Karonmatkassa

Kategoria: Uncategorized

  • Telakkakausi on päättynyt

    Nyt s/y Selena Aurajoessa ja lähes valmiina kesään 2016

    2016
    2012

    Kuva vuodelta 2012 teak-kansiremontin jälkeen ja nyt vesilinja/ikkunaremontin jälkeen. Pientä Face-liftiä vuosittain…

     

     

  • Kesäloman viimeinen viikko – miehistönvaihtoa lentokentällä

    Selena jätti hyvästit Puolan hiekkarannoille lauantaiaamuna – aurinko paistoi ja meri keinui kevyesti. Letkeää menoa – aamupäivän jopa seilasimme, mutta iltapäivällä tuuli hiljeni ja nopeuden pysähtyessäalle neljän lähti Lombardini käyntiin. Pitkästyttävää menoa, onneksi veneessä on aina puuhaa – siivoamista ja korjailua. Pojat pelasivat shakkia, tietokonetta ja tietysti auttoivatkin siivouksessa ja ajamisessa. Tyynessä konettaminen avomerellä on tylsintä ikinä – hetkiä jolloin toivoisi autopilotin osaavan tähystää.

    Illalla saavuimme pitkän päivän päätteeksi Rönnen satama-altaaseen. Etsiskelimme paikkaa ja harmittelimme veneiden välejä…onneksi auttavainen saksalainen otti meidät kyljellemme. Rantautuminen meni niin poskelleen kuin mahdollista, onneksi pääsimme ehjänä kuitenkin hänen kyljelle. Tuli siis vain henkisiä ruhjeita…. sitten etsiskelemään aamun lähtöpaikkaa. Mikä ihana fiilis kun ystävällinen satamatyttö vastasi Roopen kysymykseen, puhutko englantia suoraa sujuvalla englanninkielellä. Saimme kaiken tiedon nopeasti ja oikein… saimme jopa printattua tuon matkalipun paperille,, kuten kotisivujen ohjeessa varsin vanhanaikaisesti sanotaan.

    Bornholm on Visbyn tavoin miehistönvaihtopaikkojen aatelia – kaukana merellä, mutta erinomaisten yhteyksien päässä. Aamulla starttasimme poikien kanssa Rönnestä klo 8.30 lautalla. Runsaan tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Ystadiin  jossa siirryimme terminaalin edessä seisovaan bussiin. Runsas tunti Skånen  maisemia ja  pääsimme myös tuolle sillalle, jonka ”päältä” seilasimme kesällä 2012 matkalla Kööpenhaminaan. Nyt siis sukelsimme sillan päästä bussilla tunneliin ja hups olimme Kööpenhaminassa. Perillä kaupungin keskellä olimme klo11.30 eli varsin kohtuullisessa ajassa. Kööpenhaminan kentältä onkin sitten yhteys melkein minne vaan – tosin ei Turkuun, ainakaan kohtuu hinnalla. Omat pienokaiseni, tosin jo melko varttuneet, lähtivät sieltä kahdestaan lentokoneella Helsinkiin. Miten nuo lapset kasvavat ja kehittyvät, oikeastaan viisastuvatkin melkein silmänräpäyksessä.

    Nyt siis odottelen Naispoweria saapuvaksi… mikäs on ootellessa auringonpaisteessa ulkosalla. Täällä on kaunista ja lämmintä, ihan sellaista kuin olen toivonut lomani viimeiselle viikolle.

