Kategoria: Uncategorized

  • Naisisto laineilla – nyt kepeästi kohti kotia

    Naisisto laineilla – nyt kepeästi kohti kotia

    Sunnuntaina armotonta bunkrausta, nyt Selena on täynnä ruokaa ja juomaa. Vihdoin kolmen jälkeen liikkeellä ja ensimmäiseksi lonkeron tilalle tankkiin dieseliä, tupla-myrkyillä. Kyllä on kivaa tämä bio- Diesel😯. Saimme myös tyhjäksi septik-tankin aivan mahtavalla imulla.Kevyessä tuulessa oli vuoro Lombardinin ja konetimme Borgholmiin. Matkalla aivan mahtavaa ”pikkupurtavaa”.

    Pientä haukkupalaa😍, tällaisia maukkaita annoksia tarjolla k onoko viikon👍

    Satamapaikan valinta oli huolellinen ja paljasti sataman olevan melko matala. Lopultakin kölin alla huomiota herättävän vähän vettä. Kokoajan kuitenkin kelluttiin, pitkien meriruohojen joukossa.

    Borgholm on suhteellisen matala satama, jossa kasvaa pitkiä meriruohoja. Kaikuun katsominen aiheuttaa sydämen tykytystä

    Iltalenkiksi kiipeilimme Borgholmin linnan raunioille. Kyllä olikin paljon ihailtavaa metsäretkellä. Paluu veneelle virvokkeiden kautta. Kyllä maistui tortillat päivän päätteeksi 😍

    Metsäreippailulla ❤️
    Metsäretken ihmeitä – tässä lähtee mielikuvitus laukalle, tirsk🤭
    Borgholmissa linnan rauniot

    Maanantai sumuinen aamu ehti jo kirkastua ennenkuin Selenalla oltiin menokunnossa. Lähtötilanteessa kaikki mahdollisuudet tilanteen eskaloitumiseen🙄🙈, mutta onneksi olimme onnellisten tähtien alla. Liika varovaisuus ei sovi meille, pakki päälle ja menoksi olisi ehdottomasti toiminut nyt parhaiten.

    Aikuiset naiset merellä⛵

    Aamupäivän menosta vastasi Lombardinin, koska tuuli ei vaan riitä😯. Onneksi lystiä piisaa silti ja merellä kun on nähtävyyksiä. Nyt siivuutimme keskellä Kalmarsunttia nököttävän Dämmanin, joka on varsin mielenkiintoinen majakka. Tämä 25 miljoonalla kruunulla myytävänä ollut luxus-kesämökki lienee saanut uudet omistajat, koska se selvästi on saanut uutta pintaväriä.

    Myös Blue Jungfru ohitettiin läheltä ja lähietäisyydeltä se on kyllä ihan vihreä.

    Huikeat suunnitelmat pitkälle menosta hiipuivat päivän mittaan. Tuulta ei vain riittänyt ja siksi päädyimme Västervikin saaristoon, Idön satamaa. Todella viehättävä satama ja meille mainio paikka laiturin päästä. Koko joukko kauniita kuvia ja aamulenkilläkin oli ollut viehättävä maisema.

    Onnistuimme hiukan aikaisemmassa lähdössä ja seuraavaksi oli suunniteltava viikon kohteita. Mennäänkö mukavasti noin 40-50 mailin matka vai yhdellä halssilla Nynäshamniin? Kotiin jäänyt merikortti alueelta kannusti valintaa suoraa Nynäkseen. Siellä meitä odottaisi Systeemi, Pelle-kauppa, venetarvikekauppa ja tietysti kalakauppa. Varauduimme pitkään päivään ja ”verkottomuuteen” merellä. Meripäivänä onkin sitten aikaa askarrella. Meri kunnostautui tässä.

    Valmistumassa upea leiketaulu – onneksi veneestä löytyy materiaalia

    Myötätuulessa Nynäshamn lähestyi tasaisesti. ”Tyhjä meri” alkoi täyttyä mitä lähemmäs saavuimme ja pääsimme tekemään pari kunnon ohitusta. Landsortissa utelias hylje kiinnostui meistä ja näyttäytyi.

    Tälläistä konttilaiva hässäköitä väistelimme.

    Nynäkseen pääsimme ajamaan pimeydessä ja osalle miehistöstä tämä oli eka kokemus. Sisäänajossa löytymättä jäivät linjat – lieneekö syynä samanaikaisesti alkanut tihkusade vai kaupungin huikea ”valosaaste”. Jännitystä lisäsi myös laituriuudistus, jota ei löytynyt meidän kartoista. Rannassa puhelimesta avattu Navionicsin kartta näytti totuuden. Ensi kesän reissulle kartta täytyy päivittää. Hienosti selvittiin laituriin pimeydessä ja poks, poks avattiinkin kehujen keskellä.

    Keskiviikkona katsastimme Nynäksen palveluja ja taas tuli Selenaan aimo ostokset. Minun pettymykseksi venetarvikekauppa oli muuttanut pois satamasta. Tarvittaessa tuo 2km kyllä taittuisi ripeästi, mutta heräteostokset jäävät veneilijöitä tekemättä.

    ”Siskoksilla” kasseissa Nynäshamnin antia, Pelle-kaupassa kaikki -40%

    Merellä oli tuuli puhalsi perän takaa ja pääsimme täysin purjein reippaasti kohti
    Saltsjöbadenia. Jiipit tulivat tutuksi ja niissä riitti vauhtia ja jännitystä, varsinkin kun tuuli nousi ajoittain jopa 15m/s. Näimme Dalaron linnan ja ihastelimme rantojen ”kesämökkejä”. Meilläkin riitti seurattavaa ja hämmästelimmekin erästä saunalauttaa, joka lopulta paljastui kyljellään olevaksi katamaraaniksi. Melkein sama juttu siis!

    Ihan on saunalautta – pitäisikö käydä optikolla?

    Myöhäiseen iltapäivään jäänyt lähtö tarjosi jännitystä 👍. Iltapäivään luvattu voimakas tuuli oli noussut ja puhalsi navakasti veneen sivusta.  Teimme irrottautumissunnitelman, jota pääsimme selostamaan myös naapuri veneen saksalaismiehelle. Me emme tarvitse keulapotkuria, koska meillä on ”rope” (köysi) keulasta ja meidän ei tarvitse vinssata poijulle, koska Kirsi😂. Alun epäilyjen jälkeen oli mies huikannut lähtömme keskellä heidän tarvitsevan meitä huomenna kun he tekevät lähtöä. Tuulinen rantautuminen kakkalaiturille onnistui myös hienosti ja sitten pääsimme matkaan oikeat tankit täynnä/tyhjänä.

    ”Siunittelupalaveri” keulakannella

    Saavuimme Saltsjöbadeniin juuri ennen yhdeksää ja taidokkaasti kiinnittäydyimme perätuulessa laituriin ravintolan eteen. Ravintolan aukioloajan saimme kuulla sataman henkilökunnalta ja huomasimme että ehdimme laittautua sekä nauttia rantautumiseen kuuluvat virvokkeet. Kun lopulta kauniina mekoissamme laskeuduimme laiturille saimme kuulla keittiön olevan kiinni. Ravintola toki oli auki🙈… Kipitimme hotellille, josta saimme saman vastauksen. Kun keittiö oli kiinni myös läheisessä Vår Gårdissa, jouduimme palaamaan alukseen. Onneksi meillä on taidokkaita kokkailijoita matkassa ja yön tunteina Selenan keittiöstä tarjoitu risotto oli aivan mieletön makuelämys. Sitä odotellessa, virvokkeita nauttiessa oli hyvä harjoitella ”hur länge är köket öppet?”

