Kategoria: Uncategorized

  • Solona merellä syksyisissä tunnelmissa

    Ollakko vaiko ei vai mennäkkö vaiko ei – pohdintaa oli viikonlopun alla. Kotonakin olisi paljon tuunattavaa ja töissä toinen mokoma,  lähdenkö siis merelle vai olisinko hyödyllinen?

    Screenshot_20180902-181417
    Onko somesta jotain hyötyä,  kysyi ystäväni kerran?  Perustelin hänelle hyötyä lähinnä yritysnäkökulmasta. Tosiasiassa jonkun postaus voi upota kuin veitsi voihin – kun sen näkee oikealla hetkellä. Tämä osui ja upposi minulle,  tänä viikonloppuna😯

    ”Merelle” varmistui kun vanne tuntui kiristävän päätä.  Talven mittaan kiristykseen taitaa tottua,  mutta nyt kun on tämä talvella kaivattu vaihtoehto vielä – niin siis merelle⛵. Merellä on tilaa tuulettaa ajatuksia… ja kun toisia ei voi muuttaa on vain sopeuduttava. Kunhan itse vain muistan kohdella toisia niinkuin toivoisin itseäni kohdeltavan, silloin ei voi mennä pahasti pieleen – ei kotona,  eikä bisneksessä.

    btrhdr

    Merelle solona siis yksin – kuuman,  lähes helteisen elokuun viimeisen päivän iltana. Tyynellä merellä ei seilata, joten peltigenoalla kohti Lillholmenia. Rantaan sateen ropinassa ja ystävällisen naapurin avustaessa. Pimeyden laskeuduttua saunaan, jossa ennenkin olen pohtinut syntyjä syviä ja pessyt pois työelämän huolia. Yksin, pilkkopimeässä saunarannassa on helppo pysyä asian ytimessä – pohtia mitä haluan ja mitä en. Ymmärrys muutoskortin haltijasta ei jää myöskään epäselväksi, kun yksin kysyy ja vastaa .

    IMG-20180826-WA0002.jpg

    Viikon takainen hauska rapupurjehdus ”käveli vastaani” kun lauantaina purjehtimisen sijaan päätin käyttää päivän veneen kunnostukseen. Koirasta haaveilevalle lapselleni vaan tiedoksi, ettei hänen siivousinnolla koiraa pidetä kuin ulkohäkissä.  Pelkästään viikonlopun koiranluu hässäköiden siivoamisessa on puuhansa, puhumattakaan, jos koira nakertaisi olohuoneessa 24/7. Samalla vimmalla tuli putsattua lokianturi (nopeutta lisää yli solmu),  vaihdettua koneesta polttoainesuodatin,  lisättyä öljyä, pestyä pari pilssiä, korjattua parit ovensaranat / sulkijat,  siivottua kylmäkoneen kompressorin kolo ja lopulta asennettua takaisin kaasun sähköinen katkaisija. Valitettavasti kaasukatkaisija oli suuttunut kesäisestä irroituksesta ja ei napsahdellut lukuisista yrityksistä huolimatta – palasin siis ohitukseen, valitettavasti. Mukavasti tällä sai sateisen päivän kulumaan ja iltasaunaan oli ihana päättää puuhakas päivä. Luxusta oli kun rapureissulla mukana ollut teinini löysi stereoista näppärästi kaiutinsäädöt (joita koko kesä oli etsitty kaukosäätimen lakattua toimimasta) ja näin sain kuunnella omia lempikappaleitani salongista sänkyyn, muun rannan hiljennyttyä.

    IMG-20180826-WA0001

    Viikon takainen rapureissu oli huippu ja parasta oli hullunkurinen miehistömme. Merelle silloin siis minun seurana teinini Rasmus, rapukemujen innoittamana.  Meri taas otti seurakseen Metku-koiransa,  josta oli varsin paljon iloa koko miehistölle. Loistavan bunkrauksen suorittanut Kirsi taas toi mukanaan tyttärensä Lauran, jonka jauhelihakastike oli vähintään 10+ luokkaa.  Pursiseuran tankkauslaiturilla seurakuntamme viritti kysymyksen – mistä lippukunnasta (partio) te olette?

    Huimiin purjehdusseikkailuihin ei Harjänmaankari-Pyytinkari reissulla ylletty,  mutta seurassa tai rapukemuissa ei ollut moitteen sijaa. Ravuista saamme kiittää Hanna-Marin loistavaa miehistöä, jonka saimme rinnallemme Pyyrinkarilla. Sunnuntai aamuna illan Myrsky taisi kiristellä jonkun päänahkaa eikä pään kumauttelu kattoon yhtään auttanut asiaa. Meillä tunnelma oli uninen puolille päivin ja jopa Metku hallitsi rakkonsa.  Aamun ukkonen ja sade sai liikettä vain kippariin. Ravuista tehdään perinne🦀👍.

    btrhdr

    Solo-seilorin sunnuntai oli purjehdusta parhaimmillaan – ei ehkä vauhdin, mutta tuulen suunnan ja ilman puolesta.  Kevyehkö luoteistuuli toi purjein Aurajokeen asti… Pientä jännitystä normopurjehdukseen voi soloseilorina saada aikaan titrailemalla lokianturin asentoa, pää pilssissä. Mukava meriyhteyshän siitä aukeaa – kätevästi suoraa pilssistä😄.

  • Viikko perhemiehistöllä❤

    Merellä… oli aika sanoa tältä kesältä heippa Nynäshamnin satamalle.  Nyt on vene bunkrattu ja seuraava kaupan tarve vasta Maarianhaminassa.

    btr

    Kotia kohti itse tehdyssä seurassa. Sunnuntai-iltana Viking Lineltä  seuraan omat teinit. Hämmentävä jälleennäkeminen Tukholman satamassa kun kymmenen vuotta sitten meillä vuoden asunut au-pair Linda oli satamassa vanhempineen, samoissa merkeissä. Hänen tyttärensä olivat viettäneet viikon isänäidin luona Suomessa. Maailma on pieni, totesimme.

    fbt
    Hei, nämä sun ottamat on hirveitä … Me saadaan parempi selfie !!

