Kategoria: Telakkakausi 2012 -2013

  • Purjehdusblogi on hiljentynyt, mutta Karoliina ei…

    matkalla TallinnaanTämän Karonmatkassa blogin kirjoitukset alkoivat mieliinpainuvasta kesälomasta 2012 ja jatkuvat seuraavaan talveen. Ajatuksena oli jatkaa tarinointia, myös talvella, mutta talvinen Karoliina on niin työkeskeinen ettei ajatukset oikein sovi tänne purjehdusblogiin.

    Syksyllä 2013 avattu bravablogi.fi on minun talviminäni ajatuksia ja toki myös työtäni käsittelevä blogisivusto. Siellä on siis mahdollista kurkistaa kosmetologian maailmaan melko samalla otteella kuin tähän purjehdukseenkin, tällä sivustolla.

    Purjehdusblogin pitäminen oli ihanaa ja kun s/y Selena seuraavaksi lähtee jonnekin, mistä haluan kirjoittaa niin tämä sivusto alkaa elää uudestaan. Toivottavasti siis jo ensi kesänä, kesää odotellen!

  • Purjehtijan tie on kevyt, toista on yrittäjän…

    Ollapa vain purjehtija niin olisipa tie kevyt, mutta täytyyhän sitä ihmisen työtä tehdä… Eikö!? Tunnustan tietysti, että yrittäjyys on oma valinta – voisinhan tietysti käydä töissä ja saada palkkaa kuten moni muukin sairaanhoitaja. Tuskin kuitenkaan olisin onnellinen siinä.

    Työviikon päätös ja sauna… miten se on niin vaikea katkaista työajatuksia heti illasta. Jos olisin seilannut pari tuntia ja sitten saunoisin niin ajatukset olisi jo melkoisen tuulettuneet. Nyt istuin lauteilla ja pohdin palvelualojen työllistämisen vaikeutta tai siis… millä tästä työstä saisi työllistämällä kannattavaa. Olenko hölmö kun pidän tyttöjä töissä ja murehdin palkkojen maksua, vuokratuolilaisten kanssa pääsisi niin paljon helpommalla. Mietin onko tämä kaikista muista ihan kunnossa, tämä suomalaisten työelämä? Työntekijä on vuodessa 4+1 viikkoa lomalla, siitä kertyy lomaltapaluurahaa 2,5 viikon edestä. Pekkasen aikaiset Pekkaspäivät ja niitä meidän työssä vastasvat työajan lyhennykset, 2,5 tuntia viikossa, tekee vuodessa yli kolme viikkoa vapaata. Yhteensä työntekijälle maksetaan vuodessa siis palkkaa yli 10,5:sta viikosta hänen tekemättä lainkasn työtä tuon vastineeksi. Viikkoja kun vuodessa on 52 niin käytännössä niistä viidennes lepäillään eli joka viikko saadaan yhdestä päivästä palkkaa ilman työvastinetta. Kun sitten lasken niille tunneille mitä työntekijä tekee töitä kustannukset niin en voi kuin ihmetellä miten työllistämiseni yhtälö on mahdollinen. Sitten tietysti maksetasn vielä sairausajan palkkaa ja sairaanlapsen kotihoito… vaikka oikeasti en ymmärrä sitäkään miksi työnantaja maksaa sairasnlapsen hoidon. Enkai ole vastuussa työntekijöideni lapsista tai lukumäärästä, oikeastaan autonhoito oisi perustellumpaa, jos sitä vaikka käytetään työmatkoihin. Eläkeikää halutaan nostaa ja se koskee kaikkia… Olisiko mahdollista lisätä hyväkuntoisena työntekoa tuolla aikoinasn vähennetyllä työajalla eli kaikki tekisivät 40 tuntia töitä viikossa, karkeasti siis vuodessa 110 tuntia enemmän työtä? Voisimmeko tällä uudistuksella pitää eläkeiän paikoillaan? Valitettavasti tuo eläkeiän nosto koskee myös yrittäjää, jonka työtunnit on koko työuran olleet melkoisesti tavallista työtekijää suuremmat ja itse en esimerkiksi muista milloin olisin viimeksi ollut päivän tekemättä mitään työhön liittyvää… taitaa olla tuollainen päivä tullut vietettyä viimeksi viime purjehduskauden aikana. Olen varma, että kun mittarissani on 65 vuotta niin aikani on tehdä jotain muuta ja minusta näin olisikin hyv