  • Ustkasta Kolobrzegiin – proomun kyljeltä palvelusatamaan

    Sunnuntain vietimme Ustkassa, joen perukalla proomun kyljellä, tarkassa vartioinnissa teollisuusalueella. Yöllä alueella oli myös koiravartio eli turvallista todellakin, vaikka maisema ei järin viehättänyt meitä. Aamulla matkaan ja kävimme vielä tervehtimässä satamaisäntää, Hubertia ja maksamassa vierailumme satamamaksut ja kuluttamamme sähköt. Yhteensä maksettavaa oli kertynyt 56 zl eli noin 15 euroa. Kerroimme Hubertille, ettemme löytäneet suihku ja wc-palveluja – johon hän varsin neuvottelevasti vastasi tulevaisuudessa palveluiden olevan paremmat kun uusi satama valmistuu. Sataman loppulaskun nähtyämme tuntui entistä paremmalta ajatus, että olimme viettäneet aikuisten kesken vielä toisenkin illan saunassa&jacuzzissa – 50 zl ylellisyydestä on todella vähän.
    Suuntasimme merelle ja suuntana yli 50 mpk päässä oleva . Merellä ihmetelimme taas tyhjyyttä – hyvin vähän laivoja ja todellakin vähän huviveneitä, nythän on heinäkuu, missä kaikki ovat? pääsimme seilaamaan jopa 8 solmua kunnes illaksi tuuli kuoli pois ja niin alkoi Lombardini laulamaan. Matkalla ihastelin saksalaisen satamakirjan kuvaa Kolobrzegin uudesta satamassa, joka valmistuu ensi vuodeksi. Ennakkotietona meillä oli, ettei ilman keulapotkuria tuossa satamassa pärjää sillä niin ahdas satama on. Eipä tiennyt kertoja, ettei meillä aina ole oikein kunnolla potkua edes eteen…taakse aina varmimmin. Huutelimme satamaa ennakkoon VHF:llä – saamatta vastausta, mutta laiturilla meitä oltiin kuitenkin vastassa eli kuultu oli. Saimme erinomaisen paikan, johon hienosti rantauduimme ilman keulapotkuria vaivatta. Ahdas toki satama oli, muttei missään nimessä ahtain näkemäni ja vapaita paikkoja oli runsaasti. Satama oli erinomaisen suojainen ja se oli hyvä tieto, sillä tuulta ja tuiverrusta oli luvassa.

    Virtuaalikuva KOLOBRZEG uudesta satamasta
    Kolobrezin uusi satama

    Kolobrzegin satamassa on kaikki tarvittavat palvelut – hyvät suihkut ja WC:t, pyykkitupa ja sekä laiturilla sähköä ja vettä. Satamamaksu on alhainen 40 zl, mutta kaikesta (paitsi wc:stä) maksetaan sitten vielä 5 zl tykö. Toisaalta sähkösta maksaminen kulutuksen mukaan on reilua – meillä kun ladataan vain akkuja tuo 5 zl kestää yli vuorokauden, jääpalakoneen ja lämminvesivaraajan käyttäjät maksavat sitten enemmän vuorokaudessa. Satamassa saksa on toinen kieli, kuten vähän koko Puolassa, mutta huomasimme osan henkilökunnasta puhuvan jopa erinomaista englantia. Tästä olikin meille hyötyä, sillä miehistömme saksantaitaja hyppäsi aamulla junaan ja lensi Gdanskista Turkuun. Työt kutsuivat, valitettavasti. Matkustaminen junalla on myös Puolassa edullista, ykkösluokan junalippu Gdanskiin maksoi 56zl ja matkaa oli yli 300 kilometriä.
    Satamapäivämme oli puuhakas. Tarkistimme makeavesijärjestelmämme vuotokohdat, joita löytyikin muutama. Siivosimme kannen ja sitsloodan trallinalauset hiekasta ja roskista, pesimme lähes kaikki pyykit ja aloitimme koneen huollot. Pojat putsasivat vielä takapilssin ja myrkyttivät wc:n huohottimessa elävät hämähäkit. Kiersimme vielä kaupunkiakin useamman tunnin pienten ostosten merkeissä ja ehtipä pojat pelata vielä jalkapalloakin. Palloilu sai kostean lopun kun lopulta pojat jahtasivat palloa joesta, iltahämärässä. Poikien hämmästykseksi en ilostunut tuosta uimaretkestä – märkä, kylmissään oleva jalkapalloilija pääsi onneksi suoraa suihkuun ja vaatteet pesuun.

    Kolobrzegin satama on todella mukava – kuitenkaan en ilostunut kun tutkailin loppuviikon säitä.Luvassa on seuraavina päivänä yli 13 m/s tuulta eli melkoista keikutusta runsaan 60 mailin matkalla. Onhan täällä mukavaa, mutta ei ehkä näin kivaa ja suunnitelma miehistön vaihdosta Rönnestä olisi haaveissa. Nyt täytyy toivoa parasta, ettei miehistönvaihto vaadi autonvuokrausta.

