Kategoria: Uncategorized

Taas tällainen vastennäköä päivä. Aamulla Kalmarista lähdettäessä päästiin seilaamaan kovaa, mutta sujuvaa länsituulta. Puolilta päivin tuuli kääntyi jälleen vastaseen ja alkoi koveta. Kaikki alle neljäntoista on ok, mutta kun mennään sen yli tuntuu tuuli oikeesti kovalta. Tänään kaksi viimeistä tuntia tuuli puhalsi 15 – 17 m/s ja siis vastennäköä. Pojista oli hauskaa kun tuli uusi enkka, äiti ei niinkään ole kiinnostunut tuuli ennätyksistä. Katsaus konehuoneeseen ja polttoainesuodattimessa lilluva vesi sai aikaan päätöksen. Tänään ei mennä Karlskronaan vaan seuraavaan satamaan ja niin päädyimme Sandhamniin. Tämä Sandhamn on mukava pikku kalastajasatama aivan etelä Ruotsissa, eikä lainkaan kuin Tukholman saariston vastaavanniminen chillailupaikka. Eteenpäin tänään kuitenkin runsaat 50 mpk:ta ja nyt syöty rantagrillin terveellisiä antimia. Rasmus olis kyllä mieluummin syönyt oikeaa ruokaa, kuin grilliherkkuja. Onneksi listalla oli myös katkarapuvoileipä… aika paljon terveellisempää – miten lapset voi olla niin terveystietoisia. Valtaosa lapsista hyppäisi sujuvasti ruokailujen ohi ja korvaisi ateriat herkuilla tai suolapaloilla, mutta ei nämä. Ruoka on ruokaa ja herkut herkkuja!.

Nyt siis rantaelämässä… pojat ehtivät ajella monta kierrosta kalastajien hauskoilla kärryillä ja sai äitikin istua kyydissä, ennenkuin meille huomautettiin ettei niitä saa lainata. Nyt pestään pyykkiä ja pojat kalastaa,  olispa nyt kaunis lämmin kesäilta!. Matkalla tänne ehdin kastaa kolmet  goretech housut  aivan läpikotaisin… nyt siis vene on kuin mustalaisleiri kun kaikki on kuivumassa.

Yhteydet toimii hauskasti… vielä muutama vuosi sitten ei Kalmarsundin keskellä ollut puhelinkenttää, mutta nyt on ja tällaisessa pikku kalastajakylässä on langaton internet. Maailma muuttuu… ja hyvä niin.Sitä voi samanaikaisesti olla kaukana kaikesta ja kuitenkin niin läsnä.

Tänään taas ihanaa vastatuulta, mutta voimakkaimmillaankin vain 11m/s eli siis ihan lällyä! Aamulla venyttelimme vuoteissa, vaikka aurinko paistoi ja naapurit kolistelivat lähtöä- me siis velttoilimme. Puolen päivän jälkeen matkaan ja illaksi Kalmariin… olisihan sitä voinut jatkaa, mutta huomiseksi olisi luvassa sivutuulta. Huomenna jos pääsemme Utklippaniin niin ylihuomenna voisimme olla Bornholmissa, se olisi aika kiva juttu.

Harry Potteria lapsille iltasaduksi lukiessa ei voi olla pohtimatta, mitä sitä toivoisi jos voisi taikoa. Sivumyötäistäkö? vaiko jotain villimpää? jos tietysti voisi taikoa niin sittenhän vois saada vaikka mitä….

Iltakävely rannoilla katsellen veneitä… melkoisia on Najad 570, Hallberi 53, Hanse 5? ja sitten on tietysti ikuiset mahonki kaunottaret, mikäli rannan suosituinta nimeä kysyttäisiin niin second life olisi voittaja.

Tiedättekö mikä on maailman parasta ruokaa – lasten itse tekemä tietysti. Tänään kokkaili Rasmus, pasta bolognese oli loistavaa ja niin helppoa kun sen osaa. Jälkkäriksi kun vielä suomiklassikkoa, Uuno Turhapuroa ja  leffakaveriksi paketti keksejä niin huh siinähän se!