    Aloin siis pohtia sairaanlapsen hoitoa ja siitä aiheutuvien kulujen maksajaa… Sain puhelun töihin nuoremmalta lapseltani, 10v: ” Äiti, Roope on kotona ihan sekaisin ja hysteerinen, nyt olemme mitanneet kuumeen ja se on 39,3. Annoin Roopelle Buranaa ja nyt minusta saa juoda Colaa päivällä, eikö?…. mutta äiti, minusta Roopen täytyy nyt mennä sänkyyn lepäämään, eikö? Mutta… se ei usko! Näin siis aamulla kuumeettomana, mutta sairasnoloisena kotiin jättämäni vsnanhemman lapsen tauti eteni iltapäivällä kovaksi kuumeeksi ja se aiheutti epämukavaa oloa. Hoitajana sitten koulusta kotiutunut pikkuveli.Mitä voi ajatella soittavasta lapsesta? Yrittäjänlapsi – yksiselitteinen vastaus! Sairaanlapsen kotihoitoa kun ei kukaan korvaa yrittäjälle niin yrittäjien lapset kyllä sairastavat yksin tai siis yhdessä/keskenään. Olisiko sairaanlapsenhoidon korvaaminen oikeudenmukaisempaa maksaa Kelan kassasta ja verottaa siitä tuloverossa vain palkansaajia, jos etu tarjotaan vain heille. Tässä on hyvä myös huomata, etteivät nämä ”yrittäjälapset” myöskään nuorina aikuisina soittele terveydenhuollon puhelimiin heti kuumeen noustua. Kuumeen hoidon perussetti: särkylääke, lepo ja juoma kun on opittu jo paljon ennen kymppiä.

    Nyt voisin sitten vielä jatkaa… miksi syntymättömällä lapsella on vain yksi vanhempi? Onko oikeasti siis kaikista reilua, että raskauden ajan sairauslomat sekä äitiysloman korvaukset maksaa vain lapsen äidin työnantaja… Onko ”palkkaa mies” siis suomalaisen yhteiskunnan vastaus tähän?

    Summa summarum… Kasvohoito, keskimäärin 76€ ja aikaa varataan 1,5 tuntia. Ensin tietysti 24% alv vero eli jäljelle jää noin 58€. Kun siitä sitten pois palkkakulut kaikkinern niin hoitotarvikkeiden ja hoitotilsn kustannusten lisäämisen jälkeen, ollaanko miinuksella?. Työntekijät haluaisivat lisää palkkaa ja ymmärrän heitä, matalapalkka-aloilla on oikeasti piukkaa,mutta voisiko työnantaja saada vastineeksi lisää työtunteja. Kovan työntekijän maineessa oleva suomalainen ei kyllä numeroiden valossa näytä siltä, minusta!

    Voi talvi mitä teet! Jos tänään olisin saunonut vaikka Lillholmenin saunassa, vilvoitellut terassilla, kiivennyt veneeseen ja katsonut veneen yökuntoon. Kömpinyt punkkulasin kanssa takahyttiin ja avannut kirjan, niin tuskin pohtisin näin syntyjä syviä. Olisin vaan, onhan viikonloppu! Aamulla heräisin ja huomaisin taas uhmanneeni kohtaloa, puolikas punkkulasi punkan reunalla, pystyssä. Nyt vaan on talvi ja minulla on töissä kaiken muun lisäksi ”pientä remppaa” eli huomenna siis maalausta ja paklausta… Miksiköhän odotan kesää?nin n

  • Kotisatama vaihtuu, ensi kesänä…

    Pakkanen paukkuu Turussa… viikonloppuna pakkasta lauantaiaamun kunniaksi -28 astetta. Tässä on kyllä kepeästi puolet liikaa, jos siis täytyy käydä ulkona. Siitäkin siis selvittiin ja sunnuntaina lämpötilat jo alemmat ja ystävämme aurinko näyttäytyi. Nyt on sitten hienoa…. kahden päivän ajan on töissä voinut kuvitella, että on kesä…. siis ainakin hetkittäin. Kovin intensiivisesti on aurinko paistanut ja sitten vaan silmät kiinni ja katse kohti paistetta. Siinä sitä voi työpaika a katsoa taivasta ja aurinkoa… kiitos kahdeksannen kerroksen voin välttyä katsomasta lumikinoksiin ja lumisiin katuihin. Näin siis hetken voi viettää kesää…