    Viikko teinien seurassa tutuilla vesillä tuntuu mukavalta vaihtelulta. Tarkoituksena viettää aikaa yhdessä, ei niinkään saavuttaa huimia purjehduskokemuksia. Aikoinaan tämä oli vakiomiehistöni, nykyisin harvinaisia tähtivieraita. Kaukaiselta tuntuu ovat usean viikon lomareissut ja kuitenkin vain muutama vuosi sitten oltiin Legoland-purjehduksella Tanskassa. Lapset vanhenee🤔.

     

     

     

     

  • Jussia saariston syleilyssä…

    Tänäkin vuonna juhannuksen odotukseen liittyi jännitystä. Kuinka monta matalapainetta ja myrskykeskusta voi yhtenä pitkänä viikonloppuna ennättää Suomen ylle. Päätös, että merelle mennään joka tapauksessa on hyvä olla olemassa. Muuten sitä voisi vaikka epäröidä, joskus.

    IMG-20180624-WA0003

    Torstaina siis sateessa ja myrskyä odottavassa tunnelmassa liikkeelle. Matkalla pohdinnassa useitakin satama vaihtoehtoja, mutta suosituksi noussut Peterzen tuli hylätyiksi jo puhelimessa. Satama oli kuulema täynnä jo klo 17, sillä iso osa veneistä oli saapunut jo keskiviikkona .

    Meille jäi suojaisaksi vaihtoehdoksi Nauvon täydenpalvelun ranta. Siellä sitten L’escalen ja Najadenin palveluja nauttiessa aika kului mukavasti. Jätimme kuulematta Tauskin ihanat sulosoinnut Nauvon ravintola Biffissä ja missasimme varmasti kaikkein suurimmat känniöverit Nauvon juhannuksessa. Rannassa laitureilla menoa kohtuudella ja meidän Leevi&Leavingin popitus mahtui joukkoon helpolla. Vietimme siis poikkeuksellista juhannusta palvelusatamassa, säätietoja seuraillen. Merellä kyllä tuuli sillä rannikoasemilla oli havaittu jopa 25m/s tuulta ja Rajakarillakin tuuli nousi 18 m/s. Pohjanmaalla tämä Pauliina-myrsky jätti sähköttä 20 000 taloutta. Meillä siis mukavat oltavat, lämpimässä ja sähköllisessä aluksessa.

    IMG-20180624-WA0002

    Lauantaina kelin rauhoittuessa pääsimme onneksi saunomaan ja grillaamaan juhannusperinteiden mukaisesti peuraa ja kasviksia. Ei ole vartaiden voittanutta juhannusruokaa.

    Sunnuntaina ehdimme grillata jopa itseämme, rauhasta ja auringosta tuulen suojassa nauttien.

    btr

    Juhannuksen poikkeuksellisen runsas nettiaika toi eteeni tällaisen ulkomaalaisen selityksen suomalaisesta juhannuksesta. Sisua tarvitaan joskus tässä exoduksessa to the forest – ei mitään lisättävää…

  • Yksin merellä…

    tai maailman parhaassa seurassa – ihan miten vain haluaa ajatella.

    bty
    Viiksiä tällä purjehduksella vain kartalla

    Merirosvoseikkailujen jälkeen olisi vaikea pistää paremmaksi, viettää vielä huikeampi viikonloppu. Kyllä naisisto osaa ja nyt odottelenkin jo kesälomaa ja Selenan Pink Panther – miehistönjäsentä.

    Matkaan siis kevein kassein ja ajatuksena vain olla, seilata, saunoa, syödä, nukkua ja nauttia.  Kertoa itselleni ne parhaat tarinat ja miettiä vain omia odotuksia .

    IMG-20180617-WA0001

    Perjantain myöhäisillan Airistolla oli monta seiloria, useimmat matkassa melko tosissaan. Olihan alkamassa Pyytinkarin purjehduskilpailu. Minäkin innostuin jopa luovimaan, hämmästuttävän keveässä, tuulessa saaden matkavauhdin nousemaan yli kuuden solmun. Kisailijat menivät menojaan ja minä rantauduin Lillholmeniin tyynessä puolilta öin. Sitten nopea kipaisu saunaan ja hiilloksesta sai vielä aikaan tulta. Saunapuita kantaessa ja vettä pumpaillessa kului aika nopeasti löylyä odotellessa . Yösaunassa oli aikaa ihastella Suomen kesäyötä – voiko onko kauniimpaa?

    bty
    Aamiaista  yöpaidassa yläkannella

    Kesäinen aurinko helli lauantaiaamun kahvihetkeä ja siihen oli helppo juuttua.  Merelle siis vasta iltapäivästä. Saariston lukuisista kauniista  kohteista valitsin ihanan Brännskärin. Saavuin rantaan varsin kalsean merisumun kanssa yhtäaikaa. Sumu oli niin sakeaa, että oli vaikeuksia nähdä jopa kahden kaapelin päässä oleva viitta ja samalla ilma muuttui jääkaappilämpöiseksi. Onneksi sumulla oli kiire ja se liikkui ohitseni nopeasti. Rauhallisessa rannassa oli lopulta yön laskeutuessa lukuisia veneitä, mutta kaikille taisi riittää saunavuoro ja poijujakin oli vielä vapaana .

    bty
    Sakea ja kylmä merisumu nousemassa

    Aika menee merellä kuin siivillä vaikka ohjelmassa on vain pientä puuhastelua ja ruoka on enimmäkseen Stockmannin keittiöstä. Kaikki on yksinkertaista ja helppoa.

     

    Tähän elämään olen joskus tykästynyt ja tunnelmat eivät ole muuttuneet – merellä on mukavaa myös yksin.  Kesälomaksi kun saisi vielä Matinkin ohjausvuoroon niin kyllä kelpaisi…

    bty
    Matti on väsynyt, millä tähän saisi jotain tolkkua?

