Karonmatkassa

Kategoria: Uncategorized

  • Talven keskellä venettä katsomassa

    Pikku pakkasessa, mutta kirkkaassa ilmassa veneellä, pojatkin mukana. Matkalla ihastelimme automatkan nopeutta, kotoa veneelle kymmenen minuuttia. Sitä osaa jo muksutkin arvostaa… Lunta ei ollut kannella, mitä olin ennakkoon ajatellut. Hyvin toimii matala katospaikka, vaikka etuseinä onkin auki. Lumi ei ollut voimakkaista tuulista huolimatta lentänyt kannelle. Surukseni huomssin kyllä pilssissä hieman vettä, vaikka olin ihan viimeistä kosteuspisaraa myöten kaiken veneestä kuivannut. Tylsää…. Seuraavana suojapäivänä siis veneelle, kuivattamaan nuokin.

    Nyt on kartta seinallä ja sieltä on löydetty niin viime kesän reissun kohteet kuin ehkä ensi kesänkin…. Keskustelemme nyt poikien kanssa mitä oikein teemme ja onko se äidin syy jos joskus veneessä oksettaa. Tänäänkun tuntui siltä, että jos johonkin paikkaan oli saavuttu veneellä ja siellä alkoi oksettaa rantamudan lennettyä suuhun niin purjehduksen ja äidin vikahan se tietysti on. Keskustelu siis jatkuu….. ensi kesän kohteista. Voimmehan mennä ympyrää Turun akin, mutta visentti ( euroopan biisoni) ja lukuisat haikaralajit jää sitten näkemättä.

    Akut täynnä virtaa….jeeee! Uuden Vuoden juhlinnan keskellä muistin etten ollut ladannut akkuja vielä talven aikana, mutta ei haittaa – virrat oli tallella! Tarkistuslataukseen nyt kuitenkin akku kerrallaan… Starttiakku on jo todella monta vuotta vanha. Ostettiin kerran Maarianhaminasta, kun yksi aamu vaan todettiin että nyt se on loppu…. Päästiin sitten lähtemään vasta aamupäivän aikana kotia kohti, loman toiseksi viimeisenä päivänä. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu myrskytuulta ja sen tiedon pohjalta sivuutimme Lillholmenin ja muut hyvät yöpymiskohteet miehistön kanssa hyvässä ymmärryksessä. Pimeällä Airistolla ihailimme ilotulitusta Paraisten päällä (kotiinpaluummeko kunniaksi???) ja sitten ensimmäistä kertaa pimeään Satavan Venepalveluun sisään. Silloin tuli mieleen heijastinteipin metrihinta… kallista täytyy olla kun yhdessäkään sisäänajoviitassa ei teippejä ollut. Viittojen välistä kuitenkin sisään ja onnellisesti melkein perillä kotona. Suloisin näky oli nuorin miehistön jäsen, silloin varmaankin viisi vuotias. Reippaana hän lähti pakkaamaankotiin meneviä tavaroita, Aku Ankkoja ja Ruttu-koiraa… rantautumisen jälkeen löysimme keulasta pojan peppu pystyssä mutta pää piukasti pedissä, lähes väsymyksestä tuupertuneen näköisenä. Seuraavaksi tämä väsynyt purjehtija heräsi kotoa, omasta sängystä. Hyviä muistoja siis akun ostosta…. Lieneekö siis saatu erikoisen hyvä akku Maarianhaminasta aikoinaan.

  • Miten aika voi mennä näin nopeasti…

    Tästä kevääseen, toukokuun ensimmäiseen viikonloppuun on 17 viikkoa. Tuntuu, että nuo viikot varmasti kuluu nopeasti ja ennenkuin huomaammekaan on kevät ja purjehduskausi voi alkaa. Kuluneina vuosina olen tehnyt kohtuuttomia remontteja ja painanut hommia selkäruvella… voisikohan kevään kuluttaa jotenkin toisinkin? Mitä jos tänä keväänä keskittyisi perusteelliseen kevätkunnostukseen ja tekisi huollot ja kaikki puleeraukset mahdollisimman perusteellisesti.
    Nyt kiinnitän Euroopan kartan lastenhuoneen seinälle… siitä voimme katsella Itämerta ja suunnitella seuraavia seikkailuja. Maailman kartan jätin vielä kauppaan…

  • Uuden Vuoden ensimmäinen arkipäivä!

    Täällä pohjoisen ihmeitä ihmettelemässä edelleen… kotiseutukierroksella ihailimme mökkivalikoimaa, uutta ja vanhaa modellia ja tietysti kallista ja halvempaa. Hiljaista täällä on ennenkaikkea. NVinkiksi toisille… hyvät venyttelyt, tulehduskipulääkitys ja rauhallinen aloitus saattaa olla paikallaan laskettelussa. Kaksi päivää peräkkäin laskettelua nain tottumattaan, saa muistamaan pakaroiden ja pohkeiden olemassaolosta. Toisaalta liikunta on kyllä hyvää vastapainoa illanvietoille…

  • Hyvää Uutta Vuotta!