tosiaan aikaisin ulos merelle ja matkaan… tänään luvassa muuta kuin vastatuulta. Ulkona merellä tosiaan runsas kymmenen ja länsituulta, hyvä meno saatiin siis aikaiseksi.    Aamulla olin siis melko toiveikas koko päivän purjehduksesta – ja sadan mailin täyttymisestä. Keskipäivällä alkoi näyttää toisenlaiselta – taivaalle nousu tummia ja vielä tummempia pilviä ja tuuli alkoi nousta. Seilattuamme runsas tunti 14 – 16 m/s tuulessa, alkoi tuntua siltä ettei nöin voi jatkaa. Varsinkin kun välillä niskaan kaatui jäisiä sadepisaroita kuin ämpäristä. Ehdimme siis seilata noin 60 mpk:ta ennenkuin käännyin ajamaan sisään Påskallavikeniin. Tänään pahoinvoinnin suhteen hyvä päivä- Rasmus ja Tommi selvisivät ilman merkittävää huonovointisuutta. Tosin he pysyttelivät punkassa sisäänajoon asti. Rasmus ekaa kertaa jalkeilla tänään hiukan kolmen jälkeen iltapäivällä. Roope onneksi on tosi merimies – keikkui ruorin takana vaikka tuulta 15m/s. Ei edes kaikkien aikuisten puuhaa! Huomenna kuvaan Blå Jungfrun – mielenkiintoisrn ja silmiinpistävän saaren Kalmarsundissa, katsotaan jos saan kuvaa myös tänne blogiin.

Ilta notkuttu satamassa, syöty liikaa, katsottu lasten valikoimia ”opetusleffoja” ja tietysti juteltu naapureiden kanssa. Ihania nämä ihmiset täällä etelämpänä… taas yhtä käyntikorttia ”rikkaampi”. s/y Selenaa kaivataan Boströmien nettisivuille. Täytyy googletella!! Veneessämme on kaksi mielenkiintoista lehteä: lego-kuvasto ja Teknik Magasinetin kuvasto, niitä voi lärätä tuntikausia ja paljon on ostettavaa. Onneksi elämän realiteetit on kuitenkin jotenkin hallussa, harmi kun kaikkea mitää haluaa ei voi ostaa – hei Roope!ei koskaan voi ostaa ihan kaikkea korjaa Rasmus. No, kuvasto ostokset on onneksi ilmaisia…

niin ja tämä lämpö…. ihmetellä voi miksi merellä on niiiiin kylmä kun seilaa – helpohkon selityksen lämpötilaan saa meriveden lämpötilasta. Tänään meriveden lämpötila 10,5 ja 11,2asteen välillä. Kun siis seilaa jääkaappi lämpöisessä nesteessä on helppo ymmärtää miksi pipo on kiva juttu! Lämppäri on mun paras unikaveri – ne kun multa lasten mukaan puuttuu…

Rantapäivät on raskaampia kuin päivät merellä… vanha totuus. Nyt pojat punkissa ja mulla kynsihuolto, mitenköhän pärjäisin neljä viikkoa huoltamatta kynsiä. Asiakkaani ovat kyllä taitavampia kynsien kanssa olijoita kuin minä. Tänään kun vaihdoin uuden köyden Furlex-rullaan sain palan pois peukkukynnestä…. nyt korjattu. Jos jatkais yätä itsehoitopäivää vielä karvanpoistolla, oishan se sitten kiva kun olis siloista siellä sun täältä, mutta sääret täytyis ainakin.

Kova tuuli painoi tänään naapuriveneitä laiturille ja vedimme/vinssasimme niitä kauemmas yhden miehen kanssa. Sainkin sitten kahvikutsun hänen veneeseensä ja siinä se meni nopeasti iltapäivä kahvitellen. Taas sain uusia vinkkejä… Kalmarsundissa kannattaa pysyä Oolannin puolella – turvallisempaa vettä. Tulipa siinä pohdittua elämää, purjehdusta, terveyttä/sairautta, livlustia ja kaikkea muuta, ihan ventovieraan kanssa.  Melkoisen seurallista väkeä täällä etelässä. Viime kesänä lasten kanssa seilatessa sain olla melko itsekseen, nyt tuntuu joka päiväksi löytyvän aikuista juttuseuraa. Eilen englanniksi ja tänään ruotsiksi, mukavaa!

Huomenna etelään niin kauas kuin jaksan. Luvassa olisi länsituulta yli kymmenen, keskituuli 13 m/s eli kovaa mennään. Katsotaan minne ehditään, Utklippan olis menestys, mutta matkaa melkein 120 mpk:ta eli aika kaukana…

Sadepilviä, tuulta, mutta myös aurinkoa täällä Västervikissä. Lapset uineet altaalla eilen ja tänään, yhteensä varmaan neljä tuntia. Vesi on kylmää,mutta onneksi on sauna. Yhteissauna on muuten kiva juttu. Olen aina tiennyt, että purjehtijoiden miesten saunassa olisi mulle kiinnostavampia juttuja kuultavana. Valitettavasti en kiinnostavuus perusteella saunaa valita. Täällä kuitenkin yhteissaunassa kuulin taas kiinnostavaa tietoa Tanskan itärannikosta ja nyt heräsi mielenkiinto, ehkä menemmekin Legolandiin veneellä. Lähimmästä satamasta ei matkaa ole kovin pitkälti. Illalla saimme myös grillattua viimeiset Suomesta ostetut lihat.

