Nyt tietää kesän olevan tulossa – päivä pitenee ja valo tuntuu huumaavalta. Pian voin sitten lopettaa nukkumisen ja keskittyä puuhasteluun 24/7 tunnelmassa, levätään sitten kesälomalla.
Aurinko saa haaveilemaan kesäisistä purjehduksista ja miehistöpaikkojen varaus onkin jo käynnissä. Nyt on aika miettiä mitä missä ja milloin, ensi kesänä. Minun ja ihanan naisistoni suunnitelmat alkoivat tosin jo viime kesänä ja sen mukaisesti s/y Selenan Gotland Runt toteutetaan tänä kesänä. Ei ole Gotlanti entisellään kun Ladies Mojito Sailing Team valloittaa Gotlantia. Muutamassa satamassa kun Selenan näytelmäkerho panee parastaan niin huomio on taattu. Nyt täytyisi vain päättää kiertosuunta… Saarta kun voi kiertää, sinne tai tänne🔃🔄. Tuossa kuvia viime Gotlanninreissulta 2011.
Tänään katselin lentokoneen ikkunasta Kööpenhaminan rantaa ja avointa merta… Muistelin kesäloman 2012 perhepurjehdusta kun seilasin kolmen pojan, 9-, 10- ja 11-vuotiaan, kanssa samoilla vesillä. Meillä oli ikimuistettava reissu, jonka hienouden ymmärtää vasta jälkeenpäin. Loputon kova vastatuuli, maston huipun tyhjentävät linnut ja jopa miehistön pahoinvointi on toisarvoista sen rinnalla mitä koimme yhdessä. Minulle mieliinpainuvaa oli lasten kokkailu (tasapuolisesti jokaisella köksävuoro), manooverit lapsimiehistöllä täysissä satamissa ja merellä kun tuulee 10, 12 tai jopa 16m/s sekä satuhetket Harry Potterin merkeissä. Huvittavia hetkiä vietin myös rannalla kun pikkumiehet saunoivat ”miesten vuorolla” ja kieltä ymmärtäneet tulivat sitten tervehtimään, ihan vain nähdäkseen minut🤔. Me hiouduimme yhteen samalla menetelmällä, jolla Visbyn rannan kivistä on tullut sileitä. Molemmista hionnoista syntyy soraääniä, jotka ovat kuitenkin merkityksettömiä lopputulokseen nähden.
Laitettuani lapset 3,5 viikon jälkeen lentokoneella kotiin alkoi kotimatka, johon liittyy myös ikimuistettavia tunteita ja hetkiä. En unohda rohkeutta, jota itselleni silloin tuntematon nainen osoitti lupautuessaan miehistökseni avomerelle. Enkä rauhallisuutta, millä hän suhtautui rajuun lähestyvään ykkosrintamaan, jossa näimme viiden salaman iskevän yhtäaikaa mereen. Kanavaseikkailun alkaessa kahden hengen naisistomme täydentyi puuttuvalla palasella ja siitä eteenpäin nautimme sulkujen ja siltojen tahtiin ajoitettua täyshoitoa. Unohtamatta täydellisiä illallisia ja rapujuhlia. Kolmen naisen voimin, täydellisellä työjaolla – loisto suoritus.
Tuon kesäloman viimeisen viikon vietin merellä yksinäni, omasta toiveestani. Matkalla Turkuun oli aikaa itselle ja ajatuksille. Ehdin kokea henkistä krapulaa yksin jäämisestä melkoisen ihmissuhde- ja tunnekarusellin jälkeen, kuunnella hiljaisuutta, huutaa merelle ja myös saunoa, seilata ja nukkua täysin omaan tahtiini.
Suurta kiitollisuutta koen tästä kaikesta tekemisen mahdollisuudesta, lapsista – omista ja lainatuista, ystävistä, terveydestä, kannustuksesta ja elämänkokemuksesta, jota ilman jotain jäisi tekemättä.
Jos joskus jää kiitos sanomatta niin sanon se tässä nyt kaikille. Kiitos rakkaat pojat ja perhe, ihanat naispurjehtijani sekä ystävät, työkaverit, asiakkaat, purjehdustutut ja vaikka sinä, kohtaamani tuntematon. Elämän virrassa jokainen teistä on merkityksellinen, KIITOS🙏
Karonmatkassa 