    Olen edennyt jonossa ja minulle tarjottiin kesäpaikkaa TPS:n rannasta… tulipa puskista. Jättäisinkö vierassataman ja suostuisinko ajamaan autolla veneelle, myöskään lenkkeillen en siis veneellä voisi käydä, mutta ne palvelut suhteessa hintaan. Maasähköä kun sitä tarvitsen, ei siis vain silloin kun saan jonkun avaamaan sähkökaapin ja polttoainetta kotisatamasta, ei huono! Suurinta pohdintaa aiheutti kuitenkin lounaistuulen ja TPS:n huono yhtälö, pääsenkö kaikilla tuulilla rantaan? Tätä voisi tietysti pohti ja pohtia, minkään muuttumatta. Päätin, että kokeilen… pääsenhän joenrantaan takaisin ja toisaalta voin myös ääritilanteessa ajaa veneen jokeen ja siirtää sitten viikolla paikalleen. Ensi kesänä siis venepaikka Tepsissä aik, ekaa kertaa jäsenyyden aikana. Vanha rakas Solrosini oli siellä tosin muutaman talven suulissa ennen myyntiä. Nyt pääsen siis taas vartiovuoroihin… Purjehduskaudella tosin se on varmasti mielyttävämpää kuin talvella. Voin viettää mukavaa vartiovuoroa, omassa veneessä yöpyen. Keväinen vartiovuoro kuluu hetkessä venettä laitellen.

    Kesään on matkaa ja aurinkoon, mitä hyötyä on talvesta? ?.. Mietin ja kaikki keksimäni tuntuvat niin keksityiltä… nuorempi lapseni hiihti ensi kertaa viime sunnuntaina… talvella ehtii viikonloppuisinkin olla hyödyllinen ei vain merellä… niin ja tietysti, kasvoja voi mikroneulata ja hapottaa ilman supersuojausta – koko talven kun superhoitaa ihoaan niin, sitten voi kesällä antaa auringon porottaa ja suolaveden huuhdella kasvoja ilman tunnon tuskia. Enhän halua näyttää ikäistäni vanhemmalta vaikka purjehtija olenkin.

  • Juuttui TV:n ääreen

    Harvinaista, että tulee juututtua TV: n ääreen keskellä päivää. Yle Fem on loistava kanava… tylsän tammikuisen sunnuntain iloksi huomasin purjehtivani melkein mukana kun katsoin Bil-och båttokig ohjelmaa. Puuveneitä, kauniita sellaisia kesäisessä Nynäshamnissa, mitä sitä enempää voi toivoa sunnuntain iloksi. Onneksi Yle Fem ohjelmia voi katsoa myös Yle Areenalta, jos vaikka tulee kesää ikävä.