     

  • Kesä 2018 on korkattu…

    Raskas työ vaatii raskaat huvit on tunnettu ajatus elämästä. Itselläni työ ei monellakaan tapaa ole raskasta vaan työtä tulee tehtyä vain vähän liikaa, työhulluna. Ehkäpä juuri siksi minulle sopivat parhaiten hullut huvit- työn vastapainoksi. Viikonloppu merirosvo-tunnelmissa on parasta vastalääkettä työhulluuteen. Vielä kun seurana on joukko naisia, joilla myöskin löytyy sisäistä hulluutta ja vieläpä rohkeutta antaa sen näkyä, niin stressinnollausviikonloppu on täydellinen.

    IMG-20180610-WA0035

    Kesän ensimmäinen siis naisporukalla, Naispurjehtijoiden tapaamiseen meno tavoitteena. Aurajoesta kokka kohisten kohti etelää ja matkalla Lillholmeniin seilasimme välillä melko kevyessäkin tuulessa ja siitä meillä on todisteita. Merikarhujen Ystäväviikonlopun ansiosta saimme mukaamme myös toisen naisiston ja pienellä ponnistuksella he pääsivät jopa laituriin toisella yrityksella. Matalaa, mutta onneksi pehmeää on Lillholmenin laiturissa. Sisäänajossa näimme todistetusti olevan jotain kovempaakin,mutta onneksi kummatkin veneet onnistuivat sen väistämään. Aamupäiväsaunomista ja rauhallista menoa, elämästä nauttien…

     

    IMG-20180609-WA0000

     

     

    Pähkinäisiin suuntasimme treffeille ja tapaamaan lähes 40 kymmentä Naispurjehtijaa ja myös joidenkin perheitä. Jo ennalta olimme varautuneet iltaan suu hymyssä – nyt saimme panna parasta merirosvoleikeissä. Kun keksimme illan teeman eräänä yönä, ei näppäilystä meinannut tulla loppua. Kesken kaiken näppäilykerhosta nukkumaan mennyt todistikin aamulla meidän muiden jatkaneen vielä 89 viestin verran innostunutta suunnittelua. Olimme siis varautuneet hauskoilla hatuilla ja vaatteilla, merirosvoviireillä ja lipuilla, niin ja tietysti musiikilla. Rauhallinen saaristolaistyyppinen ruokailu muuttuikin siis hetkessä täydeksi hulinaksi kun ryöstimme kipparit. Oli siinä sitten miehistöillä puuhaa saada kippari takaisin, toiilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tästä oli sitten hyvä jatkaa ja tietysti s/y Selenan Discoteak jatkui aamuun. Aamuaurinkoa kannattaa jäädä odottamaan, koska onhan se levollisempi nukkua kun tietää uuden aamun tulevan.

    IMG-20180610-WA0017

    Aurinkoiseen sunnuntaihin oli ihana herätä ja naapurimme, ihanat oululaiset, vakuuttivat nukkuneensa hyvin, Selenan Discoteak ei ollut häirinnyt. Heistä toimintamme näytti mukavalta… Pähkinäisissä emme muutenkaan tuntuneet aiheuttavan pahennusta vaan lähinnä kiinnostusta merirosvohullutteluillamme.

    IMG-20180610-WA0016

    Kun sunnuntaina vielä kurvasimme aamupäiväsaunaan Härjänmaankarille – nautimme aamiaista laiturilla, paistattelimme päivää rantakallioilla sekä huuhtelimme edellisen illan merirosvohiet saunassa, tunsimme ettei paremmin voisi olla. Juuri nyt tässä – on kaikki hyvin ja täydellistä, kiitos LadiesMojitoSailingTeam💗

    IMG-20180610-WA0032

    IMG-20180610-WA0030

    Kepeästi ei tänäkään keväänä Selenaa saanut merelle. Poikkeuksellisen pitkä kevätkunnostuskausi antoi mahdollisuuden perusteellisuuteen. Syksyllä veneessä kaksi viikkoa majaillut hiiri-vuokralainen sai aikaan tunteen suursiivouksesta. Nyt on siis puleerattu ja desinfioitu lähinnä kaikki ja senkin jälkeen vielä listojen ja kaappien pohjalevyjen alta. Keulahytinkin seinärimoitusta on avattu, jotta siivous voi ulottua niidenkin alle. Onneksi hiiren ruokalistalla on ollut vähäisesti johtoja, sillä tähän mennessä korjauksen tarvetta on löytynyt vain kolmesta johdosta. Minun oma miljoonalaatikkonikin on järjestetty ja kaikenmaailman isot ja pienet nippelit ja nappelit desinfioitu. Onhan tuo tietysti hyvä, inventaariomielessäkin, sillä miten sitä muuten muistaisi mitä kaikkea kuljettaa mukanaan omaan tai naapurin tarpeeseen. Keväisten kiireiden huipennukseksi kannatti aloittaa patjaprojekti, jonka myötä kaikki vanhat vihreät pölyävät patjat poistuvat.

    bty

    Jokakeväisten kunnostusten lomassa, kun yön tunnit eivät tahdo riittää, mietin ollakko tässä liemessä vai jossain muussa… koska en todellakaan tiedä mitä voisin tehdä samalla inspiraatiolla, vaikka tuntuukin välillä raskaalta, kallistun siis aina jatkamaan. Tätä keväistä piinaa on siis jatkunut jo viimeiset 20 vuotta ja en vaihtaisi. Lapsiltani saan tästä kevätriehunnasta joskus kommenttia, onneksi välillä myös apua ja kaikkein hulluinpiin hetkiin korvaamatonta yhteisvastuuta. Onneksi kaikki eivät tiedä mitä meillä tapahtuu öisin🤣😂🤣😂.