    Kauniina mekoissa ❤️, mutta illallista ei silti heru😳

    Aamulla liikkeelle sukkana jo klo 9, koska nyt emme halunneet missata ravintola-iltaa. Tehokas kahden hengen voimin tehty lähtö antoi muille armon aikaa nukkumiseen.  Purjeiden nostossa tuppo hiuksiani kulkeutui käsittämättömästi ison skuutin yläpulpyrän kierteisiin. Oli skalpeeraus lähellä😳😱. Nyt oli merellä vilskettä ja vilinää, veneitä joka lähtöön ja useita väistettäviä. Meillä jatkui myötätuuli ja aurinko ☀️ Veneitä sivuuttaessa hämmästelin lukuisten ruotsalaisveneiden matalaa reivikynnystä, joko 8m/s tuulessa on reivien aika?

    Ajovastuussa Meri&Sanna

    Möjän kohdalla, väylien risteyksessä oli aika tehdä pöytävaraus. Jos mahdumme Fejanille valitsemme ulomman, nopeimmin kohteeseen vievän väylän. Pöytävaraus 21:30 onnistui ja nyt voimme rennosti jatkaa suoraa kohteeseen.  Nyt ei missata ravintolaa!!!

    Rentoa purjehdusta kauniissa maisemissa 👍

    Fejanin laiturille vähemmän tyylikäs rantautuminen naapureiden avustamana. Uusia kokemuksia eräälle, tarjosi perän kiinnitys Välimeren tapaan mooringeihin. Aina voi oppia uutta. Alku illasta laiturissa yllättävää keikkumista ja veneiden liikehdintää.

    Ihanat❤️, sovussa peiton alla!

    Tänä iltana meillä erinomainen aika pesuihin ja kaunistautumiseen, eräät löysivät myös rannan yleisen saunan ja pääsivät kipakoihin löylyihin. Lopulta istuimme ravintolapöytään kauniina ja nälkäisinä. Yhtään kuvaa ei todisteena ole, mutta ruoka oli todellakin superia! Mahtava makuelämys.

    Konetusta tyynelle Ahvenanmerelle

    Perjantaiksi luvatut useat ukkos/saderintamat aloittivat aamuyöstä ropinan kannella. Sääpalveluiden tutkailu antoi ymmärtää, että tänään Ahvenmeren ylitykseen hyvässä kelissä on melko tarkkarajainen aikaikkuna. Siksi liikkeelle nopeasti aamu-ukkosten jälkeen. Ahvenanmeren ylitys meni varsin onnellisten tähtien alla ja tuuli yltyi kovaksi vasta Nynäshamnin kohdalla. Lopulta teimme jopa kaksi luovia😯😯, reissun ainoat Nyhamnin kohdalla.

    Ahvenanmeren tunnelmissa 😍

    Sade tuli päälle vasta rannassa, joten täydellinen ajoitus purjehtimiseen. Rödhamnissa oli hyvin tilaa ja saimme jopa saunavuoron alku illasta.  Sateen kastelemat kalliot olivat todella liukkaat ja saunapolku yhtä kalliohyppelyä. Saunapolulla liukastumisen aiheuttikin Merille nilkka-aksidentin. Onneksi hän pääsi omin avuin veneelle ja todettiin että kaikki jalassa toimii. Kolmen K:n hoito aloitetaan välittömästi  ja onnellisena todettiin, että onneksi vain nilkka👍😯 eikä päänvamma.

    Näkymä Rödhamnin saunasta

    Iltajännitystä saimme s/y Frian Ahvenanmeren ylityksen seuraamisesta. He lähtivät Fejanilta kuudelta kohti Rödhamnia. Tuolloin meillä oli tuuli selvästikin yltymässä ja kahdeksalta Nyhamnin rannikkoasema kertoi tuulen puhaltavan 13-16 m/s voimalla. Ukonilman erikoisuus on juurikin paikallisuus ja samoihin aikoihin saimmekin tiedon, että Ahvenmeren toisella puolella oli tuuli tyyntynyt ja peltigenoa käytössä. Puolilta öin s/y Selenan yöpäivystys laittoi tiedustelua ”missäs menette”? ja samalla tuli soitto valo-opastustarpeesta. Sieltä sateesta saapui, pimeään Rödhamnin satamaan s/y Fria. Heidän ylitys oli mennyt sateessa ja heikossa tuulessa, tuuli oli yltynyt vasta loppusuoralla. Reipasta menoa!

    Ihana Rödhamn❤️

    Aamulla saimme s/y Frian kipparilta konsultaation nilkkavammasta, kiitos siitä 👍. Kyllä jää henkiin meidän potilas, eikä tarvitse pikaista hoitoa. Jatkoimme hoitoa kinesioteipillä, kylmällä ja levolla.

    Kakkakaruselli oli tällä kertaa tosi vinkeä!

    Aamulla ohjelmassa kakkakarusellia, joka olikin todella vekkulia riuhtovassa tuulessa. Selvittiin kuitenkin hienosti. Reivattu iso ylös jo lahdessa ja sitten merelle. Nyt on viuhunaa, tuulta 12-16m/s. Saamme mittariin kesän ennätyksiä, korkein nähty luku oli 9,6 solmua. Onneksi olemme harjoitelleet lukuisia jiippejä👍. Kova ja puuskainen takatuuli oli haastava seuralainen ja yhdessä hallitussa jiipissä katkesi sitten ykkösreivin takaliikki. Päätimme hakeutua saaren suojaan rakentamaan kakkosreiviä. Gripön saari Degerbyn länsipuolella antoi hyvää suojaa tähän.

    Nyt on numerot lähellä 👍

    Samalla nautimme  kanttarelliuunimunakasta, jota ansiokkaasti oli valmistettu heittelehtivässä pentryssä. Ravittuna ja uusin purjeasetelmin jatkoimme matkaa. Kakkosreivi on tälle veneelle kyllä aivan myrskypurje, joten liitoon ei pelkällä purjeella päästy. Me tarvitsisimme kolmet reivirivit.

    Keikkuvan keittiön kokit👍

    Ennusteen mukaisesti tuuli laantui ja lopulta Kihdillä olisimme voineet mennä jo täysin purjein ellen olisi surrannut takaliikkiin varsinaista viritystä. Tuo ei ollut aallokossa purettavaa mallia niinpä jatkoimme keulapurje moottorina. Lopulta hienoa seilausta aivan perille. Kyllä on Kihti nuoruusvuosista lyhentynyt, nukyään se on ihan poron kusema. Kymmenen jälkeen saavuimme hiljaiseen Haplot-Lammanin lahteen ja tätä raukeaa rauhaa me nyt tulimme häiritsemään. 

    Kaunis aamu ja jo ennen yhtätoista olimme keskenämme – koko lahden tyhjennyttyä👍. Meidän oma Lassila&Tikanoja ehti ensimmäisenä saunan siivoukseen ja tällä kertaa se oli TODELLAKIN hyvä juttu🙈

    Tehokkaina ryhdyimme heti välittömiin rantapuuhiin. Sauna kuumaksi, pientä poijusoutelua ja mitä näitä nyt on… Onneksi pentryssä oli jo Merillä uuni kuumana ja raidat valmiina kylmäboxissa. Grilli-ilta muuttui maukkaaksi illalliseksi veneessä – aivan mahdottoman hyvää lammasta ja kasviksia👍. Saunan lauteille lopulta yhdeltä 🙄, siellä kun laskeskeli taaksepäin niin…. Yhdeltä kun lähtee niin yhdeltä on saunassa, jos olisimme lähteneet kympiltä niin silloin 😳. Toisaalta kuka näitä nyt miettii😂😂😂 Ihana päivä, ilta, sauna, retki, seura ja loma!!!

    Ihanat naiset merellä❤️

    Illallisen valmistus loppui yöllä kaasupullotetsaukseen, joka tuotti vain kaksi katkennutta kynttä. Jäimme kaasutta ja päätettiin, että halloumit siirtyi seuraavaan päivään. Aamulla uusin silmin kun asiaa tutkittiin niin syylliseksi löytyi jälleen paineentasaaja. Onneksi tämä on s/y Selenassa kuluva osa, joten sellaista ilman ei olla merellä. Varaosa kaapista tilalle ja saatiin kahvia! Miten ihmeessä ihan kädettömät omistaa purjeveneitä – onko olemassa purjevene talonmiehiä??