    Mulla on joskus ikävä omaa ”mahonki piironkiani”, joka myytiin Kemiin vuosia sitten. Kaunis, melkein valmis Vindö 28, sai sieltä kyllä hyvän kodin ja näin tiedän kunnostusten jatkuvan. Puuveneessä on vaan sitä jotakin, mikä muovipulkista puuttuu… Onkohan se sielu? Tiedä häntä, mutta jotakin kaipaan aina. Valitettavasti mukavuuden halu kuitenkin sai muutoksen aikaan ja minullakin siis kypsyi päätös tilavammasta purjeveneestä. Onhan toki nykyisellä mutkattomampaa seilata ja seikkailut on mahdollisia, mutta puvenepalo ei kuole koskaan. Hulluin ajatukseni puuveneen suhteen liittyy vanhuuteen, tällä tarinalla kiusaan joskus lapsia…. Poikani soittaa äidilleen(95v.), mutta ei saa vastausta… hän soittaa uudelleen, mutta ei taaskaan vastausta… Onhan pojat toki tottuneet ettei vastausta tule, mutta onhan se aina ikävää silti kun ikäihminen ei vastaa. Runsaan puolen tunnin kuluttua tulee sitten vastaussoitto pojalle… Miten sä aina onnistut soittamaan juuri kun olen ajamassa rantaan? Nyt olen mukavasti laiturissa, mitä asiaa?… siihen kuuluu tietysti sitten kysyä, että missäs äiti nyt seilaa ja vastaan tietysti iloisesti missä olen ja onko paljon muita veneitä. Ilma on ikäihmisen reissuilla aina melko aurinkoinen, vaikka joskus sitten voi iskeä oikein myrskytuulikin ja silloin meri vyöryää oikein hurjana. Sitä kestää onneksi vain ihan hetken. Mukavaa on myös, että kaikissa kohteissa on tullut käytyä aiemminkin. Tällainen ikämiesluokan purjehdus toteutetaan olohuoneessa…. Keskelle olohuonetta nostetaan sopivasti katkaistu mahonki kaunotar, ehkä joku sellainen joka myös ansaitsee eläkepäivät sisätiloissa. Mastosta on jäljellä jotakin ja peräsin toki täytyy olla. Veneen istumalaatikon pohja on samalla tasolla sisätilojen lattian kanssa, esteetön kulku on siis mahdollista. Rantauduttua voi siis mennä levolle ja toilettiinkin pääsee turvallisesti. Pentryssä voisi toki ehkä hyrrätä kauniisti piilotettu mikro ja vaikka induktiotaso, ikäihmiselle turvalliset keittovälineet, ne voisin hyväksyä. Ulkona, veneen ympärillä on valtava kangas, jossa pyörii purjehdusmaisemat ja satamat. Taitavasti leikattu ja siksi todentuntuinen purjehdusvideo vie minut mukanaan kaikkiin niihin paikoihin, jossa olen ehtinyt käydä elämäni aikana. Päivätkin voi kulua hiukan nopeammin tuolla videolla, näin ehdin pikakelata paljon reissuja. Vanhuuselämässäni voin siis rytmittää elämäni erilaisiksi päiviksi ja nukkua vaikka kuuden tunnin välein yön ja sitten taas matkaan… Voisin seikkailla vaikka satavuotiaana vielä maailman merillä. Siinä on lapsilla pysymistä, minneköhän pitäisi ”lentää” ja koska jos haluaisi tavata äitiä. Kotisairaanhoito aamulääkepurkkeineen on varmasti myös ihmeissään… Minkä päivän aamussa lääkkeen sitten nappaan? Tässä toteutuisi elämisen arvoinen elämä ja elämänhalu säilyisi. Elämystäni tuskin häiritsisi veneen vieressä nököttävä henkilönostin, olisihan tuo välttämätön, jotta kippari saataisiin alukseen. Sielukas puuvene ja minä, voisimme seikkailla lastenkin mielestä varmasti turvallisesti… Tämä suunnitelmani on kuulema aivan hullu, kymmenen vuotiaan silmissä.

    Nyt veneelle, akkujen lataus jatkuu…

  • Talven keskellä venettä katsomassa

    Pikku pakkasessa, mutta kirkkaassa ilmassa veneellä, pojatkin mukana. Matkalla ihastelimme automatkan nopeutta, kotoa veneelle kymmenen minuuttia. Sitä osaa jo muksutkin arvostaa… Lunta ei ollut kannella, mitä olin ennakkoon ajatellut. Hyvin toimii matala katospaikka, vaikka etuseinä onkin auki. Lumi ei ollut voimakkaista tuulista huolimatta lentänyt kannelle. Surukseni huomssin kyllä pilssissä hieman vettä, vaikka olin ihan viimeistä kosteuspisaraa myöten kaiken veneestä kuivannut. Tylsää…. Seuraavana suojapäivänä siis veneelle, kuivattamaan nuokin.

    Nyt on kartta seinallä ja sieltä on löydetty niin viime kesän reissun kohteet kuin ehkä ensi kesänkin…. Keskustelemme nyt poikien kanssa mitä oikein teemme ja onko se äidin syy jos joskus veneessä oksettaa. Tänäänkun tuntui siltä, että jos johonkin paikkaan oli saavuttu veneellä ja siellä alkoi oksettaa rantamudan lennettyä suuhun niin purjehduksen ja äidin vikahan se tietysti on. Keskustelu siis jatkuu….. ensi kesän kohteista. Voimmehan mennä ympyrää Turun akin, mutta visentti ( euroopan biisoni) ja lukuisat haikaralajit jää sitten näkemättä.