  • Onnellinen kesäloma 2017❤

    Kesäloma takana ja syksyn haasteita edessä, onneksi. Rantarilluttelua ja merielämää nyt koettuna yhdelle lomalle kylliksi. Millainen oli kesäloma 2017? Yhdellä sanalla – Onnellinen. Kun on tehnyt vähän kaikkea ja saanut nähdä ja kokea sydämen kyllyydestä, voiko enempää toivoa? Kulunut ensimmäinen työviikko on tehnyt ihmeitä myös lievälle henkiselle krapulalle, sekalaisten tunteiden kirjolle, joka aina liittyy loman loppumiseen. Sitä on yhtäaikaa onnellinen, haikea, yksinäinen sekä tietoisesti monta kokemusta rikkaampi. Nyt on jo hauska muistella kesälomaa 2017 .

    IMG-20170711-WA0020

     

    Aluksi Kanoon Bra naisistomme vei Selenaa kohti Höga Kustenia letkein lantein. Miten voikaan kuuden naisen voimin mennä eteenpäin niin että vain yksi on välillä huolissaan. Huolehtimisen keskittäminen yhdelle on todella järkevää – muut voivat ottaa sitten rennommin. Rennosta menosta oivin esimerkki on lähtömme Uudestakaupungista Ulvöhön – pitkähkö avomerilegi onkin oivallista aloittaa rauhallisella sampanja-aamiaisella. Päivä paistoi ja me juhlimme, päivän sankaria. Sitten merelle kermakakun tekoon, edessä 180 meripeninkulmaa. Nautin suuresti naisten rohkeudesta olla miehistön jäseniä omalla tavallaan – on rohkeutta ottaa kokemattomana ruori, kokeilla myötämaininki ajoa ja onnistua loistavasti, yhtä suurta rohkeutta on myöntää etten jaksa ohjata muutamia minuutteja kauempaa eikä rohkeutta puutu myöskään häneltä, joka jättää kokeilematta, omat voimavaransa ymmärtäen. Rohkeutta on olla oma itsensä❤. Naisistolla näimme Höga Kustenin must see – kohteista kourallisen,  jätimme hienoja kohteita kohteita odottamaan seuraavaa Selkämeren kierrosta. Kanoon Bra naisisto osoitti paikkansa myös tuulen yltyessä yllättäen myrskylukemiin. Surffasimme useamman tunnin ajan aallonharjalta toiselle ja saimme aikaiseksi myös uuden nopeusennätyksen.  Kenenkään mielessä ei ollut mereltä peräytyminen tai leikin muu lopettaminen – lähinnä pohdimme mitä tästä voi kertoa kotona ja kenelle. Yön tunteina lukemani todellisen tuulen voimakkuus (yli 19m/s) laittoi arvostamaan naisistoa. Loistavaa purjehdusta ilman kitinöitä⛵❤.

    IMG-20170712-WA0010

    Tukholman satamassa loikoilu, kaupunkimatkailua harrastaen antoi lomalle tasapainoittavan vaiheen.  Olin kuin kuka tahansa normaali lomailija (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan). Kävin yleisötapahtumassa,  shoppailin kuin heikkopäinen,  viipyilin rantaravintolassa ja ehdin jopa deittailla – loistavaa kaupunkielämää kauniissa Tukholmassa.  Ikimuistoista, todellakin.

    IMG-20170727-WA0007

    Ihanat ihmiset ympärilläni ovat lomailun suola. Olen saanut nauttia naisistomme lisäksi omien teini-ikäisteni seurasta miehistönäni. Itsetehtyjä miehiä ja sen kyllä huomaa,  niin hyvässä kuin pahassa.  Nämä verbaalisesti äitiinsä tulleet ovat seuranani varmasti jatkossa aina vain vähemmän. Yllätys vierailulle saapunut työkaveri oli kuin osa perhettä, saimme nautiskella viikon mutkatonta yhdessäoloa hyvällä mielellä❤. Pojat nauttivat hyvästä palvelusta ja ehkä siitä, että äidillä oli seuraa. Lukuisat purjehdustutut rannoilla, joiden seurassa olen saanut viettää lyhyitä tai pidempiä hetkiä tekevät lomasta juuri sellaisen kuin voisi toivoa, muistorikkaan. On onni tutustua uusiin ystäviin, on onni tutustua paremmin ystäviin  ja toisaalta joskus on yhtä onnellista olla yhteydessä, näkemättä. Lomalla on aikaa olla yhteydessä ja joskus apu on todellakin yhtä lähellä kuin lähin puhelin – autan aina mielelläni jos osaan ja toisaalta kiitos kaikille minua auttaneille. Taas on ohjeesta suihkittu silikonia ja saatu kaikenlaiset somen ihmeelliset maailmat tutummaksi.

    IMG-20170814-WA0001

    Kesälomapurjehduksen lopuksi puunasimme Rasmuksen kanssa keulaosastoa puhtaammaksi. Patjavanhukset elävät viimeisiä aikoja, mutta rivakat tamppaukset kannella tekevät niille silti ihmeitä. Tehopesut punkkalevyjen yltä ja alta saivat tuoksun vielä paremmaksi ja vielä kun jostain lainattaisiin höyrypesuri niin saataisiin puhdistettua nuo rimojen alaisetkin alueet. Kyllä nyt kelpaa syyspurjehtijoiden tulla – askeleen puhtaanpaan veneeseen. Aurajoen rannassa on kotoisa olo… minä ja vene nyt kotona❤.