  • 480 meripeninkulmaa ja perillä…

    sisäänajo Liepaja
    Tässä ajamme sisään Liepajaan – jokeen kaupungin keskelle. Sataman palvelut erinomaiset, ja sijainti hyvä, mutta kaupunki varsin Itä-blokkimainen hyvässä ja pahassa
    DSC_0248
    Liepajan Satama, kaupungin keskellä joessa. Läheisessä hotellirakennuksessa uudehkot, siistit sosiaalitilat. Kaupunki varsin Itä-blokkimainen, mutta selitys löytynee siitä, että on ollut Neuvostoliiton suljettu sotilassatama aina vuoteen 1993… Selen turvallisesti Merisissin kyljellä – on se Itämeri vaan pieni
    DSC_0296
    Merellä . nyt jo hiukan naurattaa..
    DSC_0291
    Tommi ja tytöt, päevät vahtilaiset kesyssä kelissä….

    Niin tämä perheveneen miehistö 480 meripeninkulman jälkeen voi kohottaa maljan itselleen – kaikki meni hienosti, mitään ei rikkoutunut ja kaikki jaksoivat osallistua töihin, huumorikin säilyi hyvänä lähes koko reissun. Perjantai-iltana lähdettiin ja tänään, tiistaina, oltiin perillä. Tämä oli sitten sellainen yhden, yhden pysähdyksen taktiikalla tehty reissu.

    Lähdimme illalla Liepajasta, tietoisina siitä, että yöllä on edessä konetusta lähes tyynessä. Tiesimme onneksi tuulen nousevan seuraavan päivän aikana. Näin todella sitten tapahtuikin – yön konetimme tyynessä, muttä päivällä saimme hienon seilauspäivän 9 – 13 m/s tuulessa.Tuollainen tuuli saa Selenan kulkemaan runsaat kahdeksan solmua, hienosti aaltoja halkoen.

    Minulla kävi tuuri, tytöt ajoivat alkuyön ja Tommi jatkoi siitä – sai siis itse tulla vahtiin vasta aamusta. Hyvin nukutun yön jälkeen olikin hauska miettiä, mitäs sitä oikein puuhaisi kun on paljon energiaa… saatuani siis Tommin sisään aloitin istumalaatikon puleeraamisen. Ensin siis pesua ja sitten kiillotusta ja vahausta, nyt onkin siis pajon kauniimpi istumalaatikko. Puolen päivän aikaan pääsimme seilaamaan ja se sai aikaan liikettä myös nuorissa. Yksi toisensa jälkeen he nousivat punkista. Saatuani Tommin taas ruorin taakse ehdin keskittyä muuhun kuten voileipien tekoon miehistölle sisällä ja ulkoa sekä pillimehujen jakoon. Ehdinpä myös korjata Septic- tankin maseraattorin sähkövian, pikkuhiljaaa kaikki laitteet toimivat Selenassa, onneksi. IllallaTommi vielä keksi miksi pentryn hana pissii vettä kuin pikku poika – vika ei ollutkaan pumpussa vaan hanassa

    Gdansk sisäänajo
    Öljynporauslautta ja pari kuivatelakkaa… tällaista mm. sisäänajossa

    Gdanskin sisäänajo oli puhutteleva – vastaan tuli kaikki merirosvolaivasta öljynporauslauttaan. Lopulta kun kurvasimme keskellä kaupunkia sijaitsevaan vierassatamaan oli tunnelma jo erilainen. Näimme kauniita taloja, hyvin hoidettuja pihoja ja terasseja – kaunis kaupunki – tosiaan. Saksalaisten ystävällisyyden ansiosta saimme myös venepaikan erinomaisesta paikasta – sataman henkilökunnan mielestä satama oli täysi…