    Selena pentrystä koko viikon mitä ihanampia makuelämyksiä 👍 Välillä merikattaus melko karua, mutta mitä siitä sillä maku ratkaisee😄. Ihanien ruokien suunnittelusta kiitos miehistölle ja oli ihana oppia tekemään myös uusia ruokia.

    Nyt on retki lopussa ja konetamme kotiin. Jäämme kaipaamaan meriaamiaiskattausta, ihania lounaita, täydellisiä illallisia, hyvää huumoria, seikkailua, tarinoita, kadonneiden tavaroiden etsimistä, merta, aurinkoa, tuulta, reivejä, tuuliennusteiden tutkimista, Timo Fränttiä, landausjuomia, huutonaurua, tilannekomiikkaa, myötätuulta, Lombardinin louskutusta, meren kohinaa ja mitä näitä nyt on❤️

    Viimeinen päivä, matkalla kotiin❤️

    Kiitos Kirsi, Meri, Meri ja Sanna erinomaisesta seurasta 😍🥂

  • Świnoujścien rauhasta Kalmarin yöhön

    Świnoujścien rauhasta Kalmarin yöhön

    Torstai alkoi aikaisin, sillä kauan on pitkä matka. Świnoujściessa kesäloma maileja kassassa tasan 666 ja nyt karkeasti +180 merimailia avomeripurjehdusta.

    Heippa Świnoujście

    Meri Świnoujścien allonmuuttajan takana yllätti meidät. Mainingit oli maltilliset huolimatta parin päivän kovista länsituulista. Nostimme purjeet asap ja saimme suoran suunnan kohti Bornholmiin eteläistä reunaa.  Merellä oli rauhallista ja siksi oli sopiva suursiivouspäivälle. Petrin siis purjehtiessa minä konttasin ja kyykkäsin ympäri venettä hiki päässä. Toaletti, salonki, perähytti ja pentry sai rätin kultaista kosketusta. Pilssin pesu oli myös ajankohtainen ja kylläpä sainkin sinne raikkaan tunteen. Hinkkaamiseni keskeytti Petrin kysely lounaasta, yks kaks oltiinkin pitkällä iltapäivässä. Tämä juurikin on siivoamisessa pitkällä legillä hauskinta, aika kuluu kuin siivillä. Siivoamisessa kolhuja saaneet kynnet saivat sitten uudet glitterit vielä ennen yötä.

    Iloinen tunne lounaan jälkeen oli huomata ilman lämmenneen. Aamun koleudesta (kylmästä) muistutti enää riisutut vaatteet. Aurinkoa oli luvattu ja se sieltä tuli, ihanaa ❤️

    Välillä on Windyssäkin sekoamishetkiä🙈🙈, mutta kuka sitä nyt aina jaksaisi pysyä totuudessa 😂

    Bornholmiin saaren profiilin lähestyminen muistutti matkan puolivälin lähestymisestä. Iltapala/illalliseksi Petri loihti thai-ruokaa, joka on aina yhtä hyvää. Illan pimetessä jätimme hyvästit myös Christiansölle, jonka ohitimme tänä vuonna kokonaan. Jännittävä huomio ohituksessa, että saari häipyy tutkasta paljon ennenkuin valo lakkaa näkymästä.

    Christiansö kahdessa valossa

    Tähtikirkas öinen taivas oli yön ainoa valopilkku, laivoja lukuunottamatta.  Erästä hämmentävän kirkasta, matalalla roikkuvaa tähteä, seurasin jopa hetken aikaa ajatellen sen olevan tricolor jonkun purjeveneen mastossa. Osa purjeveneistä kun näkyy surullisen huonosti tutkassa. Lopulta tähti ”nousi” taivaalle😂. Pimeydessä putoava tähdenlento antoi luvan toivomukselle. Liikennekaistalle saapuminen piti  minut vilkkaana ja katseen tutkaruudulla. Alkumatkan laivattomuus oli todellakin historiaa. Onneksi on tutka👍.

    Yöpurjehduksen suola – auringon lasku ja nousu 🌅🌄

    Aamun valkeneminen tarkoittaa vahdin vaihtumista. Yö laski lämmöt taas pitkälti alle kahden kympin ja en ihmettele, että sängystä kannelle kivunnut kaipasi Valtran toppahaalareita. Aamuyön vahdissa Petri pääsi  sumuiseen maisemaan.

    Aamun valjettua edelleen tutkan tarpeessa 👍

    Itse kannelle seuraavaksi vasta kun Kalmar näkyi. Świnoujściesta Kalmariin lopulta 201 mailia. Ihana tunne kun köydet kiinni Kalmarissa👍❤️.

    Perjantaina tehtiin pakollisia hankintoja mm.levämyrkkyä dieseliin. Muuten lähinnä toivuttiin ja otettiin jopa välikuolemat. Illalla italialaista Kalmarin ravintolatarjonnasta.

    Reissun ekat Mojitot naisten saapumisen kunniaksi

    Lauantaina veneen järjestelyä naisistoa odotellessa, nyt tiivistetään kahden ihmisen tavarat takahyttiin. Samalla pyykinpesua. Todellinen hätätilanne oli junassa muodostunut System Bolagetin ansiosta, sillä junan saapumisaika on sama kuin Systemin sulkeutumisaika. Meinasi Visbyn vahinko uusiutua, mutta pystyisikö sitten Kalmarin satamatoimisto samaan kotiinkuljetukseen sen kuin Visby😯, tuskin. Onneksi ehdimme noutamaan ”aloituspaketin” jokaiselle.

    Tähtisilmiä koko joukko👍😀

    Yllätys😂💃Vauhdikkaasti saimme illan käyntiin -> ravitsemus Lilla Puben ja yön musiikki/disco Krögers. Hyvin jaksettiin pikkutunneille💃

    Hidas sunnuntai aamu -aika sanoa heipat Petrille ❤️. Kotiin naisistolla ⛵

    Mies vaihtuu neljään naiseen❤️
  • Svanekenista Sassnitziin

    Svanekenista Sassnitziin

    Aamu Svanekenissa oli todellakin sitä mitä odotimme, helteistä. Tämä lomamme 11. aamu toi vihdoin tullessaan kesän tunteen. Nauttien tästä emme kiirehtineet minnekään. Satamatoimistossa oli kaksi pyykkikonetta ja yksi kuivausrumpu purjehtijoiden vapaassa käytössä. Periaatteella ketä ehtii ensin eli varausta ei tarvinnut. Saimme pestynä pyykkiä, mutta rumpuvuoro meni ohitse, siksi Selena hetken kuin mustalaisleiri.

    Runsaan tunnin kuivattelun jälkeen sileät vaatteet kaappiin 👍😊

    Iltapäivällä teimme pyöräretken ympäri kaupunkia ja todellakin aivan suloinen kaupunki. Kävimme Svanekenin kirkossa, joka vanhimmat osat ovat 1300-luvulta. Kirkon sisälla kaikui musiikki ja sen katossa riippui purjelaiva. Ihana tunnelma. Tietysti maistoimme Svanekenin omaa nimikko olutta.

    Kaunis kirkko, jonka tunnelmallisella käytävällä kaikui pianomusiikki
    Paikallisia kokeiltu sekä sisäisesti että ulkoisesti

    Hämmästelimme sataman tyhjyyttä, sillä tulopäivänämme satama oli melko piukassa jo iltapäivällä. Nyt satamassa oli keula rantaan-paikkoja vielä ilta myöhällä. Satamassa oli pesu ja suihkutilat, mutta niiden kunto ei ollut kovin erinomainen. Suihkusta kuitenkin lämmintä vettä ja hierovan suihkun sykkeella. Satamamaksu 37,5€/yö maksettiin satamatoimiston automaattiin. Kierrätysroskiksia olisimme myös kaivanneet, mutta emme niitä löytäneet.