    Akut täynnä virtaa….jeeee! Uuden Vuoden juhlinnan keskellä muistin etten ollut ladannut akkuja vielä talven aikana, mutta ei haittaa – virrat oli tallella! Tarkistuslataukseen nyt kuitenkin akku kerrallaan… Starttiakku on jo todella monta vuotta vanha. Ostettiin kerran Maarianhaminasta, kun yksi aamu vaan todettiin että nyt se on loppu…. Päästiin sitten lähtemään vasta aamupäivän aikana kotia kohti, loman toiseksi viimeisenä päivänä. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu myrskytuulta ja sen tiedon pohjalta sivuutimme Lillholmenin ja muut hyvät yöpymiskohteet miehistön kanssa hyvässä ymmärryksessä. Pimeällä Airistolla ihailimme ilotulitusta Paraisten päällä (kotiinpaluummeko kunniaksi???) ja sitten ensimmäistä kertaa pimeään Satavan Venepalveluun sisään. Silloin tuli mieleen heijastinteipin metrihinta… kallista täytyy olla kun yhdessäkään sisäänajoviitassa ei teippejä ollut. Viittojen välistä kuitenkin sisään ja onnellisesti melkein perillä kotona. Suloisin näky oli nuorin miehistön jäsen, silloin varmaankin viisi vuotias. Reippaana hän lähti pakkaamaankotiin meneviä tavaroita, Aku Ankkoja ja Ruttu-koiraa… rantautumisen jälkeen löysimme keulasta pojan peppu pystyssä mutta pää piukasti pedissä, lähes väsymyksestä tuupertuneen näköisenä. Seuraavaksi tämä väsynyt purjehtija heräsi kotoa, omasta sängystä. Hyviä muistoja siis akun ostosta…. Lieneekö siis saatu erikoisen hyvä akku Maarianhaminasta aikoinaan.

  • Miten aika voi mennä näin nopeasti…

    Tästä kevääseen, toukokuun ensimmäiseen viikonloppuun on 17 viikkoa. Tuntuu, että nuo viikot varmasti kuluu nopeasti ja ennenkuin huomaammekaan on kevät ja purjehduskausi voi alkaa. Kuluneina vuosina olen tehnyt kohtuuttomia remontteja ja painanut hommia selkäruvella… voisikohan kevään kuluttaa jotenkin toisinkin? Mitä jos tänä keväänä keskittyisi perusteelliseen kevätkunnostukseen ja tekisi huollot ja kaikki puleeraukset mahdollisimman perusteellisesti.
    Nyt kiinnitän Euroopan kartan lastenhuoneen seinälle… siitä voimme katsella Itämerta ja suunnitella seuraavia seikkailuja. Maailman kartan jätin vielä kauppaan…

  • Uuden Vuoden ensimmäinen arkipäivä!

    Täällä pohjoisen ihmeitä ihmettelemässä edelleen… kotiseutukierroksella ihailimme mökkivalikoimaa, uutta ja vanhaa modellia ja tietysti kallista ja halvempaa. Hiljaista täällä on ennenkaikkea. NVinkiksi toisille… hyvät venyttelyt, tulehduskipulääkitys ja rauhallinen aloitus saattaa olla paikallaan laskettelussa. Kaksi päivää peräkkäin laskettelua nain tottumattaan, saa muistamaan pakaroiden ja pohkeiden olemassaolosta. Toisaalta liikunta on kyllä hyvää vastapainoa illanvietoille…

  • Hyvää Uutta Vuotta!

    L
    L
    Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoill

    Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja luvannut jatkaa blogin pitoa vuoden ympäri. Nyt siis katsotaan miltä maailma näyttää purjehtijalla keskitalvella. Uuden vuoden vastaanottoa nyt siis juhlittu Suomutunturilla. Turun vesisateen sijaan on täällä nautittu lumisateesta ja nollakelistä. Eilen elämäni
    ensimmäistä kertaa laskettelemassa ja tänään siis jo toista kertaayt reidet huutaa halleluujaa ja habakin on kipeä, kiitos syksyn kahvakuulatreenien selvisin laskettelemasta edes hengissä.

    Viikonloppuna veneelle… katsomaan mitä Hänelle kuuluu!