    DSC_0413

  • Matkalla kotiin…

    DSC_0375Maanantaina oli aika jättää hyvästit Maarianhaminalle. Henna hyppäsi laivaan ja me perusteellisten ostosten jälkeen merelle. Klassikoiden kerho sai täydennystä sillä siirryimme vain muutamia maileja etelämmäs Rödhamnin idylliseen satamaan. Kauniit punaiset meren huuhtomat kalliot ja suojaisa rauhallinen satama tuntui hyvältä. Saariston heikot nettiyhteydet tosin rasittavat nuorisoa -hämmästyttää ja kummastuttaa nuorta kulkijaa,  miten kukaan voi asua täällä? Illan iloksi loputonta ähellystä Sim-korttien ja uuden mokkulan parissa, yhtä loputonta keskustelu on puhelimien eroista. Väitteeni siitä että eräs hedelmäyhtiön pelikone tuntuu sopivan paremmin kaupunkiolosuhteisiin tuntuu saavan vahvistusta. Toki  koko reissulla paljon naurua olemme saaneet myös minun vain muutamia kuukausia vanhasta, todellisen pelikoneyhtiön puhelimesta. Kyllä on kätevä kun lähes puolet vuorokaudesta on kytkettynä varavirtalähteeseen – tämä on siis se johto taskujeni välillä. Kehitys kulkee vaan mihinpäin? Miten lainkaan selvisimme aikoinaan kokonaan ilman, siis oikeasti, kokonaan ilman puhelinta merellä?

    Rödhamnista sukelsimme melkoisesti keinuttavalle merelle ja saimmekin hienon purjehduspäivän kohti Kihdin reunaa. Matkalla väistelimme laivoja, jotka luonnollisesti ahdistelivat meitä väylien ahtaimmissa kohdissa. Samalla pohdimme, ettei tunnu oikein muita olevankaan liikkeellä. Elokuun eka viikko ja sen huomaa, on selvästi hiljaisempaa. Eteläinen tuuli puski meitä eteenpäin rivakkaa vauhti ja taas rantauduimme klassikkoon, mutta vähän erillaiseen sellaiseen. Husön vieraslaituri oli aikoinaa suosittu pysähtymiskohde, erityisesti sijaintinsa vuoksi. Kätevästi Kihdin laidalla sijainnut tukevahko laituri, syvärantaisessa lahdessa oli helppo saapumiskohde. Muistan tuolla erään iltagrillaushetken nuorena partiokipparina kun vannotimme saksalaisveneilijälle ettei vuorovettä tarvitse täällä ottaa huomioon ja että kaikki merimerkit löytyvät merikortista. Hieman epäilevälle lainasimme toki satamakirjat yölainaan niin sai kopioida niitä vapaasti. Onneksi me olimme tuolloin tulossa Amsterdamista ja meren pakeneminen rannoilta laskuveden aikaan oli hyvin mielissämme. Tiesimme siis mistä puhuimme, mutta nuori ikä taisi viedä uskottavuutta. Rannan kallioilla olevat vuokramökit olivat tuolloin vielä kuosissa ja vastasivat varmastikin myös ihmisten odotuksia. Satamamaksu maksettiin kahvilaan, jossa parasta oli näkymä merelle, sillä muuten palvelut olivat vaatimattomat. Kelpo saunan sai kuitenkin myös vuokrattua noina aikoina. Nyt vuosia on Husön laituri ollut suljettuna ja samoin kuin lähes kaikki vuokramökit, vuodet ovat raiskanneet rauhassa kenenkään häiritsemättä. Kallioilla hylättyinä seisovat mökit näyttävät surullisilta. Tänä keväänä Merikarhut sai vuokralle tuon laiturin ja niinpä pääsen kiinnittymään tuohonkin klassikkoon. Hiukan liian kovan etelätuulen ansiosta rantautumisemme on eräänlainen räpellys – onneksi nuoret miehet ovat taitavia loikkaamaan, jaksavat roikkua köydessä ja tottelevat käskyjä. Saimme siis keulan tuuleen ja ruuan tulille… Ehdimme jopa enemmän/vähemmän sopuisasti keräämään kukkasia – nykyaikaisesti toki virtuaalisesti. Pian on nuoremmalla kasvikollaasi kerätty.

    IMG-20170805-WA0000

    Näin päivät vaihtelevat merellä – kovatuulinen päivä voi vaihtua tyyneen ja edessä on konevoimin marssia eteenpäin. Kihtiä ylitimme siis lähinnä aurinkoa ottaen, Lombardinin viedessä meitä eteenpäin. Olemme olleet onnekkaita, sillä vasta Kihdillä näimme paksumpia levälauttoja. Tähän menessä näkemämme levä on ollut ohutta ja vähemmän yhtenäistä. Kuuleman mukaan levää on tänäkin kesänä ollut runsaati vaikka meriveden lämpötila onkin pysynyt alhaalla. Levälle taitaa riittää pelkkä aurinko, surullista. Onneksi merien puhtaus selvästi on alkanut kiinnostaa ihmisiä ja meillä täällä on imuasemiakin melko runsaasti. Rödhamnin lahdessa, melko ripsakassa tuulessa kun itse keikuimme asemassa, huomasimme sen tuntuvan tukevalta tuulesta huolimatta. Konetimme Turun saariston huomaan ja venekeittiö oli kiinni – dinner ulkoistettu Houtskärin Skagenin rantagrilliin. Oli hyvää ruokaa ja ihana saunoa, todellakin!