    Bye,bye Svaneke ❤️

    Svanekenille sanoimme heipat varhain keskiviikko aamuna. Nyt suuntana Saksan Sassnitz. Aamupäivän konetimme tyvenessä, mutta sen tiesimme jo ennakolta. Puolilta päivin saimme odotetusti tuulta purjeisiin ja siitä iltaa kohden tuuli vain voimistui. Ihanaa menoa bikineissä lähes koko päivän☀️ Sain tehtyä puuhdetöitä, joita niin rakastan. Nyt on rikkinäiset fendarisuojat ommeltu ja virkattu sekä ommeltu muutamia hullunpuuhdetöitä. Lennätimme myös dronea, harjoitusmielessä. Valitettavasti viimeisellä kerralla kone koki nenälaskun suoraa nostosta ja nyt siitä on lasi rikki. Varaosia siis tilaamaan😯.

    Meressä pörrää meidän, onneksi vedenkestävä, drone👍

    Sassnitziin iltaseitsemältä seilattuamme 78 mailia. Matkalla kaksi isoa liikennekaistaa, jossa varsinkin jälkimmäisellä vilkas laiva liikenne. Tutkasta merkittävästi apua törmäyslinjojen määrittelyssä.

    Kuvassa oikealla ei ole maata vaan meressä seisovia tuulimyllyjä😂

    Sassnitzin isossa satamassa runsaasti paikkoja ja hyvän paikan Petri meille pujotteli. Korkeat peräpaalut olivat tämän rantautumisen ainoa haaste, sillä satama oli täysin tyven. Saksankielisen satamakapteenin ystävällisellä ohjauksella saimme maksettua ja selvitettyä kaikki asiat. Kaksi yötä, vene + 2 miehistön jäsentä, 48€ eli melkoisesti edullisempaa kuin Bornholmissa. Sitten kiiruhdimme ripeästi rantaravintolaan. Kiireisessä ravintolassa alkuun kireä tunnelmainen tarjoilija teki hyvin selväksi, että jonoa sitten ON. Sanoimme sen olevan aivan ok, kunhan saamme olutta. Kun sitten vielä tilasimme ”tyrkkyruuan” eli Schnitzelit alkoi hän jo hymyillä. Ihana olla Saksassa. Illan päätteeksi nautimme etelän tunnelmasta rantabulevardilla❤️ – edessä kohisi Itämeri, lasissa kylmää Stralsundin Störebeckeriä ja ilma on kuin linnun maitoa.

    Kesä on täällä ja me ollaan etelässä ❤️⛵
  • Visbylle ja Byxelkrokille heipat, nyt kohti etelää ⛵

    Visbylle ja Byxelkrokille heipat, nyt kohti etelää ⛵

    Saavuimme Visbyhyn puolilta öin ja huomasimme heti sataman olevan melko rauhallinen. Aallonmurtajalla veneet olivat melko löyhässä rivissä, toki sisä satama-altaassa oli melko täyttä. Visbyn typerä ”pienten poijujen tiheä rivi” taitaa olla kuin timanttia, ikuinen. Muistan kironneeni niitä jo vuosia sitten ja taas heräsi sama tunne. Takana mailin vajaa 200 meripeninkulmaa ja yrität saada neljä metriä leveän veneen helminauhamaisesta poijurivistöstä läpi, osumatta mihinkään. Hiukan hiljainen hetki muodostuikin kun poijunlenkin metsästyksen epäonnistumisen takia jouduin peruuttamaan vain huomatakseni lipuvamme nyt naapurin poijun yli. Rannan vene ei kuitenkaan lähtenyt siirtymään kanssamme, joten mikään ei takertunut meihin, onneksi. Uusinnalla täyskymppi suoritus👍. Petri ei olisi mielellään kuulema sukeltanut, ihme😳. Rannassa näppäilimme välittömästi itsemme saapuneeksi, sillä mikäli itseään ei kirjaa sisään ja maksa 30 min kuluessa, voi joutua maksamaan 3000Kr sakon. Näppäily toi tullessaan linkin vessa- ja suihkukoodiin, mutta huomasimme rannassa toimivan myös jonkinlaisen kortin. Sitä ei tuonut internet😂, ehkä sen olisi saanut satamakonttorista. Yöllä meitä kiinnosti lähinnä suihku ja peti ja onneksi molemmat toteutuivat. Hauska yksityiskohta oli rantaportissa oleva postilaatikko, josta sai välineet venetarran askarteluun. Booking- numero tarraan ja kiinni veneeseen yön pimeydessä, tietysti. Aamulla toki mietin, että jääkö tuo internetin näppäilytieto satamatoimistolta aukeamatta vai onko tarrat olemassa tarrafani asiakkaiden toiveesta?

    Satamassa melko väljää – kaupungilla vilinää ja vilskettä. Onneksi on pyörät 🚲🚲

    Aamupalapöydässä teimme Windyn avulla reittisuunnitelmaa. Olimme suunnitelleet viettävämme pitkän päivän Visbyssä ja lähtevämme yöksi merelle. Tavoitteena mennä minun toiveesta Öölannin itäreunaa alas. Tulossa oleva kova länsi tuuli kuitenkin muutti suunnitelmia, sillä matkan jatkaminen olisi siltä reunalta haasteellisempaa. Päätimme tehdä pikaisen pyöraretken Visbyssä ja jatkaa merelle ja kohti Öölantia jo päivällä. Päivä paikallaan olisikin sitten Öölannissa. Sataman piukka lauseke lähtöajasta (11.59) sai meidät puuhakkaiksi ja irrottauduimme heti puolen päivän jälkeen.Visbyssä kiitokset erinomaisesta imusta latriinin tyhjennyksessä.

    Häikii, häikii – vauhtia vielä lähes 5 solmua

    Puolen päivän aikaan pääsimme maininkiselle merelle missä odotettavissa oli mukavaa sivutuulta. Lähdön jälkeen saatiin kuitenkin heti tilanne päälle ja Petri pääsi aaltojen pesemäksi keikkuvalle kannelle. Onnistuneen purjeen noston jälkeen irtosi purjeen alaliikki mastokulmasta. Sakkeli oli irronnut, tallella, mutta kierteet sökönä. Nopeasti löytyneet kaksi sakkelia eivät passanneet tilalle, joten päätimme ajaa takaisin satama-altaaseen lisäetsintöjä varten. Tyvenessä löysimme lopulta sopivan sakkelin, joka sopi paikoilleen. Mietin käyttääkö muut sakkeleissa kierreliimaa vai millä ne pysyy kiinni. Herätimme selvästikin huomiota sillä paikalle tuli satamatoimiston kumivene ja merivartiosto. Ensimmäiselle riitti selitys tilanteesta, mutta toinen halusi myös puhalluksen alkometriin. Tunti siinä sitten meni jumpatessa ja sitten kokka kohti Öölantia👍

    Merellä on aikaa päiväunille👍

    Merellä meno oli makoisaa, vene kulki kevyen tuntuisesti. Lounasta vielä keikkuvasta pentrystä, mutta päivän aikana mainingit laantuivat. Iltapäiväkahvilla Petri sai nauttia hillomunkista, josta oli haaveillut pitkällä avomeri osuudella. Illan vei eteenpäin Lombardini, SMHI:n tuulitiedoista löytyi tälle hyvä selitys😂.

    s/y Selena muuttui konealukseksi klo 18 – eikä ihme😂

    Merellä löysin tiedon, että Byxelkrokin satamaa ollaan laajentamassa. Sataman valmistumisesta ei taas ollut mitään tietoa. Sisäänajossa jo paljastui laajennuksen valmistuneen. Satamahenkilökunta oli laiturilla paikkaa opastamassa ja saimme hyvän kylkiparkin. Tähän onnistuin peruuttamaan kolmannella 🙈🙈🙈. Todellakin hieno laajennusosa, ajattelimme aluksi. Rantaan lompsiessa arvuuttelimme kukakohan meistä saa kyljelleen öisen saapujan? Olimmehan sataman ainoa, jolla oli fendarit myös toisella kyljellä.

