näin juhannuksen juhlintaa voi siis alkaa. Kuvat puhukoon puolestaan…

    Satamassa oli väljää ja tähän osaltaan vaikutti luoteistuuli, joka osui satamaan. Meitä se ei häirinnyt, mutta laiturin toisella puolen oli keikkuvaista. Iltaohjelmaksi satamassa soi Lester Peapody kvartetti & Vesa Snygg. Päästiin siis tanssimaan 👍. Yön tunteja istuttiin vielä naisten voimin ja ”kipparikokous” jatkuikin aina aamu viiteen.

    Lauantaina pääsimme seilaamaan erinomaisessa tuulessa. Lillolmenissa oli hyvin tilaa laiturissa ja saunavuoro heltisi aivan parhaaseen aikaan. Iltaohjelmassa grillausta ja unoa

    Aamulla ei kiirettä – aurinkoista päivää on ihana viettää saaressa. Suunnitellusti avautui kynsibaari, jotta siskolle saatiin kesäkynnet….

    Juhannuksesta jo tovi ja postaus nyt liikkeelle vaillinaisena, koska kymmenistä yrityksistä huolimatta kuvien siirtäminen ei vain onnistu. s/y Selena on jo

  • Aurinkoa,tuulta ja sadetta – kesä on alkanut

    Aurinkoa,tuulta ja sadetta – kesä on alkanut

    Merelle kahdestaan auringon helliessä lämpimästi, nyt on todellakin kesätunnelma. Ramstedtin rannassa jumppasimme (Petri jumppasi!) uudet huviakut vanhojen hyvin palvelleiden tilalle. Exide Marine&Multifit 142 Ah x2 vaihtui täysin samaan settiin. Nykyisillä olisi alkanut 9 vuosi eli vähintään kaksi vuotta oltiin niiden kanssa jo ”jatkoajalla”. Edelleen akut latautuivat täyteen, mutta varauksen ylläpito oli toki heikentynyt.

    Yritimme ajaa kylkilaituriin, mutta se jäi hiukan vajaaksi koska pohja tuli vastaan. Keulasta akut kannelle ja takaisin. Onneksi hän on vahva😘

    Etelätuuli-seilausta Mossalaan, ajatuksella yöllä tuulee kovempaa samasta suunnasta. Mossalan satamassa oli rauhallista, yöpyviä veneitä vain kaksi. Satamassa on hyvät palvelut ja laiturit&poijut erinomaiset. Me päädyimme rantakuppilaan syömään, tarjolla oli nopeaa grilliruokaa.

    Mossalan auringonlasku – näihin ei kyllästy koskaan💗

    Kaato- ja tihkusateen siivittäessä aamua seilasimme kohti Espskäriä ajatuksella, että saamme sinne seuraa, mutta… siellä olikin ranta piukassa ja seurakin oli päättänyt toisin. Teimme uuden reittisuunnitelman ja päätimme mennä Pyytinkarille. Matkalla oli hyvä pestä vettyneitä teak-pintoja. Kelpaa sitten (Petrin) istua myös valkoisilla uikkareilla. Pyytiltä rannan paras paikka, ajatellen yöllä nousevaa luoteistuulta. Illan kuluessa sade muuttui auringoksi ja kelpasi istua myös ulkona.

    Onneksi on puuhdetyökalut aina mukana😀

    Petrin katsoessa varsin dramaattisia käänteitä saavaa jalkapallo-ottelua oli minulla hyvää aikaa pikkuaskareille. Oviluukkuparkki sai uuden helan.

    Uudet perunat, lihaa ja salaattia – helppoa ja hyvää!

    Illallista ja sitten saunaan. Vedensäästäjä numbaone on meidän uusi ladattava retkisuihku. Muutaman kympin ostos ja nyt saariston saunoissa aina suihku mukana omasta takaa. Aivan mahtava vinkki kanssapurjehtijalta viime kesältä.

    Yöllä tuuli kääntyi luoteeseen ja puhalsi reippaasti – illan aikana tiivistynyt ranta aiheutti myös minulle yöherätyksen. Se on ihmeellistä miten joku poikkeava ääni ja/tai töksähdys veneessä, herättää kesken unien. Yöjumpat on tietysti aina paikallaan, kuka sitä nyt koko yön nukkuisi.

    Pieni virkkuutyö virkistää aina😂

    Aamulla nautimme auringosta ja kannella oleilusta. Tuulen suojassa oli lämmintä ja auringosta nauttiessa voi vaikka virkata😉. Hieno rannasta lähtö, kiitos ystävällisen naapurin,joka esti keulan karkaamisen. Sitten vauhdikasta menoa kotiin. Luoteistuuli puhalsi 11-14 m/s ja pääsimme Aurajokeen 3,5 tunnissa (21mpk). Pientä häslinkiä tuulen ansiosta myös kotirannassa – kolhuitta laituriin anyway.

    Purjehduksen tunnelma ei oikein koskaan tallennu kuviin, tässä mennään kovaa!

    Ihana viikonloppu! Love💗, sailing⛵ and sun☀️ -mitä muuta voisin toivoa?