    L
    L
    Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogini lukijoill

    Olen tehnyt uuden vuoden lupauksen ja luvannut jatkaa blogin pitoa vuoden ympäri. Nyt siis katsotaan miltä maailma näyttää purjehtijalla keskitalvella. Uuden vuoden vastaanottoa nyt siis juhlittu Suomutunturilla. Turun vesisateen sijaan on täällä nautittu lumisateesta ja nollakelistä. Eilen elämäni
    ensimmäistä kertaa laskettelemassa ja tänään siis jo toista kertaayt reidet huutaa halleluujaa ja habakin on kipeä, kiitos syksyn kahvakuulatreenien selvisin laskettelemasta edes hengissä.

    Viikonloppuna veneelle… katsomaan mitä Hänelle kuuluu!

  • Summa summarum 1. äiti-lapsipurjehdusta Tku- Kööpenhamina

    Kesäloma ja  huikea selainen on takana päin. On aika pukea sanoiksi ne kaikki ajatukset, jotka lomani herätti. Tämä osuus reissussa herätti voimakkaitakin tunteita ihmisissä kun kerroin suunnitelmastani. Osan mielestä olin varmasti uhkarohkea, toisten mielestä vain ihan hullu ja jotkut yrittivät saada minut luopumaan koko reissusta. Onneksi oli niitäkin, joiden mielestä on hienoa, että uskallan itehdä mitä osaan ja voin viedä lapset seikkailulle, jota he eivät unohda. Osaamisen ilo oli meillä yhteinen tunne – saikohan kaikki Suomen lomailevat lapset kokea samaa kesälomallaan?  Näitä seikkailuja edessä varmasti monta kesää – lasten suunnitelmana on ensi kesänä seilata Puolaan. Siellä on vielä halvempaa ja pääsemme seilaamaan viiden valtion aluevesillä, vaikka Roope ei Venäjälle haluaisikaan. Nyt on leikekirja aloitettu –  keräämme talven ajantietoa Balttian maista. Ensimmäinen lehtiartikkeli on jo kansiossa ja siitä voimme lukea Liettuan nimen tarkoittavan sadetta ja sen että tuhat kiloinen Visentti asuu  Liettuan metsässä. Äidin biologian ja maantiedon  tietämys kun on kovin vajaata ko. alueelta

    Lapset, omat ja lainatut, aivan huikeita. Kun lapsia ehtii kuunnella ajalla ja ajatuksella, niin siellä se viisaus pesii. Lapset aidoimmillaan, pohtimassa suuria tai pieniä kysymyksiä, tuottaa sellaista mielihyvää josta ei saa kyllikseen. On hienoa saada seurata heitä ja  mikä mahdollisuus kuulla ja tulla kuulluksi lasten elämässä.  Miehistön jäseninä on vaikea löytää otollisempaa oppijaa kuin kymppi+ ikäinen poika. Hän on ihana suorittaja, josta onnistuminen on suurin mahdollinen palkinto. Kädentaidot ja koordinaatio on kohdallaan ja kun siihen lisätään vaihtelevasti rohkeutta, niin siinä se miehistöoppilas parhasta päästä.

    Tuulet ja ilmat ei meitä alkumatkasta suosineet olimme liian monena päivänä liian kovassa kelissä. Rasmus oli aluksen kalojen ruokkimisen mestari ja ansaitsi siis eniten tikkareita. Toisaalta, tämän jälkeen meillä ei koskaan saaristossa tuule liikaa ja minnekään  ei ole pitkä matka. Kaikenlaiset puuhdetyöt tai purjehduksen aikana tehtävät hauskat jutut jäi tekemättä, keli oli ensimmäset puolitoista viikkoa yksinkertaisesti liian kova.Kaikki tuuli alle 14 m/s on ok… harmi, että miltei joka päivä tuulta oli enemmän. Voimakkaisiin tuu
    liin kun vielä yhdistetään kylmyys niin , huh, kesää kaipasimme. Voi suloinen Sassnitz, siellä tuli suloinen kesä luoksemme, niin alkoi jää sulamaan ja lapset uimaan. Meri oli edelleen kylmää, mutta kesä ja uiminen kuuluu yhteen ja siellä uivat he. Joka rannasta ja veneen perästäkin fendarien kanssa.