    gdansk vierassatama
    Gdansk vierassatama keskellä kaupunkia

    Nyt hyvää yötä tai huomenta –  kaikille toiveiden mukaan…

  • Menoa merellä – nyt Liepaja lähestyy

    On tämä tietotekniikka ihmeellistä – tästä 26 meripeninkulmaa Liepajaan ja täällä kaikki meillä kaikki yhteydet. Takana siis 260 meripeninkulmaa ja pian ollaan Latviassa.
    Merellä saimme reipasta tuulta takavasemmalta, ennustetun 10 m/s sijaan tuuli nousi reippaasti toiselle kymmenelle. s/y Selena sai siis hyvän vauhdin ja pääsimme laskettelemaan aalloilla ylös alas. Tuulta riitti koko päivän ja puhalsi vielä läpi yön. Yövahdit jaettiin suosiolla aikuisten kesken, aallokkoajo hämärässä vaatii perstuntumaa ja ennakointia. Hämmentävintä yövahdissa oli liikenteen hiljaisuus. Vahtini aikana, 02 -08, aikana näin kolme laivaa ja jonkin ”hässäkän” rannan tuntumassa. Itseasiassa yhtään vapaaa-ajan alusta emme ole nähneet ulosajon jälkeen. Missäköhän on kaikki purjehtijat?
    Kohtuukokoiset aallot saivat aikaan pahoinvointia ja kaksi nuorinta voikin melko huonosti, Rasmus raukka taisi tehdä oksennusennätyksen ja onkin siis ansainnut jo loman alussa seitsemän tikkaria. Painiskelimme myös purjehduspelkojen parissa – teinit jakoivat kokemuksia ja vertaistukeakin oli tarjolla. Opetus äidille, vaikka omassa päässä tapahtuma on selvä – mies ajoi veneeni välinpitämättömyyttään kiville ja se on nyt korjattu ja samanveroinen. Mukana olleen nuoren päässä tästä on kuitenkin ehtinyt kehittyä monta pohdintaa ja myös luottamuspulaa. Perusluottamusta täytyy taas kasvattaa, aloitimme vertauskuvalla – äiti ja Tommi osaavat purjehtia merkittävästi paremmin kuin pyöräillä, koska tätä olemme tehneet koko ikämme. Avomeri pistää miettimään ja ottaa meistä mittaa, ihan kaikista. Tietysti kokemus tuo varmuutta – kovin kovasti siis aluksen aikuiset eivät ole mitelleet, ei henkisesti eikä fyysisesti.
    Aamulla tyyntynyt tuuli tekee menosta leppoista – nyt konettelemme kohti Liepajaa. Miehistökin on jo kokonaisuudessaan pystyssä pysyvää mallia. Tunnelman nostattamiseksi Tommi on viritellyt Leevi& Leaving musiikkia nuorten iloksi. Tässäkin kokemus tuo varmuuttaa, nuorten ihmeeksi – osaamme kaikki sanat ulkoa, miksiköhän?

  • Kasnäsistä ulos..

    Kaikki tarvittava nyt mukana…. Kasnäsistä kaasua ja dieseliä sekä vielä viimeiset tipat vettä tankkiin. Nyt merelle, Örön itäpuolelta vanhaa intin väylää. Kova liikenne sisään ja ulos… plotterilla uskaltaa kaikki ajella.

    Nakkilistassa jo uusia viivoja ja kaikki teinitkin saatiin ylös aamupalapöytään – ei huono. Itseasiassa kaikkiin puuhiin löytyi hienosti vapaaehtoisia puuhastelijoita. Kaikilla vielä hyvä huumori, aamu siis ilman kiroilua tai mielensäpahoittajia.

    Hiljaista, peräntakaista tuulta (N3-5m/s) – näin jos pääsee niin eteenpäin kuitenkin purjevoimin. Nyt edessä jo vain pelkkää merta, nautiskelu voi siis alkaa, ainakin aikuisten. Teineillä alkaa elokuva pyöriä, X-Man vie heidät muihin maailmoihin. Paapuurissa viiden mailin päässä siintää jylhä Bengtskärin majakka, auringon kajossa.  Seuraava päivitys siis joko Latviasta tai Liettuasta…