    Tässä laiturissa vain kylkipaikkoja, mahtava poijurivi pysyy tyhjänä

    Illan mittaan hävisivät fendarit ulkolaidalta, koska tarvitsimme niitä laiturin ja meidän väliin. ”Hieno kylkipaikkamme” oli avoin sisääntulo aukkoon ja mainingit sekä kaikki aallot keikuttivat veneitä laiturissa. Tästä löytyi myös selitys miksei tämän laiturin poijuja käytetty lainkaan. Tästä laiturista etelään olevalla laiturilla oli jo enemmän suojaa merelle, mutta kunnon aallot keikuttivat melko hurjasti poijussa oli joita sirlläkin. Onkohan tässä satamasuunnittelu mennyt jotenkin plörinäksi vai onko satama vielä kesken? Pienen köysijumpan jälkeen s/y Selena oli kiinni kuudella joustoköydellä, jotka kiristyivät tasatahtiin. Laiturin ja veneen väli oli myös vuorattu kaikilla mahdollisilla fendareilla. Tämän jälkeen keikunta oli hillittyä. Monissa veneissä kiinnitysköytenä näkyy täysin joustamatonta skuuttiköyttä – sellainet olisivat tässä tarjonneet melko nykivät unet. Meillä kokkausvuoro Petrille ja iltapala-dinneriksi tonnikalasalaattia punaviinillä. Hyvin maistui unet eikä keikutus haitannut.

    Kokka kohti merta, kylki täynnä fendareilta sekä joustoköysiä. Tämä köysijumppa sai ruotsalaismietkin löytämään veneestään joustinköysiä. Heillä perä merelle, joten saivat varmasti silti melkoista lätkytystä.

    Aamulla suihkun ja aamupalan välissä veneen siirto sisemmälle satamaan. Vietämme täällä satamapäivää ja illalla nouseva länsituuli tuo varmasti mainingit tullessaan ja silloin emme halua keikkua tuossa laiturissa. Lopulta keikuimme melkoisesti myös sisemmällä satamassa länsituulen noustua (max14m/s)

    Päivä kului nopeasti rantakojuja kierrellen ja aurinkoa ottaen. Suunniteltu pyöräretki jäi toteutumatta, koska aika vain katosi.Todella lämmintä, SMHI:n mukaan lähes 30 astetta.  Illalla syömässä rannan kreikkalaisessa ravintolassa. Mukavaa vaihtelua 👍

    Herkullista Moussakaa ja laseissa talon punaviiniä. Melkoiset ”lasten kaadot” sai kun ostetiin lasilliset 😂

    Aamu venyi pitkäksi hyvistä aikeista huolimatta.  Puolilta päivin merelle keikkumaan😂. Nyt löysää luovikulmaa kohti etelää☀️⛵.

    Onhan tuo Blå Jungfru jotenkin nostalginen – vuosien aikana nähty niin monessa kelissä❤️

  • Purjehduskausi 2021 avattu

    Purjehduskausi 2021 avattu

    Tänä keväänä olimme ajoissa, sillä kunnostustyöt oli rajattu tarpeellisiin ja emmekä sallineet ”ihan samassa” ajatusta. Viime keväästä olemme siis ottaneet opiksi. Veteen jo 5.5., mahtavaa!

    Tänä keväänä Petri kiillotti erityisen huolella kylkiä. Toivottavasti vältämme näin viime vuotisen kellastumisen. Uuttakin on tänä vuonna. Näyttävin uutuus on isopurje ja nyt toivomme mahtavaa menoa uudella purjeella😉. Viime kesäksi täysin huollettu toaletti halkesi kesälomalla juuresta ja sen tie tuli päätökseen. Nyt ihka uusi sellainen👍. Ledi-valaistusta on myös lisätty. Pentryn alakaapeissa on nyt valot ja konehuoneessa on kirkasta kuin leikkaussalissa. Viime syksynä vuotamaan alkanut lämminvesivaraaja kävi myös hitsaajalla ja on nyt ehompi kuin uutena. Pilssipumput on vaihdettu isompiin ja letkutuksia on järkevöitetty👍. Vanhan vuotavan jollan tie päättyi kaatopaikalle ja kannella on nyt uutuuttaan hohtava Quicksilver. Monen monta juttua siis tänäkin vuonna ja ennen kesälomaa vaihtoon menee vielä hupiakut (2x142Ah).

    Kesän eka retki ei sisältänyt purjehdusta vaan s/y Selena toimi helatorstain pitkän viikonlopun huoltoaluksena Lilltervon rannassa. Tuonne havittelemme uutta Selenan kotisatamaa lähivuosina ja kotia muutaman vuoden päästä. Alusta kun tontilla aletaan niin ensin on tehtävä tie tontin halki. Melkoiset sorapainit saimmekin vuokraamme Hitachin avulla aikaiseksi. Neljä pitkää päivää ja alle 100 metriä tietä. Rannassa saimme raivattua myös kaistaleen ryteikkövapaata aluetta. Onneksi minä osaan hillua moottorisahan kanssa, koska kaivinkoneen käyttäjänä Petri oli paljon rohkeampi. ”Voittaa päivän Linnanmäellä” oli joku kuvannut kaivurihommia ja todellakin, siltä se keikutus tuntui epätasaisella maalla.👍

    Onneksi päästään myös purjehtimaan, toukokuun viimeisenä viikonloppuna vihdoin merelle. Aikuisten reissulla eka pysähdys perjantaina Seiliin. Vuosien takaisista käynneistä kohde on melkoisesti muuttunut ja saanut lisää palveluita. Aikaisemmin kiinnittäydyttiin ankkurilla kirkkolaituriin, mutta nyt seuraavassa lahdessa on erinomaiset aisapaikka-laiturit. Saunoja on kaksi ja siten vuoroja riittää useammalle. Kurssisaunassa on hieman karummat puitteet, mutta aamun tutustumiskäynti osoitti,että rantasaunassa on varsin kaunista. Mukava kohde lähellä😃.

    Lauantaina erinomaista purjehdusta, hyvässä tuulessa kohti Lillolmenia. Aurinkoisesta iltapäivästä oli ihana nauttia💗 kotoisassa Merikarhusatamassa. Illan aikana suosittua satamaa täytettiin sopuisasti toiseen riviin. Onneksi on kaksi saunaa ja niin meillä saunavuoro illan parhaimmasta hetkestä. Olipa ihanaa!

    Sunnuntaina meillä ei ollut kiire. Otimme aurinkoa, teimme pikkuaskareita ja hiukan myös töitä. Klapikone-Aro etsi halkomista, mutta saaren puut olivat jo valmiiksi pienenä.

    Iltapäivästä kohti kotia. Kevyessä myötätuulessa purjehdustetsailua. Valitettavasti uudesta isosta paljastui samalla ikävä valmistusvirhe. Se ottaa kiinni takastaakiin 🙄, mites tällä luovitaan? Voihan sen tietysti aina laskea alas ja nostaa ylös, toivotulle puolelle. Melko kätevää 👍. Onneksi tänään tuuli sopi myös tällaiselle epäkelvolle purjeella.

    Rentouttava viikonloppu kahdestaan, juuri sitä mitä tarvitsimme ❤️⛵🌞.

  • Syyskuun huumaa…

    Syyskuun huumaa…

    Yrittäjien viikonloppuun oli ihana päättää purjehduskausi 2020. Miten kaunista voikaan olla syyskuun lopussa, siis silloin kun on kaunista.

    Halki syyskyisen tyynen meren…

    Tässä syyskuussa on ollut myös toisenlaista keliä. Kaksi viikkoa sitten meille tarjottiin sadetta ja uhkaa 15-20 m/s puhaltavasta länsituulesta. Silloinkin tietysti merellä, mutta melko vaatimattomin suunnitelmin. Härjänmaankari ja Nauvo olivat siihen sopivat targetit. Aamulla Härjänmaalla keinutti kuin kehdossa, kun aallot kiersivät myös suojan puolelle. Vinhaa vauhtia kiisimme kohti Nauvon aisaa, sumpuraisessa säässä ja puuskaisessa tuulessa. Nauvossa keula kohti länttä kelpasi odotella isompia tuulia. Lopulta L’Escalen terassilla iltaa istuessa ei sateen ropina edes latistanut tunnelmaa, vaan oikeastaan saatiin vain hyvää nousua Selenan diskoon. Hyvä palvelu ja erinomainen ruoka – saa aina pisteet kotiin tuo L’Escale. Onnistuin myös tummentamaan ruokalistaa, kävi muuten hämmentävän näpsäkästi. Tarjoilijan ilmeestä päättelin etten ollut ensimmäinen.