Ilta meni mukavasti, pojat saivat onkia ja mullekin löytyi olutseuraa mukavasta saksalaismiehestä. Hailigenhafen on turisteille, mutta Lubeck on oikea ostospaikka. Saatammepa siis tehdä koukkauksen Lubeckiin ja sitten vasta Hailigenhafeniin… siellä on kuulema kyllä erinomaiset venetarvikeliikkeet eli sinne sitten alennusmyuntiä ihmettelemään..

Harjoitteluasteella tämä blogin kirjoitus – eilinen päivitykseni onkin kadonnut ja jostain syystä pikälähetys puoli takkuilee. Tuskin vika on ohjelmassa. Eilen kirjoittelin sadepilvien välistä, että köysihankinta sujui erinomaisesti Fyruddenista. Sain ostettua moninverroin vahvemman köyden hintaa 24Kr/m eli siis myös puolet halvemmalla kuin Suomesta. Nyt se täytyy sitten vielä asentaa, viimeksi takkuilin sitä paikalleen melko kauan, mutta harjoitus tekee mestarin. Ensi kerralla kun ostan köyttä olen kyllä tarkkana mihin se on tarkoitettu. Turusta ostamani köyden lujuus oli varmaankin luokkaa 300?N, mutta nyt sain yli puolet halvemmalla köyden jonka lujuus on 2000?N. Kauniin sinisen köyden riekaleilla voi solmia

Tavoitteena tänään Landsort -Haradskär, vaan haaveeksi jäi…. aamulla tuuli ihanasti wsw ja niin pääsinkin seilaamaan lähes etelään. Oikein ajattelin Landsortin jäädessä taakse, että nyt täytyy olla onnellinen suunnasta 175 ja onneksi olin, sillä montaa tuntia se ei kestänyt. Sitten tuulta taas aivan vasten näköä. Tuuli tietysti yltyi ja aallot sen myötä. Melko hienosti kuitenkin vielä eteenpäin, kunnes viisi seilauspäivää vanha rullapurjeen köysi kuoriutuu ja on vähällä pamahtaa poikki. Keulapurjeen reivaus on siis mahdotonta ja 140%:lla ei tässä tuulessa mennä. Myrskypurje on mukana, mutta vaihtamisessa tällä porukalla melkoisesti riskejä. Päädyn kääntymään Ja ajamaan sisään Arkösundiin. Harmitti, mutta minkäs voit. Tuulessa saimme kannelle myös osan antennistamme mastonhuipusta.. Roope havannoi yhtenä päivänä naakan siellä istuskelemassa ja ajattelin jo ettei mitään sattunutkaan, mutta toisin kävi kuitenkin.

Arkösundista tankki täyteen ja matka jatkuu…  nuoret masterchefit taikovat ruokaa kuin konkarit ainakin ja vähän ketsuppia niin kaikki hyvin, niin ja olutta tietenkin. Nyt siis suuntana Fyrudden ja sinne venetarvikekauppaan köysiostoksille ( äidille kiitos neuvosta)… pojilla menossa päivän eka leffa ja hyvä niin, ei tämä konetus sadepilvien välissä välttämättä kaipaa montaa miestä ja onhan mulla kaverina Leevi&Leavings niin ja tietenkin tämä tietotekniikka.

Maailma muuttuu ja näin yrittäjän voin sanoa, että onpa hauskaa olla lomalla ja kuitenkin tavallaan ulottuvilla. Asiakaspuheluita vähän skippailen, mutta esimerkiksi bravan sivuston hakkerointien purkukin hoitui hienosti täältä. Tietysti kiitos asiassa auttaneille, mutta kuitenkin mä olen MERELLÄ !

Nyt jatkuu merenkulku…

Eilen pyöräilyä ympäri Nynäshamnia ja jälkiruuaksi pizzaa ja salaattia sekä leffailta… ihanaa poikien elämää.
Eilen ei sitten tuullut yli 14 m/s, korkein näkemäni luku oli 13,8 m/s Katsotaan miten tänään käy. Nyt ulos merelle ja purjeet ylös!

Rantasota saa nyt jäädä unohduksiin, tänään vielä kiitän ”korjaajaa” ja sitten unohdamme ikävän ja täysin poikkeuksellisen tilanteen. Ikäviin ihmisiin ei kannata takertua ja heihin ei kannata hukata aikaa eikä energiaa.

Eilen tosiaan ylitimme Ahvenanmeren täysvastasessa ja tuulta taas enimmillään 14 m/s… haastavaa keliä siis. Ruokimmekin siis kaloja, mutta Roopesta on tulossa varsinainen merimies. Hänen oksennuskiintiönsä on nyt täynnä ja kokenein ottein hän voi ohjata, toimia sisällä ja vaikka huolehtia toisistavaikka vene keinuisi miten paljon. Ahvenanmeren keinutus oli tylsää, mutta aina tässä kohden palaamme kokemukseen asiasta moottoriveneessä. Lapsille Ahvenanmeri moottoriveneen hytissä pahoinvoivana on pahoinvoinnin pohjaluku. Koskaanei purjeveneen kannella merta katsoen ja välillä vaikka kasvoja roskevedessä huuhtoen voi olla noin niin kurjaa.