  • Klassikoiden kesä 2017 – Maarianhamina

    Tänä kesänä perhelomalla kierrämme kaikkia klassikoita, selvästikin. Klassikot on turvallisia ja herättävät muistoja niin monilta vuosilta. Muistan Maarianhaminasta välähdyksiä lapsuusajoilta ja varhaisteinivuosiltani sen kun isäni veneen kamina aiheutti meille häkämyrkytyksen ja pääsin isäni ja poikaystäväni kanssa Maarianhaminan sairaalaan. Teiniaikojen partioreissuista mieleeni moniakin mieleenpainuvia juttuja, mutta edelleen nauran sille  ”laidan yli hiustenpesulle” kun kallisteltaessa pesin hiuksia, jotta satamassa sitten HETI nättinä. Ensimmäisen veneen ostomatkalta Ruotsista saavuimme exän kanssa toukokuussa lähes tyhjään länsisatamaan ja nautimme ikimuistoisen ”syö niin monta pihviä kuin haluat”-aterian rantaravintolassa. Aika monta annosta jaksoimme Ahvenanmereltä nälkäisinä saapuessamme. Omien poikieni lapsuudesta muistan sen kerran kun seilasimme erittäin pitkän päivän päästäksemme Maarianhaminaan ja pojat jaksoivat nukkua. Nukkua todellakin, koko päivän, heräten vain tuntia ennen satamaan saapumista. Lohduttoman sateinen päivä oli illassa kun rantauduimme ja meidän lapset vastaheränneitä. Sinä iltana rannassa talutettiin hihnassa veneilijöiden koiria ja paria poikaa, kukaan muu ei sitten liikkunutkaan sateisessa satamassa. Väsyttävän meri-ilman ansiosta saimme ihmeeksemme nuppuset nukkumaan yöunta alle kolmen tunnin hereillä olon jälkeen. Lähivuosilta Maarianhamina tuo mieleeni sen ”eka saapuja omistaa laiturin”-miehen joka uhkasi minua oikeudella kun saavuin hänen viereensä luvatta. Kuulema juuri poijun kohdalla pitää kysyä lupaa ja puoli yhdentoista aikaan illasta ei tietenkään pitäisi edes saapua. Tuostakin selvittiin ja silloinen Saksaan kanssani seilannut +-10v miehistöni oppi miksi käskyjä otetaan rantaudettaessa vastaan vain veneen päälliköltä ei rannassa kirkuvilta henkilöiltä. Näillä aatoksilla Maarianhaminaan ja kuinkas mahtaa käydä – jääkö jotain mieleen ikiajoiksi?

    Särsöstä lähdimme kohti pohjoista kahta merkittävää tietoa rikkaanpana. Ensiksikin haasteellisesti keinuttavan sataman paras paikka meille on laiturin ulkolaidalla kylkilaiturissa, kunhan sivuveto läheiseen kiveen on kunnossa. Toinen mieliinpantava uusi tieto tuli sataman lapsiperheeltä – Tukholman saaristossa voi ruokakassin tilata myös laiturille 1-2 päivän toimitusajalla. Viiriompelun tuotosta sitten matkalla paikalleen laittaessani, Särsössä korjattuun naruun, oli iloni oli lyhytikäinen. Seuraavaksi pettikin sitten viirin ylälenkki ja taas oli illan ohjelmana puosuntuoli-leikkejä. Furunsundin satamaan aikaisin joten kyllähän meillä aikaa oli, mastoleikkeihin. Furusundin illassa oli hyvä tehdä myös töitä – näillä maisemilla tunnelma on työpositiivinen.

    IMG-20170728-WA0004
    Valmiina ”Pahalle  merelle ” – kuollaan sitten ainakin kauniina

    ”Pahanmeren meren ” ylitystä ohjelmassa olikin sitten perjantaina. Itämeren ympäri purjehtineille pojilleni tuo Ahvenanmeri on verenperinnön ansiosta ansiosta aina se ”Pahameri”. Yhtään ei auta tarinat miten paljon on matkaa Riikasta Ruhnuun tai vaikka Nynäshamnista Visbyyseen – Pahameri on ja pysyy pahana. Nyt valmistauduimme todella, että kuollaan sitten kauniina. Perus meikkien ja kynnenleikkausten lisäksi innostui Henna tosiaan panostamaan, kuten kuvasta näkyy… Huumorilla selvitään monista asioista ja tietysti hyvä ruoka ja aina parempi mieli. Henna on kunnostautunut keittiössä ja toisaalta ei ihme, onhan hän ravintola-alankin ammattilainen. Niinpä saimme nauttia keskellä Ahvenenmerta sellaista katkarapu-kasvisrisottoa että saatiin pahalta mereltäkin vallan positiivisia muistoja. Sadepilvien ja tummanpuhuvien pilvirintamien keskellä onnistuimme välttämään tuimimmat tuulet sekä myös ukkoset, mutta sade kasteli meitä useamman tunnin ajan. Lopulta ilta-auringon kajossa sisään Maarianhaminaan.

    IMG-20170728-WA0002
    Jaksaa jaksaa… Purjetta sisään

    Viehättävä Maarianhamina houkutteli taas rantanojailuun ja päätimme heittäytyä kiusaukseen. Lauantain ohjelmassa kepeää kävelyä keskustaan, auringon palvontaa, Uno-pelejä, ravintola illallista ja sitten tietysti aikuisten hauskaa Arkenissa Rock-Off tunnelmissa aamuyön tunneille. Sunnuntai aamun dagen efterissä sitten mietin mahtoiko suunnitelmassa olla laadullista heikkoutta kun juuri tämä päivä alkoi pyykkipäivänä ja kääntyi sitten pitkään työpalaveriin. Kassillisesta pyykkiä kuitenkin selvittiin ja pidimme aivoriiheä ja tuotekehittelyä kannella yksi, kaikesta huolimatta. Työasioissa etenimmekin aimo harppauksen, nyt on luvassa suuria. Naispurjehdus on ihanan yhdistävä juttu – satamapäivän aikana minulla oli myös mahdollisuus tutustua yhteen meistä seiloreista ja hänen mieheensä. Mielestäni ei lopultakaan lainkaan hullumpi saldo päivälle, joka alkoi niin alavireisenä. Päivän kruunasi rantaravintolan pizzaillallinen, josta toipumiseen kuluikin sitten loppuilta. Unoa sentään jaksoimme pelata…

    IMG-20170729-WA0004
    Uno pelin mestari – looking cool!

     

     

  • Stockholm – efter en lång tid

    Todellakin, siltä tuntuu – siitä kun viimeksi keikuin Wasahamnissa on aikaa. Tukholma on kuitenkin aina yhtä kaunis ja yhdistettynä ruotsalaisten ystävällisyyteen saadaan paketti, jota on mahdotonta jäljitellä.