  • KESÄLOMA 2015 – Karon matkassa Itämerta alas

    s/y Selena matkalla Etelään…

    Kesäloma on alkanut ja s/y Selena on teinien valtaama -miehistössä siis viisi teiniä ja kaksi aikuista. Matkan teko on tehokasta, sillä tavoitteena on olla viikossa Gdanskissa. Tämän saavuttamiseksi pääsemme yöpurjehtimaan vahtivuoroissa. Nakkilistakin on kiinnitetty oveen ja siihen siis ”innokkaat” keräävät viivoja. Alkuvaikeuksien jälkeen kokka kohti Kasnäsiä, jossa pääsemme tankkaamaan. Aina voi oppia uutta ja kesäloma eka opetus on, että on todella kaukonäköistä jättää kotiavain jollekin luotettavalle. Kun sitten huomaa unohtaneensa tietokonekassin, kukkaron kanssa auton takaluukkuun niin voi pyytää apua ja matkan tekoon tulee vain vähäinen viivytys. Kiitos avusta:).

    Neljän viikon kesäloma purjehditaan vaihtelevin miehistöin – aloitetaan näin teinien valtaamana, sitten rauhallista perhepurjehdusta ja lopulta railakkaasti naisten kanssa Itämerta ylös… eipä pääse kyllästymään. Nyt siis miehistönä omat pojat Roope ja Rasmus, perhe Servanto (Tommi, Anna ja Paula) sekä teinivahvistus Kastanja Laurikko. Avomeritiimi on valmis!

    Näillä tunnelmin – Purjehditaan kauas pois, sinne mis on lämmin ja niin paljon elävämmin loistaa tähdet ja kuu

     

  • Purjehdusblogi on hiljentynyt, mutta Karoliina ei…

    matkalla TallinnaanTämän Karonmatkassa blogin kirjoitukset alkoivat mieliinpainuvasta kesälomasta 2012 ja jatkuvat seuraavaan talveen. Ajatuksena oli jatkaa tarinointia, myös talvella, mutta talvinen Karoliina on niin työkeskeinen ettei ajatukset oikein sovi tänne purjehdusblogiin.

    Syksyllä 2013 avattu bravablogi.fi on minun talviminäni ajatuksia ja toki myös työtäni käsittelevä blogisivusto. Siellä on siis mahdollista kurkistaa kosmetologian maailmaan melko samalla otteella kuin tähän purjehdukseenkin, tällä sivustolla.

    Purjehdusblogin pitäminen oli ihanaa ja kun s/y Selena seuraavaksi lähtee jonnekin, mistä haluan kirjoittaa niin tämä sivusto alkaa elää uudestaan. Toivottavasti siis jo ensi kesänä, kesää odotellen!

  • Purjehtijan tie on kevyt, toista on yrittäjän…

    Ollapa vain purjehtija niin olisipa tie kevyt, mutta täytyyhän sitä ihmisen työtä tehdä… Eikö!? Tunnustan tietysti, että yrittäjyys on oma valinta – voisinhan tietysti käydä töissä ja saada palkkaa kuten moni muukin sairaanhoitaja. Tuskin kuitenkaan olisin onnellinen siinä.