    Lasten kanssa joka kesä joku tietty ennakkoon mainostettu juttu on pop. Meillä Legoland oli se ja varsin onnistunut. Onnen ilmeitä seuraillessa meidän legofanin kasvoilla, siinä tuli joka euro tienattua ihan vaan sanoitta takaisin. Toisten mielestä Legolandin laitteet olivat varmasti se hieno juttu. Huono ei ollut myöskään yllätyslöytö – Tanskan pisin köysirata, 270 metriä, Bornholmissa. Siellä miehistön huimapäät laskivat kalliolta alas järveen huikeat 270 metriä. Suunnitelmana on hyvä, että lapset saa odottaa jotain tiettyä hauskaa ”heidän juttua” koko kesäloman.

    Meidän lapsilla oli pomona, äiti, joka on kuin komppanjan johtaja. Siinä laitettiin työt jakoon melko tasan, välillä tiskasi koko komppanja välillä vain joukon vähiten puuhannut. Ruokaa laittoi kaikki ja kauppaankin kantoavuksi valjastettiin lapset. Sitten siivottiin ja kaikilla oli tietysti oma homma tai oikeastaan hommia. Hienolla tiimillä kaikki sujuu ja miten hyvin lapset ym,äryäbätkään, ettei yksi aikuinen voi tehdä kaikkea. Lasten tekemä ruoka opetti minut syömään ketsuppia, mutta pikkukokit loihtivat usein omasta mielestää  maailman parasta ruokaa. Hienointa kaikessa kuitenkin – yhdessä tekemisen ja olemisen hienous. Tätä tulen vielä kaipaamaan vuosien päästä.

  • Satamaklassikot, Lillholmen & Pyytinkari

    Tätä on siis seilailu kotivesillä, klassikosta toiseen. Olipa hauska kuulla Roopen suusta, että aika tylsää – mentäis johonkin uuteen… meille uusia ei vaan tahdo tästä läheltä löytyä. Ensi vuonna sitten taas seikkaillaan, uudesta satamasta toiseen.

    Historialliset rapujuhlat onnistuimme viettämään… ensimmäiset minkä jälkeen Timolla ei ollut päänsärkyä. Ollaan taidettu vanhentua, voidaan päättää juhlat väsymykseen ei siihen mitä kukaan ei muista. Hauskinta oli katsella rapujuhlien tilaajan intoa rapuja kohtaan, porukan nuorin veti ehkä isoimman kasan rapuja ja millä mielihalulla. Näitä syödään joka syksy…

    Sunnuntaiksi oli luvattu yhtäjaksoista sadetta…. vaan merelläpä oli kyllä ihan kirkkaitakin hetkiä, enimmäkseen. Vasta kun saavuimme aurajokeen viesti oli selvä… pysy merellä! Kaatosateessa rantauduimme kotisatamaan. Elokuun viimeinen viikonloppu, aivan käsittämätöntä, minne se kesä hävisi? Syksyn haikomielisyys nostaa päätään, pian täytyy lopettaa tämän kesäelo.

    Kesäloma summa summarum siis tuloillaan… analyysiä valmistellaan!

  • Merellä….

    Onpa ihanaa! Aurinko paistaa ja  saa köllötellä bikineissä kannella. Rauhallistakin on, vaikka illalla laiturissa oli  useita veneitä ja laahauspoijussakin vielä yksi vene.Meillä ei onneksi ole kiire minnekään, kun ei olla lomalla. Näin sanoin naapurin ihmetykseksi lapselle, aamulla ei nyt ole kiire kun ei olla lomalla…. meidän lomalla oli vähän kiire. Minnekönhän näillä naapureilla on kiire – satamissa nyt tuskin ainakaan on ruuhkaa.  Taas aamukävelyllä ihasteltiin Lillholmenia – kylläpä meillä on kiva satama, kauniit WC:t ja sauna.

    Viikko töitä takana ja perjantaina sen kyllä huomasi. Aavistuksen veto veks ja lapsilla koulun aloituksen kunniaksi pukkaa flunssa kiusaamaan oloa. Paljon töitä edessä tänä talvena ja  talveksi ei ole suunnitteilla edes lomaa. Lomat on nyt siis lomailtu ja katse on suunnattava työhön. Onneksi vakkariasiakkaat odottavat ja ekan viikon pohjalta voi jo sanoa, että maailma on paikoillaan ja samoin jutut. Mikään ei ole muuttunut.

    Nyt siis ohjelmassa oleilua, syömistä ja illalla rapujuhlat. Satu ja Timo ilahduttavat meitä seurallaan… s/y  Selenassa on nyt sitten punainen lyhty, punaisten lyhtyjen kuja… eikun kansi alkaa muodostua!