    Tiedättekö, että yön tunteina musiikkimaku tai oikeastaan mauttomuus menee niin hurjaksi ettei Petri ainakaan kehtaisi Selenan biisejä päivänvalossa soitella. Yöllä silti ne saa jalan vipattamaan👍

    Tuokiokuvia sateisen viikonlopun muistoksi

    Tähän syyskuuhun iskeytyi myös syksyn kovimmat tuulet, sillä viikko sitten torstaina Suomen länsirannikkoa ravisutteli yli 30m/s puhaltanut pohjoistuuli. Windystä oli turvallista seurata kun tiesin Selenan olevan kahdeksalla köydellä turvallisesti kytkettynä.

    Liilaa näkee onneksi Windyssä harvoin – tuulen nopeus tässä solmuina…

    Hyvällä syyllä siis nautiskelimme viikonlopun lämmöstä ja ihanasta tuulesta. Sateiden ja puhureiden jälkeen ei olisi uskonut yli 20 asteen päivälämpöihin.

    Amorella matkalla kohti korjaustelakkaa..

    Merellä vastaamme tuli myös karille ajanut Amorella, matkalla kohti Naantalia. Pari hinajaa, palovene, puolustusvoimien öljyntorjunta-alus ja Merivartioston partiovene muodostivat kunnon saattueen

    Haplot, Hummelskär ja Sänkören hellivät meitä saunanlämmöllä ja mahtavilla satamilla. Käväisimme perjantaina myös Verkanilla, jonka septi-imu ansaitsee täyden kympin. Sorruimme jo toistamiseen tänä kesänä myös Verkanin lounaalle, mutta vältimme kiusauksen lauantaina alkavasta Happy Hour -illasta. Sänkören oli houkuttelevampi kuin alkoholin alemyynti – tätä se elämän kulku teettää.

    Kyllä on näppärä mies!

    Ei reissua ilman remonttia – yllättäen noin viisi vuotta vanha Isothermin lämminvesivaraaja alkoi vuotaa lämpöelementin tiivisteestä. Samalla huomasimme vuodon myös lämminvesi letkussa. Kaksi vikaa kuin sormia napsauttamalla… Onneksi ohitustiimimme oli valmiina ja alle tunnissa vesi virtasi jälleen, toki vain kylmänä.

    Yrittäjä viikonloppuna oli myös yritysjuhlaa – työssä onnistunutta Petriä, juhlimme kuplivalla. Kyllä me ”meitäkin” tietysti juhlimme❤️, ihan siinä samalla. Joimme koko pullon, omaksikin hämmästukseksemme. Ehkä meistä vielä tulee kuplivien ystäviä.

    Kesäkeittiön herkkuja

    Miten haikeaa tämä taas onkaan❤️Viimeiset ”kesäkeittiö” sapuskat tältä erää – Aurinkoriisiä ja kasviksia seuraavaksi näissä merkeissä vasta keväällä.

    Hämärä hiipii…

    Turkuun hämärän jo laskeutuessa,

  • Kolme elokuista viikonloppua

    Kolme elokuista viikonloppua

    Kesäloma loppui ja astuttiin arkeen. Nyt muuttui myös seilaustempo, nyt mennään aina viikonloppu kerrallaan.

    Elokuinen viikonloppu koulun aloituksen jälkeen tarjosi hellettä ja minulle harvinaista itsetekemää purjehdusseuraa. Pääsimme merelle minun molempien poikien kanssa. Viime vuodesta siis melkoista parannusta ( mutsin kurssi nousussa!?), silloinhan he lupasivat olla käytettävissä vain hätätilanteessa, ikäänkuin vaihtoehto Ö:nä. Kiersimme klassikoita – perjantaiksi Nauvoon pizzalle ja lauantaiksi Härjämaan karille etelälaituriin.

    Nauvon uusittu satama ja sen kelluva satamatoimisto

    Nauvon uusittu satama oli kyllä hieno, leveät laiturit ja valikoimissa nyt siis sekä aisoja että poijuja. Paikan varaaminen ennalta netistä tuntui myös luontevalta, vaikka joskus olenkin tuota vastustanut. Olihan tuohon netistä varattuun looshiin sitten helppo karauttaa…

    huh… hellettä vielä on kesää jäljellä

    Melkoisen purjehduskokemuksen omaavat lapseni ovat kyllä kelpo gastia. Rantaloikat, poijut, fendarit jne hoituvat lähes itsellään Kun tähän vielä yhdistyy lapsuudesta jalostuneet kokkaus- ja siivoustaidot, niin onhan siinä gastilla hyviä ominaisuuksia kerrassaan. Jopa imuri käynnistyi pyytämättä. Itämeren ympäri purjehdukset mutsin kanssa ovat kuitenkin tehokkaasti rokottaneet nämä pojat anti-purjehtijoiksi. Mietin olisikohan tilanne toinen, jos olisin viettänyt kesälomaa Suomen saaristossa, saarten suojassa ja jäänyt rantaan aina kun tuulee yli 10m/

    Mun itse tehty gastini

    Saimme nauttia myös mahtavasta auringosta, tuuleton viikonloppu antoi purjehduskokemuksia vain sunnuntaiksi.

    Elokuun seuraavan viikonlopun viettoon lähdimme vasta lauantai-aamuna. Kipparin kolhoosin rakennustyöt pistävät ajan kortille. Seinän pystytys on tuttua juttua, mutta kun ihan ei ole ammattilainen niin viehän tuo aikaa.

    Nyt mukana Petrin teinit, joille purjehdus ei niin tuttua olekkaan. Kesäloman kalojenruokkimispäivän jälkeen saamme heitä kyllä nykyään helpommin kannelle. Puhelimen irtoaminen kädestä vaatisi vielä jotain enemmän.

    Nauvoon heidänkin kanssa – klassisesti rantakauppoja, pizzaa ja saunomista. Suhmuraisen sateinen ilta oli jo syksyinen. Sunnuntai aamu valkeni häikäisevän kirkkaana – kelpasi kierrellä Nauvon cityä. Kyllä on menoa pienessä kylässä, heinäkuussa ollut varmaan todellinen karuselli käynnissä. Lähtiessä poikkesimme tankkilaiturille tyhjentäään ja täyttämään tankkeja. Laiturilla ennen olleet septi-imut ovat laituriuudistuksen myötä poistuneet. Olivatkohan sittenkin hiukan haasteelliset. Me ainakin tarvitsimme aikoinaan henkilökunnan opastusta, jotta kunnollinen imu käynnistyi. Veneasemalta ostin myös jonnekin unohtuneen sähköadapterin tilalle uuden. Itseeni tyytyväisenä maksoin laskun ja ajattelin että hienoa kun muistin tuon tarvekalun. Myöhemmin paljastui ettei ostos ollut mitenkään kymppi. Tuo adapteri kun sopii hirveän harvoihin tilanteisiin ja sellainen on jo kerran tullut hankittua, jostain ihme syystä. Toisaalta nitä adaptereja näyttää Selenassa olevan aina pareittain, ettö silla tavalla sopii kerhoon. Kun seuraavaksi hankin sen ihka oikean taidan ostaa samalla kaksi kappaletta, on silläkin sitten kaveri.

    Näitä kaikkia kaksin kappalein vaan ei lainkaan sitä yleisintä🙈

    Teiniviikonloppujen jälkeen ankarasti töitä. Vuokrakolhoosi pitää saada tyhjäksi ja valmiiksi. Kun lainaa hiukan aikaa unelta voi mahdotonkin toteutua ja onneksi sain apua teineiltä sekä tulevalta avomieheltäni. Nyt on lähes valmista, vihdoin.