    Työviikon päätös ja sauna… miten se on niin vaikea katkaista työajatuksia heti illasta. Jos olisin seilannut pari tuntia ja sitten saunoisin niin ajatukset olisi jo melkoisen tuulettuneet. Nyt istuin lauteilla ja pohdin palvelualojen työllistämisen vaikeutta tai siis… millä tästä työstä saisi työllistämällä kannattavaa. Olenko hölmö kun pidän tyttöjä töissä ja murehdin palkkojen maksua, vuokratuolilaisten kanssa pääsisi niin paljon helpommalla. Mietin onko tämä kaikista muista ihan kunnossa, tämä suomalaisten työelämä? Työntekijä on vuodessa 4+1 viikkoa lomalla, siitä kertyy lomaltapaluurahaa 2,5 viikon edestä. Pekkasen aikaiset Pekkaspäivät ja niitä meidän työssä vastasvat työajan lyhennykset, 2,5 tuntia viikossa, tekee vuodessa yli kolme viikkoa vapaata. Yhteensä työntekijälle maksetaan vuodessa siis palkkaa yli 10,5:sta viikosta hänen tekemättä lainkasn työtä tuon vastineeksi. Viikkoja kun vuodessa on 52 niin käytännössä niistä viidennes lepäillään eli joka viikko saadaan yhdestä päivästä palkkaa ilman työvastinetta. Kun sitten lasken niille tunneille mitä työntekijä tekee töitä kustannukset niin en voi kuin ihmetellä miten työllistämiseni yhtälö on mahdollinen. Sitten tietysti maksetasn vielä sairausajan palkkaa ja sairaanlapsen kotihoito… vaikka oikeasti en ymmärrä sitäkään miksi työnantaja maksaa sairasnlapsen hoidon. Enkai ole vastuussa työntekijöideni lapsista tai lukumäärästä, oikeastaan autonhoito oisi perustellumpaa, jos sitä vaikka käytetään työmatkoihin. Eläkeikää halutaan nostaa ja se koskee kaikkia… Olisiko mahdollista lisätä hyväkuntoisena työntekoa tuolla aikoinasn vähennetyllä työajalla eli kaikki tekisivät 40 tuntia töitä viikossa, karkeasti siis vuodessa 110 tuntia enemmän työtä? Voisimmeko tällä uudistuksella pitää eläkeiän paikoillaan? Valitettavasti tuo eläkeiän nosto koskee myös yrittäjää, jonka työtunnit on koko työuran olleet melkoisesti tavallista työtekijää suuremmat ja itse en esimerkiksi muista milloin olisin viimeksi ollut päivän tekemättä mitään työhön liittyvää… taitaa olla tuollainen päivä tullut vietettyä viimeksi viime purjehduskauden aikana. Olen varma, että kun mittarissani on 65 vuotta niin aikani on tehdä jotain muuta ja minusta näin olisikin hyv

    Aloin siis pohtia sairaanlapsen hoitoa ja siitä aiheutuvien kulujen maksajaa… Sain puhelun töihin nuoremmalta lapseltani, 10v: ” Äiti, Roope on kotona ihan sekaisin ja hysteerinen, nyt olemme mitanneet kuumeen ja se on 39,3. Annoin Roopelle Buranaa ja nyt minusta saa juoda Colaa päivällä, eikö?…. mutta äiti, minusta Roopen täytyy nyt mennä sänkyyn lepäämään, eikö? Mutta… se ei usko! Näin siis aamulla kuumeettomana, mutta sairasnoloisena kotiin jättämäni vsnanhemman lapsen tauti eteni iltapäivällä kovaksi kuumeeksi ja se aiheutti epämukavaa oloa. Hoitajana sitten koulusta kotiutunut pikkuveli.Mitä voi ajatella soittavasta lapsesta? Yrittäjänlapsi – yksiselitteinen vastaus! Sairaanlapsen kotihoitoa kun ei kukaan korvaa yrittäjälle niin yrittäjien lapset kyllä sairastavat yksin tai siis yhdessä/keskenään. Olisiko sairaanlapsenhoidon korvaaminen oikeudenmukaisempaa maksaa Kelan kassasta ja verottaa siitä tuloverossa vain palkansaajia, jos etu tarjotaan vain heille. Tässä on hyvä myös huomata, etteivät nämä ”yrittäjälapset” myöskään nuorina aikuisina soittele terveydenhuollon puhelimiin heti kuumeen noustua. Kuumeen hoidon perussetti: särkylääke, lepo ja juoma kun on opittu jo paljon ennen kymppiä.

    Nyt voisin sitten vielä jatkaa… miksi syntymättömällä lapsella on vain yksi vanhempi? Onko oikeasti siis kaikista reilua, että raskauden ajan sairauslomat sekä äitiysloman korvaukset maksaa vain lapsen äidin työnantaja… Onko ”palkkaa mies” siis suomalaisen yhteiskunnan vastaus tähän?