Rasmuksen toiveesta vietimme idyllisen illan Fejanissa ja aamulla aikaisin liikkeelle. Vastatuuli siis jatkuu ja kova sellainen, tänään maximi 13 m/s. Tunnin sisällä olemme Nynäshamnissa…

Saimme muuten Maarianhaminassa selvitettyä pilssiin valuneen veden tulopaikan. Vuoto oli painevedessä pentryn lattian alla ja nyt siis korjattu.  Tommi korjasi myös minun pyöräni etujarrun… aika tehokasta siis!

Naapurini lähdettyä laiturille saapui uudelleen korjaaja( oikealta ammatilta vallan muuta, auttaa sataman asiakkaita tarvittaessa) ja kyseli sainko naapurilta ennen lähtöä oluen? jota en siis tietenkään saanut. Korjaaja oli tehnyt naapurini kanssa herrasmiessopimuksen, että hän korjaa vaurion ja opettaa omistajaa itsekin korjaamaan, jos naapuri tarjoaa minulle oluen ja sovittelee asiaa. Korjauksen hinnaksi oli näin sovittu yksi euro. Korjaaja taisikin olla samalla asenne kasvattaja ja varmasti tässä se olikin tarpeen. Mukavaa oli kuitenkin kuulla myös häneltä, että naapurini toiminta ei todellakaan kuulunut merelle. Lapsilleni oli myöskin kiva kuulla asia vielä ulkopuoliselta, sillä varsinaista sättimistä he saivat kuulla naapurin taholta. Herrasmiessopimuksesta kiinni pitäminen oli selvästi korjaajalle tärkeää ja naapurini saakin häneltä lupauksen pettämisestä palautetta.

Minusta surullisinta on, että naapurini jäi varmaankin edelleen siihen uskoon, että on hyvän merimiestavan mukaista pyytää lupa naapurilta ennenkuin kiinnittäytyy laituriin toisen viereen. Kaikkien tulisi siis huutaa ennen poijua saako siihen kiinnittyä vai ei. Ekana saapunut siis ikäänkuin omistaa paikat ympäriltään. Ilmankos näillä heinäkuun sunnuntaipurjehtijoilla on kiire! Tähän uskoon naapurini siis varmaankin jäi. Olisin halunnut hänen ymmärtävän, että hyvää merimiestapaa on auttaa tulijaa kaikin tavoin ja esimerkiksi siirtää poijuköyden kiinnitys samalle puolle, jotta molemmat voivat tukeutua poijuun yhtä tukevasti. Hänen tulisi myös ymmärtää, että paikka mihin saapuva alus kiinnittäytyy on täysin saapuvan päätettävissä ( ellei satamalla ole tähän jotain sanottavaa).  Paikan valinnan perusteena  voi olla aivan hyvin se, että miehistöni oli väsynyt ja tarvitsimme keula tuuleen paikan. Valitsin myös rannan kaukaisimman poijun, missä oli vain yksi kevyt vene. On hyvää päälikkyyttä arvioida tilanne saapumishetkellä. Ketään ei tietenkään saa vaurioittaa eikä miellään herättää, mutta on myös aivan luvallista saapua satamaan kymmenen jälkeen tai vaikka aamuyöstä. Monta asiaa jäi siis tälle merten sankarille sanomatta, mutta tuskin toisaalta hän olikaan valmis ”opetusta” minulta vastaanottamaan.

Blogissani on ollut hiljaisuus kun olen siirtynyt tänne Ruotsin puolelle ja tekniikan ihmelapsena en ole saanut kaikkea toimimaan ihan jouhevasti. Täältä kuitenkin heräilen! 

Käsittämätön rantasota naapurin kanssa sai tosiaan hiukan uskomattomat mittasuhteet kun veneeseen saapui oikeasti gelcoat-korjaaja. Siinä vaiheessa olin melko kypsää kauraa, mutta myöhemmin paljastui, että ehkä syyttä. Sataman vastaava sanoi minulle melkein heti tilanteen tajuttuaan, että ta lungt, vi ska fixa det här, joten poistuin tilanteesta etten vaikka saisi jotain primitiivireaktiota. Aamuherätys poliisilla ja rikosilmoituksella uhkaamalla oli hiukan liikaa jopa minulle. Naapurini näennäinen vaurio sitten korjattiin ja he lähtivät matkoihin poikieni auttaessa heitä.