  • Summa summarum

    antaa vielä odottaa itseään… prosessi on käynnissä. Aivotn on kapasiteetiltaan hauska kapistus – lainkaan sen enempää ajatuksi kaivelematta alkaa analyysiä valmistua. Täällä siis koulukirjojen päällystyksen, hoitolan pyörityksen ja sosiaalisen elämän pyöritksen keskelläkin, alkaa aivot pohdiskella reissua.Lähipäivinä puen ajatukseni ja kirjoittelen blogiini.

     

  • Kaikki hyvä loppuu aikanaan…. mihin hävisi kuusi viikkoa!

    Olipa loma ja  vastasi kaikkia niitä odotuksia mitä ajattelinkin… seikkailua, uusia juttuja, paljon matkantekoa, Ruotsin halki vihdoinkin, luontoelämyksiä, uusia ihmisiä ja ennenkaikkea vene-elämää. Mä en vaan olis halunnut sen loppuvan vielä! Mun elämä vois kyllä siirtyä tuonne veneeseen, koskakohan siihen kyllästyisi.

    Oma viikkoni oli vähä tuulinen, mutta aurinkoinen. Useana päivänä sai keikkua bikineissä tai vieläkin vähemmissä vaatteissa, aurinko porotti ihoa, kyllä kelpasi. Tuulettomuus laittoi Lombardinin laulamaan, mutta usean päivän aikana olen sitten ehtinyt kiillottaa ja pulerata venettä. Ensin kyljet ja vesiraja viikon alussa, sitten pikkuhiljaa hytin kylkiä ja vielä tänään teak-kannenpesua ja istumalaatikon trallien alusten siivous. Mukava tuoda siisti vene kotiin.

    Merivesi on tänä kesänä pysynyt viileänä ja vasta nyt lämpötila lähentelee kahtakymppiä (Österskärissä 18 astetta). Sinilevä, tuo Itämeren vitsaus, nostaa heti päätään kun siihen on mahdollisuus. Valitettavasti Österskärin rannassa näi  jotain mitä en ole ennen nähnyt livenä. Laiturin ympärillä oli isoina lauttoina sinertävänvihertäviä homelauttoja. Hurjan näköistä, ihankuin merenpinnalla olisi oikeasti paksu homekerros. Kesän aikana levää näkyi vähemmän kuin ennen, mutta lohduttoman näköiseltä näytti matka Österskäristä Korppooseen asti. Aivan hurjia levälauttoja.

    Loman viimeinen ilta meni railakkaasti, sinkkutyyliin Nauvossa. ”Kippari Karoliinaa” oltiin jo laiturilla vastassa  ja siitä se ilta sitten polkaistiin käyntiin. Kyllä toiset vaan osaa suunnitella juhlatkin paremmin. Kaikki täydelliseen sinkkuiltaan kuluvat tekijät oli huomioitu ja  kaikkea oli kaverille kans…. iso kiitos siis ystävälle, olipa ihana loman loppu!

  • Kaunein paikka saaristomerellä… Österskär!s

    Loman viimeisiä päiviä ja voi miten kaunista täällä on. Tänään hyvästit, aina yhtä ihanalle Maarianhaminalle ja kokka kohti itää.. Päivä kului joutuisasti ja sainpa vahattua myös hytin styyrpuurin puolen… huomenna ehkä toinen sivu.Kökärin hylkeitä yritin katsella, ne ei taidakaan enää tykätä Leevistä… aina ennen Leevi & Leaving on saanut hylkeet nousemaan katsomaan mitä ihmeen möykkää siellä on. Gräddöön edustalla sentään ruotsalaishylje tuli katsomaan minua, olipa söpö!

    Illaksi Saaristomeren kauneimpaan saunaan Österskäriin, hyvä paikka viettää kauneusiltaa…. luonnonmukainen Phyt’s kasvohoito on ainoa oikea tähän paikkaan. Illan viimeinen vuoro ja saa saunoa niin pitkään kuin jaksaa ja levitellä ihan niitä kaikia hoitotuotteita mitä jaksaa. Yksin saunominen on luxusta, kukaa ei kysy mitään ja aikaa on! Täällä vois olla aina, luulen.

    Ystävät, kiitos,mua on kaivattu! Yksinäisyyden tunne vaivaa mua tosi harvoin ja vaikka tämäkin viikko alkoi yksinäisyyskrapulapäivällä niin loput päivät on sujuneet hyvällä mielellä. Vielä ei tunnu yksinäiseltä. Kuitenkin tuntuuhan se hyvältä kun ystävät kaipaa…huomiseksi järjestyikin sitten oikein sinkkujen menoilta, ystävää hädässä autetaan teemalla huomenna mennään. Multahan ei sitten odoteta muutakuin paikalle saapumista, siis mun ja veneen. Hauska lomanpäätös siis luvassa, sinkkuillan merkeissä. Tänään ajoissa nukkumaan, jos ensi yönä ei sitten niin nukutakkaan