    Summa summarum… Kasvohoito, keskimäärin 76€ ja aikaa varataan 1,5 tuntia. Ensin tietysti 24% alv vero eli jäljelle jää noin 58€. Kun siitä sitten pois palkkakulut kaikkinern niin hoitotarvikkeiden ja hoitotilsn kustannusten lisäämisen jälkeen, ollaanko miinuksella?. Työntekijät haluaisivat lisää palkkaa ja ymmärrän heitä, matalapalkka-aloilla on oikeasti piukkaa,mutta voisiko työnantaja saada vastineeksi lisää työtunteja. Kovan työntekijän maineessa oleva suomalainen ei kyllä numeroiden valossa näytä siltä, minusta!

    Voi talvi mitä teet! Jos tänään olisin saunonut vaikka Lillholmenin saunassa, vilvoitellut terassilla, kiivennyt veneeseen ja katsonut veneen yökuntoon. Kömpinyt punkkulasin kanssa takahyttiin ja avannut kirjan, niin tuskin pohtisin näin syntyjä syviä. Olisin vaan, onhan viikonloppu! Aamulla heräisin ja huomaisin taas uhmanneeni kohtaloa, puolikas punkkulasi punkan reunalla, pystyssä. Nyt vaan on talvi ja minulla on töissä kaiken muun lisäksi ”pientä remppaa” eli huomenna siis maalausta ja paklausta… Miksiköhän odotan kesää?nin n

  • Kotisatama vaihtuu, ensi kesänä…

    Pakkanen paukkuu Turussa… viikonloppuna pakkasta lauantaiaamun kunniaksi -28 astetta. Tässä on kyllä kepeästi puolet liikaa, jos siis täytyy käydä ulkona. Siitäkin siis selvittiin ja sunnuntaina lämpötilat jo alemmat ja ystävämme aurinko näyttäytyi. Nyt on sitten hienoa…. kahden päivän ajan on töissä voinut kuvitella, että on kesä…. siis ainakin hetkittäin. Kovin intensiivisesti on aurinko paistanut ja sitten vaan silmät kiinni ja katse kohti paistetta. Siinä sitä voi työpaika a katsoa taivasta ja aurinkoa… kiitos kahdeksannen kerroksen voin välttyä katsomasta lumikinoksiin ja lumisiin katuihin. Näin siis hetken voi viettää kesää…

    Olen edennyt jonossa ja minulle tarjottiin kesäpaikkaa TPS:n rannasta… tulipa puskista. Jättäisinkö vierassataman ja suostuisinko ajamaan autolla veneelle, myöskään lenkkeillen en siis veneellä voisi käydä, mutta ne palvelut suhteessa hintaan. Maasähköä kun sitä tarvitsen, ei siis vain silloin kun saan jonkun avaamaan sähkökaapin ja polttoainetta kotisatamasta, ei huono! Suurinta pohdintaa aiheutti kuitenkin lounaistuulen ja TPS:n huono yhtälö, pääsenkö kaikilla tuulilla rantaan? Tätä voisi tietysti pohti ja pohtia, minkään muuttumatta. Päätin, että kokeilen… pääsenhän joenrantaan takaisin ja toisaalta voin myös ääritilanteessa ajaa veneen jokeen ja siirtää sitten viikolla paikalleen. Ensi kesänä siis venepaikka Tepsissä aik, ekaa kertaa jäsenyyden aikana. Vanha rakas Solrosini oli siellä tosin muutaman talven suulissa ennen myyntiä. Nyt pääsen siis taas vartiovuoroihin… Purjehduskaudella tosin se on varmasti mielyttävämpää kuin talvella. Voin viettää mukavaa vartiovuoroa, omassa veneessä yöpyen. Keväinen vartiovuoro kuluu hetkessä venettä laitellen.

    Kesään on matkaa ja aurinkoon, mitä hyötyä on talvesta? ?.. Mietin ja kaikki keksimäni tuntuvat niin keksityiltä… nuorempi lapseni hiihti ensi kertaa viime sunnuntaina… talvella ehtii viikonloppuisinkin olla hyödyllinen ei vain merellä… niin ja tietysti, kasvoja voi mikroneulata ja hapottaa ilman supersuojausta – koko talven kun superhoitaa ihoaan niin, sitten voi kesällä antaa auringon porottaa ja suolaveden huuhdella kasvoja ilman tunnon tuskia. Enhän halua näyttää ikäistäni vanhemmalta vaikka purjehtija olenkin.