Ekat sulutukset takana…
Niin sitten ollaan täällä muutaman sillan päässä Väneristä, oikein viehättävässä Vänersborgin satamassa. Pääsimme eilen matkaan aikuisten ihmisten tyyliin hyvissä ajoin. Lähdimme ajamaan melko leveää jokea ylös. Tämän osuuden kanavastahan vain 11 km on kaivettu ja loput on ns. luonnollista Göta Elviä, toki sitäkin on siis ruopattu. Seuranamme oli melko lämmin aurinko, jota paksuhkot pilvet yrittivät peittää. Alussa perässämme tuli yksi purjevene, mutta sekin katosi näkyvistä jo aika pian. Muita ylöspäin menijöitä ei siis ollut. Hämmentävän paljon joen rantamilla näkyi huonosti hoidettuja taloja, hylättyjä tehtaita ja aluksia. Toki saimme ihailla joissakin kohdin myös kauniita pihoja ja taloja sekä maalais maisemaa. Saavuimme ekalle sululle tai oikeastaan sulkua edeltävälle sillalle. Nautimme ihanaa lohivoileipä lounasta ja odotimme… odottavan aikahan on tunnetusti pitkä ja sitten aurinko oli vielä kuuma niinpä päätin laittautua bikineihin…. sitten tietysti sillat alkoivat aueta! Eka sulku olikin meille melkoinen oppimatka. Ohjeitten mukaan olimme varautuneet köysin ja ”pooshaoin”. Kaikki kävi meille hiukan liian nopeasti ja nousimme ylos melkoista vauhtia. Opimme ettei meidän venettä pidetä missään millään pooshaalla, ei ainakaan ilman supervoimia. Muutamat viimeiset metrit leijuimmekin kanavassa ilman kiinnitystä, mutta koneella paikallaan pysyminen sujui helposti. Se siis ekasta sulusta, jonka jälkeen teimme suunnitelmia seuraavaa varten… keulaan ja perään tuplaköydet ja pooshakaa käytämme vain avuksi, keulassa pääsääntöisesti kaksi ja perää hoidetaan yksin, kone jätetään päälle -varsinkin jos olemme sulussa yksin ja minulle päälle muutakin kuin bikinit niin piukassa paikassakin tissit pysyvät peitossa. Näin sii jatkoimme ja seuraavat kolme kanavaa menikin todella hienosti, keulaa hoidettiin tikkaissa köysiä nostellen ja minä siirsin perässä lenkkejä ylöspäin pooshakaa käyttäen. Sitten tuli kompastus kivi, seuraavan kanavan seinämässä olikin aivan liian kaukana tikkaat ja tolpat toisistaa, Jouduimme siis vetämään venettä saadaksemme siirrettyä köysiä, tuli hirveä kiire ja kompuroimme pahasti. Keulassa loppui köysi ja perässä voimat, mutta ylöshän sieltä tullaa ja vaurioita ei sinänsä tullut. Harmittelimme vaan kun sulutimme jo kolme sulkua niin mallikkaasti. Viimeisellä sululla meillä olikin sitten isoin yleisö ja samassa sulussa oli myös pieni saksalainen moottorivene. Saavuimme sulkuun moottoriveneen jälkeen ja jouduimme ajamaan hänen eteen koska hän oli pysähtynyt aivan sulun alkuun. Saimme hyvän paikan ja köysi show voi siis alkaa. Supertaidokkaasti sulutimme, mutta yleisömme ei taputtanut, no mekin unohdimme toisaalta kumartaa.. Siltoja olemme nähneet nyt joka lähtöön… on pieniä klaffisiltoja, suuria ja pieniä kääntösiltoja ja yhdessä hämmästykseksemme kääntyi koko talo mukana, huikea oli myös rautatiesilta jonka rataosuus nousi ylös kahteenkymmeneen seitsemään metriin isojen pylväiden välissä. Onnellinen olen ollut uudesta hienosta käsivhf-puhelimestani… siitä on niin helppo vastailla ja huudella siltoja. Muutamia kertoja sillat onkin meitä opastaneet lähestyvästä avautumisesta ja siitä ruorin takaa voin sitten vastailla takaisin. Turvallisuutta lisää varmasti myös oikeassa hädässä… jos nyt joutuisin siirtymään pelastuslauttaan saisin puhelimen mukaan
Taas juutuin enkä millään päässyt tekstin loppuun… ekat sulutukset takana osa 2
Tarkoitin siis tietenkin, että jos joutuisin merellä siirtymään lauttaa niin olisihan se turvallisempaa kun voisi pelastajia kuunnella vhf-puhelimesta… ei olis yksinäistä!
Illaksi siis viehättävään Vänersborgin satamaan, kylkipaikka sataman suulta ja kokka merelle. Nyt olimme sitten palvelusatamassa ja pitkästä aikaa suihkusta tuli niin lämmintä vettä kuin halusi ja ilman kolikoita. Olipa ihanaa! Söimme päivälliseksi loistavaa Pasta Carbonaraa ala Pauliina. Iltaohjelmassa oli vielä kynsien korjausta (siksi olimme erityisesti ottaneet sähkön) ja samalla katsoimme Ruotsalaista huumoria Göta kanal – kanal kampen ykköstä. Ilta oli kuitenkin myöhä ja kun kynnet valmistuivat alkoi miehistö jo laittautua nukkumaan. Minä taas aloin tutkailla lämppäriä saatuani loistavan konsultoinnin sitä miten lämppärin vikatilanne nollataan (kiitos Mika!).. loistavan nollausohjeen mukaisesti toimittuani lämppäri kyllä käynnistyi ja savutti aika melkoisesti, mutta valitettavasti lopputuloksen lopullinen havainnointi jäi kesken. Siirryin nimittäin rannan puolelle hoitamaan sosiaalisia suhteitani puhelimella ja melko pitkän puhelun jälkeen kun palasin oli vene lämmin ja lämppäri sammumassa. Tästä voi päätellä lämppärin toimineen kunnes alkoi olla liian kuuma!,, loistavaa. Observointi jatkuu tänä iltana!
Nyt alkaa uusi aamu ja miehistökin heräilee… tänään lähdemme Vänerille!
Karonmatkassa 