    Mahtavia luonnon muovaamia kallioita

    Lopulta merelle kahdestaan viettämään yrittäjä-viikonloppua. Aurinkoinen, mutta heikkotuulinen perjantai antoi meille kimmokkeen mennä peltigenoalla kauas. Österskär on minun smultronställeni ja sinne oli minulla kova hinku tänä vuonna. Matkalla pysähdyimme hyljesafarille kun väylän viereisellä luodolla köllötteli kymmenkunta hyljettä. Soitimme heille Leevin rallatteluja ja saimme heidät kyllä kiinnostumaan meistä. Lähempää tuttavutta ei kuitenkaan yksikään heistä tullut tekemään, sen verran oltiin varmaan outoja.

    Kaunista… Niin kaunista!

    Österskär oli yhtä ihana kuin aina. Saaristomeren yksi kauneimmista saunoista ja auringonlaskusta. Tätä näkymää voisi ihailla loputtomiin. Aamulla isännän neuvoilla saimme saunaan taas juoksevan veden, kantovettä helpompi ratkaisu merkittävästi. Onneksi on tietäviä ihmisiä keneltä kysyä. Aamupäivän aika tuuli nousi ja kääntyi puhaltamaan myös laituriin, ehkä hyvä niin. Houkutus jäädä toiseksi yöksi oli suuri.

    Dinneri on katettu kannelle…

    Päätimme kuitenkin sanoa Österskärille tältä erää heipat ja lähdimme merelle. Melkoista kiitoa toi sivumyötäinen tuuli meidät Verkanille. Saimme rannan suojan puolelta tuurilla viimeisen vapaan poijun, kyllä kelpasi. Nyt on muinaistulien yö niin pitihän sitä nyt hippa-satamassa olla!

    Selenan diskossa on menoa jo alkuillasta, pienet tanssit ennen saunaa❤️

    Verkanilla kyllä kaikki mitä kuuluukin näihin bileisiin – kokko, bändi ja nykystandardin mukaan vielä ilotulituskin. Kyllä kelpasi yömyöhään hillua ja yöpalaksi vielä uunivoileipää Selenan kapyysistä.

    Ilotulista ihailimme saunan terassilla, kokosta iloa pidemmäksi aikaa

    Rento ja aurinkoinen sunnuntaiaamu sai meidät viipyilemään. Onneksi meillä kummallakaan ei ole kiire kotiin – tiedämme sen pysyvän paikoillaan. ”Kotiin, kotiin- hössötyksellä saisi sunnuntaipäivistä melko erilaisia. Nyt ehdimme putsata venettä ja valmistella dinneriä. Pilssiä pestessäni löysin hämmästyksekseni yhden legon. Siitä on luultavasti yli kymmenen vuotta aikaa kun legoja viimeksi oli veneellä. Miten ihmeessä tämä pala on onnistunut välttämään kaikki siivoiluni vuosien aikana?

    Selenaan piiloutunut lego….

    Valitettavasti mereltä on aina pakko laskeutua arkeen. Iltapäivällä kohti kotia, Buffalon ravitsemina. Tämä avopari suuntaa nyt virallisestikin samaan osoitteeseen, vaikka korona-arkea tämä on ollut jo melko tovin.

  • Ukkosen räiskettä ja sadetta…

    Tiistaina Selenassa noustiin varhain, onneksi ja siksi merellä oltiin jo ennen kahdeksaa. Tuulta ei toki ollut joten aamu oli Lombardinin. Suuntana Pietersaaren edustalla oleva Mässkärin satama, jossa toivoimme pääsevämme saunaan ja pyykkipäivälle. Täydellinen lähdönajoitus mahdollisti rantautuminen lähes kuivana, vaikka taivaalla jylisi ja tummat pilvet roikkuivat puiden latvoissa. Vain hetki rantautuminen jälkeen taivas jyrähti ja välähti.

    Tuolla on Mässkär ja ukkonen, mutta sinne menemme silti…

    Mässkärin satamassa on hyvät, tukevat laiturit kylkikiinnitykseen. Ukkossateen loputtua riensimme tietysti varaamaan saunaa ja pyykkitupaa, joissa onnistuimmekin. Täällä on muuten satamissa edullista, sillä varaussauna, satamamaksu ja kaksi koneellista pyykkiä maksoi 31 euroa. Pian puolen päivän jälkeen olikin jo ensimmäinen koneellinen kannella juhlaliputuksessa.

    Koneellinen pyykkiä jo kuivumassa – seuraavan valmistuessa siirtyi kaikki sisälle🙈

    Toinen koneellinen valmistui juuri kun taivas tummeni täydellisesti. Kiireellä saimme pyykit sisään ja pian Selenan salonki muistutti lähinnä kuivauskaappia.

    Kosteaa veneen sisällä ja ulkona – onneksi lämppäri pistää ilman kiertämään….

    Lämppäristä tehot täysille ja luukut raolleen niin sisällä myös tuntui kuin olisi oleillut kuivauskaapissa. Sisällä oltiinkin, sillä iltapäivän raju ukonilma pyyhkäisi ylitsemme kaikin voimin. Räiskettä, jyrinää, sadetta ja tuulta – tuntui hyvältä olla jopa kuivauskaapissa ja erityisesti tukevasti laiturissa.

    Tälläinen ukkonen jyrisee ympäriinsä – eikä ihme kun katsoo salaman iskujen määrää meidän ympärillä (valk.pallo). Tuulta puuskassa 18,7m/s

    Aikainen aamu korjattiin iltapäiväunilla, jotka kuivauskaapissa olivat aika subtrooppiset. Oloa helpotti tieto saunaan pääsystä.

    Täällä ymmärtää myös miksi esimerkiksi saunomiseen tarvitaan sääntöjä. Meidän vuoron alkaessa hengailivat edelliset vielä alasti terassilla ja vähintä mitä tässä miehiltä voisi odottaa olisi edes pyyhkeen pysyminen kiinni🙈. Iloisina miehet kehuivat kyllä tyhjentäneensä pukuhuoneen meitä varten. Sauna oli kyllä ihana, pitkästä aikaa. Lähtiessämme saapuivat seuraavat suoraa pukuhuoneeseen jo ennen vuoron alkua. Emme silti jääneet hengailemaan heidän kanssaan…

    Saunapolulta satamaan

    Mässkärin ravintolan keittiölle annan 10 pistettä. Olimme sopineet tulevamme suoraa saunasta ja ruokaa luvattiin, vaikka keittiö sulkeutui samalla kellon lyömällä. Näppärä keittiövastaava kun tiesi meidän olevan saunassa niin sieltä hän sitten kävi lukua kysymässä. Meidän ruoka oli siis tulilla kun olimme tiskillä ja pöydässä melko pian meidän jälkeen. Tehokasta, todellakin.

    Mässkär on tyhjilleen jäänyt luotsiasema. Ravintolsn seinillä on kuvia sen historiasta. Tätä lukiessa mietin, onkohan tämäkin jo historia?

    Rentoa ukkospäivää juhlistettiin illalla viherjuomilla pyykkinarujen keskelllä. Yöllä Mässkärin sisääntulo aukosta puhaltanut tuuli ja aallokko piti hereillä kipparia. Onneksi joustimellisia köysiä oli tarpeeksi – mitenköhän nukuttiin muissa veneissä ilman joustimia.

    Avomerellä voi ottaa rennosti…

    Aamulla merelle ennen kymppiä suuntana Raippaluoto. Pilvinen taivas ja kuoppainen meri oli meillä seurana…..

  • Maakalla jäi haaveeksi, mutta Kalajoen Särkät nähty

    Raahesta lähdettyämme pääsimme purjehtimaan. Luovimme 9-13 m/s lounaistuulella kohti lounasta. Melkoista sik-sak kuviota kertyi plotterin näytölle. Suuntana oli piskuinen ulkosaari Maakalla, Kalajoen edustalla. Illan tullen tuuli tyyntyi ja viimeiset kymmenen mailia oli Lombardin hommia.