    _20170720_144945
    Näkymä Skansenilta

    Saavuimme Merin kanssa parhaimpaan mahdolliseen aikaan – jouduimme odottelemaan ulkopuolella, mutta vain siksi että masto toisensa perään liukui ulos allonmurtajasta. Perfect timing, kanoon bra! Huh mitä hehkutusta kun pääsimme erinomaiseen väliin sisäriviin… Jonkinlaista taisteluväsymystä rantautuessa ilmeni köysien kanssa sekä edessä että perässä, mutta nyt ei takerruta yksityiskohtiin. Parin tunnin kuluttua vene oli jo ihan täydellisesti kiinnitetty, springejä myöten.

    DSC_0288
    Todella tarpeellinen siivouspäivä 😀

    Onko Wasahamnissa tilaa on aina Bra fråga – jotain yhdenmukaisuutta tässä kuitenkin on… Paras aika saapua on ko 11 – 13 välissä eli tänne on turha yrittää ennen tuota. Kaupunkisatamasta, jossa kaupat on kohtuullisen kaukana ihmiset lähtevät myöhemmin ja onhan heillä suuntana saaristo jonne mahtuu kyllä. Tuulilla on myös vaikutusta Wasahamnin paikkatilanteeseen. Me saavuimme varsin kovatuulisena päivänä ja satamasta siis vapautui paikkoja mutta ne menivätkin samantien. Iltapäivällä oli jo aivan täyttä. Sama tilanne jatkui seuraavana reipastuulisena päivänä – satamasta vapautuvat paikat täyttyivät nopeasti. Tuulen tyyntyminen eilen sai sitten aikaan massalähdön – satamasta lähti enemmän veneitä kun tuli ja paikkoja oli vielä illallakin vapaana. Kevyiden tuulien jatkuminen näyttää taas täyttävän satamaa – nyt on jo täyttä. Nykyaikainen ratkaisu tähän on tietenkin satamapaikan varaaminen netistä – sitten saa rauhassa saapua ja tälläkin hetkellä vielä viisi poijua odottaa varauksen tehnyttä purjehtijaa. Kiitosta Wasahamnille uusituista suihkuista ja vessoista – hyvin toimiva rannan WC keventää septic-tankin paineita merkittävästi.

    IMG-20170718-WA0003
    Miten tätä tavaraa vaan

    Puuhakas purjehdus on nyt muuttunut rantanojailuksi – ensimmäisenä aamuna kun katsoin ympärille ei tosin ollut vaikea päättää mitä on  ohjelmassa. Runsas viikko merellä kuuden hengen miehistöllä näkyi istumalaatikossa. Jos ei muualta niin siitä voi päätellä että reissussa on syöty ja juotu, todellakin, rannassakin on rampattu, hiuksia harjattu ja jotain taisi tulla merestäkin eräänä purjehduspäivänä. Kolme tuntia kuurausta, trallien pesua ja lopulta puleerausta vahalla. Niin se vanhempikin nuortuu. Sisältäkin löytyi vastaavia ilmiöitä – santaa, hiuksia, leivänpaloja, liimaantuneita tomaatteja, naposteltavia ja jotain tahmeaa yhdistettynä punaviinitahroihin. On eletty ja roiskuu kun rapataan , sanotaan. Tehokasta siivousta siis tiistain kunniaksi, Merin ja aamulla saamamme miesvahvistuksen lähdettyä kaupunkikierrokselle.  Täydellinen  päätös siivouspäivälle oli ammattitason salaatti omassa veneessä, kiitos Joni-Henrik! Kiitos  myös Merille erinomaisesta seurasta – hienosti hoidettiin pari piukkaa satamasähellystä. Nyt on siis viimeinen naisistosta kotiin ja kiitos kantoavun, kevyemmällä punnerruksella… mistä tuota tavaraa kertyy?

    DSC_0296

    Ensimmäinen yksinäinen iltani sai mukavan käänteen kun Naps-ystävä ja s/y Nicotinan muu miehistö kutsui minut mukaansa Allsång på Skansen illanviettoon. Vietimme ensin pienen askarteluhetken Selenan istumalaatikossa TV-kameroiden vangitseiseen tarkoitetun kyltin parissa. Taitavasti valmistui hieno kyltti ja jo toistamiseen tällä reissulla tarvitsimme serpenttiiniä. Televisionkin välittämä tunnelma on juuri oikea – Skansen on täpötäynnä iloisia ihmisiä laulamassa iloisia lauluja. Me jatkoimme iltaa vielä ravitsemuksen parantamisen parissa – oli mukava ilta ja hauska tutustua, hyviä seilauksia s/y Nicotina.

    DSC_0292

    Keskiviikko olikin sitten omistettu itselle – ohjelmassa oli kielikylpyä heti aamusta usean tunnin ajan. Iltaihmisenä huomasin, että aivoni toimivat kyllä aamullakin nopeasti kunhan motivointi on kunnossa. Jotta päivä jatkuisi samalla moodilla oli päivällä vuorossa jalkahoito, jonka olisin tarvinnut jo kaksi kuukautta sitten. Nyt on sitten pehmeää ja punaista. Kunnon lenkkikenkä pyrähdys kaupungille tuntui myös hyvältä – liike on lääke vai mitä tytöt. Jotta itsehoito ei jäisi nyt vallan vailinaiseksi niin illan suussa ohjelmassa vielä Candyingia, kasvohoitoa ja lopulta myös askartelin kynsiin uudet pinkit pinnat💅ja timantitkin pääsivät paikoilleen. Kun yömyöhällä nautin parin ohjelman verran lymfaboots- hoitoja Lungna Favoritejä kuunnellen niin itsehoitopäiväni oli täydellinen. Päivää täydensi lukuisat puhelut, osa tarpeellisia ja osa aivan höpölöpöä – tosin höpölöpö on elämän suola ja kuka sitä täysin suolatonta nauttisi. Perfect day oli jo vahvasti seuraavassa aamussa kun Selenassa sammui radio, valot ja kippari. Onnellinen päivä ja onnellinen ihminen  – onnellinen kaikesta, kiitos siitä

    DSC_0304
    Katkarapuja… jälleen😃

    Tänään tulee elämäni tärkeimmät❤❤ – nyt on jo ikävä. Saamme myös miehistön täydennystä ensi viikolla – tervetuloa saaristoon lystinpitoon ja kielikylpyyn. Merellä kaikki on mahdollista⛵ ja Ruotsissa🇸🇪….