    Taivas samana päivänä – niin erilaista on päämme päällä

    Maakallaa lähestyimme hitaasti sillä mitään tarkkaa karttaa sisäänajosta ei ollut. Perillä näkyi idyllinen ulkosaari, vaatimattomalla satamalla. Saimme runsaasti apuja satamasta ja näimme myös mielenkiintoisen poijunsiirto esityksen. Olisimme tällä painolla kuitenkin tarvinneet kylkipaikan, joka nyt ei ollut mahdollista.

    Kallankarit ovat Kalajoen edustalla olevia, matalia ulkosaaria.

    Maakalla jäi nyt harmiksemme näkemättä. Näillä Kallankareilla on mielenkiintoinen historia ja edelleen siellä päätetään asioita karikokouksessa. Facebook-sivut (https://www.facebook.com/kallankarit/) tarjoavat mahdollisuutta jopa naimisiin menoon Maakallan kirkossa. Auttavaisuutta ei paikallisilta kyllä puutu. Iloksemme saimme satamassa olevalta, ystävälliseltä purjehtijalta hyvän neuvon läheisestä Konikarvon kalasatamasta. Sinne sukkuloimme illan tunteina, syvään suojaisaan satamaan. Kyllä maistui pitkän päivän päätteeksi tulinen thai-kookoskana.

    Tulinen Thai-ruoka päätti pitkän päivän

    Tässä Rahjan saaristossa on myös ainoa Kalajoen syväsatama ja särkkien lähelle onkin asiaa vain motorbåteilla. Nyt olimme siis niin lähellä hiekkäsärkkiä kuin purjeveneellä on mahdollista. Harmillista ettei Kalajoen matkailu näe veneturisteissa mitään potentiaalia.

    Suojaisa ja syvä Kanikarvon satama, jossa ei valitettavasti ole ns. virallisia vierailupaikkoja

    Me kuitenkin otimme pyörät allemme ja poljimme Särkille. Nopeasti taittui kahdeksan kilometriä ja melkoiseen lomaparatiisiin pääsimme. Oli terassia, hotellia, boutique liikkeitä ja tietysti ranta piukassa karavaanareita. Kävimme katsomassa myös Kalajoen Marinan- alueen, josta olin nähnyt runsaasti hienoja kuvia. Vielä on hiukan vaiheessa. Paikallinen venetaksi yrittäjä kertoi, että hienot on suunnitelmat ja tapahtua pitäisi 2-4 vuoden sisällä. Jäämme odottamaan, mutta mielestäni näillä seuduilla olisi aivan otollinen tilaus toimivalle täydenpalvelun marinalle.

    Nykyisestä altaasta on pitkä matka tähän suunniteltuun marinaan. Nykyiseen menee 1,3m väylä ja sisään ajossa vettä on noin yksi metri

    Polkaistuamme veneelle ehdimme tavata myös meitä niin ystävällisesti neuvoneen kanssa purjehtijan. Kiitimme siis vielä kerran avusta ja ehdimme kuulostella myös Perämeren veneilijöiden haasteita. Kaikkialla on omat merkille syyt ensa, miten tästä rennosta harrastuksesta saadaan haasteellista. Jos teidän näköpiirissä joskus on purjehtijat, joiden veneessä on vesilinja tarkoituksella laineilla niin tiedätte tavanneenne nämä meitä ystävällisesti neuvoneet seilorit.

    Laineilla oleva vesilinja – onko sen sitten pakko oloa suora?

    Me jatkoimme, Lombardin voimin, tyynelle aurinkoiselle merelle. Nyt suuntana Tankarin majakka. Merellä vähäistä liikennettä ja valppaana pitääkin lähinnä kalaverkkojen pongaus. Matkalla ehti puuhata monenlaista ja tietysti kynsistudiokin aukesi, kun aikaa kerran oli.

    Suojaisa ja syvä Tankarin satama

    Tankarin majakka-saarelle olikin samanaikaisesti monia menijöitä. Valitettavasti kohtasimme myös moottoriveneilijän, joka sai tunteeni kuohahtamaan. Tämä ”merten herrasmies” veti sisäänajo viittaportille 20 solmua lasissa, välittämättä oikealta tai ylipäätänsä muista tulijoista. Onhan se näppärää keikkua sisään itse tekemissä aalloissa. Menin kuitenkin puhuttamaan tätä kipparia, sillä mikäli me emme olisi antaneet hänelle tilaa, olisimme törmänneet. Kuulin jono-teoriasta – veneessä ollut pariskunta vakuutti heidän vaan ajaneen sisään jonossa. Kerroin Meriteiden säännöistä ja sen mukaisesta alusten kulkujärjestyksestä, jono-teoriaa ei säännöissä ole mainittu. Pyytelivät kyllä anteeksi ja kertoivat tienneensä että paikkoja on, erityisesti purjeveneille?!? Nämä veneilijät saavat minutkin kannattamaan veneajokorttia. Onhan se hullua, että käsissä voi olla monta sataa hevosvoimaa ja väistämissäännöistä ymmärretään yhtä vähän kuin sika sateelliitista. Mielessäni päätin myös, että vastaavaan törmätessäni menen jatkossakin puhuttamaan kipparia. Selvästi tässäkin oli kyse ymmärtämättömyydestä, ei niinkään tarkoituksellisuudesta. En usko heidän myöskään tietäneen veneiden hallinta eroista. Kun eteemme tunkenut jahti nosti kaasun se pysähtyi kuin seinään. Meidän 10tn taas olisi liukunut portilta altaaseen ilman kaasun kaasua. Onneksi meillä on myös ”jarru”, jota Petri käytti taitavasti. Tässä olisi myös mielestäni Veneilyliitolle mahtava missio – ymmärryksen lisääminen veneilijöiden keskuudessa.

    Majakkasaarella hauska saariesittely – Tankar-Stories appi

    Tankar on kyllä hieno paikka. Harmi, että ”kotiinlähtöhoppu” esti naisten kanssa täällä vierailun. Upea majakka on yli 130 vuotta vanha ja aivan täydellisessä kuosissa. Saarella on myös cafe-pub ja sauna, josta emme kyllä valitettavasti saaneet vuoroa.

    Rannassa vierekkäin kaksi Boströmiä, isompi ja pienempi

    Tänään ajoissa merelle ja suuntana Mässkär…

  • Perämeri kutsuu…

    s/y Selena on matkalla kohti Hailuotoa. Miehistö on vaihtunut ja nyt mennään romanttisessa tunnelmassa, kahden aikuisen tahdissa. Nyt kevyttä sivuvastaista vaivattomasti kohti pohjoista.

    Lähes tasainen meri ja tuuli, mutta vauhdissa ei moittimista.

    Maanantainen sade- ja ukkospäivä vietettiin Kokkolassa – pyöräillen, bunkraten ja venettä varustellen. Nyt on ruokaa moneksi päiväksi ja uusi monitominäyttö asennettiin paikoilleen parissa tunnissa. Melko romanttista iltatunnelmaa tarjosi Mustakarin saunaterassi mahtavalla auringonlaskulla.

    Auringonlasku Mustakarin saunan terassilta

    Naisten tämän kesän häämatka-synttäri juhlapurjehdus päättyi Kokkolaan, Mustakarin satamaan. Mustakarin pursiseuran paviljongissa koki historian havinaa, sillä tämä 1872 perustettu pursiseura on Suomen neljänneksi vanhin. Onneksi saimme MK-ystävältä hyvän satamavinkin. Hyvältä maistui dinneri mahtavan reissun ja luovipäivän päätteeksi. Aikaisin sunnuntai – aamuna oli jo aika lähtöhalien.

    ”Aikaiset” lähdössä kohti juna-asemaa

    Kiitos naiset mahtavasta viikosta, taas on mitä mummona muistella. Ensi talven kunnostushankkeisiin on nyt laitettu avattaessa laulava lorupussi ja maston Karaoke-valmius… mikrofonit voimme askarrella sitten purjehduksen lomassa.

    Täydellinen purjehduskeli ja sininen taivas – tummat pilvet jäi mantereelle…

    Tänään Raahe tai joku sitä ennen❤️…