     

     

  • Tukholman saaristossa on vilskettä

    Öregrundin viehättävästä satamasta jatkoimme matkaamme kohti Tukholman saaristoa. Tavoitteena olla lähellä Kapellskäriä, josta arvelimme mutkattomimmin Toiminnanjohtajan ja Puhaltajan kotimatkan alkavan. Tässä asiassa olimme väärässä, mutta arviointi virheitähän nyt sattuu.

    IMG-20170716-WA0001
    Pientä hiukopalaa – yksi monista

    Pääsimme taas konettamaan – koitimme kyllä luoviakin mutta se on niin tuskaista kun matkaa on lähes 30mpk:ta jäljellä ja clousing nopeus on alle kaksi solmua. Eikä joka yö edes naisten kanssa voi matkata aamuyöhön. Saapuminen Tukholman saaristoon muutti merenkulun tarkkuutta vaativaksi, sillä porukkaa on todella paljon. Hyvin erilaisia kuin pohjoisempana, sillä koko runsaan sadan mailin matkalla Öregrundiin kohtasimme yhden vastaantulevan purjeveneen ja taivaanrannassa  näimme joitakin laivoja. Siksi tuntui todelliselta vilskeeltä ja näimme jopa uniformupukuisia ja meripelastajia – kyllä on saaristoilla eroa.

    DSC_0266

    Yövyimme Gräddössä ja siellä aukesi myös pitkästä aikaa Selena diskoteak – onneksi vain sisätiloissa, sillä paikalla oli paljon suomalaisia. Miten tilanteet liusuvatkaan tällaiseen menoon jää minulle usein hämäräksi, mutta oli lystiä. Huipennuksena ilonpidolle alkoi myös tankotanssi, josta papparatsi onnistui saamaan jopa muutaman kuvan. Onhan tuo puiden halaaminenkin tervehdyttävää, miksei sitten myös maston rakastaminen. Päivällä mietimme erään hermoja – miten on mahdollista nukkua kun meillä on disko? Voisiko joskus olla paikallaan kohtelias kehoitus – nyt tytöt musiikki seis ja nukkumaan!

    IMG-20170716-WA0000
    Laiva on satamassa – käynti terminaalin kautta

    Diskosta huolimatta aamulla matkaan sillä Toiminnanjohtaja ja Puhaltaja lähtevät kotiin. Kapellskär tuntui hyvältä yhteydeltä Tukholmaan – meneehän sieltä bussi ja siellähän on laitureita, todellakin! Ajoimme satama-altaaseen ja valitsimme matalimman laivalaitureista, sillä emme uskaltaneet karauttaa viranomaislaitureihin. Päädyimme laiturille, josta ei päässyt minnekään sillä laiturin päässä oli portti, jossa uhattiin lakiin nojaten. Laittomuuksiin emme tahtoneet sekaantua, mutta Toiminnanjohtaja uskoi viereisen viranomaisalueen portin kyllä aukeavan viranhaltijan toimesta. Kassit laiturille ja viimeiset halaukset ja sitten me karautimme pakoon, jota pakkorako auttamiseen muodostuu. Todellakin tyhmiä naisia manaten oli viranomainen porttia raottanut ja Hilkka oli luvannut meidän jatkossa toimivan kuten kuuluu (melko iso lupaus, meistä)… Terminaalissa hyväntahtoisuuteen vetoaminen oli saanut jatkoa kun paljastui, että linja-autoon lippuja oli tarjolla vain Viking-Linen matkustajille. Kaikki järjestyi,  mutta mikään kätevin paikka tämä ei ole miehistön jättämiseen. Karauttaessamme lahdesta huomasimme niemennokassa laiturin,  jossa landaus olisi ollut sallittua… Mutta tänään siihen tuuli merkittävästi,  sanoisinko jopa liikaa turvalliseen manoveriin. Satama-altaassa oli tyynempää. Linja-autoa odottaessa Toiminnanjohtajan valvova silmä oli havainnut terminaalin ikkunasta jonkun yrittävän meidän kaltaista iskua laiturille.  Lyhyeen oli loppunut yritys, Securitaksen häätäessä tunkeilijat pois. Timing is everything!

     

    _20170717_100059Onnellisiin ajoituksiin on luottaminen kun sukelsimme sisään sateisen Vaxholmin satamaan. Löysimme paikan välittömästi,  mutta erikoisen vastuu- ja rahakeskustelun päätteeksi paikka peruttiin. Söpön satamapojan ja naapurimme yhteinen päätös oli ettemme voi jäädä roikkumaan naapurin kylkeen ja siis yhteiseen mooring- köyteen.  Ilmeisesti naapurimme olisi kestänyt hänelle lankeavan vastuun(?) 300 kruunulla ja viskipullolla – satamamaksu olisi jäänyt sitten vielä meidän maksettavaksi. Satamapoikien kuuman linjan tuloksena meille löytyi kuitenkin erinomainen paikka,  jossa voimme kiinnittyä omaan mooring-köyteen, omalla vastuulla ja riskillä. Meidän vastuukeskustelut ulottuivat vielä ravintolapöytään kun tutustuimme sataman sääntöihin. Dygnet runt aluksen siirto valmius estää kipparilta kaiken kaltaisen läträämisen – vesi selvänä  vesillä 24/7 on siis tulevaisuutta.

    Disko ja baari olivat illalla Selenassa kiinni,  sillä ravitsemuspalvelut oli ulkoistettu rantaravintolaan.  Heikentyneen palvelutason vuoksi suoriuduimme nopeasti nukkumaan. Hyvä niin sillä aamulla edessä varsinainen timing, timing tehtävä.  Stockholm här kommer vi❤.